Työhaastattelun syvin olemus

[Birchman]

Viime viikolla saatiin hakuprosessi päätökseen. Nyt on takana neljä haastattelua, testit sekä suomeksi että englanniksi. Kymmenkunta ihmistä on tullut tavattua tämän prosessin aikana.. Kieltämättä aika kaikkensa antanut olo alkaa olla. Jos hyvin käy, osaa ainakin arvostaa saamansa työtä!

 

[moby]

Viime kuussa käyty työhaastattelu oli kyllä kaikkien aikojen helpoin. Puhuin tulevan pomon kanssa tunnin puhelimessa ja sain paikan. Toki suosittelijoita riitti. Nyt paperisodan viimeiset vaiheet käynnissä, eli ensi viikolla pitäisi duuni vihdoin alkaa.

 

[Jymäkkä]

Rekrypuolella mukana olleet: Onko nuo palikkatestit oikeasti hyödyllisiä ja luotettavia, vai meneekö ylitieteelliseksi hifistelyksi. Mun käsityksen mukaan vaan ihmisen parhaita puolia ei saa mittaamalla esiin. Enkä nyt sen kummemmin kritisoi noita, kysyn kun en tiedä. Tottahan sieltä pestiin vaadittavia perusominaisuuksia saa seulottua. Oli se sitten päättelykykyä, päätöksentekotaitoa tai mitä hyvänsä.

 

[Tuamas]

Rekrypuolella mukana olleet: Onko nuo palikkatestit oikeasti hyödyllisiä ja luotettavia, vai meneekö ylitieteelliseksi hifistelyksi. Mun käsityksen mukaan vaan ihmisen parhaita puolia ei saa mittaamalla esiin. Enkä nyt sen kummemmin kritisoi noita, kysyn kun en tiedä. Tottahan sieltä pestiin vaadittavia perusominaisuuksia saa seulottua. Oli se sitten päättelykykyä, päätöksentekotaitoa tai mitä hyvänsä.

Nähdäkseni persoonallisuustestit ovat, jos et nyt mitään psykopaattitulosta saa, melko heikkoja lisäarvoltaan. On toki tullut vastaan tapauksia, joissa haastattelijaa on onnistuttu hämäämään, mutta testissä on paljastunut sitten todennäköisesti totuus täydellisestä sopimattomuudesta esimiestehtäviin.

Palikkapuolelta saa sitten hiukan käsitystä hakijan perusälykkyydestä sekä ad hoc -ongelmanratkaisukyvystä, mutta ei nyt noikaan mitään varsinaisesti ratkaise.

 

[sampio]

Lopputalvesta tms. avauduin siitä, miten loistavan oloinen paikka meni sivusuun, kun tulin valituksi ekalle varasijalle kaikenmaailman opetusnäytteiden ja esseiden jälkeen. No, joku aika siitä kyselivät mua osin oman aineeni opettajaksi, osin niihin hommiin, mitä nyt teen. Kiitin kohteliaasti mutta halusin katsoa nykyisen duunipaikkani tilanteen keväällä. No, ottivat uudelleen yhteyttä ja latoivat lisää houkuttimia pöytään. Hauskinta tässä on se, ettei vieläkään ole varmaa, onko mulle pestiä tässä useamman vuoden duunipaikkanani olleessa koulussa, vaikka reksi sanoi suoraan, ettei halua minusta luopua ja kääntää kaikki kivet, että saa pidettyä minut kaupungin listoilla. Pitäisi kai olla imarreltu, että tällä alalla voi kokea olevansa tällaisen arvoinen, mutta aika kimurantti tilanne mulle - olisi aika kiva jäädä lomille varmana syksystä ja sehän olisi vain yhden soiton päässä. Haluanko kuitenkaan luopua paikasta, jonka etuina on viiden minuutin työmatka (toiseen ainakin 30min), 500€ isompi bruttopalkka ja tuttu yhteisö. No en. Toisaalta taas koulu, johon mua halutaan, on eräänlainen suunnannäyttäjä ja sitä kautta saisi aika hyvät paukut cv:hen jos nykyiselläni suoritan duunini. Lisäksi tietenkin omaa ainettani saisin enemmän opettaa. Molemmissa olisi paljon mielenkiintoisia projekteja tarjolla, nykyisessä osin keskenkin.

