No perhana
Vähän jo toivoin, ettei kukaan ottaisi tätä ketjua esiin vaan asia unohtuisi. Tämä ei johdu siitä, että olisi jotain dramaattista kerrottavaa vaan siitä, että omien yksityisasioiden kertoilu näin julkisessa foorumissa ei ole välttämättä ihan hyvä idea. Mutta kun kerran olen luvannut, niin kerrotaan. Saanpahan jonkinlaisen kuvan siitä, miltä jostain turhasta julkkiksesta tuntuu, kun omaa elämää ruoditaan iltapäivälehtien sivuilla :rolleyes:
Yhteiseloa on nyt kulunut neljä kuukautta. Aluksi asuminen oli lähinnä sitä, että töiden jälkeen mentiin ostamaan verhoja, pöytää, kirjahyllyä, sohvaa, suihkuverhoa tai mitä nyt milloinkin. Illalla oltiin väsyneitä, katsottiin vähän telkkaria ja mentiin maate. Sama toistettiin seuraavana päivänä. Viikonloput taas menivät sukulaisia ja kavereita tavatessa.
Koti tuli hiljalleen sisustettua, ja minulla alkoi loma. Parempi puolisko taas ei päässyt lomasta nauttimaan, joten yhteistä matkaa tms emme päässeet tekemään. Vietin aikaani kämppää vähän remontoiden (katon maalaaminen on ikävää, paitsi jos katto on karkeaa betonilaattaa niin se on v***umaista). Iltapäivisin ja iltaisin puuhasteltiin mitä milloinkin.
Oikeastaan vasta loman jälkeen päästiin vaiheeseen, jossa monena päivänä ei ollut mitään ihmeellisempää ohjelmaa vaan päästiin viettämään ns. normaaliarkea yhdessä. Mitään työjakoa emme ole tehneet, vaan arkiaskareet tulee hoidettua kumpi ehtii -periaatteella. Monasti olen huomannut esimerkiksi tiskaavani ja ihan vain siksi, ettei sen toisen tarvitsisi. Pääsimme myös lähemmin tutustumaan toistemme omituisiin pikkutapoihin. Minä en esimerkiksi voi ymmärtää, että varpaankynsiä ei voi leikata kylppärissä vaan ne pitää leikata olohuoneen matolla. Tyttöystäväni taas ei voi käsittää, miten puolen tunnin pelailu tietokoneella voi rentouttaa vaikka koko päivän olen töissä koneen ääressä istunut.
Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, riitelytapammekin - asiat otetaan heti esiin kun jokin ärsyttää, ja homma puhutaan heti selväksi ilman syyttelyitä tai kiihtymisiä - on pysynyt samana. Raha-asioissa minä olen se joustavampi osapuoli, koska tuon talouteen melko paljon enemmän rahaa. Kummatkin ollaan onneksi melko nuukia, joten konkurssin vaaraa ei ole. Sohvat kyllä maksoivat aivan prklsti :cool:
Onko siis mennyt hyvin vai ei? On mennyt hyvin. Lähdettiin sellaisella "katsotaan miten sujuu" -asenteella liikkeelle. Jalat maassa ja silmät auki. Nyt kun asiaa ajattelee, niin olisi sitä aiemminkin voinut muuttaa yhteen. Juuri pienet ja arkiset asiat, jotka voi huomata vain yhdessä asumalla, ovat tiivistäneet suhdettamme entisestään. Tosin en vieläkään saa kuunnella Dream Theateria tai muuta vastaavaa silloin, kun tyttö on kotona...
Summa summarum: hienosti menee, ja D on onnellinen :)