Tyttöystävän kanssa yhteen?

[eagle]

Toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä. Toiset kädestä, toiset munasta ja toiset pimpistä. Näinhän se menee. Samoin jollekkin sopii tuo yhdessäelo paremmin, kuin toisille. Itse kyllä olen sillä linjalla, että toinen pitää ensin tuntea tosi hyvin ja esim. tutustua miten tullaan toimeen "vain kahdestaan" ennenkuin alkaa puhumaan yhdessä asumisesta edes ajatuksen asteella. Sen lisäksi vaikka asuisinkin yhdessä, niin mielestäni oma elämä on oltava. Omat ystävät, omat harrastukset, jne. Eikä vain ja ainoastaan se toinen.

Jokaisen oma asiahan se on miten tahtoo olla, mutta itseäni ärsyttää se että kun aletaan seurustelemaan niin joillain ystävät unohtuvat samantien. Enkä tarkoita että nyt pitäisikään olla niin "vapaata menoa", mutta ihan muistamista ja yhdessä ulkona käyntiä silloin tällöin. Eikä sitten että toinen muuttuu vain ihmissuhdeterapeutiksi johon otetaan yhteyttä kun menee huonosti. Näitä tapauksia en ole koskaan sulattanut.

Mutta noin muuten, mielestäni toisille sopii se "pesässä eleleminen" ja toisille ei. Ja sillä välillä sitten on vielä monta harmaan sävyä.

 

[pokki]

Useimmat ihmiset alkavat vituttamaan jos niitä näkee jatkuvasti ja liian suuri vaara piilee siinä, että näin käy myös avo- tai avioliitossa. Tai ylipäänsä parisuhteessa. Siksi on mun mielestä parempi pysyä yksin jos yhtään siltä tuntuu. Kodin leikkijäthän on tietynlaista jengiä. Mä en oo ikinä tajunnut, että mikä juttu se yhdessä asuminen on, siis puhun nyt avoliitosta. No joo, eihän se multa ole pois, mutta aika monesta kaveristakin on tullu sellasia vätyksiä muutettuaan naisensa kanssa yhteen.

A. Elä elämäsi niin, ettei koko ajan tarvitse katsella toista. Harrastakaa ja pitäkää yllä omia aktiviteetteja. Ei se yhteen muuttaminen sitä tarkoita, että hengataan 24/7 saman katon alla ja katotaan joka päivä ne samat saippuasarjat töllöstä.

B. Kodin leikkijät...plaah. Myös niiden "kodin leikkijöiden" arvostelijat ovat tietynlaista porukkaa - joku voisi kutsua heitä pelkureiksi. Ei se suhteessa eläminen niin helevetin vaikeaa ole, jos niin ei halua. Paljon työtä ja samaan suuntaan vetämistä se toki vaatii. Jo sillä pärjää todella pitkälle, että molemmat ovat valmiita joustamaan ja tulemaan vastaan asioissa, joista ehkä ollaan eri mieltä. Mutta kuten sanoin: jos itse ei ole valmis vaalimaan suhdetta ja sen laatua, on turha huudella ketään kodin leikkijäksi.

C. Kavereistasi tuli vätyksiä, kun he muuttivat naisen kanssa yhteen? Vai olisiko kuitenkin niin, että kaverisi huomasivat, että elämässä on muutakin kuin poikien illat ja lähiöbaarit? Faktahan on se, että hyvä suhde kepittää baarireissun 100-0 tai muun ei niin tärkeän menon.
Miksi ihminen ei olisi siellä, missä tuntee olonsa parhaimmaksi? Ei se ole mikään epäluottamuslause kavereita kohtaan.

 

[Uusiksen kaveri]

Faktahan on se, että hyvä suhde kepittää baarireissun 100-0 tai muun ei niin tärkeän menon.
Miksi ihminen ei olisi siellä, missä tuntee olonsa parhaimmaksi? Ei se ole mikään epäluottamuslause kavereita kohtaan.

Mutta jos se kepittää sen käytännössä joka kerta. Hyvä suhde vaatii happea, jotta liekki pystyy palamaan. Ilman tätä omaa tilaa suhde kuolee ja se on ihan oikein niille, jotka kuvittelevat ahnehtivansa toista joka päivä.


Itselläni on sellainen keskitie, etten enää käy juuri viikolla ulkona, mutta kyllä nyt keskiarvoisesti kerran viikossa kuitenkin. Jos nainen muuta vaatii, voin tilata hänelle taksin takaisin lähiöön. Toki mahdollisten lasten myötä tilanne muuttuu, mutta ei kovin olennaisesti.

