Työhaastattelun syvin olemus

[Bbird80]

Mielenkiintoinen rekry päättyi juuri eilen.

1. vaihe: paperikarsinta -> jatkoon
2. vaihe: haastattelu -> hyvä fiilis, jatkoon
3. vaihe: testit -> lyhyet yöunet, väsynyt fiilis, mutta jatkoon
4. vaihe: isomman pomon haastattelu -> ihan jees fiilis -> ei jatkoon

Rekry meni ihan oppikirjan mukaan, siinä ei mitään ihmeellistä. Työpaikka olisi ollut eri alalla, mutta tuttua, haastavaa asiantuntijahommaa kehitystehtävillä maustettuna. Firman maine hyvä. Ainoa ongelma oli, että fiilis, joka haastatteluista välittyi antoi mulle väärän signaalin siitä, että mä saan sen paikan. Ehdin jo fiilistellä. Ehdin jo toivoa.

Ja sitten tuli vakiomuotoinen "kiitos mielenkiinnosta" -meili. Siis rukkaset meilillä tilanteessa, jossa oli enää 2 hakijaa jäljellä. Ja rekry kestänyt yli kuukauden. Ei näin, ei näin.

 

[Fordél]

Rekry meni ihan oppikirjan mukaan, siinä ei mitään ihmeellistä. Työpaikka olisi ollut eri alalla, mutta tuttua, haastavaa asiantuntijahommaa kehitystehtävillä maustettuna. Firman maine hyvä. Ainoa ongelma oli, että fiilis, joka haastatteluista välittyi antoi mulle väärän signaalin siitä, että mä saan sen paikan. Ehdin jo fiilistellä. Ehdin jo toivoa.

Ja sitten tuli vakiomuotoinen "kiitos mielenkiinnosta" -meili. Siis rukkaset meilillä tilanteessa, jossa oli enää 2 hakijaa jäljellä. Ja rekry kestänyt yli kuukauden. Ei näin, ei näin.

Aika paska juttu. Jos kyse on vähänkin isommasta hommasta niin kyllähän noista pitäisi soittaa ja vähän keskustella valintaprosessin viimisessä vaiheessa olevien kanssa. Näin jäisi hyvä maku molempien osapuolten suuhun, varsinkin tollaisen vähän pidemmän rekryjakson jälkeen.

 

[Seymon]

Aika paska juttu. Jos kyse on vähänkin isommasta hommasta niin kyllähän noista pitäisi soittaa ja vähän keskustella valintaprosessin viimisessä vaiheessa olevien kanssa. Näin jäisi hyvä maku molempien osapuolten suuhun, varsinkin tollaisen vähän pidemmän rekryjakson jälkeen.

Just näin. Jos pääsee ylipäätään haastatteluun, kyllä silloin pitää soittaa hakijalle. Eihän sitä tiedä jos se valittu tekee oharit tai työsopimus vaikka puretaan koeaikana. Silloinhan on vuorossa se kakkoseksi jäänyt. Tuskin ne uuttaa rekryrumbaa jaksaa vääntää.

 

[-Niks-]

Itse kun joskus olen vastanut rekrystä niin soitan top 2-5 ehdokkaille asiallisesti ja puretaan pähkinä selvästi, koska tosiaan kun ja jos valittu purkaa sopparin jostain syystä niin on kamala alkaa sykkiä taas haastiksien muodossa. Moni firma vain kusee omille reisilleen kun laittavat sen turhan ja vittumaisen mailin. Näin ollen voi menettää hyviäkin vaihtoehtoja.

 

[UnenNukkuja]

Olen nainen, 26-vuotias... Oletettava lisääntyjä siis ;) Kaiken tämän kukkuraksi minua häiritsee pitkäaikaissairaus.

Nyt olen työnhakija ja kierin tuon yhtälön kanssa aika syvällä suossa toisinaan. Sairauteni on varsin ennakkoluuloja herättävä, jos pelkän sen nimen mainitsee. Samalla sairauteni on syy, miksi en ihan lähiaikoina tule lasta saamaan (jos koskaan). Olen mennyt viime vuonna naimisiin ja haluan toki perheenlisäystä, mutta elän sairauden ehdoilla tuossa kohtaa.

