Työhaastattelun syvin olemus

[Creed Bratton]

Itsellä on torstaina haastattelu erääseen softayritykseen B2B myynnin tehtävään. Kyseessä on toinen haastattelu ja yrityksen edustaja ilmoitti, että yksi yrityksen haastattelijoista esittää haastattelussa ostajaa ja minun pitää siis myydä itseni työntekijänä kyseiselle henkilölle.

Onko kenellekään mitään erityisiä vinkkejä tuohon? Ajattelin ensin tiedustella mitä kyseinen yritys on tarkalleen etsimässä ja sitten antaa oman ns. tarjoukseni, eli kertoa mitä pystyn yritykselle tarjoamaan ja miksi heidän kannattaisi palkata minut tuohon tehtävään.

 

[Stranger]

Onko kenellekään mitään erityisiä vinkkejä tuohon? Ajattelin ensin tiedustella mitä kyseinen yritys on tarkalleen etsimässä ja sitten antaa oman ns. tarjoukseni, eli kertoa mitä pystyn yritykselle tarjoamaan ja miksi heidän kannattaisi palkata minut tuohon tehtävään.

Omiin työtehtäviini kuuluu ostaminen ja kaikenlaisia kaupustelijoita tulee vastaan.

Sanoisin että kannattaa lähteä ongelmanratkaisu edellä ja siinä sivussa tarjota tuotetta joka ongelman ratkaisee. Tärkeää on että ymmärrät mikä on asiakkaan tarve/ongelma. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin myyjä joka ei ymmärrä bisneksestäsi mitään ja tarjoaa umpimähkään tuotteitaan/palveluitaan tyyliin: entäs kävisikö tämä? entäs tämä? jne.

 

[Jimisola]

Olen vaihtamassa työpaikkaa rahoitusalalla, ja eilen kävin konsultin henkilöarvioinnissa. CV ja hakemus siis lähetetty jo aikoja sitten, joten hieman ihmettelin, kun jouduin ensialkuun täyttämään henkilötietolomakkeen, jossa kysyttiin työkokemusta ja koulutusta, eli tietoja, jotka löytyvät varmasti jokaisen CV:stä. Noh, kopioin CV:ni paperille kynä sauhuten, minkä jälkeen seurasi konsultin haastattelu. Konsultti pyysi kertomaan työkokemuksestani ja koulutuksestani! Eikö se nyt jumalauta mennyt perille jo kahteen kertaan kirjallisesti ilmaistuna?? Time and money well spent! Vai onko tämä nyt joku tapa testata hakijan johdonmukaisuutta, että ei työpaikat ja käydyt koulut vaihtele lennosta.

Haastattelu oli kaikin puolin todella helppo, ei mitään yllättävää. Toiveet ovat korkealla päästä jatkokierroksille keskustelemaan itse työtehtävistä. En oikein perusta näistä "luettele kolme heikkouttasi" ja "jos olisit kala, mikä kala olisit" -tyyppisistä kaavamaisista kuulusteluista; paljon mielekkäämpää on keskustella esim. mahdollisen tulevan esimiehen kanssa itse työtehtävistä.

 

[Seymon]

Konsultti pyysi kertomaan työkokemuksestani ja koulutuksestani! Eikö se nyt jumalauta mennyt perille jo kahteen kertaan kirjallisesti ilmaistuna?? Time and money well spent! Vai onko tämä nyt joku tapa testata hakijan johdonmukaisuutta, että ei työpaikat ja käydyt koulut vaihtele lennosta.

Olen aikaisemmissa rekrytilanteissa törmännyt samaan. Aika raivostuttavaa tuollainen konsulttipelleily. Myös henkilöarvioinnit ovat aika syvältä. Koska siellä ei puhuta mitään substanssista, ovat ne melkoista ajanhaaskausta ja todella kallista pelleilyä työnantajan kannalta. Tietenkään tätä ei saa osoittaa haastattelussa, vaan antaa näitten konsulttien ja psykologien kuvitella olevansa korvaamattomia.

