Tyttöystävän kanssa yhteen?

[JWill]

Itse olen huomannut yhdessä asumisen suurimmaksi koetinkiveksi siisteyskysymykset. Tulemme tässä mielessä kahdesta erittäin erilaisesta perheestä. Toinen yksinhuoltajaisän hoteista, toinen armeijaperheen kasvattina. En koskaan olisi voinut uskoa sitä määrää paskaa, jota saan päivittäin ottaa vastaan omasta epäsiisteydestäni. Solvaukset ovat niiiiin tylyä tavaraa, ettei Simon Cowellkaan pystyisi parhaana päivänään lähellekään. Jarkko Valteesta puhumattakaan. Hyvää suhteessa on suurin piirtein kaikki muu, joten vielä ei ole kuppi mennyt nurin ja usko tekemiseen on säilynyt, mutta ajatus tämän marinoinnin jatkumisesta vielä tulevat vuosikymmenet kylmää kyllä sielua ja syvältä. Vanhalle koiralle kun on vaikea opettaa uusia temppuja... Ei kyllä nämä asiat tulleet mieleen silloin kun hynttyitä yhteen laitettiin. Silloin ei vaadittu siivoamiskysymyksissä fifty-sixty asennetta. Osaa ne peittää oman oikean luontonsa taitavasti! Ja kun sitä vähiten odotat niin vastapalloon tulee ja lujaa.

 

[Monttu]

Äijiä retuutetaan siitä jos ne sotkee ja kuorsaa, mut yritäpä siitä sanoa mammalle! Heti seuraavana päivänä alkaa naputus jostain ihmeen asiasta. Niille vaan ottaa luontoon jos ne kerrankin häviää omassa pelissään :)

 

[Rixa]

Näin, rakas nainen odottaa sekä kolme pörröpäätä. Ei kaduta ei sit yhtään. Muutamme joskus yhteen, aika ei tiedossa.

Faniterkkuja BeeYkköselle!

 

[kissankarva]

Ajankohtainen aihe. Nimittäin, kävin eilen allekirjoittamassa vuokrasopimuksen, kerään kamani yhteisestä kodista ja muutan itsekseni asumaan ensi kuun alusta. Kun ei toimi, niin ei toimi. Sanokaa te näppärät pikku vitsinvääntäjät mitä tahdotte, mutta mä en ole kenenkään äiti (jos joskus olen, mä olen lapseni enkä mieheni äiti), sossun täti, terapeutti, palkaton keittiöpiika tai paskasanko.
Jos vielä joku kaunis päivä joku miespuolinen henkilö haluaa kanssani saman katon alle, toivon että olen virheistäni oppinut, ja että osaan katsoa sitä toistakin vähän pintaa syvemmälle. Kun alkaa seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei loppujen lopuksi ole mitään yhteistä, siitä tulee hyvin nopeasti silkkaa helvettiä. Muistakaa ensi kerralla kun näytätte siipallenne vittumaista naamaa, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

 

[Rod Weary]

Designer, tosta se alkaa. Ennen kimppaanmuuttamista seurustelu on leikkia kahden ihmisen valilla. Muista, etta kun hanella on hyva olla, sinullakin on hyva olla. Ei toisinpain.

Veikkaan, että jos Designer nyt päättää muuttaa tyttöystävänsä kanssa yhteen asumaan, hänen vaimonsa saattaa hieman suutahtaa.

 

[TM]

Minä imuroin kahdesti viikossa, eikä se auta.

Minulla on sairaus. Auttakaa mua.

Olen kyllä todella huolestunut puolestasi. Siis imuroit kahdesti viikossa? ei voi ymmärtää. Voimia sinulle ja koitahan parantua. Toivottavasti imuri ei ihan koko elämäsi hallintaa sentään ota.

 

[Shayne]

Olen kyllä todella huolestunut puolestasi. Siis imuroit kahdesti viikossa? ei voi ymmärtää. Voimia sinulle ja koitahan parantua. Toivottavasti imuri ei ihan koko elämäsi hallintaa sentään ota.

Imurointi kaksi kertaa kuukaudessa on vielä perinteisten sukupuolirajojen hahlossa, mutta kaikki sen päälle alkaa kyllä menemään aika gay-hommiksi.

 

[Nikke]

Minä imuroin kahdesti viikossa, eikä se auta.