Mitähän tässä nyt tekisi, että rauhan saisi? Molemmat ratkaisut tuntuvat hyviltä mutta samalla ahdistavilta. Vanhaan jäännissä tulee fiilis hyvän mahdollisuuden hukkaamisesta, uuteen lähdössä taas on aina omat haasteensa ja varsinkin nuo em. menetykset.

 

[MacRef]

Mene sinne uuteen ja katso se kortti. Jos se ei tunnu hyvältä, niin palaat sitten vuoden tai parin päästä vanhaan. Kyllä sinä sinne takaisin pääset. Varsinkin, jos se uusi kohentaa ansioluetteloasi.

 

[sampio]

Mene sinne uuteen ja katso se kortti. Jos se ei tunnu hyvältä, niin palaat sitten vuoden tai parin päästä vanhaan. Kyllä sinä sinne takaisin pääset. Varsinkin, jos se uusi kohentaa ansioluetteloasi.

Päätin nyt, että odotan alkuviikon aikana mahdollisesti tulevat päätökset ja ellei mitään varmistu, vaihdan paikkaa. Opetusalalla on vain huono puoli, ettei takaisin välttämättä kävellä, jos oman aineen paikkaa ei ole avoinna. Virka on kiva juttu, mutta myös melkoinen suojatyöpaikka. Mutta juu, kyllä mä alan taipua sille kannalle, että lähden uuteen, ellei nyt selkeää käännettä tapahdu alkuviikosta.

 

[ISH]

Taas joutui pettymään, kun 150 hakijan joukosta selviydyin kakkoseksi. Ei se paljoa mieltä lämmitä, että joku toinen tuon homman sai ja itse olen edelleen työtön koti-isä. Kyseinen firma ei laita tililleni kerran kuussa hyvitystä upeasta kakkossijasta.

Ensin pääsin rekryfirman haastatteluun, jonka jälkeen sain kuulla, että tuleva mahdollinen työnantaja on erityisen kiinnostunut juuri minusta, ja haastattelun jälkeen konsultti suositteli minua lämpimästi kyseiseen tehtävään (ICT-koordinaattori). Seuraavaksi sitten itse firman haastatteluun, jossa kolme ihmistä haastatteli ja kaikki meni mielestäni täydellisesti. Tämän jälkeen rekryfirman ennakkotehtävät (700 kysymystä), psykologin haastattelu ja pitkähköt palikkatestit. Psykologin kanssa meni hemmetin hyvin, palikkatestit nyt oli aika haastavat ja aikaa vähän, mutta nekin menivät ihan ok.

Mutta eipä ihan riittänyt. Joku yli-ihminen oli pierun verran parempi. Toki tässäkin tapauksessa 148 muutakin joutui pettymään.

 

[DAF]

Nähdäkseni persoonallisuustestit ovat, jos et nyt mitään psykopaattitulosta saa, melko heikkoja lisäarvoltaan. On toki tullut vastaan tapauksia, joissa haastattelijaa on onnistuttu hämäämään, mutta testissä on paljastunut sitten todennäköisesti totuus täydellisestä sopimattomuudesta esimiestehtäviin.

Palikkapuolelta saa sitten hiukan käsitystä hakijan perusälykkyydestä sekä ad hoc -ongelmanratkaisukyvystä, mutta ei nyt noikaan mitään varsinaisesti ratkaise.

Yksikään järkevä rekryfirma ei toki väitäkään, että nämä mitään ratkaisevat tai että niiden perusteella pitäisi ratkaista rekrytointi, vaan ne ovat tukimateriaalia.

 

[ISH]

Mainitaan nyt vielä että mielestäni 95% työhakemuslomakkeista on täyttä paskaa. Kymmeniä sivuja turhanpäiväisiä valikkoja ja kysymyksiä. Mitään muuta ei tarvittaisi kuin yhteystiedot, saateteksti ja CV. Alle minuutti ja hakemus lähetetty. Vain yhteen tälläiseen olen törmännyt ja voin julkisesti sitä kehaista, kiitos Alten Finland.