Vaihdan duunia elokuun alusta ja rekrytointi sujui kitkatta. Pari kertaa kävin uudessa mestassa kahvittelemassa ja kertomassa itsestäni ja tavoitteistani ja vähän tämän jälkeen tuli soitto, että tervetuloa taloon. Asiaa toki helpotti, että nykyinen työnantaja on uuden työnantajan asiakas ja olin tavannut sen vastaavan partnerin jo pari kertaa.

 

[pernaveikko]

En oikein perusta näistä "luettele kolme heikkouttasi" ja "jos olisit kala, mikä kala olisit" -tyyppisistä kaavamaisista kuulusteluista; paljon mielekkäämpää on keskustella esim. mahdollisen tulevan esimiehen kanssa itse työtehtävistä.

Jos tästä johonkin haastatteluun joskus pääsisi, niin tuohonkin pelleilyyn pitää varautua. Onko jossain listaa kelpaavista heikkouksista, esimerkiksi tässä ketjussa tai muuten internetissä?

Sillä nyt ei vain ole mitään väliä mitä siihen vastaa, mutta mahdollisuuksia jatkoon ei ole, jos ei vastausta tule.

 

[Stranger]

Jos tästä johonkin haastatteluun joskus pääsisi, niin tuohonkin pelleilyyn pitää varautua. Onko jossain listaa kelpaavista heikkouksista, esimerkiksi tässä ketjussa tai muuten internetissä?

Itse olen miettinyt sellaisia heikkouksia, jotka voi nähdä jossain mielessä myös vahvuuksina. Esim. "saatan olla välillä liian vaativa niitä kohtaan jotka eivät hoida tehtäviään niin tehokkaasti kuin ne voisi mielestäni hoitaa". Tarina pitää tietysti soveltaa haettavaan tehtävään sopivaksi.

Kun asian esittää riittävän monisanaisesti niin yleensä riittää yksi "heikkous".

 

[Mdawg]

Jos tästä johonkin haastatteluun joskus pääsisi, niin tuohonkin pelleilyyn pitää varautua. Onko jossain listaa kelpaavista heikkouksista, esimerkiksi tässä ketjussa tai muuten internetissä?

Sillä nyt ei vain ole mitään väliä mitä siihen vastaa, mutta mahdollisuuksia jatkoon ei ole, jos ei vastausta tule.

Heikkouksina mainitsisin sellaisia asioita, jotka voi sitten kaantaa jotenkin myos positiivisiksi. Esim. "valilla kasaan toita poydalle liikaa"-tyylista liirumlaarumia. Tosin haastattelijat ovat varmasti kuulleet samat latteudet jo moneen kertaan, joten sinansa tuollaiset kysymykset ovat muutenkin aivan hanurista ja kaikkien ajanhukkaa. Yleensa tuollaisia kysymyksia kysyvat sellaiset omasta mielestaan "perkeleen tarkeat" rekrytoijat/pomot, jotka leikkivat jotain psykologia. Ei kai kukaan oikeasti odota, etta haastateltava luettelisi omiksi heikkouksikseen lorvailemisen, hommista luistamisen, alkoholin, uhkapelit, firman kassasta varastamisen ja ilman kasia moottoripyoralla ajamisen?

Itse jatin aikoinani menematta toiseen haastatteluun kun kertoivat, etta paikalle tulee myos psykologi ja joku profiloija. Homma ei olisi ollut mitaan ydinpommin tai Suomen Pankin kassaholvin vartiointia vaan niinkin vaativaa kuin tyhjien pakettien kasaamista hyllyille. Ajattelin, etta jos ne tarvitsevat tuollaiseen hommaan psykologin opastusta niin firma ei ole oikea minulle.

Taalla Hollannissa tyohaastattelu oli oikein leppoisa tuokio ja toita tarjottiin viikon paasta haastattelusta. Saksan puolella homma onkin sitten jo vahan yllaolevaan verrattavissa olevaa touhua tarkeilyineen.