 

[pokki]

Mutta jos se kepittää sen käytännössä joka kerta. Hyvä suhde vaatii happea, jotta liekki pystyy palamaan. Ilman tätä omaa tilaa suhde kuolee ja se on ihan oikein niille, jotka kuvittelevat ahnehtivansa toista joka päivä.


Itselläni on sellainen keskitie, etten enää käy juuri viikolla ulkona, mutta kyllä nyt keskiarvoisesti kerran viikossa kuitenkin. Jos nainen muuta vaatii, voin tilata hänelle taksin takaisin lähiöön. Toki mahdollisten lasten myötä tilanne muuttuu, mutta ei kovin olennaisesti.

Juuri näin. Jos luit viestini, niin juurikin siellä sanoin, ettei se koti saa joka kerta kepittää omia aktiviteetteja. Lähinnä tarkoitinkin sitä, että ei voi kutsua ketään vätyksiksi, jos haluaa olla kotona mamman luona.

Harva parisuhteessa elävä käy aktiivisesti kavereiden kanssa baarissa, mutta toki jotain muuta he elämässään tekevät suhteen ja töiden lomassa. Aika monelle esimerkiksi liikunta on tärkeämpää kuin baari ja jos käy esim. kolmesti viikossa pelaamassa lätkää, niin paskaako sitä enää viikonloppuna viihteelle lähtee?

Olikohan tarpeeksi vaikeasti selitetty....

 

[scholl]

Faktahan on se, että hyvä suhde kepittää baarireissun 100-0 tai muun ei niin tärkeän menon.

Mikä baarireissusta tekee ei-tärkeää?

Jos elää suhteellisen tasapainoista elämää johon kuuluu työ, urheilu tai muu kuntoilu ja muut harrastukset niin kaikille niille on hyvää vastapainoa käydä viikonloppuisin viihteellä, jolloin voi viettää hyvää aikaa ja keskustella kavereiden kanssa. Samalla voi kunnollisella kännillä nollata vähän tilannetta ja hakea taas paukkuja seuraavan viikon duuniin ja urheiluun ja mielikin pysyy virkeänä.

Se ei ole millään lailla ei-tärkeää ajanvietettä, jota kannattaisi aliarvioida. Siis en tarkoita mitään lähiöbaareja, josta jotain lähiölorttoja tulee, vaan tasokkaita baareja, ravintoloita, yökerhoja, joissa on mahdollista viettää hyvää aikaa kavereiden kanssa.

 

[scholl]

Juuri näin. Jos luit viestini, niin juurikin siellä sanoin, ettei se koti saa joka kerta kepittää omia aktiviteetteja. Lähinnä tarkoitinkin sitä, että ei voi kutsua ketään vätyksiksi, jos haluaa olla kotona mamman luona.

Tai voi kasvaa aikuiseksi, jos vielä mamman kanssa pitää olla.

Miten niin suhteen ja töiden lomassa?
Itse en kyllä vertaisi millään tavalla suhdetta töihin. Ero on nimittäin se, että työ vie aikaa ja suhde on olemassa oleva juttu, joka ei vie aikaa, vaan elää tavallaan rinnalla omaa elämäänsä viemättä aikaa.

 

[pokki]

Mikä baarireissusta tekee ei-tärkeää?

Jos elää suhteellisen tasapainoista elämää johon kuuluu työ, urheilu tai muu kuntoilu ja muut harrastukset niin kaikille niille on hyvää vastapainoa käydä viikonloppuisin viihteellä, jolloin voi viettää hyvää aikaa ja keskustella kavereiden kanssa. Samalla voi kunnollisella kännillä nollata vähän tilannetta ja hakea taas paukkuja seuraavan viikon duuniin ja urheiluun ja mielikin pysyy virkeänä.

Se ei ole millään lailla ei-tärkeää ajanvietettä, jota kannattaisi aliarvioida. Siis en tarkoita mitään lähiöbaareja, josta jotain lähiölorttoja tulee, vaan tasokkaita baareja, ravintoloita, yökerhoja, joissa on mahdollista viettää hyvää aikaa kavereiden kanssa.

Minä elän hyvässä suhteessa ja voin kertoa, että minulle baarireissu on tärkeä - kerran kahdessa kuukaudessa. Jos siellä baarissa käydään joka viikonloppu, niin jossakin vaiheessa on oviin lukot vaihdettu.

