Jutussa on nostettu esille ongelmallinen yritys, mutta ei se tarkoita, ettei konsepti voisi olla toimiva. Jopa lähiesimiehet voivat olla harjoittelijoita, kunhan heidän kunnolliseen perehdyttämiseen ja valvomiseen riittää resursseja. Kenties jokainen meistä tuntee esimerkiksi huvipuistojen ja jopa kuntien kesätyöjärjestelyjä, joissa lähiesimiehinä (ei palkkaesimiehinä) toimii hieman muita vanhemmat nuoret. Oikein toteutettuna se on erittäin tehokasta harjoittelua, jota arvostetaan työelämässä.
Alaa vierestä seuranneena ja hieman tutkineenakin väittäisin, että kierrätyskeskukset korjaustoimintoineen eivät nykyään ole taloudellisesti houkuttelevia liiketoimintamuotoja. Suuri osa käyttöesineistä ja kalusteista on globalisaation myötä niin halpaa, ettei niitä bisneksenä kannata korjata. Tämän vuoksi etdnkään esineiden korjaaminen ja jälleenmyynti ei yksityistä sektoria juuri kiinnosta, vaan siellä keskitytään ehjän antiikki-, keräily-, harraste- ja arvotavaran jälleenmyymiseen. Ympäristönäkökulmasta tavaroiden tai niihin käytettyjen materiaalien kierrätys tietysti kannattaa, mutta toiminnan järjestäminen houkuttelevan kannattavaksi korkeiden palkkakustannusten länsimaissa on aika haastavaa. Siksi tällaisena sosiaalisesti hyödyttävänä toimintana siinä on katsottu olevan järkeä.
Ehkä yksi olennainen seikka vielä huomioitavaksi on se, että yhteiskunnassamme on kasvava joukko työttömiä, joiden sosiaalinen tilanne on sellainen, että he eivät joko itsenäisesti hakeudu tai eivät muusta syystä (syrjäydyttyään) tule palkatuiksi yksityiselle sektorille. Joitain keinoja heidän työllistymiseen on keksittävä, ja ainakin lukemani perusteella työkokeilujen kautta on tullut myös onnistumisia. Kritisoijilta mielellään kuulisi konkreettisia vastaehdotuksia. Kotona makuuttamisen seuraukset ovat ainakin kiistattoman huonot.
Omassa työssäni olen nähnyt, että puoliksi väkisin kotoa tuotunakin on osasta näistä sosiaalisesti kömpelöistä puoliksi syrjäytyneistä tullut riistävän työkokeilun kautta esimerkiksi oivia koodareita suureen kansainväliseen firmaan. Avain on ollut esimiestyössä, ennen kaikkea siellä palkkaesimiestasolla.
Toki tässä on nyt esimerkin omaisesti nyt nostettu esiin Kierrätyskeskus ihan sen takia, että sen toimintatavoista viimeisein viikon aikana viikon aikana on ollut Ylellä juttuja ja niihin on linkit yllä. Jos nyt lähdetään liikkeelle tuosta Kierrätyskeskuksella käytössä olevasta konseptista, niin kyllähän se voi toimiakin, mutta kyllä se aika haavoittuvalta vaikuttaa, kun kouluttamattomat, mahdollisesti hyvin huonosti motivoituneet työkokeiluun pakotetut, laitetaan johtamaan toisia työkokeilijoita, joista iso osa on vielä kielitaidottomia. Toki se voi toimia, mutta jos Ylellä haastateltava kertoo, että "Anna joutui palkkatukityöllistettynä perehdyttämään muita harjoittelijoita, koska osaston esimies ei antanut tarpeellista perehdytystä, eikä häntä tyypillisesti näkynyt missään." Lähtökohtaisesti tuosta ainakin saa sen kuvan, ettei organisaatio ole pystynyt vastaamaan sille asetettuihin haasteisiin varsinkaan johtamisen suhteen. Voi tietenkin olla, että tämän kaltaisiin asioihin on yrityksessä puututtu, mutta ulkopuolisena siihen on vaikea sanoa siitä mitään. Minään kovin kummoisena aktivoijana tai edes hyvänä työkokemuksena ei noita hanttihommia, mitä siellä tehdään, voi pitää. Jollekin se tietenkin sopii ja saattaa saada uuden suunnan elämälleen, mutta suurin osa työkokeilijoista taitaa olla edelleen työttömänä vuoden päästä siitä, kun työkokeilu tai jatkettu palkkatuki loppuu. Onko tämä sitten se tehokkain malli. Itse en ainakaan usko siihen.