Minulla on sairaus. Auttakaa mua.

Wir müssen sauber machen. Ollos huoleti, Nikke auttaa. Koska imuroiminen 2 kertaa viikossa on todella epäilyttävää suosittelen sinulle win-win-win situationia;

Imuroit kerran viikossa kotona, kerran viikossa allekirjoittaneen luona. Luonnollisesti kerrot käyväsi "ulkona haukkaamassa happea", "kaverilla" jne koska pääsi ei kestä sitä sotkua jonka tyttöystäväsi saa aikaiseksi.

Eli; saat edelleen imuroida kaksi kertaa viikossa (win), Niken asunto on entistä siistimpi (win) ja tyttöystäväsi ymmärtää että hänen epäsiisteytensä ajaa sinut muualle => hän on jatkossa huolellisempi siivoamisen jne kanssa (win).

Helppoa kuin naisten naurattaminen.

Edit; lisätään vielä jos jollain toisella sattuu olemaan tiskaamis-, roskien vienti-, pyykinpesu-, vuodevaatteiden tuuletus-, tyynyn pöyhimis- tai silitysvimma niin paikkoja on vielä vapaana. Yhteydenotot yv:llä.

 

[Timbit]

Designer on pahin esimerkki kertomaan vastauksen klassiseen kysymykseen:"Miten nyt menee?" Jamppaa ei ole näkynyt viimeisen kahden vuoden aikana tamperelaisten miiteissä kuin kerran. Ja pari kertaa lähettänyt MMS-viestin jostain epämääräisestä. Eihän minulle käy samalla lailla, eihän?

No ei se nyt parisuhteesta johdu vaan siitä, että te järjestätte ne miitit aina niin huonoon aikaan. Tollot. Ja jos totta puhutaan vielä lisää, niin ei avo- tai avioliitto rajaa menoja yhtään niin tehokkaasti kuin jälkikasvun saaminen.

Mutta ei muuta kuin onnea ja oikeaa asennetta matkaan. Kuten tästäkin keskustelusta huomaa, ei yhdessä asuminen sovi kaikille. Siinä pitää osata joustaa ja osata ottaa toinen huomioon aivan eri tavalla kuin yksin asuessa (siis kun seurustellaan mutta ei asuta yhdessä, tarkennus kaikkia pilkkunusnusseja varten). Oma tapa tehdä jotain ei olekaan se ainoa oikea, ja muutenkin omat tekemiset vaikuttavat toisen elämään aivan eri tavalla. Itselläni tuo yhteenmuutto on johtanut avioliittoon ja isäksi tulemiseen, joten ainakin joissain tapauksissa ratkaisu johtaa hyvään tilanteeseen.

Niin joo, Ossilta ihan hyvä veikkaus. Tosin jos noin päättäisin tehdä niin ensin kai pitäisi hankkia se tyttöystävä, ja homma voisi mennä jo tuon prosessin aikana pirun hankalaksi.

 

[scholl]

Onko sinulla scholl muuten aiheesta kokemusta, kun kerran tiedät, ettei yhdessäasumisesta tule suhteeseen "mitään lisäarvoa"?

Oli kadonnut tämä topic, mutta nyt kun löytyi niin kommentoin.

Joudun täsmentämään lausuntoani. Siis jos kyse on esim. omakotitalosta niin silloin molemmat varmasti löytävät omat tilansa, jolloin ongelmilta vältytään. Sen sijaan kerrostalosisustuksissa tulee ne ongelmat.

Scholl suunnitteli jo varmaan 15 vuotta sitten symmetrisen asunnon konseptin, mutta ei sellaisia kukaan oikein rakenna. Siis onhan luontevaa se, että on vain yksi olohuone ja yksi keittiö, jotka voisivat sijaita asunnon keskellä ja molemmilla olisi sitten omet "siipensä", mutta se ei valitettavasti niin mene. Lämmöllä sitä miettii esim. Chicagon Hiltonin executive floorin huoneita, joissa kahden hengen huoneen makuuhuoneessakin on molemmilla omilla puolillaan omat kylpyhuoneensa. Todella fiksua.