Törmään aivan liian usein tähän perhetilanne-kysymykseen. Selitä siinä sitten, että "ei hätää, en tule hetkeen olemaan raskaana, koska minulla on the sairaus". Sitten olisin tappiolla sairauteni takia. Senkin kanssa olen törmännyt näihin tilanteisiin, että haastattelijan kasvoilta paistaa ennakkoluulot. Jätän haastatteluissa sairauteni mainitsematta, JOS se ei hakemani työn tekemistä mitenkään haittaisi. Harvemmin onneksi olen törmännyt suoraan kysymykseen sairauksista (en tietenkään alkaisi valehtelemaan tuossa kohtaa). Enkä juurikaan hae sellaista työtä, jota en kykenisi tekemään. Olen pariin otteeesen työskennellyt sijaisena kunnallisella työnantajalla, joka on selkeästi kyllä näköjään "turvallisin" vaihtoehto, ei koe syrjintää ja voi olla oma itsensä.

Olepa tässäkin sitten... :D

 

[Puster]

1. vaihe: paperikarsinta -> jatkoon
2. vaihe: haastattelu -> hyvä fiilis, jatkoon
3. vaihe: testit -> lyhyet yöunet, väsynyt fiilis, mutta jatkoon
4. vaihe: isomman pomon haastattelu -> ihan jees fiilis -> ei jatkoon
----
Ehdin jo fiilistellä. Ehdin jo toivoa.
---
Ja sitten tuli vakiomuotoinen "kiitos mielenkiinnosta" -meili.

Täsmälleen samat kokemukset, testien väsymys mukaanlukien, itsellänikin jonkin ajan takaa. Tuo hylkäysviesti tuli vielä joltain HR-tyypiltä jonka kanssa en ollut tätä ennen ensimmäistäkään puhelua tai meiliä vaihtanut.

Kirjoittelin sitten tuolle isolle pomolle "mitäs vittua tää tarkoittaa" -viestin jota sitten onneksi hieman editoin ennen lähetystä. Kyselin suht asiallisesti syitä hylylle, kun nyt kuitenkin olin useampaan kertaan lennellyt haastatteluihin ja vapaapäiviä näihin ottanut. Noin viikon kuluttua tämä pomo sitten vastasikin ja perusteli jollakin työskentelyominaisuuksellani, joka oli tullut ilmi haastattelussa ja jota en kyllä vieläkään ymmärrä.
Edelleen katkera yms...

 

[Seymon]

Törmään aivan liian usein tähän perhetilanne-kysymykseen. Selitä siinä sitten, että "ei hätää, en tule hetkeen olemaan raskaana, koska minulla on the sairaus". Sitten olisin tappiolla sairauteni takia. Senkin kanssa olen törmännyt näihin tilanteisiin, että haastattelijan kasvoilta paistaa ennakkoluulot. Jätän haastatteluissa sairauteni mainitsematta, JOS se ei hakemani työn tekemistä mitenkään haittaisi.

Kai tuossa olisi parasta aina kylmän viileästi vain todeta, ettei perheenlisäyssuunnitelmia ole tiedossa, ilman sen kummempia selittelyjä. Jos siis tätä ylipäätään kysytään ja siihen sitten haluaa/joutuu vastaamaan. Se ei kuulu tippaakaan työnantajalle miksi jollain on tai ei ole tiettyjä perhesuunnitelmia.

Eikä sitä sairautta tosiaan mielestäni tarvii kertoa ja selitellä, ellei se vaikuta sun duuneihin tai aiheuta muutoin vaaratilanteita duunipaikalla.

Osaan kuvitella, että kunta-alalla toi "syrjintäasia" on kannaltasi helpompi. Toisaalta yksityisellä sektorilla on yleensä leveämpi leipä ja usein muitakin työn viihtyvyyden kannalta hyviä puolia.

 

[Bbird80]

Täsmälleen samat kokemukset, testien väsymys mukaanlukien, itsellänikin jonkin ajan takaa. Tuo hylkäysviesti tuli vielä joltain HR-tyypiltä jonka kanssa en ollut tätä ennen ensimmäistäkään puhelua tai meiliä vaihtanut.

Kirjoittelin sitten tuolle isolle pomolle "mitäs vittua tää tarkoittaa" -viestin jota sitten onneksi hieman editoin ennen lähetystä. Kyselin suht asiallisesti syitä hylylle, kun nyt kuitenkin olin useampaan kertaan lennellyt haastatteluihin ja vapaapäiviä näihin ottanut. Noin viikon kuluttua tämä pomo sitten vastasikin ja perusteli jollakin työskentelyominaisuuksellani, joka oli tullut ilmi haastattelussa ja jota en kyllä vieläkään ymmärrä.
Edelleen katkera yms...