Itse en ainakaan katselisi hyvällä, jos oman emännän viikottainen rutiini olisi baarissa käynti kavereiden kanssa joka viikonloppu. Siinä palaa yhteistä rahaa ja sellaista yhteistä aikaa, jollaista taas työviikon aiheuttaman arjen keskellä ei saa.

Edit: Suhde+ Työ = Arki

 

[scholl]

Minä elän hyvässä suhteessa ja voin kertoa, että minulle baarireissu on tärkeä - kerran kahdessa kuukaudessa. Jos siellä baarissa käydään joka viikonloppu, niin jossakin vaiheessa on oviin lukot vaihdettu.

Itse en ainakaan katselisi hyvällä, jos oman emännän viikottainen rutiini olisi baarissa käynti kavereiden kanssa joka viikonloppu. Siinä palaa yhteistä rahaa ja sellaista yhteistä aikaa, jollaista taas työviikon aiheuttaman arjen keskellä ei saa.

Edit: Suhde+ Työ = Arki

Hetken luulin jo, että olet tosissasi ja olin valmis suosittelemaan vastaanottoa Lapinlahdessa. Sitten tajusin, että tuo viesti on kärjistämistä. Vaikka olisi kuinka paha vässykkä niin kyllähän hekin kerran kuussa viihteellä nyt vähintäänkin käyvät. Muuten tulee sellainen sekoaminen.

En ole itse ainakaan koskaan kuullut, että jollain olisi baarissa palanut yhteistä rahaa (edit: esim. vanhempani ovat menneet naimisiin joskus vuonna 1970-1972 (en muista tarkkaan) ja silti kummallakaan ei ole yli 30 vuoteen mennyt yhteistä rahaa baarissa), vaan pelkästään omaansa. Ja tuskin edes yhteistä aikaakaan palaa, vaan korkeintaan henkilön omaa vapaa-aikaa. Jos seurustelee niin voi esim. jättää joko pe- tai la-illan viihteen väliin. Ei ole pakko mennä molempina ja silti aikaa jää. Ja jos se arki on sitä suhdepuuhaa niin juuri sen takia on viikonloput keksitty, jotta voi harrastaa sitä juhlaa ja päästä arjesta irti. Arki-iltoina voi seurustella sen toisen vkonloppuillan lisäksi (pe tai la). Tuskin kukaan pystyy enempää vässyköimään, vaikka olisi kuinka paha sillä rintamalla.

Mutta viestisi olikin varmaankin vitsimielessä heitetty.

Siivoojan palkkaamista kodin ulkopuolelta en oikein ymmärrä. Jos tänne tulisi joku ulkopuolinen siivoomaan, joutuisin koko ajan kertomaan, mikä asia kuuluu minnekin. Uskoisin, että tällainen siivooja vain sotkisi paikat. En muutenkaan halua tuntemattomia kotiini. Sitä paitsi asun siivousintoilijan kanssa, joka on opettanut mut tavoille. Nykyään pidän itsekin yllä siisteyttä. Lapsuuden kodissa olin itse sika.

Uusiksen kaverille kommentoisin sen verran, että on totta, että vieras siivooja on hankala asia. Itsekin lapsena otti päähän kaikenmaailman siivousfirmat, mutta homman a ja o onkin löytää luotettava siivooja, johon voi luottaa. Itselläni tuo prosessi on vielä vaiheessa, joten turvaudun lähinnä satunnaiseen siivousvoimaan. Eikä kehen tahansa kuitenkaan.

Osalla ihmisistä ei ole siivousgeenejä. Siis satunnaisesti esim. roskapussin ulosvieminen onnistuu, mutta sellainen kovempiasenteinen siivous keskeytyy ajatusten harhaillessa esim. työasioihin tai johonkin muuhun. Ja jos tavarat on järjestetty niin sitten ei sen jälkeen tiedä, millä laitteilla mitkäkin tilat tulevat puhtaiksi. Kyllä itsekin pyrin tärkeimmät tavarat paikoilleen siirtämään ja sitten kun henkilö tulee siivoamaan, toimin työnjohtajana ja kerron, mihin mikäkin tavara tulee ja mitkä saa heittää roskikseen. Ja imurointi ja vielä vakavampi puuhastelu on sellaista, mitä en oikein osaa ollenkaan. Olen toki nyt tehnyt esisiivousta tavaroiden järjestämisen merkeissä (matkalaukut tyhjentänyt, laittanut ne paikoilleen, pessyt vaatteet ja silittänyt ne paikoilleen, avannut postin ja maksanut laskut sekä hieman järjestellyt muitakin tavaroita), mutta jossakin 10 päivässä ei ole vielä nähtävissä minkäänlaista edistymistä. Niinpä ammattimainen ote yhden päivän aikana auttaa aika paljon saamaan hommaa eteenpäin.

