Tyttöystävän kanssa yhteen?

[Ruutiveijari]

Paniikkinappula ja sen löytäminen.

Olen oudossa tilanteessa.

Löysin pari viikkoa sitten itselleni aivan upean tytön. Tyttö jätti minun takiani kolmen vuoden suhteen taakseen ja muutti väliaikaisesti kotiinsa. Nyt on viimeiset kolme yötä oleskellut luonani (opiskelujakämpässä) ja todellakin - vain oleskellut. Platonisessa suhteessa elämme sanan joka merkityksessä.

Mutta tuo ei ollut kysymykseni. Ja tähän yli kaiken kaipaankin teidän apuanne. Joten kertokaa minulle suhteenne alkuajoista? Tiedän, että tämä on TODELLA nuori tuttavuus, mutta - ikinä ennen tällaista kokenut. Kun jokainen kulmakarvakin huutaa toisen viereen tauotta. Mutta samalla on ihan kumma olo, vähän kuin olisi lukittu laatikkoon ja avaimet kaikilta hukassa.

Hölmö olo.

 

[Timbit]

theLock

En pysty tuohon kommentoimaan yhtään mitään. Eikä varmaan kukaan muukaan. Alussa on outo fiilis, ja tuntuu, ettei tajua mistään mitään. Siitä se aikaa myöten asettuu siihen mihin se asettuu. Itse kuitenkin pystyy vain tiettyyn rajaan asti vaikuttamaan tapahtumiin. Tsemppiä ja nauti tuosta olosta!

 

[M@rko77]

Re: theLock

Viestin lähetti Designer
En pysty tuohon kommentoimaan yhtään mitään. Eikä varmaan kukaan muukaan. Alussa on outo fiilis, ja tuntuu, ettei tajua mistään mitään. Siitä se aikaa myöten asettuu siihen mihin se asettuu. Itse kuitenkin pystyy vain tiettyyn rajaan asti vaikuttamaan tapahtumiin. Tsemppiä ja nauti tuosta olosta!

Samaa täällä..:(

 

[Ruutiveijari]

Oli varmasti täysin väärä palsta moisia "ääneen" murehtia.

Kiitän kuitenkin, että lukea jaksoitte moisen valituksen tyngän. Ja kyllä se varmasti tästä. Uusia asioita on vaikea sisäistää heti kättelyssä, heti pitää alkaa etsimään ympäristöstä muita ihmisiä. Että onko jollain muulla ollut samoin vai onko tämä joku geenipuutos :)

 

[Dick Slasher]

Niinpä, alkuun se varmastikin tuntuu kaikista tuollaiselta. Ikävää vain on että paluu arkeen tapahtuu väistämättä. Kertovat että toiset jäävät koukkuun tähän alun fiilikseen ja sitä pitää hakea aina uudelleen.

 

[sampio]

Eipä tässä sampiokaan mikään erikoisen hyvä neuvoja ole. Sen verran haluan vain rohkaista, että anna ajan tehdä tehtänsä. Kun itse olin tuon maagisen "voitsä alkaa mun kaa"- kysymyksen hivenen kypsemmän version esittänyt ja myönteisen vastauksen saanut, valtasi minut varmaan saman tyylinen tunne; no mitäs nyt? Tuli hypättyä vähän niinkuin tyhjän päälle, eikä se olo ihan parissa päivässä selvinnyt. Onneksi kuitenkin molemmat piti päätöksestä kiinni, eikä pelkkien tunteiden pohjalta menty etiäpäin. Suhteen vakiinnuttua ja opittuamme tuntemaan toisiamme ei kumpikaan ole katunut päätöstä.
Tsemppiä!

 

[Dick Slasher]

En minä mikään utelias ole, mutta mitä kuuluu "Desille", entä theLockille ja "hengästyttävälle":D naiselle?

 

[Tatzka]

Viestin lähetti Dick Slasher
En minä mikään utelias ole, mutta mitä kuuluu "Desille", entä theLockille ja "hengästyttävälle":D naiselle?