Jokainen ihminen tarvitsee vähintään yhden huoneen itselleen. Siis paikan missä voi olla rauhassa. Voi lukea, kirjoittaa, työskennellä, katsoa televisiota jne. Sen lisäksi kyseenalaistaisin myöskin perinteisen näkemyksen siitä, että onko tarkoituksenmukaista se, että pitäisi nukkua samassa sängyssä. Se saattaa näet aiheuttaa pidemmän päälle jatkuessaan todellisen uupumuksen. Toinenhan saattaa kääntyä yöllä, liikkua, kosketella tai rytmi saattaa olla erilainen. Itse en ainakaan nukkumaan mennessäni halua pohtia sitä, tuleeko toinen nukkumaan myöhemmin tai herääkö toinen aiemmin, jolloin se saattaa aiheuttaa heräämistä tai muuta häiriötä.

Kuitenkin tärkeintä on se oma huone, missä voi olla rauhassa ja erityisesti tv:n katsominen on sellainen asia, mikä pitää suorittaa yksin, koska a) siihen ei tarvitse yleisöä ja b) kahdet aivot eivät voi toimia samassa tahdissa eli olla halua vaihtaa samanaikaisesti vaikkapa hetkeksi kanavaa.

Paras järjestelmä on varmaankin asua yhdessä viikonloput ja yksin arjet, mutta se ei toimi, jos molemmat samalla paikkakunnalla. Toki fiksulla kämppäsisustuksella molemmille löytyy omat tilansa. Omakotitaloissa on tietysti kuten sanottua paras tilanne, koska sinnehän voi suunnitella kaksi vaatehuonettakin esimerkiksi, jolloin ei joudu ongelmiin senkään asian suhteen. Kerrostaloissa taas ongelmaksi muodostuu liian pienet kaappitilat, mitkä johtavat siihen, että jos asukkaita on >1, joudutaan yksi huone laittamaan pelkästään vaatteita varten, sillä normaaliasunnon kaappitilat riittävän hädin tuskin yhden ihmisen vaatteille.

EDIT: Perinteisestihän sukupolvia sitten tämä ongelma on ratkaistu niin että autotalli on ollut se tila, missä miehen pitäisi voida viettää aikaa itsekseen. Nykyään tilanne on hieman toinen. Harva viihtyy autotalleissa.

 

[Uusiksen kaveri]

Oli kadonnut tämä topic, mutta nyt kun löytyi niin kommentoin.
Kuitenkin tärkeintä on se oma huone, missä voi olla rauhassa ja erityisesti tv:n katsominen on sellainen asia, mikä pitää suorittaa yksin, koska a) siihen ei tarvitse yleisöä ja b) kahdet aivot eivät voi toimia samassa tahdissa eli olla halua vaihtaa samanaikaisesti vaikkapa hetkeksi kanavaa.

Paras järjestelmä on varmaankin asua yhdessä viikonloput ja yksin arjet, mutta se ei toimi, jos molemmat samalla paikkakunnalla. .

Muistelen, että kerroit tässä taannoin kaikkien avomiesten olevan hinttejä. Tarkemmin ajatellen näin saattaa hyvinkin olla. Eihän tuota tarvitse edes perustella.

Osuit naulan kantaan siinä, että parisuhde tarvitsee tilaa myös yhteisessä asunnossa. Tiedän opiskelevia pariskuntia, jotka asuvat yksiössä tai pienessä kaksiossa, ja heidän parisuhteensa onkin usein ns. kriisissä. En kyllä ihmettele yhtään, sillä olen varma, etten enää asuisi avovaimoni kanssa, jos tilaa ei olisi. Meillä on onneksi kätevää vaihtaa kerrosta, jos ei toisen naama miellytä.

 

[scholl]

Muistelen, että kerroit tässä taannoin kaikkien avomiesten olevan hinttejä.

En muista sanomuotoa, mutta hyvinkin olen saattanut sanoa. Ihmettelen, ettei ole miestä mennä naimisiin, jos yhteen pyrkii. Tai ei kykene asumaan itsekseen, jos ei naimisissa ole. Samanlainen vätys vastuuta pakoileva mies usein anyway.

 

[Shayne]

Meillä on onneksi kätevää vaihtaa kerrosta, jos ei toisen naama miellytä.

No kyllähän aika moni muukin suomalainen kerrostalossa asuu.