Itse kyllä hyväksyn työkokeilut tiettyihin ryhmiin kohdistettuna. Nuoret, jotka ovat jättäneet koulut kesken ja maahanmuuttajat, joiden kielitaito ei ole riittävä opiskeluun tai työntekoon. Silloinkin siinä kohdeyrityksessä pitäisi kannustaa ja tukea sitä kehitystä aktiivisesti koko ajan, jotta työkokeilijasta tulisi tuottava osa yhteiskuntaa. Vaikea kuitenkaan nähdä, että kauan pitkään työttömänä ollut, omalta alaltaan vahvaa työkokemusta omaava, saisi tällaisesta työpaja puuhastelusta muuta kuin korkeintaan päivähoitopaikan, jossa käydä näkemässä ihmisiä. Itse voin hyväksyä vielä 1-3 kuukauden työkokeilujaksot pitkäaikaistyöttömille, mutta sen edellytyksenä pitäisi olla se, että yrityksellä olisi oikea tarve ja halu palkata pitkäaikaistyötön tehtävään. Sitä voi jopa jatkaa palkkatuella, jotta yritykselle mahdollistetaan hieman pienemmät kulut työsuhteen alkuvaiheessa, jotta kiinnostus tämän väylän käyttämiseen paranisi. Pitkäaikastyöttömien kohdalla käyttäisin muutenkin surutta palkkatukia yrityksille. Sen ehtona olisi kuitenkin vakituisen työsuhteen solmiminen ja järjestelmän väärinkäytöstä rangaistukset olisivat niin tuntuvat, ettei yritykset lähtisi hakemaan ilmaistyövoimaa ja samalla vääristämään kilpailua. Tällaisessa mallissa nousisi keskiöön myös se, että ne ihmiset, työkokeilijat, voisivat kokea itsensä arvostetuiksi. Palkatta työn tekeminen tuskin kovinkaan monen itsensä arvostusta nostaa, mikäli se on jo valmiiksi nollissa.
Keskeisessä osassa pitäisi muutenkin olla valvonta. Sen valvonta, ettei ilmaistyövoimaa ja työkokeiluja käytetä väärin. Voin kertoa esimerkin, ehkä olen sen kertonut täällä aikaisemminkin, mutta kerrotaan sitten uusintana. Helsingissä viime vuonna pieni pr-toimisto "työllisti" 3 työkokeilijaa (välillä osa oli opiskelijoita harjoittelusssaan, mutta opiskelijat voi mun puolesta olla jatkossakin ilmaiseksiki harjoittelussa), ilmaiseksi tietenkin. Yritäjänaisen lisäksi koko firmassa ei muuta henkilökuntaa sitten ollutkaan ja tämä sama kierre oli jatkunut jo useita vuosia. Uudet nuoret sisään, kun entisillä tuli aika täyteen. Viime vuonna te-keskus sai valituksen toimistossa olevalta työkokeilijalta, koska yrittäjä vaati tekemään ylitöitä, osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin tarjoilijana, siivoamaan vessoja ja kaikkea, mitä työnkuvaan ei ollut sovittu kuuluvan. Kokeilija sai keskeyttää te-toimiston puolesta kokeilun ilman karenssia. Muuta puuttumista tilanteeseen ei kuitenkaan tehty ja uusi työkokeilijanhaku alkoikin jo seuraavalla viikolla. Mitä tämä sitten kertoo. Lähinnä sen, ettei te-keskus todellakaan ole ajamassa työkokeilijoiden etuja tai edes turvaamassa selustaa, mikä ainakin omasta mielestäni työkokeiluun liittyvissä asioissa pitäisi olla te-keskusten keskeisin tehtävä. Toinen asia, mikä on ihan käsittämätön, on se, että te-keskus ei muka pysty ja kykene estämään työkokeilukierteiden syntymistä. Eikö ne kaikki tiedot ole siellä järjestelmissä sen te-keskuksen työntekijän katseltavissa, kun hän tekee ratkaisuja asiakkaan suhteen. Ei oikein vakuuta.
Puhuit myös huonekaluista ja niiden kierrätyksestä. Nykyäänhän on Tori.fi:t, alueelliset Facebook-ryhmät yms. sitä varten, että siellä voidaan kierrättää myös huonekaluja. Jopa niitä halvimpia Ikean pöytiä näyttää liikkuvan ihan hyvin. Keskeistä siinä tavaran kiertoon laittamisessa kyseisissä palvelussa on yllättäen hinta. Jotkut jopa mielellään ottaa vähän remppaa vaativia huonekaluja. Ei se kierrättäminen siihen lopu, vaikka Kierrätyskeskusta ei olisikaan. Todennäköisesti se lisäisi entisestään pieniä kirpputoreja yms. Tiedän myös muutaman ihmisen, jotka ovat Kierrätyskeskuksessa työkokeilussa olleet. Palkkaa, kun ei saatu, eikä oikein muutenkaan kiinnostanut, niin palkka vedettiin sitten tavarana välistä. Ymmärsin, että se on jopa hyvin yleistä ja yleensä ne olivat pieniä ja arvokkaimpia esineitä, jotka mukaan lähtee. En kyllä tuomitse. Itse toimisin samoin, jos sinne joutuisin. Huilailisin kyllä mieluummin Portugalin auringossa karenssituppea purren.