Jep raporttia kehään ;)

Nyt alkaa itsellä taas olla sinkkuelämä uhattuna, onhan sitä kestänyt jo 7kk. Katsotaan miten käy ja joutuuko sitä taas loukkuun eli saman katon alle. Ehkä aikaisemmat kerrat ovat jotain opettaneen, tai sitten eivät ;)

 

[mauri]

Missään tapauksessa en lähde kommentoimaan ketjun aloittajan ratkaisua, kun en edes tiedä taustoja (kuten seurustelun kesto, ikä jne). Yleisesti ottaen en ole kuitenkaan yhteenmuuttamisen kannalla, koska en ymmärrä sen funktiota. Mitä vikaa seurustelussa on? Miksi pitää ryhtyä jo 18-vuotiaana leikkimään kotista? Miksi ei asua omissa kodeissaan, hengailla yhdessä ja ystävien kanssa, olla yhtä aikaa sitoutunut suhteeseen, mutta silti vapaa arkipäivän asioissa. En mieti nyt asiaa moraaliselta kannalta eli en todellakaan ole "True love waits" -tyyppejä - vaan sekä omien että muiden ihmisten kokemuksista olen vain alkanut pikku hiljaa uskomaan, että liian aikaisin liian paljon on liikaa. Tällä tarkoitan sitä, että on turha kuormittaa ja riskeerata suhdetta liian nuorena roskien viemisillä ja laskujen maksamisella. Nuoruudella tarkoitan RAKKAUDEN NUORUUTTA, joka kaipaa romantiikkaa, tiettyä vapautta ja suhteen vahvistumista - jotta rakkaus kestää yhteiselon saman katon alla sitten aikanaan. Muuttaminen yhteen tuntuu ymmärrettävästi jännittävältä, ja "ikuisesti yhdessä" -tunne on epäilemättä vahva. Silti seurustelumuotona yhdessä asuminen ei ole mielestäni se kannattavin ratkaisu. Kun arki tulee vastaan melko varhaisessa vaiheessa suhteen rakentamista, voi pettymyskin tulla vastaan hyvin varhaisessa vaiheessa - ja vapaus alkaa kutsumaan vaikeuksien kohdalla. Silloin sanotaan "emme sopineet sittenkään yhteen" tai "kasvoimme erilleen" tai muuta vastaavaa ilman, että yritetään tehdä kaikki mahdollinen suhteen pelastamiseksi. En kirjoittanut tätä ylhäältä käsin, vaan valitettavasti omaankin kokemukseeni pohjaten. Satun olemaan silti varsinainen onnenpekka - koska sain uuden mahdollisuuden.

 

[bisnesman]

Seurustelu ja yhdessä asuminen ovat hankalia valintoja.

Vitutti taas viikonloppuna kun ensin yksi kaveri sanoo että "saattaa olla että en uskalla lähteä kun tyttöystävä tulee käymään" ja toisesta sitten lähtee kaveri viemään autoa naisensa luo että mennään viihteelle, mutta eipä lupaa irronnut :(

Ymmärrän kyllä sen, että kun asutaan yhdessä, ei enää voi laukata joka päivä juhlimassa, mutta miksi helvetissä ei saa käydä edes kerran kahdessa viikossa bailaamassa kaukaa tulleen kaverin kanssa. Luulisi että sen verran ihmiselle suotaisiin hengähdystaukoa. Ei se voi olla pahaksi suhteellekkaan olla yksi ilta erillään...

Kaverille kävi suunnilleen näin:
Tapasi tulevan avovaimonsa ja seuraavana viikonloppuna jo muutti viikonlopuksi tytön luo. Tyttö lähti kaverin matkaan ja eivät ole olleet yhtään päivää sen jälkeen erillään. 1.5kk seurustelun jälkeen kihloihin, 2.5kk jälkeen yhteinen kämppä.
Tyttö yrittää pokata melkein kaikkia kaverini kavereita (kuten jo 2kk on tehnyt) ja kaveri on niin kännissä ettei tajua, tyttö ei muista aamulla.

Saa nähdä kuinka kauan tuokin "liitto kestää" :eek:

 

[ace]

Itselläni on vähän päinvastaisia ongelmia. Ollaan asuttu tytön kanssa vajaa vuosi yhdessä, ja nyt kun alkuhuuma on mennyt, rupee musta tuntuun ettei tää olekkaan sitä mitä haluun. Nyt pitäs löytyä pokkaa kertoo että ei tää juttu toimi. Se on vaikeeta kun toinen on niin umpi rakastunut. Mutta tiedän kyllä että näin jatkamalla kusetan vaan molempia. Silti meinaa rohkeus pettää.

 

[Dick Slasher]

Viestin lähetti ace
Itselläni on vähän päinvastaisia ongelmia. Ollaan asuttu tytön kanssa vajaa vuosi yhdessä, ja nyt kun alkuhuuma on mennyt, rupee musta tuntuun ettei tää olekkaan sitä mitä haluun. Nyt pitäs löytyä pokkaa kertoo että ei tää juttu toimi. Se on vaikeeta kun toinen on niin umpi rakastunut. Mutta tiedän kyllä että näin jatkamalla kusetan vaan molempia. Silti meinaa rohkeus pettää.

