Olen tästä kyllä samaa mieltä. Tuossa kun itsellä elämäntilanne muutama vuosi sitten muuttui radikaalisti, niin joutui olosuhteiden pakosta excelöimään ihan jokaisen sentin, vaikka periaatteessa en kyllä mieltänyt olevani millään tavalla Marian asemassa. Siinä vain tuli eteen, että oikeastaan oikeastaan ainoa asia, mistä useimmat voi säästää huomattavasti, on ruoka. Tosi iso osa menoista oli kuitenkin hyvin kiinteitä ja vieläpä siinä kohdassa kilpailuttamattomissa.
Sitten kun taas sai asiat takaisin kuntoon, niin pääsi tilanteeseen, että vipuvartta oli huudattaa yksittäisiä euroja pois muistakin laskuista. Hieman paradoksaalista kyllä.
Se on yllättävää kuinka pienellä rahalla pärjää arjessa. Asumisen kustannukset on niitä mihin voi vaikuttaa kohtuullisella tavalla. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että ruokamenot voi karsia kyllä todella pieneksi varsinkin jos ei ole lapsia. Kyse on vain halusta ja viitsimisestä. Ne vanhat kliseet "osta vihanneksia ja riisiä" pitää kyllä todella hyvin kutinsa. Lihan voi tiputtaa vaikka kolmelta arkipäivältä pois ja jos proteiinin tarve on kovin iso niin korvaa sitä vaikka munilla ja rahkalla. Itselläkin nykyään tulot on noussut siinä määrin että asumiseen on puolison kanssa panostettu, mutta kyllä arki pyörii meillä kahdella vieläkin todella pienellä rahalla. Syödään kotona, itse tehtyä ruokaa. Harrastetaan asioita mitkä on joko kohtuuhintaisia tai sitten ilmaisia. Ostetaan vaatteita tarpeen tullen ja tietotekniikka päivitetään kun sille on tarvetta.
Tuohon viimeiseen lauseeseen yhdyn kyllä 100%. Puoliso tekee yksityiselle puolelle lääkärin hommia ja on aivan uskomatonta kuinka vahvoja järjestelmiä on hyvätuloisten rahojen eteen kehitetty. Tottakai hän maksaa nettona vieläkin huomattavasti enemmän veroja kuin itse enkä minäkään kovin lähellä köyhyysrajaa ole. Mutta ei omassa ammatissa ole kyllä mitään verrattavissa olevaa rahojen kotiutuskanavaa. Paradoksaalista nimenomaan kun mitä enemmän tienaa niin sen enemmän saat apuja rahojen kotiuttamiseen.