 

[AnaMasa]

Nuo haastattelukutsut vaihtelevat luonnollisesti paljon. Rekryfirmat tuntuvat tekevän karsintaa ripeästi ja haastattelukutsu tulee usein jo seuraavana päivänä hakemuksesta. Sitten on näitä tapauksia, joissa kutsu tulee 2kk hakuajan jälkeen. Joskus jo työhön valittu tai jopa aloittanut tekee oharit, kun saakin paremman pestin samalta hakukierrokseltaan. Silloin saattaa muiden hakijoiden puhelin soida pidemmänkin ajan päästä. Minulla yksi vaihto vei yli puoli vuotta. Viimeiseen vaihtoon meni vain viikko, joka sisälsi hakemuksen, haastattelut(3), psykologin, testit ja sopparin kirjoituksen.

Jos on kiinnostava paikka, niin hakemus kannattaa laittaa aina heti, eikä miettiä elämänsä suuntaa ja tarkoitusta hakuajan loppuun asti. Mun näppituntuma on, että monet puljut käyvät hakuprosessia sitä mukaa kun potentiaalisia tulee. Riippuu tietenkin vähän tehtävästä, mutta kaikki eivät hae sitä maailman parasta yksilöä koko hakuaikaa. Usein riittää esim. "vain" riittävän hyvä, joka voi aloittaa nopeasti. Haettavan paikan esimies on myös vain ihminen, joka saattaa ihan tunnepohjalta tykästyä johonkin hakijaan siinä määrin, että seuraavat haastateltavat joutuvat ylittämään riman korkeammalta.

Tulevasta firmasta on luonnollisesti selvitettävä kaikki mahdollinen. Tuo on ihan perusjuttu, eikä siitä sen enempää. Minä bruukaan kaivella myös henkilökohtaisia juttuja ainakin tulevasta esimiehestä ja muokkaan hakemusta ja pidän tietyt jutut mielessä haastattelussa sen mukaan. Mulla esim. toistakymmentä harrastusta, joita en tosiaankaan kaikkia luettele. Jos pomo on FB-profiilissa Lapissa lapsi ja koira sylissä, niin en unohda mainita henkilökohtaisista asioista keskusteltaessa omia koiriani, Lapin reissuja ja että perheenlisäystä olisi kiva saada. Vastaavasti, jos pomo paljastuu Animalian jäseneksi, niin metsästyksestä ollaan ihan hiljaa. Näissä asioissa on ihan parasta, jos on valmis kontakti firman sisällä. Ei näissä asioissa tietenkään valehtelemaan tai liioittelemaan aleta.

 

[lexicon]

Tulevasta firmasta on luonnollisesti selvitettävä kaikki mahdollinen. Tuo on ihan perusjuttu, eikä siitä sen enempää.

Tämä todellakin on perusjuttu, mutta ilmeisesti työnhakijat ovat aika heikkoja tässä. Kun olen työhaastatteluihin mennyt, olen käyttänyt 15-30 minuuttia kallisarvoista aikaani yhtiön nettisivuilla ja mahdollisesti Wikipediassa tai muualla oppimassa edes perusasioita toiminnasta. Ei ole yksi kerta kun haastattelijat ovat kommentoineet kuinka paljon tiedän tms. Päähäni ei kyllä mahdu miksi joku menisi haastatteluun tietämättä mitään yrityksestä.

Noista heikkouksista sen verran, että itse olen kyllä vältellyt näitä positiiviseksi käännettäviä juttuja ja sen sijaan ihan rehellisesti sanonut jotain negatiivista, esim. että olen melko itsepäinen kaveri. Olen vain kuvitellut itseni haastattelijan roolissa, ja työnhakijan, joka mussuttaa kuinka on liian tunnollinen tai työnarkomaani tai liiankin organisoitunut, kuvittelisi katoavan mielestä nopeammin. Totta kai kaikki nämä riippuvat haastattelijasta ja haettavasta työstä. Huumorin käyttö on myös hiukan harmaata aluetta, mutta minä kyllä olen lähtenyt sitäkin viljelemään, koska aitous ja omana itsenään esiintyminen paistaa läpi melkein yhtä selvästi kuin teennäisyys ja jargonin sepostelu.