 

[Gagarin]

Muistakaa ensi kerralla kun näytätte siipallenne vittumaista naamaa, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Niin... Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että se vastakohta on enemmänkin halveksunta. Joku parisuhdeterapeutti jossakin akkainlehdessä (joka sattui lojumaan jossain odotustilassa kun ei muutakaan tekemistä ollut, joo just) sanoi että jos "hoidon" alussa huomaa merkkejä siitä että jompikumpi tai molemmat halveksivat toisiaan - edes vähän - niin pelastusyritykset ovat tuhoon tuomittuja. Olisin taipuvainen olemaan paljolti samaa mieltä. Mikään ei tapa niin paljon kuin se että tietoisesti tai tiedostamatta pitää toisen touhuja tai tapaa olla jotenkin säälittävänä / epäkelpona / hävettävänä. (Ja se on tietysti ihan eri asia kuin se että vituttaa jokin tapa tms.)

 

[Uusiksen kaveri]

No kyllähän aika moni muukin suomalainen kerrostalossa asuu.

Juu. Mennä tervehtimään alakerran leskirouvaa. Njoup. En ole koskaan kerrostalossa asunut. Se on jokseenkin mauton asumusmuoto: änkeä nyt kymmeniä ruokakuntia samaan laatikkoon.

 

[scholl]

Juu. Mennä tervehtimään alakerran leskirouvaa. Njoup. En ole koskaan kerrostalossa asunut. Se on jokseenkin mauton asumusmuoto: änkeä nyt kymmeniä ruokakuntia samaan laatikkoon.

Mikä on ruokakunta?

 

[Shayne]

En ole koskaan kerrostalossa asunut. Se on jokseenkin mauton asumusmuoto: änkeä nyt kymmeniä ruokakuntia samaan laatikkoon.

Itse olen asunut niin omakotitalossa, rivarissa kuin kerrostalossakin (tyttöystävän kanssa toistaiseksi vain kerrostaloissa) ja kaikissahan on puolensa niin hyvässä kuin huonossakin. Asunnotonkin olen ollut, mutta on se keskimäärin kivempi jossain asua. Kerrostaloasuminen on ihan mukavaa, riippuen toki voimakkaasti tsägästä naapureiden suhteen.

 

[Pompino]

Mikä on ruokakunta?

Ainakin Laitila. Munapitäjä=ruokakunta.

 

[scholl]

Kerrostaloasuminen on ihan mukavaa, riippuen toki voimakkaasti tsägästä naapureiden suhteen.

Pienellä havainnoinnilla tuo ei ole tsägää. Eli kun katsot millainen alue, miten paksut seinät, millaisessa kunnossa rappukäytävä, millaisia autoja kadulla/pihalla, onko lastenvaunuja rappukäytävässä, liikkuuko rapussa muita kuin eläkeläisiä jne. pystyy aika hyvin päättelemään asioita. Lisäksi välittäjältä voi kysyä.

Jossain ketjussa joku mietti, että onko hän nipottaja, kun haluaa keskittyä opiskeluihin, eikä jaksa valvoa joka yötä, kun naapuri metelöi niin siihen sanoisin, että on aika normaalia, että jokainen haluaa viettää rauhallista elämää kotonaan ja juhlia sitten vaikka ravintoloissa silloin kuin itselle sopii. Näin ollen on aika tärkeää se, ettei tule tehneeksi virhettä sen suhteen, mihin asuntoon muuttaa. Itselläni on ollut aina hyvä tilanne naapureiden suhteen. En ole koskaan tiennyt ketä he ovat, mutteivat ole myöskään metelöineet tms.

 

[Uusiksen kaveri]

Mikä on ruokakunta?

Ruokakunta olet muun muassa sinä, jos asut yksin. Myös osa kaatopaikkasakista muodostaa ruokakunnan, jos heillä on katto päänsä päällä ja osoite. Näin myös Merihaassa, uskoisin. Yksi ruokakunta on siis yhtä kuin samassa osoitteessa asuvat. Kai tällä käsitteellä on merkitystä tilastoinnin kannalta. Väestötiedettä lukiessa kai joskus tarttunut.

 

[Shayne]

Pienellä havainnoinnilla tuo ei ole tsägää. Eli kun katsot millainen alue, miten paksut seinät, millaisessa kunnossa rappukäytävä, millaisia autoja kadulla/pihalla, onko lastenvaunuja rappukäytävässä, liikkuuko rapussa muita kuin eläkeläisiä jne. pystyy aika hyvin päättelemään asioita. Lisäksi välittäjältä voi kysyä.