Kun aikoinani ratkaisin yo. kaltaisen tilanteen, tuli niskaani lähes kaikki keittiön astiat, leipäveitsistä lautasiin. Eipä juuri käy kateeksi. Onhan tietysti vaihtoehtona että odotat ja osoita, niin että tytsy itse tajuu lähteä.

 

[Timbit]

Viestin lähetti Dick Slasher
En minä mikään utelias ole, mutta mitä kuuluu "Desille", entä theLockille ja "hengästyttävälle":D naiselle?

No eipä tänne sen kummempia kuulu. Yhteisasuminen on sujunut vallan mukavasti. Mitään suuria kriisejä ei ole ollut, eikä edes keskikokoisia. Pientä kinaa on aina välillä, ja taitaisi olla hyvinkin huolestuttavaa jos ei olisi. Onneksi molemmat ollaan sellaisia, että ne kitkaa aiheuttavat asiat pitää puhua selväksi, ilman huutamisia ja kiukuttelua. Tosin puoliso vaatii aina sellaisen tunnin murjotuksen ennen kuin asiasta keskustellaan...

Eli arki yhdessä sujuu oikein hyvin. Se ensihuuman vaihe oli jo ohi siinä vaiheessa kun yhteen muutettiin, ja molemmilla on ikääkin jo sen verran (26 ja 28) että mitään myöhäispuberteetin oikkuja ei enää ilmene. Molemmat myös halusivat sitoutua, eli tästä ei haettu mitään välivaihetta. Lyhyesti: ei kaduta sitten yhtään. Kohdallamme voi ainakin tällä hetkellä sanoa, että tehtiin täysin oikea ratkaisu.

Ace: Muutitteko nopeasti suhteen alkamisen jälkeen yhteen? Ymmärrän hyvin jos et halua vastata, mutta siinä saattaa olla syy siihen, miksi nyt haluat tilanteesta pois. Joka tapauksessa, tsemppiä! Tuo tilanne on taatusti vaikea, teki sitten minkä ratkaisun hyvänsä.

 

[JanJ]

Viestin lähetti bisnesman
Ymmärrän kyllä sen, että kun asutaan yhdessä, ei enää voi laukata joka päivä juhlimassa, mutta miksi helvetissä ei saa käydä edes kerran kahdessa viikossa bailaamassa kaukaa tulleen kaverin kanssa. Luulisi että sen verran ihmiselle suotaisiin hengähdystaukoa. Ei se voi olla pahaksi suhteellekkaan olla yksi ilta erillään...

Meidän suhteessa se on yleensä minä joka käy ulkona. Tottakai puoliso saa mennä miten tahtoo mutta on vissiin sitten vastuuntuntoisempi. Lapsiakin kun on.

Me ollaan ratkaistu asia niin että silloin menee kun haluaa. Omaa järkeä käyttäen. Eli omalla toiminnallaan aiheuttaa sitten ryppyjä rakkauteen jos niin haluaa. Eikä sitä tietenkään halua. Tuollaisen sopimuksen tehtyämme on tullut käytyä varmaan 4 kertaa vuodessa viihteellä. Ei se enää kiehdokaan....
Koskaan en ole kuullut vielä valituksen sanaa, enkä itse ole valittanut vaikka puoliso lähti illalla seitsemältä ja tuli seuraavana päivänä neljältä päivällä. Kunhan pistää vaikka tekstiviestin että elossa on.

Tämä ei tietenkään toimi kaikilla, koska ihmiset ovat (onneksi) kaikki erilaisia.

No perjantaina taas sitten Tavastialle Therapyä katsomaan.

 

[ace]

Viestin lähetti Designer

Ace: Muutitteko nopeasti suhteen alkamisen jälkeen yhteen? Ymmärrän hyvin jos et halua vastata, mutta siinä saattaa olla syy siihen, miksi nyt haluat tilanteesta pois. Joka tapauksessa, tsemppiä! Tuo tilanne on taatusti vaikea, teki sitten minkä ratkaisun hyvänsä.

8 kuukautta oltiin seurusteltu. Tiesin jo silloin että se on aivan lliian lyhyt aika toiseen tutustumiselle, mutta sillä hetkellä ei erinäisistä syistä ollut muuta vaihtoehtoa. Enkä oikeestaan kadukkaan sitä että muutettiin yhteen, vaikka tämän hetken tilanne ois paljon helpompi jos ois eri osoitteet. Jos jollain on kokemuksia miten tälläisestä tilanteesta selvitään, otan neuvoja kiitollisena vastaan.

 

[Tatzka]

Yhteen muuttamisesta tarinaa...