 

[Gellner]

Jos pomo on FB-profiilissa Lapissa lapsi ja koira sylissä, niin en unohda mainita henkilökohtaisista asioista keskusteltaessa omia koiriani, Lapin reissuja ja että perheenlisäystä olisi kiva saada.

Tuota perheenlisäystähän enivei kysytään ihan jokaisessa työhaastattelussa, varsinkin jos on pienemmästä firmasta kyse. Ja kysymys nimenomaan on muotoa "koska aiot hankkia perheenlisäystä".

 

[Alvajärven Urho]

Jos on kiinnostava paikka, niin hakemus kannattaa laittaa aina heti, eikä miettiä elämänsä suuntaa ja tarkoitusta hakuajan loppuun asti. Mun näppituntuma on, että monet puljut käyvät hakuprosessia sitä mukaa kun potentiaalisia tulee. Riippuu tietenkin vähän tehtävästä, mutta kaikki eivät hae sitä maailman parasta yksilöä koko hakuaikaa. Usein riittää esim. "vain" riittävän hyvä, joka voi aloittaa nopeasti. Haettavan paikan esimies on myös vain ihminen, joka saattaa ihan tunnepohjalta tykästyä johonkin hakijaan siinä määrin, että seuraavat haastateltavat joutuvat ylittämään riman korkeammalta.

Itse kymmeniä rekrytointeja tehneenä allekirjoitan tuon täysin. Kun rekryn pistää liikkeelle, hakemuksia tulee näillä leveysasteilla 20-100 kappaletta. Koulutustasot vaihtelevat peruskoulusta tohtorin tutkintoon, ikäjakauma kaikkea 18 vuoden ja kuoleman väliltä, työkokemuksessa samanlainen haitari. Kyllähän nopea silmäys kertoisi, että ekonomilla olisi koulutuksellinen potentiaali ymmärtää annetut työtehtävät nopeiten ja tehdä kuukauden päästä piirun verran parempaa työtä, mutta yleensä en ole ottanut edes haastatteluun "liian" koulutettuja. Kun tiedän, että haettu työ on varsin monotonista, pitkän päälle puuduttavaa eikä tarjoa juurikaan älyllisiä haasteita pitkällä tähtäimellä, otan mieluummin ihmisen joka viihtyy työporukassa, osoittaa pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, eikä ole uraohjus. Persoona on jopa tärkeämpi kuin pohjakoulutus. Jos rekrytoisin esimiestä, kriteerit olisivat luonnollisesti ihan toiset.

Toinen ääripää on valtion ja kuntien virastot. Olen ollut aiemmin rekrytoimassa mm. opettajia kunnan virkoihin ja se on syvältä paikasta, jonne ei aurinko paista. Kaikessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset syrjimisvalitukset ja pätevyydet. Vaikka ko. virkaa olisi määräaikaisena kymmenen vuotta menestyksellä hoitanut opettaja, häntä ei uskaltanut valita jos hakijana oli myös pätevämpi, naisempi ja valittavampi. Tästä sitten seurasi uskomaton määrä inhottavia työilmapiiriongelmia, sairaslomia ja opettajien vaihtoja koululta toiselle.

 

[kakkonen]

Tuota perheenlisäystähän enivei kysytään ihan jokaisessa työhaastattelussa, varsinkin jos on pienemmästä firmasta kyse. Ja kysymys nimenomaan on muotoa "koska aiot hankkia perheenlisäystä".

Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos itse ottaisin porukkaa töihin niin juuri tuon syyn takia en mielelläni sukukypsiä naisia ottaisi töihin (ellei olisi muuten paljon parempi vaihtoehto kuin vastaava miespuolinen),tahtoo olla että se lapsi jossain vaiheessa pyöräytetään.