No joo, tuo on kyllä totta. Vaikka naapuri voi toki muuttua asumisesi aikana. Haukkuville koirille, rääkyville lapsille, yöllä keskelle pönttöä minuutinmittaisen paineletkukusensa lorottajille yms ei oikein mahda mitään, mutta nuohan ovat toki pikkujuttuja verrattuna 24/7-bileisiin, huumeluukkuihin, mustalaisiin ynnä muihin, joita tuskin muuttaa naapuriin, jos vähän katsoo mihin itse muuttaa.

 

[Tobias]

Siis omaa tilaahan on oltava runsaasti, kuten scholl tuossa viestissään osuvasti kuvasi. En tiedä millaista olisi asua jonkun kanssa. Muutin 15 vuotta sitten yksin asumaan enkä usko että alan kenenkään kanssa jakamaan kämppääni. En mä halua ketään tänne.

Useimmat ihmiset alkavat vituttamaan jos niitä näkee jatkuvasti ja liian suuri vaara piilee siinä, että näin käy myös avo- tai avioliitossa. Tai ylipäänsä parisuhteessa. Siksi on mun mielestä parempi pysyä yksin jos yhtään siltä tuntuu. Kodin leikkijäthän on tietynlaista jengiä. Mä en oo ikinä tajunnut, että mikä juttu se yhdessä asuminen on, siis puhun nyt avoliitosta. No joo, eihän se multa ole pois, mutta aika monesta kaveristakin on tullu sellasia vätyksiä muutettuaan naisensa kanssa yhteen.

 

[scholl]

Kodin leikkijäthän on tietynlaista jengiä. Mä en oo ikinä tajunnut, että mikä juttu se yhdessä asuminen on, siis puhun nyt avoliitosta. No joo, eihän se multa ole pois, mutta aika monesta kaveristakin on tullu sellasia vätyksiä muutettuaan naisensa kanssa yhteen.

Mainiota tekstiä. Elämän tosiasioita on vaikea enää osuvammin todeta.
Nyt vois ottaa kaljat ja nauttia siitä, ettei ole vätys. Ja lauantaiksi olen rekrytoinut tänne siivoojan.

 

[Uusiksen kaveri]

Mainiota tekstiä. Elämän tosiasioita on vaikea enää osuvammin todeta.
Nyt vois ottaa kaljat ja nauttia siitä, ettei ole vätys. Ja lauantaiksi olen rekrytoinut tänne siivoojan.

Siivoojan palkkaamista kodin ulkopuolelta en oikein ymmärrä. Jos tänne tulisi joku ulkopuolinen siivoomaan, joutuisin koko ajan kertomaan, mikä asia kuuluu minnekin. Uskoisin, että tällainen siivooja vain sotkisi paikat. En muutenkaan halua tuntemattomia kotiini. Sitä paitsi asun siivousintoilijan kanssa, joka on opettanut mut tavoille. Nykyään pidän itsekin yllä siisteyttä. Lapsuuden kodissa olin itse sika.

 

[Uusiksen kaveri]

Kodin leikkijäthän on tietynlaista jengiä. Mä en oo ikinä tajunnut, että mikä juttu se yhdessä asuminen on, siis puhun nyt avoliitosta. No joo, eihän se multa ole pois, mutta aika monesta kaveristakin on tullu sellasia vätyksiä muutettuaan naisensa kanssa yhteen.

Kodinleikkijät todellakin. Yksi kaverinikin muutti yhteen asumaan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, eikä hänestä saanut sitten enää seuraa öisille retkille. No, nyt tilanne on muuttunut ja hän pyytelee harva se viikonloppu baarikierroksille yms.

Toisin kuin eräs toinen, entinen hyvä ystäväni, joka on käytännössä raitistunut. Hän käy ulkona senkin vähän mieluiten kihlattunsa kanssa, tai pariskunnittain. Hyi helvetti, mikä hyypiö. Jos ja kun heillä menee poikki, niin en tule juuri noteeraamaan tätä tyyppiä. Turha kysellä ulos. Itse en ole koskaan ollut samassa baarissa kumppanini kanssa, paitsi silloin kun tapasimme.