Monesti varsinkin nuorena olisi hyvä asua hetken aikaa yksin. Suoraan kotoa, yheteiseen asuntoon ei mielestäni ole toimiva ratkaisu. Mitä sitten kun ero tulee (niitä tulee pirun paljon)? On jo vanha ja ei ole koskaan asunut yksin, tilanne menee monesti mahdottomaksi ja henkilö ei osaa asua yksin, yksinäisyys kasvaa sietämättömäksi ja hakeudutaan suhteeseen ensimmäisen tyypin kanssa, joka ottaa luokseen. Eli jäädään roikkumisen kierteeseen.

Kaveripiirissäni on näitä surullisen kuuluisia tapauksia ja vierestä seuranneena homma näyttää todella kamalalta, koko ajan oltava joku, vaikkei henkilö kiinnostaisi pätkääkään, ikään kuin tavan vuoksi ollaan vaan.

Toinen asia on menot ja tulot. Toki suhteessa menot saavat vähentyä ja on tajuttava, että sinkkupäivät ovat ohi ja aina ei voi ravata bilettämässä kun mieli tekee. Jos sitä ei ole valmis hyväksymään on parempi olla sitoutumatta. Toisaalta eo ole tervettä hylätä kaikkia kavereitaan ja jäädä kotiin naisensa/miehensä kanssa, alkuajat, jopa vuodet saattavat lentää siivillä ja kaikki kulkea omalla painoillaa, ystäville ehkä lähetetään jouluna kortti, jos sitäkään. Mitä sitten kun ero tulee, tiputaan tyhjän päälle ja todetaan, ettei ole ketään jota tuntee? Seuraa masennusta, juopottelua, yms. Ei hyvä ei.

Yhteen muuttoa ja sitoutumista kannattaa harkita, eikä suinpäin hypätä siihen, jollei tiedä mitä tuleman pitää, siihen pitää olla henkisesti kypsä. Itse tein virheen ja rupesin siihen liian aikaisin, toinen osapuoli ei ollut edes vittänyt nuoruuttaan, eli juossut juoksujaan, vaan oli seurustellut koko nuoruutensa. Niinpä hänelle tuli sitten vanhempana kamala hinku alkaa elämään sinkku lento elämää, that`s it. Mahdoton tilanne ja viddumainen ero.

Kaikesta oppii ja elämä opettaa, yhteenmuuttaminen on hienoa, mutta harkinta ei tapa ;)

 

[mendieta]

ihanaa...

Itselläni on ihanteellinen tilanne: tyttöystäväni käytännössä asuu luonani, mutta hänellä on myös oma asunto. Eli hän ei kuitenkaan virallisesti asu luonani. Tässä tilanteessa on se hyvä puoli, etten joudu kotona kuuntelemaan mitään siivous ym. kommenttia, koska sehän on minun asuntoni. Samalla voin kutsua kavereita koska tahansa käymään, koska sehän on minun asuntoni.

Tämän kaiken mahdollistaa tietysti myös se, että tyttöystäväni on, kuten minä, helvetin helppo ihminen.

Olen asunut yhden puolitoistavuotta ex-tyttöystäväni kanssa saman katon alla ja se oli lopulta yhtä helvettiä! Joten olen päättänyt miettiä tarkkaan, koska teen sen taas ja kenen kanssa.

 

[Sparrow]

Pakko kaivaa tämä ketju historian pölyistä esiin, koska omalla kohdallani tämä tilanne on pian edessä. Eli siis: jo nyt heinäkuun aikana roudaamme tyttöystävän kanssa kamoja uuteen kämppään, jonne päätimme yhdessä muuttaa. Virallinen muuttopäivä on 1.8., mutta saimme jo nyt luvan muutella kaikessa rauhassa. Helvetin hyvä tuuri kävi kämpän kanssa, omistaja on mukava vanhempi naishenkilö, vuokra suht' alhainen, asunto loistavassa kunnossa ja avara + valmiina siellä on upea parisänky (kalteripäädyillä, GRR!), olohuoneen kirjahylly/laatikosto ja keittiössä lasipöytä ja neljä tuolia. Säästämme siis hitosti rahaa!

Alunperin tarkoitus ei ollut vielä muuttaa yhteen, mutta sekä järki että tunteet ajoivat tähän ratkaisuun: ei ole järkeä pitää Turussa kahta kämppää, kun kuitenkin vietämme todella paljon aikaa yhdessä. Ja...yhteenmuutto tuntuu molemmista oikealta ratkaisulta, joten...