 

[AnaMasa]

Kielletty kysymyshän tuo perheelisäys on. Ymmärrän kyllä, että varsinkin pikkufirmoissa voi mennä koko pulju nurin, jos se vasta rekrytty toinen työntekijä aloittaakin heti lisääntymisharjoitukset. Paska homma, johon ratkaisu löytyy vasta sitä kautta, että Suomen kaikista lapisista työnantajille koituvat kustannukset jaetaan tavalla tai toisella tasan.

 

[Jättikukko]

Toinen ääripää on valtion ja kuntien virastot. Olen ollut aiemmin rekrytoimassa mm. opettajia kunnan virkoihin ja se on syvältä paikasta, jonne ei aurinko paista. Kaikessa on otettava huomioon kaikki mahdolliset syrjimisvalitukset ja pätevyydet. Vaikka ko. virkaa olisi määräaikaisena kymmenen vuotta menestyksellä hoitanut opettaja, häntä ei uskaltanut valita jos hakijana oli myös pätevämpi, naisempi ja valittavampi. Tästä sitten seurasi uskomaton määrä inhottavia työilmapiiriongelmia, sairaslomia ja opettajien vaihtoja koululta toiselle.

En ole koskaan kuullut, että rekrytointi olisi ulkoistettu kunnallisella opetusalalla. Ainakin ope-vaimoni on aina haastatellut kyseisen koulun rehtori joskus seuranaan joku koulujohtaja.

En jaksa uskoa, että sellaisia urpoja enää löytyy, jotka esimerkiksi kyselevät nuorelta naiselta perhesuunnitelmista. Viidakkorumpu toimii ja sellaiselta firmalta loppuu toimialasta riippumatta tilauskanta hyvin nopeasti. Minulla ei ainakaan ole mitään ongelmia rekrytoida parhaassa lisääntymisiässä olevia naisia, jos kompetenssi on kunnossa. Sitä paitsi olisi aika vaikea ryhtyä oraakkeliksi, kun naisten hedelmällisyysiän yläraja lähentelee jo puolta vuosisataa. Yhteiskunta tulee btw hyvin liike-elämää vastaan ko. asiassa.

 

[sidney]

Ihan vakkarihomma oli kyseessä ja syksyllä vasta alkaa, joten siinä mielessä olisi toki ihan ymmärrettävää, että ottaisivat vasta myöhemmin yhteyttä.

Mihin piiloon ne on sun lakaisemaan laittaneet jos kerran puhelimet ei toimi?? Ja onkos niitä sit sellaisia määräaikaisiakin lakaisuhommia? Älä stressaa, ku meet kato vaan sinne työpaikalle ja otat sen hemmetin luudan käteen ja annat mennä. Voithan sä vaikka vielä laulaa samalla niin huomaavat että pikkarainen perhana... Ja jos joku ei tykkää niin eikun vaan toiselle pihalle siitä jatkamaan.

 

[verikuut]

Kielletty kysymyshän tuo perheelisäys on. Ymmärrän kyllä, että varsinkin pikkufirmoissa voi mennä koko pulju nurin, jos se vasta rekrytty toinen työntekijä aloittaakin heti lisääntymisharjoitukset. Paska homma, johon ratkaisu löytyy vasta sitä kautta, että Suomen kaikista lapisista työnantajille koituvat kustannukset jaetaan tavalla tai toisella tasan.

Millaisia kustannuksia työnantajalle tästä oikeasti syntyy? Neuvolat sun muut poissaolot ehkä, mutta nehän ovat melko vähäiset kokonaistuntimäärinä.

"Jos saat äitiyslomasi ajalta palkkaa, Kela maksaa äitiysrahan siltä ajalta työnantajallesi", väittää KELAn sivut. Toki on olemassa myös sellaisia naisia, jotka ovat täysin kykenemättömiä työskentelyyn raskauden aikana, mutta sairaslomatkin korvataan työnantajalle.