Joskus olen tehnyt siivouksen alusta loppuun (tai ei suursiivousta, mutta kuitenkin imuroinut) ja se on kuitenkin sellainen neljän viikon savotta, joten ei ole mitään järkeä ryhtyä siihen omin voimin. Nyt on hakusessa sellainen siivooja, joka kävisi niin usein, ettei tavarat edes pääsisi niin pahasti sekaisin. Mutta tosiaan hakuprosessi voi viedä hetken.

 

[pokki]

Hetken luulin jo, että olet tosissasi ja olin valmis suosittelemaan vastaanottoa Lapinlahdessa. Sitten tajusin, että tuo viesti on kärjistämistä. Vaikka olisi kuinka paha vässykkä niin kyllähän hekin kerran kuussa viihteellä nyt vähintäänkin käyvät. Muuten tulee sellainen sekoaminen.

En ole itse ainakaan koskaan kuullut, että jollain olisi baarissa palanut yhteistä rahaa, vaan pelkästään omaansa. Ja tuskin edes yhteistä aikaakaan palaa, vaan korkeintaan henkilön omaa vapaa-aikaa. Jos seurustelee niin voi esim. jättää joko pe- tai la-illan viihteen väliin. Ei ole pakko mennä molempina ja silti aikaa jää. Ja jos se arki on sitä suhdepuuhaa niin juuri sen takia on viikonloput keksitty, jotta voi harrastaa sitä juhlaa ja päästä arjesta irti. Arki-iltoina voi seurustella sen toisen vkonloppuillan lisäksi (pe tai la). Tuskin kukaan pystyy enempää vässyköimään, vaikka olisi kuinka paha sillä rintamalla.

Mutta viestisi olikin varmaankin vitsimielessä heitetty.

Minä en itse asiassa käy viihteellä, kun n. kerran kahdessa kuussa. Joskus voi olla pitempiäkin jaksoja, kun ei tule käytyä. Itse en ainakaan saa niistä illoista mitään takataskuun. Samat naamat ja samanlainen meininki joka kerta. Ja se krapula-aamun morkkis ei ole kovinkaan mukava juttu. Ennemmin sitten otan kotona pari kaljaa saunassa jonkun kaverin kanssa - ja se kepittää baarin ihan miten päin vaan.

Ja sitten yksi asia mitä en ihan yleisesti ymmärrä, enkä siis nyt puhu ainoastaan sinusta arvon scholl. Miksi niin monet ajattelee siihen tyyliin, että suhteessa kaikki on yksilön omaa esimerkkinä aika ja raha?

Selvä, suhteessa on molemmilla oma pankkitili ja siellä rahaa, jota voi kutsua omaksi. Jonkun tarvitsee kuitenkin ostaa ruokaa kaappiin, maksaa laskuja ja sitten on vielä ne lukemattomat muut yllätysmenot, joita arkipäivään mahtuu. Jos sitä rahaa käyttää niin kuin omaa, sitä ei sitten joissakin tilanteissa ole. Siksi olen sitä mieltä, että se raha on yhteistä ja sillä on jotakin parempaa käyttöä kuin alkoholi. Olkoonkin, vaikka rahat ovat omalla tilillä ja itse ansaittua.

Ja tuo aika. Sitä on vaikeampaa selittää järkevästi, joten jätän sen tekemättä. Viikonloput ovat silti niitä hetkiä, jolloin sitä yhteistä aikaa on erilailla tarjolla, kuin viikolla.

Ja viimeisenä: jos elät yksilönä suhteessa, et tule onnistumaan. Se on tiimityötä.

 

[ms.qvist]

Hetken luulin jo, että olet tosissasi ja olin valmis suosittelemaan vastaanottoa Lapinlahdessa. Sitten tajusin, että tuo viesti on kärjistämistä. Vaikka olisi kuinka paha vässykkä niin kyllähän hekin kerran kuussa viihteellä nyt vähintäänkin käyvät. Muuten tulee sellainen sekoaminen.

Ajattelin kertoa sinulle pienen salaisuuden, nimittäin tiedän perheellisiä jotka eivät käy kuin muutaman kerran vuodessa viihteellä enkä tästä huolimatta osaa pitää heitä millään muotoa vässyköinä - tai sitten kovimmista kovimmatkin ovat vässyköitä.