Ystävien ja sukulaisten kommentit ovat olleet lähes yksinomaan positiivisia: vanhemmat tykkäävät ideasta kuin hullu puurosta (haluavatko tahoillaan kenties meistä eroon? :rolleyes: :D ) ja onnitteluja on tullut ystäväpiiristä. Hyvä niin...eiköhän tämä tästä!

 

[JVR]

:D Kun muutat naisen kanssa saman katon alle, elämäsi kääntyy kertaheitolla päälaelleen:D

*Siis sinusta tulee peluri, ja pelaat ainoastaan sellaista vanhoilislestaadiolaistapeliä ;) ...ja niille ihmisille ketkä eivät tiedä minkälainen peli tämä on, voin valaista perusasioista sen verran, että kaverisi jäävät väkisin taka-alalle, kun joudut/saat keskittyä ainoastaan rakastettuusi.

*Mutta onhan yhteisessä kohdissa paljon positiivistakin:o ...mut ei siitä enempää tällä kertaa.

*Lopputulos on siis sellainen, että muuta yhteen kumppanisi kanssa vasta sitten kun olet omasta mielestäsi tarpeeksi nuoruudestasi nauttinut. Ja minun mielestäni nuoruudesta kannattaa nauttia ainakin 25 vuotiaaksi:rolleyes:

 

[Senior]

Viestin lähetti Designer
Haluaisin kuulla mielipiteitä arvon jatkoaikalaisilta asiasta, jossa liikutaan jo elämän perusasioiden parissa. Eli, olen muuttamassa kuunvaihteessa tyttöystäväni kanssa samaan asuntoon. Kaverit ovat lähinnä piruilleet (miespuoliset) ja onnitelleet (naispuoliset). Tahtoisin kuulla mielipiteitä noin yleensä, miten elämä muuttuu ja ovatko muutokset hyviä, huonoja, molempia vai ei kumpiakaan.

En jaksa kahlata ketjua taaksepäin, mutta ketjuavauksestasi on nyt reilu vuosi. Vieläkö on molempien tavarat saman katon alla? Mites on mennyt? Laitas joutessas väliraporttia kehiin.;)

edit: viime huhtikuulta onkin jo näköjään olemassa

 

[Oloneuvos]

Senior, senkin vanha pervo! Pitäisikö meidän vanhojen jo kauan naimisissa (ei keskenään) olleiden partojen avata oma ketju "Pitäisikö muuttaa yhteen tyttöystävän kanssa?"

 

[Senior]

Viestin lähetti Oloneuvos
Senior, senkin vanha pervo! Pitäisikö meidän vanhojen jo kauan naimisissa (ei keskenään) olleiden partojen avata oma ketju "Pitäisikö muuttaa yhteen tyttöystävän kanssa?"

Hyvä ajatus!

Vaihtoehtoinen ketjuavaus voisi olla:

''Kaksoiselämäni''

jossa siinäkin minulla (aikanaan) oli Musta Vyö!:cool:

nimim mies tekee mitä miehen pitää

 

[Sumu]

on muuten huomattavasti helpompi kusta istualteen krapulassa...

 

[Timi]

Viestin lähetti bisnesman
Vitutti taas viikonloppuna kun ensin yksi kaveri sanoo että "saattaa olla että en uskalla lähteä kun tyttöystävä tulee käymään" ja toisesta sitten lähtee kaveri viemään autoa naisensa luo että mennään viihteelle, mutta eipä lupaa irronnut :(

Ymmärrän kyllä sen, että kun asutaan yhdessä, ei enää voi laukata joka päivä juhlimassa, mutta miksi helvetissä ei saa käydä edes kerran kahdessa viikossa bailaamassa kaukaa tulleen kaverin kanssa. Luulisi että sen verran ihmiselle suotaisiin hengähdystaukoa. Ei se voi olla pahaksi suhteellekkaan olla yksi ilta erillään...

Ihan noin yleisesti voisin sanoa, että tuo on hemmetin hyvä tekosyy. Jos on siis jotain bileitä tai kännäysiltoja eikä jaksa mennä, niin aina hyvä tekosyy on sanoa, että nainen ei anna lupaa taikka ei voi kun nainen suuttuisi. Ei se, että joku sanoo naisen vetävän herneen nenään noista kännäysreissuista todellakaan tarkoita välttämättä sitä. Itse olen seurustellut kolme vuotta naiseni kanssa eikä minua enää kiinnosta kännäily sinkkukavereideni kanssa, sillä ne jutut on nähty. Kyllähän sitä kaljalla on kiva käydä, mutta kännäysillat menevät järjestään siihen naisen metsästykseen ja minua ei sattuneesta syystä sellainen kiinnosta.

 

[Hayha]

Rakkaus loppuu 6-päkkiin. Siitä ylemmäs ei mennä.