 

[Alvajärven Urho]

En ole koskaan kuullut, että rekrytointi olisi ulkoistettu kunnallisella opetusalalla. Ainakin ope-vaimoni on aina haastatellut kyseisen koulun rehtori joskus seuranaan joku koulujohtaja.

Käsittääkseni ihan normaalikäytäntö on myös se, että tärkeimpiin virkoihin haastattelemassa on haastatteluryhmä. Ryhmään kuuluivat mm. rehtori, sivistysjohtaja ja 1-2 luottamusmiestä sivistyslautakunnasta. Viimeisimpään ryhmään kuuluin silloin.

En jaksa uskoa, että sellaisia urpoja enää löytyy, jotka esimerkiksi kyselevät nuorelta naiselta perhesuunnitelmista. Viidakkorumpu toimii ja sellaiselta firmalta loppuu toimialasta riippumatta tilauskanta hyvin nopeasti. Minulla ei ainakaan ole mitään ongelmia rekrytoida parhaassa lisääntymisiässä olevia naisia, jos kompetenssi on kunnossa. Sitä paitsi olisi aika vaikea ryhtyä oraakkeliksi, kun naisten hedelmällisyysiän yläraja lähentelee jo puolta vuosisataa. Yhteiskunta tulee btw hyvin liike-elämää vastaan ko. asiassa.

Täysin samaa mieltä tästä. Kai nyt jokainen osaa sen verran peliä lukea, että tietää 30-vuotiaan lapsettoman naisen suurella todennäköisyydellä lapsia harkitsevan. Silti olen heitä palkannut useitakin, jopa samaan aikaan. Osa on jäänyt vapaille, osa ei, mitä sitten? On työnantajan puolelta kätevää sekin, että äitiysloman sijaisena olen sitten voinut "testata" jotakuta työntekijää vaativampiin hommiin tai palkata ulkopuolelta jonkun kokeeksi, ja mikäli tämä on menestynyt, hänelle kyllä paikka talosta löydetään.

 

[pernaveikko]

Millaisia kustannuksia työnantajalle tästä oikeasti syntyy? Neuvolat sun muut poissaolot ehkä, mutta nehän ovat melko vähäiset kokonaistuntimäärinä.

Kaveri on optikkoliikkeessä päällikkönä ja mielellään ei kohta raskaaksi tulevia naisia palkkaisi. Siellä on kuitenkin paljon pelkkää myyntiä eli naisvaltainen ala eli pakkohan niitä on palkata.

Suurin ongelma on niiden epäluotettavuus. Ne kertovat kyllä ajoissa olevansa raskaana ja myös päivän milloin jäävät äitiyslomalle. Semmoista äitiä ei vain olekaan kuka ei yllättäen ilmoittamatta jäisikin pois kuukautta paria sovittua aikaisemmin. Lääkäri kyllä kirjoittaa lupalapun.

Tuohonkin oppii varautumaan, mutta säätöä se tuottaa, uutta rekrytointia, uutta koulutusta ja yleistä epävarmuutta.

 

[Seymon]

Minä bruukaan kaivella myös henkilökohtaisia juttuja ainakin tulevasta esimiehestä ja muokkaan hakemusta ja pidän tietyt jutut mielessä haastattelussa sen mukaan. Mulla esim. toistakymmentä harrastusta, joita en tosiaankaan kaikkia luettele. Jos pomo on FB-profiilissa Lapissa lapsi ja koira sylissä, niin en unohda mainita henkilökohtaisista asioista keskusteltaessa omia koiriani, Lapin reissuja ja että perheenlisäystä olisi kiva saada. Vastaavasti, jos pomo paljastuu Animalian jäseneksi, niin metsästyksestä ollaan ihan hiljaa. Näissä asioissa on ihan parasta, jos on valmis kontakti firman sisällä. Ei näissä asioissa tietenkään valehtelemaan tai liioittelemaan aleta.