Kiva (tai toisaalta ikävä) kuulla, että kohtalontovereita löytyy. Siinä ei tarvita mun mielestä edes kohtuuttomasti pelisilmää, että ymmärretään ilmoittaa asiasta puhelimitse ja kertoa edes jotain päätöksen taustoista. Vertaisin rekryprosessia treffeillä käyntiin: tavataan netissä, lähetellään pari meiliä, ehkä valokuvatkin, rohkaistutaan tapaamaan, treffit saavat jatkoa vakavammilla aiheilla... Omat fiilikset nousevat, kun alkaa uskoa, että "juma, toikin taitaa tykätä musta ja on muuten tosi kivat tissit". Sitten luvataan soitella. Ei soitella, ei. Tulee kaverikortti tekstarilla. Totta kai päällimmäinen tunne on vitutus, mutta sitä pahentaa epätietoisuus siitä, että mihin tää nyt oikein kaatu? Eikös meillä ollut hyvä juttu menossa? Onko isipappa jyrähtänyt, että "tuo kloppi ei meidän taloon jalallaan astu"?

Kai mun ihmistuntemus on vaan niin heikko.

Nykyiseen paikkaan hakiessani olin se onnekkaampi, joten kai se on hyvä nähdä välillä kolikon nurjempaakin puolta. Yeah, right. Onneksi on sentään työpaikka. Kyllä tää tästä. Jo helpotti.

 

[J.Petke]

Nyt on viimeinen vaihe rekryn työhaastattelusta ohi. Enää on vaan testi kuinka hyvin puhun suomea.

Viimeisessä haastattelussa haastattelijat eivät tietenkään kysyneet mitään niitä kysymyksiä mihin olin jo valmistautunut (heikkoudet, vaikea tilanne töissä..yms) vaan oikeasti kaikki kysymykset tulivat hieman yllättäen. Eli siis hyvä haastattelu jos katsoo firman kannalta. Itselle jäi ihan positiiviset fiilikset vaikka aina sitä jälkeenpäin miettii mitä asioita olisi voinut sanoa toisin ja mitä lisätä mihinkin juttuun.

Nyt sitten jännätään mitä tapahtuu.

 

[UnenNukkuja]

Seymon, kiitos kommentista :)

Noin minä olen pitkälti toiminut, vastannut suoraan vaan ettei niitä mukuloita hetkeen ole tiedossa (en toki juuri noilla sanoilla). Viimeisimmät työhaastattelut olleet tuolta kuntapuolelta, jossa ei tuota lapsiasiaa ole mitenkään sivuttukaan. Sairaala kyseessä, ja minulla sieltä ennestään kokemusta ja suosituksia.

 

[Gleb]

Huomenna pitäisi lähteä taas koittamaan onneaan. Toivottavasti menee paremmin kuin edellisellä kerralla (eri firma). Tietty hermostuneisuus vaivaa minua aina tuollaisissa tilanteissa mutta viimeksi olin jostain syystä vielä tavallistakin hermostuneempi ja se näkyi. En ole hyvä myymään itseäni mutta harjoittelemallahan tuota kait vaan oppii, toisaalta kyllä toivon että ei tarvitsisi paljoa harjoitella vaan tärppäisi jo.

 

[punasydän]

Heikkouksien kysyminen on paskamaista. Olisi hyvä olla takataskussa muutama perushyvä heikkous. Itse umpilaiskana ja vapaa-aikaa maksimoivana en voi sortua täydelliseen rehellisyyteen heikkouksia kysyttäessä.

Itse olen käynyt neljä kertaa työhaastattelussa ja jokaisella kerralla saanut hakemani paikan (eli en ole hakenut tarpeeksi vaativaa paikkaa?) ja jokaisella kerralla olen nimenomaan ottanut mahdollisimman paljon selvää haastattelijasta tai ennenkaikkea tulevasta työnkuvasta. Heikkouksina olen jokaisella kerralla käyttänyt jonkun ominaisuuden, jota en odota tulevassa työtehtävässä tarvittavankaan, esim. myyjän hommista toimistopuolen töihin, jossa vaaditaan vain yhtä asiaa kerrallaan sanoin heikkoudekseni kyvyn tehdä montaa asiaa asiakkaiden "häiritsemänä" yhtaikaisesti, kun tiesin, ettei tulevassa työtehtävässä tulla sitä vaatimaankaan, kun homma oli itsenäistä ja vaati keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan.