 

[Grafix]

Ensin pääsin rekryfirman haastatteluun, jonka jälkeen sain kuulla, että tuleva mahdollinen työnantaja on erityisen kiinnostunut juuri minusta, ja haastattelun jälkeen konsultti suositteli minua lämpimästi kyseiseen tehtävään (ICT-koordinaattori). Seuraavaksi sitten itse firman haastatteluun, jossa kolme ihmistä haastatteli ja kaikki meni mielestäni täydellisesti. Tämän jälkeen rekryfirman ennakkotehtävät (700 kysymystä), psykologin haastattelu ja pitkähköt palikkatestit. Psykologin kanssa meni hemmetin hyvin, palikkatestit nyt oli aika haastavat ja aikaa vähän, mutta nekin menivät ihan ok.

Kuullostaa kyllä aika huikean pitkältä ja monipolviselta rekryprosessilta. En ole itse koskaan ymmärtänyt mitään kolmen tai neljän kierroksen rekryrallia missä haastatellaan, laitellaan palikoita koloihin ja tulkitaan asioiden syy-seuraussuhteita.

 

[Jeffrey]

Aikamoinen kevät alkaa olla täällä takana. Alkuvuosi on mennyt töitä hakiessa, ja tuossa pari kuukautta sitten kuittasin myös yliopistolta valmistumispaperit kouraan.

Hakuprosesseja on tullut nähtyä jos jonkinlaisia. Nyt sitten on alkanut vaikuttamaan siltä, että olisin tulossa valituksi erääseen erittäin hyvään tehtävään. Tehtävä olisi analysointipohjainen kehitystyö alansa Euroopan suurimmista toimijoista. En tiedä kuinka yleistä vastavalmistuneille, mutta tässä saisin omaksi vastuualueeksi Suomen lisäksi myös toisen maan. Tämä työpaikka ratkennee tässä tämän viikon aikana.

Nyt vain porkkana tässä on se, että minun pitäisi mennä allekirjoittamaan työsopimus toiseen paikkaan heti huomen aamulla. Tämä olisi nähdäkseni vielä houkuttelevammassa yrityksessä, mutta vain muutaman kuukauden pesti, ei lupauksia tulevasta ja palkkakin olisi nelinumeroisen summan pienempi.

Pientä stressiä pukannut, miten tämän homman hoidan. Ei kai se muu auta, kun mennä huomenna lyömään nimeä alle. Varmistaa määräaikaisen sopimuksen irtisanomisehdot ja tällä turvata oma selusta. Pahimmassa tapauksessa ehdin olla uudessa työssä muutaman päivän, jonka jälkeen kertoisin lähteväni toisaalle. Ei missään nimessä ideaali tilanne, mutta tämä lienee oman itseni kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Kun tämä toinen paikka on vielä auki, vaikka olen nyt ainoa viimeiseen vaiheeseen edennyt. Siellä saattaa vielä pomon pomo haluta käydä keskusteluja kanssani.

 

[Blöö]

@Jeffrey Aika kimurantti tilanne. Meillä piti eilen aloittaa uuden kaverin, mutta perui perjantaina. Piti vielä viikon lomaa ennen aloittamistaan. Suostuttiin pitkin hampain, koska hyvistä hakijoista on pulaa. Potuttaa, mutta pelin säännöt ovat tiedossa. Niin kauan kuin pelaa rehdisti, voi ajaa omaa etuaan suoraviivaisesti. Mietin tovin, mitä tekisin asemassasi ja päädyin samaan ratkaisuun. En keksi kelvollista vaihtoehtoa, sillä muista rekryistä puhuminen nyt vaan on lähes aina helkkarin tyhmää. Ei pitäisi olla, mutta on.