No, itse olen harrastanut suhteellisen menestyksekkäästi pientä valehtelua ja liiottelua. Olen kovasti korostanut orastavaa juoksuharrastusta (en ole elämässäni juossut yli kolmen kilometrin matkaa) joskus työhaastattelussa, kun olen tiennyt haastattelijan juoksumieheksi. Tästä keskustelu on mennyt helposti city runiin ja Helsingin ja Tukholman maratoneihin ja ilmapiiri on rentoutunut selvästi.

Sopiva liiottelu ja pienet suunnitellut valheet höystävät työhaastattelua. Vaikka vihaisi joukkueurheilua, kannattaa mainita silloin tällöin pelaavansa kaveriporukassa sählyä. Sehän kertoo, että olet tiimipeluri. Näillä "oikeilla" taustoilla saa haastattelun helpommin rennommille raiteille ja parantaa huomattavasti omia mahdollisuuksiaan.

 

[pernaveikko]

Sopiva liiottelu ja pienet suunnitellut valheet höystävät työhaastattelua. Vaikka vihaisi joukkueurheilua, kannattaa mainita silloin tällöin pelaavansa kaveriporukassa sählyä. Sehän kertoo, että olet tiimipeluri. Näillä "oikeilla" taustoilla saa haastattelun helpommin rennommille raiteille ja parantaa huomattavasti omia mahdollisuuksiaan.

Totta kai ja pitää ottaa huomioon, että muutkin valehtelevat, niin et saa paikkaa, jos et itse toimi samoin.

Vaikka tietenkin tiedän, että rekrytoijat googlettavat etukäteen hakijaa, niin tuota en olekaan ennen tullut ajatelleeksi, että sama toimii toisinkin päin, oikein hyvä vinkki. Paitsi entä, jos haastattelijalla on yleinen nimi? Voi mennä vähän puihin, kun hän onkin joku ylipainoinen sika ja olet keksinyt hänen harrastavan maratoneja. No, ehtiihän taktiikkaa muuttaa, mutta sitä uutta tietoa ei enää saa mistään.

 

[Seymon]

Vaikka tietenkin tiedän, että rekrytoijat googlettavat etukäteen hakijaa, niin tuota en olekaan ennen tullut ajatelleeksi, että sama toimii toisinkin päin, oikein hyvä vinkki. Paitsi entä, jos haastattelijalla on yleinen nimi? Voi mennä vähän puihin, kun hän onkin joku ylipainoinen sika ja olet keksinyt hänen harrastavan maratoneja. No, ehtiihän taktiikkaa muuttaa, mutta sitä uutta tietoa ei enää saa mistään.

No eihän haastattelijoista aina löydä mitään tietoa. Aika usein kyllä löytyy kaikenlaista henkilöhaastattelua esim. firman omassa asiakaslehdessä, joka on usein saatavilla firman nettisivuilta. Jos on ylipainoinen sika haastattelijana, ainahan voi valittaa tätä helvetilistä kuumuutta ja muka pyyhkiä hikeä otsaltaan. :)

Onhan tietenkin kaiken a ja o, että haluaa sitä työpaikkaa ja haluaa siihen hommaan oikeasti. Se on tärkeintä. Sopiva taustatarina vain hieman helpottaa sitä rekrytointia ja yllättävän usein on ratkaisevassa roolissa, kun haetaan sitä "sopivaa tyyppiä".

 

[Seymon]

Heikkouksina mainitsisin sellaisia asioita, jotka voi sitten kaantaa jotenkin myos positiivisiksi. Esim. "valilla kasaan toita poydalle liikaa"-tyylista liirumlaarumia. Tosin haastattelijat ovat varmasti kuulleet samat latteudet jo moneen kertaan, joten sinansa tuollaiset kysymykset ovat muutenkin aivan hanurista ja kaikkien ajanhukkaa. Yleensa tuollaisia kysymyksia kysyvat sellaiset omasta mielestaan "perkeleen tarkeat" rekrytoijat/pomot, jotka leikkivat jotain psykologia. Ei kai kukaan oikeasti odota, etta haastateltava luettelisi omiksi heikkouksikseen lorvailemisen, hommista luistamisen, alkoholin, uhkapelit, firman kassasta varastamisen ja ilman kasia moottoripyoralla ajamisen?

