Taloustilannehan on aina vähän nihkeä työllistymiselle ja kyllä sitä itsekin sai ylikoulutettuna jonkin aikaa etsiskellä töitä, mutta kyllä karu tosiasia alkaa olla se että 2,5 vuottakin alkaa olla jo aika pitkä aika poissa työelämästä ja monella alalla myös ala ehtii muuttua tuossa ajassa paljon ts. ilman aktiivista itseopiskelua voi omata jo vanhentuneet tiedot.
Mutta tämäkin on vähän kaksipiippuinen juttu, jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy tai sitä ei ole, onko se nyt loppupeleissä sitten edes perusteltua että tällaiselle ihmiselle pitäisi maksaa kovinkin pitkäänkin siitä että hän on valinnut huonon koulutuslinjan noin työllistymisen kannalta. Vaikka se tylyltä kuulostaakin, jos on 2,5 vuotta hakenut töitä eikä ole niitä saanut, peiliin katsominen ja syvempi itsetutkiskelu voi olla paikallaan, yhä toki mainiten että taloustilanne on viimeisten 2 vuoden aikana ollut harvinaisen hankala. Hakeminen kun itsessään ei varsinaisesti ole aktiivisuutta, vaikka se toki on parempi kuin olla tekemättä mitään. Lisäkoulutusta kun toisaalta pystyy hankkimaan työttömänäkin ollessa, enkä nyt puhu mistään työkkärin virkkauskursseista, vaan avoimessa yliopistossa lukee asenteella nopeasti itselleen lisäsivuaineen jostain relevantimmasta aineesta ja tämä varmastikin edesauttaa työnhakua, ainakin selvästi se kertoo että hakijaa kiinnostaa itsensä kehittäminen. Kun et ole tarkemmin määritellyt koulutustasi on mahdoton sanoa sen tarkemmin asiasta, mutta on selvää että jos tutkinto on Ylä-Udmurtin joogaperinteistä niin väistämättä ollaan tilanteessa missä yksinkertaisesti koulutusta vastaavaa työtä ei ole ja on ihmisestä itsestään kiinni muokata tuolta pohjalta itsestään haluttava paketti työllistymiseen. Aina pitää muistaa että juristeja ja lääkäreitä lukuunottamatta korkeakoulututkinnot eivät ole ammattitutkintoja, ne eivät varsinaisesti valmista mihinkään työhön, vaan antavat vain osviittaa soveltuvuudesta ja on hakijan tehtävä tuoda osaamisensa ja kykynsä esille. Se ei ole sinänsä kivaa tai reilua, mutta se on elämää. Ja toisaalta, mistä tahansa duunista voi aina lähteä paremman tullessa vastaan. Esim. korkeakoulutettuna mahdollisuudet saada opettajan sijaisuuksia ovat aina kohtalaiset. Akateemisesta maailmasta tiedän useampiakin ihmisiä, jotka ovat apurahojen loputtua ja teollisuustyöpaikkojen ollessa pitkän (ja keskinkertaisen) akateemisen uran jälkeen tavoittamattomissa ruvenneet hankkimaan opettajan pätevyyttä ja ryhtyneet sitten opettajiksi.
Ja avointa yliopistoa korostaisin sen takia että on tietyllä lailla verorahojen hukkaa lukea useampia korkeakoulututkintoja, jonkinlaista tulosvastuuta valinnoistaan on perättävä myös ihmisiltä itseltään, jos lisäkoulutusta tahtoo myöhemmin tulisi se toteuttaa ns. omalla rahoituksella (jos nyt avoimen yliopiston kurssimaksuja voi edes maksuiksi kutsua vrt. ulkomaan yliopistojen lukukausimaksut tai maksulliset ammattikoulutukset ylipäätänsä).
Minua ei nyt oikeastaan kiinnosta oma verorasitukseni senttien laskemismielessä, vaan ylipäätänsä yhteiskunnan toimivuus, joutenoleva ihmismassa ei ole järin hyvää kehitystä ja tämä vain synnyttää (mikä tässäkin ketjussa selvästi paistaa esille) jyrkentyneitä asenteita toiseen suuntaan ja toisaalta katkeruutta toiseen. Kehitystä missä iso osa passivoituu rakenteellisesti tulisi pyrkiä hidastamaan, vaikka kuten itse olen sanonut, se tulee olemaan väistämätön tulevaisuuden kuva 50v sisällä jos kehitys jatkuu normaalia vauhtiaan.
Töihin en ole pakottamassa ketään, ainoastaan esittämässä että töihin menemisen kynnystä tulee kaventaa, mutta koska en usko että palkkojen nosto saisi sitä aikaan, ovat vaihtoehdot aika rajatut. Perustulo olisi sinänsä toimiva suoran tulokannustimen kautta ilman byrokratiaa, mutta ongelma tulee siinä että järjestelmän hyödyt voisivat hyvin kumoutua siinä että kevennettävälle virkakoneistollekin pitäisi löytää töitä, perustulo nykymuotoisella byrokratialla vain kasvattaisi kuluja mutta en sitten tiedä onko 10 000 työtöntä sossutätiä+korkeammat tuet nykytyöttömille enää merkittävästi halvempikaan ratkaisu kuin nykymalli.