 

[sampio]

No niin, no. Vitunmoinen pähkintä takana - viikonlopun mietin, eilisen mietin oikein kovaa ja lätkin plussat molemmista paikoista paperille. Tein päätöksen ja aloin orientoitua siihen, mutta vielä yöllä, kun uni ei meinannut tulla, päätin kuitenkin toisin. Ja aamulla jälleen toisin. Sain pari varmistusta ja tein ehkä ammatillisesti hiukan intohimottoman ratkaisun, mutta toisaalta tulevana vuonna tienaan enemmän ja käyn töissä reilusti lähempänä. Edellinen on tietysti kiva juttu sekin, mutta jälkimmäinen varsinkin näin perheellisenä ja lasten harrastusrumbaa pyörittävänä on erittäin iso juttu. Soitin toiselle työnantajalle ja ilmeisen hyvän vaikutuksen olen tehnyt, koska hän sanoi ymmärtävänsä ratkaisuni ja toivoi, että ensi vuoden rekryjen pyörähtäessä käyntiin olen edelleen kiinnostunut heistä, koska he haluavat mut sinne. Aika jees tietenkin tällä alalla kuulla tällaista.

 

[Birchman]

Viime viikolla saatiin hakuprosessi päätökseen. Nyt on takana neljä haastattelua, testit sekä suomeksi että englanniksi. Kymmenkunta ihmistä on tullut tavattua tämän prosessin aikana.. Kieltämättä aika kaikkensa antanut olo alkaa olla. Jos hyvin käy, osaa ainakin arvostaa saamansa työtä!

Niin siinä sitten kävi, että valinta kohdistui minuun ja työt alkavat lomien jälkeen. Aika uskomattoman hieno fiilis! Pidempään ollut ajatuksissa siirtyä nykyisistä hommista pois. Palkka nousee lähes 50%, edut ovat huomattavasti paremmat ja työn sisältökin pitäisi olla kiinnostavampaa. Useampi kymmenen oli paikkaa hakenut, joten itsestäänselvyys tämä pesti ei missään nimessä ollut. Cheers!

 

[Jeffrey]

Niin vain sitä sitten tuli itsekin työllistyttyä. Tilanne tosiaan oli se, että paperit otin yliopistosta ulos tuossa loppu talvesta, mutta päätoimisena työnhakijana olin ollut koko alkuvuoden.

Kevään aikana tuli nähtyä ties minkälaista prosessia. Omaa henkeä piti yllä se, että työhaastatteluihin pääsin käytännössä viikottain, ja myös nuo paikat olivat lähes kaikki oikein hyviä vaihtoehtoja omaan tilanteeseeni. Moneen haastatteluun päädyin CV:ni ansiosta. Eli haettu paikka ei aivan vastannut koulutustani tai työkokemustani. Nämä paikat jäi saamatta, mutta sainpahan ainakin mahdollisuuden ja samalla kokemusta työnhausta.

Lopulta sitten tärppäsikin kaksi paikkaa käytännössä samaan aikaan. Toinen näistä halusi ekonomin hieman riistosopimuksella, ja toinen sitten laittoikin vähän ylimääräistä pöydälle.

Lopulta siis päätös oli helppo tehdä. Nyt tässä ehtii vielä toista viikkoa hengähtää ennen töihin menemistä. Tämä aika kuluu työnantajalla minun asioitani järjestellessä. Puhelimet sun muut on nyt puolestani valittu ja myös ensimmäinen työmatka sovittu.

Melko vapauttava fiilis koko kevään ähertämisen jälkeen. Positio on haastava ja sisältää kansainvälisen vastuualueen. Samalla kuitenkin tiedostan sen, että naulaan tämän homman aivan varmasti. Intoa ja mielenkiintoa riittää, ja onhan tässä työssä myös se "maailmanparantamis" aspekti mukana. Nyt vain pitää potkia itseeni lisää virtaa, jotta saan hommat hoidetuksi mahdollisimman hyvin, ja ylitettyä minuun kohdistuvat odotukset.

Tästä on hyvä taas jatkaa omaa uraa.

 

[Jape]

Pientä jännäkakkaa pukkaa, kun edessä olisi työhaastattelu yli 10 vuoden tauon jälkeen.
Olen siis suhteellisen hyvin viihtynyt nykyisessä työssäni, eikä ole ollut tarvetta tai halua katsella muita hommia. Nyt kuitenkin olen hieman terävöittänyt koulutustani ja osaamista on tullut myös harrastuksen puolelta, joten päätin laittaa paperit kun sopiva paikka oli hakusessa. Pääsin siis haastatteluun, vaikka koulutukseni ja työkokemukseni ei aivan ole kyseisen työtehtävän alueelta, samalta alalta pitkä kokemus kuitenkin.