Heikkouksien kysyminen on paskamaista. Olisi hyvä olla takataskussa muutama perushyvä heikkous. Itse umpilaiskana ja vapaa-aikaa maksimoivana en voi sortua täydelliseen rehellisyyteen heikkouksia kysyttäessä.

Jos ei ole jo aivan guru omalla alallaan, kannattaa kertoa kuinka on vielä paljon opittavaa alasta. Se on ihan positiivinen heikkous. Joskus olen maininnut heikkoutena, että olen varsin ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen ja menen helposti suoraan johtopäätöksiin, mikä on sinänsä totta, koska en jaksa jaaritella asian ympärillä turhia. Tämä on myös osoittautunut ihan hyväksi heikkoudeksi. Pääasia kai on, että osaa kääntää sen "heikkouden" positiiviseksi ja samalla osoittaa, kun tuntee itsensä ja oman kehitystarpeet.

 

[pernaveikko]

Itse umpilaiskana ja vapaa-aikaa maksimoivana en voi sortua täydelliseen rehellisyyteen heikkouksia kysyttäessä.

Jos ei ole jo aivan guru omalla alallaan, kannattaa kertoa kuinka on vielä paljon opittavaa alasta. Se on ihan positiivinen heikkous.

Minulla on täysin sama, siksi kysynkin. Jotain tuollaista olen miettinytkin, koska se on jotakuinkin totta. En ole guru, enkä kummoisempi asiantuntija, mutta olen ollut aika erilaisissa projekteissa, niin sinänsä on jonkun verran leveyttä, mutta ei sitä syvyyttä.

 

[DAF]

Millaisia kustannuksia työnantajalle tästä oikeasti syntyy? Neuvolat sun muut poissaolot ehkä, mutta nehän ovat melko vähäiset kokonaistuntimäärinä.

"Jos saat äitiyslomasi ajalta palkkaa, Kela maksaa äitiysrahan siltä ajalta työnantajallesi", väittää KELAn sivut. Toki on olemassa myös sellaisia naisia, jotka ovat täysin kykenemättömiä työskentelyyn raskauden aikana, mutta sairaslomatkin korvataan työnantajalle.

Äitiysraha ei kuitenkaan ole yksi yhteen palkka, joten joitain rahallisia menetyksiä työnantajalle tulee. Isoin kustannus on kuitenkin rekrytointi, perehdyttäminen ja osaamisvaje, joka aika väistämättä syntyy. Ts. enemmän ja merkittävämmin on kyse vaivasta ja työjärjestelyistä kuin faktisista palkka- tai vastaavista kustannuksista, joita niitäkin on.

 

[Creed Bratton]

Itsellä on torstaina haastattelu erääseen softayritykseen B2B myynnin tehtävään. Kyseessä on toinen haastattelu ja yrityksen edustaja ilmoitti, että yksi yrityksen haastattelijoista esittää haastattelussa ostajaa ja minun pitää siis myydä itseni työntekijänä kyseiselle henkilölle.

Haastattelu meni ihan hyvin ja tarjosivatkin lopulta tuota paikkaa, mutta kertoivat, että jos ei koeajan aikana tule hyvin myyntiä niin tulevat antamaan kenkää, niin kieltäydyin, koska ei asuntolainan kanssa viitsi ottaa riskiä. Kun ei kuitenkaan ole tiedossa mitä tuo "hyvin" tarkoittaa.

Mutta erääseen toiseen yritykseen on hyvät mahdollisuudet konsultin tehtävään, jossa omat mielenkiinnon kohteet yhdistyisivät, eli myynti ja henkilöstöhallinto.