Huomenna pitäisi lähteä taas koittamaan onneaan. Toivottavasti menee paremmin kuin edellisellä kerralla (eri firma). Tietty hermostuneisuus vaivaa minua aina tuollaisissa tilanteissa mutta viimeksi olin jostain syystä vielä tavallistakin hermostuneempi ja se näkyi. En ole hyvä myymään itseäni mutta harjoittelemallahan tuota kait vaan oppii, toisaalta kyllä toivon että ei tarvitsisi paljoa harjoitella vaan tärppäisi jo.

Itse olin myös ensimmäisessä haastattelussani aikoinaan aivan jäässä ja sanat takeltelivat, mutta silti klaarasin homman. Sen jälkeen joka kerta on hiki virrannut ja kädet tärisseet työhaastattelua odottaessa, mutta samantien, kun esittelyt ja kättelyt on saatu pois alta ja istuttu piinapenkkiin, on minut vallannut joku käsittämätön itsevarmuuden tila.

Sen verran vielä loppuun, kun olen päässyt erään ison konsernin rekrytoijaa haastattelemaan aiheesta, kannattaa kiinnittää huomiota todella paljon juuri niihin ensimmäisiin hetkiin haastattelusta, moni paperilla hyvältä näyttänyt hakija on pilannut mahdollisuutensa jo ennenkuin pääsee haastattelijan ovesta sisään: Kättely ja suora katsekontakti merkitsee todella paljon, lepsu kädenpuristus ja suoran katsekontaktin välttely antaa haastattelijalle samantien tietyn kuvan hakijasta, jota on todella hankala enää itse haastattelun aikana muuttaa.

 

[Gleb]

Kysytääs vielä palstan asiantuntijoiden mielipidettä haastatteluun pukeutumiseen näillä kesäkeleillä.

Paikassa jota haen ei töissäkään pukua käytetä joten en sellaista ole päälle ainakaan laittamassa. Yläosaan laitan lyhythihaisen kauluspaidan mutta mites siitä alaspäin, caprit ja sandaalit menevät varmaan turhan rennoiksi? Siistit, pitkät housut ja umpikengät meiningillä pitäisi varmaan mennä? Haastattelijana on ilmeisesti ainostaan vuokrafirman edustaja eli ei mitään isoja pomoja.

Ei tällä muuten niin väliä ja vaikka hieman ylipukeutua mutta kun joutuu joko raahaamaan vaihtovaatteita tai pyörimään noissa varusteissa haastattelun jälkeen iltapäivän kaupungilla niin sitä pukeutuisi mielellään mahdollisimman kevyesti.

 

[julle-jr]

Yläosaan laitan lyhythihaisen kauluspaidan mutta mites siitä alaspäin, caprit ja sandaalit menevät varmaan turhan rennoiksi? Siistit, pitkät housut ja umpikengät meiningillä pitäisi varmaan mennä?

En välttämättä ole kovin hyvin pukeutumisasioissa kartalla, mutta caprit ja sandaalit tosiaan kuulostavat liian rennoilta. Jos puku on liikaa ja haluat pitää kiinni lyhythihaisesta kauluspaidasta, niin minusta jotkut vaaleat ja hyvin istuvat, esimerkiksi pellavahousutyyppiset kesähousut voisivat olla ihan ok. Näiden kanssa sitten riittävän siistit ruskeat tms. nahkakengät. Ohuiden kesähousujen ei kai pitäisi olla kaupungillakaan liikaa.

 

[Myyrä]

Heikkouksina olen jokaisella kerralla käyttänyt jonkun ominaisuuden, jota en odota tulevassa työtehtävässä tarvittavankaan, esim. myyjän hommista toimistopuolen töihin, jossa vaaditaan vain yhtä asiaa kerrallaan sanoin heikkoudekseni kyvyn tehdä montaa asiaa asiakkaiden "häiritsemänä" yhtaikaisesti, kun tiesin, ettei tulevassa työtehtävässä tulla sitä vaatimaankaan, kun homma oli itsenäistä ja vaati keskittymistä aina yhteen asiaan kerrallaan.

Siis mitä? Miten joku voi sanoa tuollaisen asia heikkoudekseen? Eihän tuo ensinnäkään ole edes mikään heikkous ja toiseksi ei ketään voi sitä edes sellaiseksi selittää. Kyky tehdä jotain ei vain voi olla heikkous. Tarkistitko haastattelijoiden ilmeen, kun tuon selitit niille?