Niin ja minuakaan ei huvita erityisemmin tuo viihteellä käyminen, saatan käydä sen muutaman kerran vuodessa viihteellä - tosin kännejä en vedä silloinkaan. Minä toisaalta asun yksin joten sen suhteen rajoittavaa tekijää ei ole mutta minua ei vaan satu kiinnostamaan ravintolat, dokaavat ihmiset, tupakansavu tms. seikat.

vlad (vässykkä).

 

[HABS #11]

Siitä se lähtee! Oma punainen tupa ja perunamaa. Muutaman vuoden kuluttua hämäläisen torpan pihalla juoksee useita pellavapäisiä poikia ja tyttöjä. emäntä huolehtii kodista ja lapsista. Isännän hommiin kuuluu kesäisin oman pienen maapalan viljely ja talvella tehdään metsätöitä.
Onnea paljon!

 

[Uusiksen kaveri]

Minä elän hyvässä suhteessa ja voin kertoa, että minulle baarireissu on tärkeä - kerran kahdessa kuukaudessa. Jos siellä baarissa käydään joka viikonloppu, niin jossakin vaiheessa on oviin lukot vaihdettu.

Suosittelen laittamaan "mamman" vaihtoon, jos noin kotinatsiksi paljastuu. Ja rahoja en todellakaan suosittele laitettavan yhteen, ainakaan ennen kuin on lapsia. Jotkut kaverini valittavat ainaista rahan puutetta, koska heidän rahansa ovat myös heidän puolisoidensa rahoja. Ja kun puoliso on parturi-kampaaja 1000 euron kuukausipalkkiolla ja mies tienaa paljon paremmin, niin se on ongelma.

Itse kysyn usein puolisolta,mitä hän haluaa ja sitten ostan sen, jos hän on käyttäytynyt niinkuin puolison tulee käyttäytyä. Yksipuolinen taloudellinen hyötyminen parisuhteessa voi olla mahdollista vain, jos vain toisella on siihen resurssit. Muuten se on hyväksikäyttöä.

 

[pokki]

Suosittelen laittamaan "mamman" vaihtoon, jos noin kotinatsiksi paljastuu. Ja rahoja en todellakaan suosittele laitettavan yhteen, ainakaan ennen kuin on lapsia. Jotkut kaverini valittavat ainaista rahan puutetta, koska heidän rahansa ovat myös heidän puolisoidensa rahoja. Ja kun puoliso on parturi-kampaaja 1000 euron kuukausipalkkiolla ja mies tienaa paljon paremmin, niin se on ongelma.

Itse kysyn usein puolisolta,mitä hän haluaa ja sitten ostan sen, jos hän on käyttäytynyt niinkuin puolison tulee käyttäytyä. Yksipuolinen taloudellinen hyötyminen parisuhteessa voi olla mahdollista vain, jos vain toisella on siihen resurssit. Muuten se on hyväksikäyttöä.

Ai että pitäisi vaihtaa eukkoa, koska en halua käydä baarissa? Ja siksi emäntäni on kotinatsi?? Nyt et tainnut edes lukea tuota alkuperäistä tekelettäni?

Ja kyllä, meillä toimii tuo yhteinen talous aivan helkkarin hienosti, tosin yhdenvertaiset ovat tulotkin.

 

[repe_joke]

Ai että pitäisi vaihtaa eukkoa, koska en halua käydä baarissa? Ja siksi emäntäni on kotinatsi?? Nyt et tainnut edes lukea tuota alkuperäistä tekelettäni?

Ja kyllä, meillä toimii tuo yhteinen talous aivan helkkarin hienosti, tosin yhdenvertaiset ovat tulotkin.

Näköjään joillakin tanssijalka vipattaa kovemmin kuin muilla. Ja sitten kun kertoo erilaisesta elämäntyylistä, niin emäntä on kotinatsi, ja ukko on vässykkä.

Noh vässykkä ilmoittautuu täälläkin. Minä viihdyn kotona perkeleen paljon paremmin, kuin baareissa. Edellisestä baarireissusta alkaa olla aikaa 2 vuotta, ja edellisestä kännistä lähemmäs 3 vuotta.
Ei vaan kiinnosta. Ja on tasan oman valinta.

 

[Uusiksen kaveri]

Ajat tulevat muuttumaan

Noh vässykkä ilmoittautuu täälläkin. Minä viihdyn kotona perkeleen paljon paremmin, kuin baareissa. Edellisestä baarireissusta alkaa olla aikaa 2 vuotta, ja edellisestä kännistä lähemmäs 3 vuotta.
Ei vaan kiinnosta. Ja on tasan oman valinta.