Olo on sikäli luottavainen, että olen varsin hyvä esiintymään ja pystyn luontevasti olemaan tämän tyyppisissä haastatteluissa. Pääpiirteittäin osaan myös työtehtävään liittyvät asiakysymykset, vaikka on niissä myös paljon opettelemista. Työ tulisi olemaan ns. keskijohdon esimiestehtävä, josta ei ole aiempaa kokemusta. Veikkaan kuitenkin ettei työnantaja laske tuon kokemuksen puuttumiselle kovin suurta arvoa, sillä työ on enempi asiantuntijatehtävä. Myöskään soveltumisestani kyseiseen asemaan en usko tulevan ongelma.
Katsellaan osuuko henkilökemiat yhteen. Jos hakevat (myös) luonteeltaan hyvää tyyppiä, niin uskon olevani vahvoilla.

 

[puuntakaa]

Kerran kävi niin, että olisin työhaastattelun jälkeen halunnut kovasti kyseiseen paikkaan töihin. Sähköpostiin kuitenkin tuli postia, jossa kerrottiin, että mua ei valittu. Kirjoitin vastauksen äkkipikaistuksissani, jossa haistattelin vitut koko firmalle, erityisesti minut haastatelleelle. Juuri ennen lähetystä kuitenkin hillitsin itseni. Mitään haittaa lähettämisestä ei olisi varmaan ollut, mutta ihan hyvä kuitenkin, että jäi lähettämättä.

 

[J.Petke]

Kerran kävi niin, että olisin työhaastattelun jälkeen halunnut kovasti kyseiseen paikkaan töihin. Sähköpostiin kuitenkin tuli postia, jossa kerrottiin, että mua ei valittu. Kirjoitin vastauksen äkkipikaistuksissani, jossa haistattelin vitut koko firmalle, erityisesti minut haastatelleelle. Juuri ennen lähetystä kuitenkin hillitsin itseni. Mitään haittaa lähettämisestä ei olisi varmaan ollut, mutta ihan hyvä kuitenkin, että jäi lähettämättä.

Sitä ei koskaan tiedä milloin k.o. ihmiset voivat tulla vastaan toisen kerran. Eikä tiedä sitäkään, että jos eka tyyppi vaikka peruu tai lähtee ennen aikojaan, niin tuossa tapauksessa sinun numero ei olisi ainakaan ensimmäisenä pikavalinnassa.

 

[Sistis]

Mitään haittaa lähettämisestä ei olisi varmaan ollut, mutta ihan hyvä kuitenkin, että jäi lähettämättä.

Hyvä, että hillitsit itsesi. Suomessa on niin pienet piirit, että tuosta olisi ollut vain ja ainoastaan haittaa, olettaen että aiot tehdä työuraasi edes suunnilleen samalla alalla kuin tuo hakemasi paikka oli.

Yksityissektorilla on melko yleistä, että kun uuden työntekijän tarve tunnistetaan, saatetaan tähän paikkaan kysellä aiemmissa työhaastatteluissa päteväksi todettuja henkilöitä, joita ei kuitenkaan tuolla kertaa valittu silloiseen tehtävään. Haistattelulla varmistaa, ettei ole tällaista mahdollisuutta.

 

[Huerzo]

Eikä tiedä sitäkään, että jos eka tyyppi vaikka peruu tai lähtee ennen aikojaan, niin tuossa tapauksessa sinun numero ei olisi ainakaan ensimmäisenä pikavalinnassa.

Itselleni kävi suunnilleen noin. Varsinaisella hakukierroksella ei tärpännyt, mutta puolen vuoden päästä soitettiin ja kysyttiin kiinnostusta toiseen tehtävään. Olin päässyt tietämättäni "shortlistille", jota käytettiin, jotta firman ei tarvitsisi uusia joka tehtävään suht' raskasta virallista hakurumbaa.