Olen itse tullut siihen päätelmään, että se on käytännössä ihan yksi ja sama, mitä siihen heikkouteen sanoo (ellei nyt suoraan laiskuuttaan myönnä). Ei niillä käytännössä mitään merkitystä ole, mutta jos alat luettelemaan jotain netistä opittuja perusheikkouksia, jotka voivat olla myös vahvuuksia, niin voivat vähän ihmetellä mielikuvituksen puutteesta. Muuten jos itse olisin haastattelijana, niin en kyllä ikinä kysyisi tällaista kysymystä, koska siihen on 99 % hakijoista varautunut ja ikinä ei saa täysin rehellistä vastausta, joten täysin ajanhukkaa koko kysymys.

Paikassa jota haen ei töissäkään pukua käytetä joten en sellaista ole päälle ainakaan laittamassa. Yläosaan laitan lyhythihaisen kauluspaidan mutta mites siitä alaspäin, caprit ja sandaalit menevät varmaan turhan rennoiksi? Siistit, pitkät housut ja umpikengät meiningillä pitäisi varmaan mennä? Haastattelijana on ilmeisesti ainostaan vuokrafirman edustaja eli ei mitään isoja pomoja.

Ei tällä muuten niin väliä ja vaikka hieman ylipukeutua mutta kun joutuu joko raahaamaan vaihtovaatteita tai pyörimään noissa varusteissa haastattelun jälkeen iltapäivän kaupungilla niin sitä pukeutuisi mielellään mahdollisimman kevyesti.

Ala/toimenkuva vähän ehkä auttaisi, mutta capreissa ja sandaaleissa en menisi kuin ylä-asteella kesätyöhaastatteluun, jos sinnekään. Varsinkaan, jos on edes lyhythihainen kauluspaita päällä. Täydeltä pelleltähän tuo näyttää, kun on ensin vähän yläosasta yritetty ja sitten alaosa on lyöty leikiksi.

Itsekin olen useissa haastatteluissa ollut sellaisissa paikoissa, jossa pukua ei käytetä päivittäin. Silti olen sen kanssa sinne aina mennyt. En tietenkään missään mustassa, mutta vähän rennommassa. Jos ei mihinkään varastotyöhön hae, niin helppo ja toimiva vaihtoehto usein turhia miettimättä.

Mutta kuten sanottu, mahdotonta kommentoida pukeutumisesta jos tietää työpaikasta ainoastaan sen, ettei pukua käytetä. Jäljelle jää vain 99 % maailman työpaikoista.

 

[Freya]

Kyky tehdä jotain ei vain voi olla heikkous. Tarkistitko haastattelijoiden ilmeen, kun tuon selitit niille?

Sama osui täälläkin silmiini. Jos olisin haastattelija niin voisin hetken miettiä mielessäni, että onkohan toi tyyppi ihan tosissaan.

Itseltäni ei ole koskaan kysytty tuota kysymystä, mikä on sinäänsä ihan ok, koska olen opetellut siihen hienon vastauksen, mutta tiedän kuulostavani tyhmältä sanoessani sen. Kuulostaa juuri siltä että lukisin sen suoraan paperilta. Tähän olen varmuudeksi miettinyt myös muutamia varavaihtoehtoja mitä en ole analysoinut niin paljoa, jotta tulisi edes vähän uskottavampi kuva nimennomaan minun heikkouksistani.

 

[Isaskar]

Siis mitä? Miten joku voi sanoa tuollaisen asia heikkoudekseen? Eihän tuo ensinnäkään ole edes mikään heikkous ja toiseksi ei ketään voi sitä edes sellaiseksi selittää. Kyky tehdä jotain ei vain voi olla heikkous. Tarkistitko haastattelijoiden ilmeen, kun tuon selitit niille?

Eiköhän siinä ole tarkoitus lukea kyvyttömyys monen asian tekemiseen yhtäaikaisesti. Jos ei, niin sitten en minäkään ymmärrä.

 

[J.Petke]

Kannattaako työhaastattelussa kysyä firman aikataulua työntekijän valitsemiselle ja kertoa samalla, että on auki toinenkin paikka mutta paljon mieluummin tulisin heidän firmaansa töihin?

 

[pernaveikko]

Kannattaako työhaastattelussa kysyä firman aikataulua työntekijän valitsemiselle ja kertoa samalla, että on auki toinenkin paikka mutta paljon mieluummin tulisin heidän firmaansa töihin?

Miten se sitten tarkalleen ottaen hoidetaan, mutta tuskin kannattaa ainakaan väittää, että ei olisi hakenut mihinkään muualle. Se nyt vain ei voi pitää paikkansa ja siksi sitä ei kukaan usko.