Sitten kun elämäntilanteesi muuttuu, niin sinulla ei enää ole ketään, jonka kanssa lähteä mihinkään. Se on tasan oma valinta. Luuletko voivasi elää kammiossa selvinpäin vielä montakin vuotta? Olet varmasti laiminlyönyt useita. Toki perhe on tärkein, mutta muu tukiverkko tulee olla myös.

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi. Se tarkoittaa sitä, että eletään muiden elämää ja luovutaan omasta. Sitten kun ollaan eletty tarpeeksi pitkään toisen elämää, niin erotaan. Tästä eräs esimerkki on ns. äiti-ilmiö, jossa nainen äidiksi tultuaan lopettaa kaikenlaisen laittautumisen, koska on äiti ja äidin pitää olla sitoutunut lapseen ja mieheen. Tällainen ainoastaan vie naisen/äidin enemmän erilleen miehestään, koska mies ei enää viehäty naisestaan ja pettää. Sitten erotaan.

Ihminen tarvitsee paikkoja, kuten baareja yms. missä tavata muita ihmisiä, nähdä muita naisia (ei toki pettää) ja laajentaa näkemyksiään.

 

[wilco]

Ai että pitäisi vaihtaa eukkoa, koska en halua käydä baarissa?

Niin, ymmärtäisit nyt hyvä mies, mitä paljon viisaammat kirjoittajat täällä Jatkoajassa yrittävät sinulle kertoa. Siis oikeasti, onhan se sairas mies, joka ei baarissa käy. Tule vaikka Mestaruussaunaan! kysymään.

Että silleen...

 

[Olkku]

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi. Se tarkoittaa sitä, että eletään muiden elämää ja luovutaan omasta. Sitten kun ollaan eletty tarpeeksi pitkään toisen elämää, niin erotaan.

Ei pidä paikkaansa. Itse tykkäsin nuorempana käydä baareissa ym. olin 26v, kun avioiduin, kävimme yhdessä ulkona ja välillä erikseenkin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole oikeastaan vapaaehtoisesti poistunut kotoa "biletysmielessä" ensinkään, ikää on 44 v. Ja kyseessä ei ole sitoutuminen, vaan puhtaasti oma tahto.

Uusiksen kaveri kirjoitti:
Ihminen tarvitsee paikkoja, kuten baareja yms. missä tavata muita ihmisiä, nähdä muita naisia (ei toki pettää) ja laajentaa näkemyksiään.

Ei tarvitse, kun on nuorempana ne jo hoitanut. Toisekseen, kaikki ihmiset eivät ole ensinkään sosiaalisia, kuten en itsekkään ole. Vuosikausiin en poistunut kotoa juhlimaan, ennen kun näihin jatkoaikalaisten David Krokett tapahtumiin. Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan sellaisia, että viihtyvät omassa takkahuoneessa, kuunnellen musiikkia, tai katsellen televisiota, toiset tarvitsevat hälinää ympärilleen.

Vaimoni käy ulkona yksin, toki kinuaa mua mukaan, mutta en jaksa mennä, itse en edes muista, että olisin käynyt "hurvittelemassa" yksin.

Tahdon vaan tuoda ilmi, että olemme niin kovin erilaisia vapaa-ajan vietto tavoiltamme, kuten muutenkin. Onneksi.

 

[Uusiksen kaveri]

Tunnistan itseni Schollin ja Tobiaksen mielipiteistä.... 8 vuoden takaa.
Olin aivan varma, että elämä jota elin oli parasta mitä voi olla. Oli M3:sta
oli naisia, oli extempore lähtöjä Alpeille, Nykiin, Losiin, Pamplonaan... Oli
hienoa olla yksin. Ei tarvinnut vastata tekemisistään kenellekkään.

Nyt on Toyota Corolla, Hot Lips ja seuramatkat Kanarialle. Tää on aika yleinen tarina, jonka kerroit. Näin sen tuleekin tapahtua, mutta ei nyt sentään ennen 30 ikävuotta.

 

[Uusiksen kaveri]

Tätä juuri tarkoitan, besserwisser tulee tuomitsemaan toisen ihmisen
tekemiä valintoja. Ei se ikää katso. Tunnen viisikymppisiä äijiä, jotka
käyttäytyvät kuin teinit, mutta se on heidän valintansa.

ps. aikas hakoteillä olet autoista ja matkakohteista. Kas kun et
kultasta noutajaa maininnut:-)

En tuominnut mitään, päinvastoin. Luehan aiempi viestini ajatuksella.