Kerran toki tuli myös "sinua ei valittu..."-teksti, mutta se oli selkeästi template-tekstin sijaan itse väkerretty ja nostin virtuaalista hattuani, että he hoitivat hakuprosessin kunnialla maaliin. Olin heille se toiseksi paras hakija, joten pulinat pois ja uutta matoa koukkuun. Ei jäänyt mitään kaunoja.

 

[Alfred E Neuman]

Minulla on edessäni työhaastattelu siten, että istun pöydän toisella puolella haastattelijan asemassa. Onkos kenelläkään antaa mitään vinkkejä tällaiseen? En ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa, joten olisi kiva kuulla vinkkejä sellaisilta, jotka ovat haastatelleet kandidaatteja.

Taidot, koulutus ja muut sellaiset tulevat kyllä selvitetyksi, mutta miten saan selville sen, että tyyppi on juuri se oikea siihen virkaan mikä meillä on avoinna? Lähinnä siis, että sopeutuuko helposti hommaan ja taloon, ja että ei ole vaan tulossa siihen asti, kunnes löytää paremman duunin jne. Miten tällaisia juttuja saa esille työhaastattelun aikana? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Kiitos jo etukäteen.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itsellä on positiivisessa mielessä tällä hetkellä kiperä tilanne päällä ja vaikka ei ihan täysin otsikkoon sovi, niin kysellään porukan mielipiteitä täältä. Oma tilanne on tällä hetkellä se, että nykyisen työnantajan kanssa alkaa auttamatta olla yhteinen polku tiensä päässä. Töitä kyllä riittäisi eikä mikään omaa työpaikkaa uhmaa, mutta itsellä on tullut mitta täyteen erinäisistä syistä, joita en nyt lähde sen syvemmin tässä perkaamaan. Olen siinä mielessä hyvin onnekkaassa asemassa, että tiedän olevani tällä hetkellä markkinoilla haluttua tavaraa ja työpaikkoja on tarjolla useampia. Tästä päästäänkin tämänhetkiseen ongelmaani:

Lähestyin reilu vuosi sitten erästä yritystä, jolla ei tuolloin ollut suoralta kädeltä tarjota paikkaa, mutta ovat olleet sen jälkeen muutamaankin kertaan yhteydessä ja kyselleet alustavasti tilanteeni perään. Noin kuukausi sitten bongasin puolestaan muutamat sopivat avoimet työpaikat ja lähetin kolme hakemusta sisään. Lopputuloksena ensimmäisestä oltiin heti seuraavana päivänä yhteydessä ja totesivat minun olevan hyvin potentiaalinen kandidaatti, mutta heidän rekrynsä oli vielä niin alkutekijöissä, että lupasivat olla myöhemmin yhteydessä. Toisesta firmasta kuului niin ikään hyvin pian perästä ja erinäisten puhelinhaastattelujen ja soveltuvuustestien jälkeen pääsin haastatteluun toissa viikolla. Hommat meni kaikin puolin mallikkaasti ja allekirjoitin toissa viikolla myös työsopimuksen ko. firmaan. Irtisanouduin nykyisestä paikasta ja vaihdan kohtapuoliin uusiin hommiin.

Ongelma tulee siinä, että myös kolmas firma on ollut minuun yhteydessä ja kävin myös tuolla haastattelussa jokunen aika takaperin. Haastattelun päätteeksi minulle jäi hyvin vahva tunne paikasta ja olen todella yllättynyt, mikäli eivät tuota jopia tule minulle tarjoamaan. Ongelma on siinä, että tämä paikka kiinnostaa minua erinäisistä syistä johtuen paljon enemmän, kuin tämä, jonka olen jo vastaanottanut, enkä tule saamaan siitä päätöstä vielä todennäköisesti useaan viikkoon kesälomien takia. Toisin sanoen, ehdin aloittaa uudessa paikassa ennen päätöstä, jonka uskon olevan myönteinen. Olen oikeastaan jo päättänyt ottaa tuon toisen paikan vastaan, mikäli siis nalli kohdalle napsahtaa, mutta mitä mieltä porukka yleisesti on, kuinka paskamainen temppu tuo on vaihtaa paikkaa heti ensimmäisen kuukauden aikana koeajalla? Tai onko jollakulla omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta?