 

[Gentleman]

Kannattaako työhaastattelussa kysyä firman aikataulua työntekijän valitsemiselle ja kertoa samalla, että on auki toinenkin paikka mutta paljon mieluummin tulisin heidän firmaansa töihin?

Aikataulua kannattaa ehdottomasti kysyä, se osoittaa kiinnostusta. Ja muualle hakemisista on hyvä myös kertoa, ainakin kysyttäessä.

Se on sitten eri asia, että kannattaako mainostaa sitä että "tulisin paljon mieluummin tänne töihin". Ainakaan noilla sanoilla. Parempi sanoa, että "olen erittäin kiinnostunut tästä mahdollisuudesta, mutta en välttämättä voi jättää tarttumatta toiseen tarjoukseen".

 

[J.Petke]

Nyt on sitten toiseksi viimeinen haastattelu suoritettu puhelimitse ja nyt odotellaan tietoa, että pääseekö kolmannelle kierrokselle. Se tarkottaisi sitä, että firma lennättäisi minut heidän pääkonttorilleen ja siellä tavattaisiin joitain pomoja.

Haastattelu meni omasta mielestäni hyvin vaikkakin tuntui ettei haastattelija välillä oikein sisäistänyt kaikkea.

Perkele. Lähettäisi jo sähköpostia.

 

[J.Petke]

No siinä kävi nyt niin kuin vähän arvelin.

Kolmanteen vaiheeseen en sitten päässyt. Saatana.. Toiseen paikkaan minne olisi ollut kolmas vaihe ilmoitin itse, että kiitos mutta ei kiitos. Haluan isompaan yritykseen missä on mahdollisuuksia myös edetä uralla.

Ei muuta kuin takaisin piirtopöydän ääreen.

Ehkä se seuraava sitten natsaa.

 

[pernaveikko]

Kuinka yleistä tuo puhelinhaastatteleminen on?

Aion hakea vähän kauempaa kuin kotikonnuilta, joten ihan mihin tahansa haastatteluun ei viitsisi lähteä, vaikka se ehkä mahdollista olisikin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kuinka yleistä tuo puhelinhaastatteleminen on?

Kyllä tätäkin tehdään.

Hain joskus kauan sitten suht haastavaan ja haluttuun tehtävään, johon oli hakijoita pitkälti puolitoista sataa. Ekalle haastattelukierrokselle valittiin muistaakseni 10-15 sopivimman tuntuista kandidaattia, minä heidän joukossaan. En tullut valituksi, mutta etenin vielä henkilökohtaisiin tapaamisiin, joihin kutsuttiin ehkä max. puolet puhelimitse haastatelluista.

Usein hakijoita on myös Suomen ulkopuolelta. Olen törmännyt sellaiseenkin erikoistapaukseen, että ikään kuin tasapuolisuuden vuoksi eka rundi vedetään tällöin kaikkien valikoitujen kanssa puhelimitse. Yleensä puhelin on lähinnä hyvä optio silloin, kun joku lupaavista kandidaateista asuu niin etäällä, että puhelinhaastattelu on käytännöllistä ainakin ekalla kerralla.

 

[Vaughan]

Olen törmännyt sellaiseenkin erikoistapaukseen, että ikään kuin tasapuolisuuden vuoksi eka rundi vedetään tällöin kaikkien valikoitujen kanssa puhelimitse.

Itselläni kävi juuri päinvastoin: kolmen loppusuoralla olleen kesken tuli toinen haastattelukierros erään yksityiskohdan ympärillä. Muut hakijat työskentelivät samassa rakennuksessa, joten heidät kutsuttiin lyhyellä varoitusajalla paikalle henkilökohtaisesti, mutta meikäläiselle vain soitettiin, koska olen eri toimipaikassa (vaikka kaikki oltiin muodollisesti "sisäisiä hakijoita"). En tullut valituksi...

No, tuo ei varmasti ollut virallinen haastattelukäytäntö, vaan improvisoitu ratkaisu, kun kesken rekrytointiprosessin tilanne muuttui olennaisesti. Kyllä minä koin, että jäin muita huonompaan asemaan, koska puhelimessa on paljon vaikeampaa olla vakuuttava - varsinkin kun eteen lyödään täysin uusi asia. Onnena onnettomuudessa oli se, että "uusi asia" oli sen verran negatiivinen, että en ollut lainkaan pahoillani etten joutunut sitä soppaa selvittämään. Olisi se toki näyttänyt hyvältä CV:ssä...