Kysymyksiä teille, jotka uskotte työttömyyskorvausten leikkausten ratkaisevan ongelman. Ongelman, joka on siis se, että:
a) te ette halua veroeuroillanne rahoittaa ns. "elämäntapatyöttömiä" ja haluatte hieman suuremmat nettotulot itsellenne
vai
b) olette huolissanne siitä, että pienipalkkaisiin, usein määrä- ja/tai osa-aikaisiin töihin ei löydy tekijöitä, minkä vuoksi kansantalous ei ole niin hyvässä kunnossa kuin voisi olla?
- Elokuussa 2011 Suomessa oli n.
177 000 työtöntä. Paljonko noista arvioitte olevan niitä, jotka eivät halua töihin, vaan elävät yhteiskunnan loisina tukia haalien? Ilman omaa syytään työttömäksi joutuneita ja aktiivisesti työtä etsivien tukemista ei kai kukaan vastusta? Vai närästääkö sekin, kun oma tilipussi voisi olla paksumpikin?
- Kuinka suuriin säästöihin työttömyyskorvauksia leikkaamalla voitaisiin päästä ja miten voidaan olla varmoja, että säästöt päätyvät hyödyttämään töissä käyviä verojen pienentymisen kautta?
- Toistuvasti työstä (tai työllistaävistä toimenpiteistä) kieltäytyvä
menettää oikeutensa työttömyysetuuteen. Nuo elämäntavakseen työttömyyden valinneet ovat juuri näitä. Miten työttömyyskorvauksen leikkaus vähentäisi verorasitustanne, kun nuo kattoon syljeskelijät elävät käytännössä toimeentulotuella? Eikö kävisi niin, että oikeasti työelämään pyrkivien tilannetta vain heikennettäisiin ja sossun luukulle olisi pidemmät jonot. Noiden elämäntapatyöttömien tilanne ei muuttuisi mihinkään eikä heitä saataisi ajettua työelämään.
- Pitäisikö pienentää myös sosiaalitukia? Entä sitten esimerkiksi lapsiperheet, joissa vanhemmat ovat noissa pienipalkkaisissa töissä ja tarvitsevat oikeasti toimeentulotukea siihen, että pystyvät elämään arkea edes jotakuinkin säällisellä tasolla?
- Oletteko sitä mieltä, että tuet on leikattava sellaiselle tasolle, että niillä ei pysty elämään? Uskotteko, että niin toimien saadaan työttömät töihin eikä käy niin, että kaduille ilmestyy iso määrä kerjäläisiä ja rikollisuus lisääntyy?
Itse olen muuten ollut n. 30 vuotta työelämässä mukana tavalla tai toisella ja siitä yli puolet vakituisessa työsuhteessa ihan kohtuullisella palkalla. Olen maksanut veroja ja voisi jopa sanoa, että paljon. Nyt kun olen työttömänä ilman omaa syytäni (en edellenkään valinnut sairastuvani depressioon), niin uskallan olla sitä mieltä, että on ihan oikeudenmukaista, että saan työttömyyskorvausta sen verran, että pystyn elämään ja hakemaan mielekästä työtä.
Välillä tuntuu, että täällä huutelevat (ainakin muutamat) ovat vastavalmistuneita, jotka ovat ensimmäistä kertaa päässeet hieman paremman palkan syrjään kiinni ja sitten vituttaa, kun verottaja vie siitä niin paljon ja toisaalta se, että joku elelee tuilla ja te joudutte raahautumaan töihin eikä se työelämä olekaan ihan niin ruusuilla tanssimista kuin luulitte.
Kokeilkaa rohkeasti työttömyyttä. Irtisanotte itsenne ja alatte nostaa tukia ja laiskottelette (ensin toki kärvistelette karenssiajan ilman mitään tuloja). Sitten kun alkaa kyllästyttää, niin palaatte työelämään, kun se on niin helppoa. Työpaikkojahan on, kun vain haluaa tehdä töitä.
En väitä etteikö tilanteesi ole ikävä, se on erittäin ikävä. Varmasti olet pohtinut näitä asioita, mutta oletko harkinnut paikkakunnan vaihtoa? Päättelen matkakortin hinnasta ettet ainakaan pääkaupunkiseudulla asu. Tiedän täällä 50-vuotiaan työttömäksi joutuneen henkilön, joka ajoi ensin taxiluvan ja alkoi ajamaan taxia. Ei ikävä kyllä pitänyt tästä työstä ja nykyisin tekee huoltomiehen töitä viihtyen hyvin. Nämä voisivat olla mahdollisia ponnistuslautoja takaisin työelämään.
Hain työvoimahallinnon sivulta avoimet taksinkuljettajan paikat. Tällä hetkellä 71 kpl, joista yli 50 pk-seudulla. Yksittäisen henkilön tilanteessa mahdollinen ratkaisu, mutta useimmille ei. Omalla työssäkäyntialueellani ei ollut yhtään avointa paikkaa. Totta kai on muitakin vaihtoehtoja kuin taksikuski. Kolikon kääntöpuolena on toisaalta se, että korkeastikoulutetulle henkilölle kynnys työllistyä näihin töihin on korkea (tulo valituksi "ylikoulutettuna" ilman mitään alan työkokemusta).
Kansalaispalkka olisi kyllä hieno juttu, mutta poliittisesti vaikea asia ajaa, kun monta paperinpyörittäjää, ts Kelan virkailijaa, pitäisi potkia työttömäksi.
Voisiko ajatella, että alotettaisiin järkeistämällä työvoimahallinnon byrokratiaa? Nyt kun siihen on "päässyt" tutustumaan, niin onhan se aivan järjetöntä. Nykyisenä tietokoneaikana on aivan käsittämätöntä, minkälaisen määrän erilaisia papereita viranomaisille joutuu toimittamaan, jotta homma etenisi. Otan esimerkin omasta elämästä. Putosin taannoin pois ansiosidonnaiselta ja piti hakea Kelalta työttömyyspäivärahaa. Kelan pitää tarkistaa muun muassa ns. työssäoloehdon täyttyminen. Olen ollut paikallisen TE-toimiston asiakkaana yli 2 vuotta ja toimittanut sinne vastaavat tiedot. Kelan lapussa oli erikseen mainittuna, että "
emme voi käyttää TE-toimiston tietoja". Ei jumalauta... samaa valtionhallintoa ja eivät voi käyttää toisella jo olevia tietoja. Palkkatiedot olisivat verottajalla. Arvatkaapa vaan, käyttääkö Kela tarvitessaan niitä vai pitääkö hakijan hankkia vanhoilta työantajiltaan erilliset todistukset maksetuista liksoista.
On totta, että järjestelmän purkaminen lienee poliittisesti mahdotonta. Järjestelmä on tehottomuudessaan aivan käsittämätön ja nielee rahaa varmasti moninkertaisen määrään verrattuna siihen, mitä työttömyyskorvauksia leikkaamalla voisi säästää.
Miten ihmeessä saat tuon netin tuonne pakollisiin kuluihin joka viestissä?
Kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan. Yritäpä kuule selvitä työttömän arjesta ja kaikesta hakemusbyrokratiasta ilman nettiä. Ei siinä enää jäisi aikaa hakea töitä, kun juoksisi erilaisten lipukkeiden kanssa viranomaiselta toiselle. Netti nyt sattuu olemaan muutakin kuin pelkkää viihdekäyttöä. Se voi olla vaikeaa käsittää sellaiselle, jolla selaimen avaussivuna on Jatkoajan foorumi tai Facebook tmv.