Tässä on kaiken lisäksi tullut viimepäivien aikana yhteydenottoja tuosta ensimmäisenä vastanneesta yrityksestä, mutta siellä tuntuu koko rekryprosessi olevan niin heikosti hoidettu, että se heijastaa mielestäni jo yleisesti yrityksen mentaliteettia ja tapaa hoitaa asioita, joten skippasin sen suosiolla. Samaten myös tuolla ihan ensimmäisessä yrityksessä olisi nyt ollut paikka vapaana, mutta se paikka ei kiinnosta minua niin paljoa, että lähtisin tuosta tulevasta paikasta sen takia pois. Tyytyväinen tässä täytyy kyllä olla alavalintaan nykyisessä tilanteessa, joka tosin ei kyllä tule ikuisesti kestämään.

Edit:

Taidot, koulutus ja muut sellaiset tulevat kyllä selvitetyksi, mutta miten saan selville sen, että tyyppi on juuri se oikea siihen virkaan mikä meillä on avoinna? Lähinnä siis, että sopeutuuko helposti hommaan ja taloon, ja että ei ole vaan tulossa siihen asti, kunnes löytää paremman duunin jne. Miten tällaisia juttuja saa esille työhaastattelun aikana? Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?.

Allekirjoittanut on kerran vetänyt yhden suht pienen ja vähäpätöisen rekryn, joten ei nyt varsinaisesti mikään asiantuntijan vastaus ole kyseessä, mutta itselle tulisi ainakin mieleen udella ihan suoraan sitä, mitä hakija odottaa yritykseltä ja työnkuvaltaan? Tämän lisäksi tulevaisuuden suunnitelmien ja uratavoitteiden tiedusteluilla voisi saada jonkin verran kuvaa siitä, odottaako hakija yritykseltä nyt tai tulevaisuudessa jotain sellaista, jota sillä ei ole tarjota. Niin ja palkkapyyntökin luonnollisesti antaa varmasti jonkin verran osviittaa.

 

[Alfred E Neuman]

Allekirjoittanut on kerran vetänyt yhden suht pienen ja vähäpätöisen rekryn, joten ei nyt varsinaisesti mikään asiantuntijan vastaus ole kyseessä, mutta itselle tulisi ainakin mieleen udella ihan suoraan sitä, mitä hakija odottaa yritykseltä ja työnkuvaltaan? Tämän lisäksi tulevaisuuden suunnitelmien ja uratavoitteiden tiedusteluilla voisi saada jonkin verran kuvaa siitä, odottaako hakija yritykseltä nyt tai tulevaisuudessa jotain sellaista, jota sillä ei ole tarjota. Niin ja palkkapyyntökin luonnollisesti antaa varmasti jonkin verran osviittaa.

Joo, jotain tuollaista ajattelinkin. Mutta sitten taas meillä on kohtalaisen pieni tiimi ja on ensiarvoisen tärkeää, että tämä uusi tulokas sopeutuu siihen. Ei me kusipäitä tai lintsareita sinne haluta. Niin miten tämä tulisi parhaiten esille? Sitä yritän tässä kysellä.

 

[pernaveikko]

Yksityissektorilla on melko yleistä, että kun uuden työntekijän tarve tunnistetaan, saatetaan tähän paikkaan kysellä aiemmissa työhaastatteluissa päteväksi todettuja henkilöitä, joita ei kuitenkaan tuolla kertaa valittu silloiseen tehtävään.

Tiedä tuosta, niin kuitenkin toivoin pari vuotta sitten. Kaikki meni loistavasti ja melko suoraan kerrottiin laajentumisesta ja muutenkin tulevaisuudesta. Alallani on usein useampi paikka samaan projektiin auki niin kuin nytkin tuntui olevan. Ja olikin.

Minulle kerrottiin olleeni toiseksi paras hakija ja sitten seuraavan puolen vuoden aikana näin ainakin kaksi ilmoitusta samoihin hommiin. Duunarihommissa tuo voisi kieliä siitä, että työnantajassa on jotain vikaa ja porukka lähtee menemään. Tässä ei todellakaan ollut siitä kyse.

Mikäpä siinä, jos ei se A-raja ylity, niin lippua kisakoneeseen ei vain irtoa.