 

[kiwipilot]

Sitten kun elämäntilanteesi muuttuu, niin sinulla ei enää ole ketään, jonka kanssa lähteä mihinkään. Se on tasan oma valinta. Luuletko voivasi elää kammiossa selvinpäin vielä montakin vuotta? Olet varmasti laiminlyönyt useita. Toki perhe on tärkein, mutta muu tukiverkko tulee olla myös.

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi. Se tarkoittaa sitä, että eletään muiden elämää ja luovutaan omasta. Sitten kun ollaan eletty tarpeeksi pitkään toisen elämää, niin erotaan. Tästä eräs esimerkki on ns. äiti-ilmiö, jossa nainen äidiksi tultuaan lopettaa kaikenlaisen laittautumisen, koska on äiti ja äidin pitää olla sitoutunut lapseen ja mieheen. Tällainen ainoastaan vie naisen/äidin enemmän erilleen miehestään, koska mies ei enää viehäty naisestaan ja pettää. Sitten erotaan.

Ihminen tarvitsee paikkoja, kuten baareja yms. missä tavata muita ihmisiä, nähdä muita naisia (ei toki pettää) ja laajentaa näkemyksiään.

Sä taidat olla joku totuuden torvi vai? Vai trollaatko ihan huviksesi? Uskomatonta paskaa suollat. Jos sinä Uusiksen Kaveri elät vielä jotain teinixmenobileparty -vaihetta, ei se tarkoita että muidenkin pitäisi niin tehdä. Minä en pidä baareissa rampaamisesta; se ei vain ole mun juttu. Enkä ole sekoamassa, vaimoni ei ole kotinatsi, viihdyn oikein hyvin kotosalla viikonloppuisin ja niin, minulla on paljon kavereita sekä oikein mukava ja vilkas sosiaalinen elämä. Maailmaa on nähty ja koettu keskivertojantteria enemmän ja olenkin oikein tyytyväinen vallitsevaan elämäntilanteeseeni. Mua vituttaa suunnattomasti yo. kaltaiset yleistykset. Yritä nyt hyvä mies opiskeluiltasi tajuta jotta ei kaikkien tarvitse olla kaltaisiasi baarikärpäsiä ja että löytyy sitä elämää myös kapakan ulkopuoleltakin.

Toisin kuin eräs toinen, entinen hyvä ystäväni, joka on käytännössä raitistunut. Hän käy ulkona senkin vähän mieluiten kihlattunsa kanssa, tai pariskunnittain. Hyi helvetti, mikä hyypiö. Jos ja kun heillä menee poikki, niin en tule juuri noteeraamaan tätä tyyppiä. Turha kysellä ulos. Itse en ole koskaan ollut samassa baarissa kumppanini kanssa, paitsi silloin kun tapasimme.

Tunnut olevan loistotyyppi. Onnittelen.

 

[Vekurinen]

--Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi--

En tuominnut mitään, päinvastoin. Luehan aiempi viestini ajatuksella.

Hmm...



Mitä itseeni tulee, niin kerran kuukaudessa on baarireissu tehtävä. Enempää ei jaksa, on niin paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä viikonloppuisin. Kyläilemässä tietysti tulee myös käytyä. Pokeria, tyhjän jauhamista jne.

Vähän vaikea ymmärtää tätä "lopeta baareissa juokseminen ja menetät ystäväsi, lisäksi sinusta tulee kanarialle matkustava rivitalo-idiootti"-demonisointia. Jokainen tehköön niinkuin haluaa, joskus kiinnostaa baarit/kavereiden kanssa rellestäminen ja toisinaan jokin muu asia, vaikkapa lapset/puoliso. Jos ystävä ei tätä ymmärrä, niin big deal, ei ole vaivan arvoista. Ja missä on määrätty, että vasta kolmekymppiset ovat tätä rivari-Corolla-kanaria-osastoa? Jos joku sitä haluaa, niin suotakoon se hänelle. En minä nyt lähtisi vittuilemaan jollain kotikutoisella sairaalloisella sitoutumisella.

 

[Uusiksen kaveri]

Hmm...
Ja missä on määrätty, että vasta kolmekymppiset ovat tätä rivari-Corolla-kanaria-osastoa? Jos joku sitä haluaa, niin suotakoon se hänelle. En minä nyt lähtisi vittuilemaan jollain kotikutoisella sairaalloisella sitoutumisella.

Lainasit nyt väärän kohdan, Vekurinen. Keskustelimme toisessa kontekstissa. Eikö se perinteinen idylli ole farmari-Volvo ja rivitalo? Toyota Corollat sopivat ihan toiseen idylliin.

 

[Solomon]

Sitten kun elämäntilanteesi muuttuu, niin sinulla ei enää ole ketään, jonka kanssa lähteä mihinkään. Se on tasan oma valinta. Luuletko voivasi elää kammiossa selvinpäin vielä montakin vuotta? Olet varmasti laiminlyönyt useita. Toki perhe on tärkein, mutta muu tukiverkko tulee olla myös.

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi.

Minä elän yksin kammiossa, välillä tyttöystävän kanssa. Lähes aina selvinpäin. Ennen minulla oli kavereita, jotka vetivät pultit siitä, etten lähtenyt baariin. Siinäpä vetivät.

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi.

Ihminen tarvitsee paikkoja, kuten baareja yms. missä tavata muita ihmisiä, nähdä muita naisia (ei toki pettää) ja laajentaa näkemyksiään.

Jos baari tosiaan tekee ihmisestä yhtä avarakatseisen tämä kaiffari, joka kaiken muun haihattelunsa kera (kuin pisteeksi ii:n päälle) kuvittelee olevansa Uusiksen kaveri, niin minä kyllä kiertäisin ne kaukaa.

 

[Uusiksen kaveri]

Jos baari tosiaan tekee ihmisestä yhtä avarakatseisen tämä kaiffari, joka kaiken muun haihattelunsa kera (kuin pisteeksi ii:n päälle) kuvittelee olevansa Uusiksen kaveri, niin minä kyllä kiertäisin ne kaukaa.

Olen ennemminkin soulmate hänelle. Mitä olen haihatellut? Eikö haihattelu ole epärealistista unelmointia? Baari muuten todella avartaa,toisaalta myös kaventaa, joissain asioissa näkemystä. Voin sanoa kirkkain silmin, että hauskimmat minulle tapahtuneet asiat ovat sattuneet humalassa. Tällä tarkoitan paitsi legendaarisia baarikiertueita, myös tyttöystävääni (nyk. avovaimo), jonka tapasin aivan käkenä.

 

[repe_joke]

Sitten kun elämäntilanteesi muuttuu, niin sinulla ei enää ole ketään, jonka kanssa lähteä mihinkään. Se on tasan oma valinta. Luuletko voivasi elää kammiossa selvinpäin vielä montakin vuotta? Olet varmasti laiminlyönyt useita. Toki perhe on tärkein, mutta muu tukiverkko tulee olla myös.

Minulla on monta sivupersoona joidenka kanssa minulle menee aika todella hyvin. Eipäs mene.

Onko viinan juominen muuten joku kriteeri sille, että on hauskaa? Ja miten niin olen laiminlyönyt? Mitä sinä ylipäänsä tiedät minun elämästäni?

Elämäsi on muuten todella huonolla tolalla, jos tuosta baarissa käymisestä pitää pitää noin tiukasti kiinni.

Kutsun tuollaista sairaalloiseksi sitoutumiseksi. Se tarkoittaa sitä, että eletään muiden elämää ja luovutaan omasta. Sitten kun ollaan eletty tarpeeksi pitkään toisen elämää, niin erotaan. Tästä eräs esimerkki on ns. äiti-ilmiö, jossa nainen äidiksi tultuaan lopettaa kaikenlaisen laittautumisen, koska on äiti ja äidin pitää olla sitoutunut lapseen ja mieheen. Tällainen ainoastaan vie naisen/äidin enemmän erilleen miehestään, koska mies ei enää viehäty naisestaan ja pettää. Sitten erotaan.

Ihminen tarvitsee paikkoja, kuten baareja yms. missä tavata muita ihmisiä, nähdä muita naisia (ei toki pettää) ja laajentaa näkemyksiään.

Tuo sinun kutsumasi sairaanloinen sitoutuminen on ollut minun tapani elää, jo ennen kuin aloin seurustelemaan.
Ei minua ole kiinnosta ryyppääminen ja baareissa hilluminen ikinä.

Uusiksen kaveri väittää olevansa koulutettu henkilö, mutta avarakatseisuutta mieheltä ei löydy yhtään.

P.S. Kun sanoin että en käy baareissa, niin se ei tarkoita sitä, että minä en poistuisi kotoa ikinä. Minä vain käytän vapaa-aikani vähän eritavalla kuin sinä.

P.S.S. Onko missään muualla kuin Suomessa mahdollista väittely ihmisen sielun terveydestä, jos hän ei käy baarissa joka viikko?