Työhaastattelun syvin olemus

[Tuamas]

Kysyisin muutamia neuvoja haastista ajatellen. Yleinen etiketti Englantilaisen kanssa kiinnostaa hieman. Haastattelija on siis brittimies ja todennäköisesti minua vanhempi. Onko hyvä idea puhutella häntä sir -tittelillä esittäytymisvaiheessa? Onko pukeutumisessa jotain huomioon otettavaa suomalaiseen haastatteluun verrattuna? Onko jotain muuta mitä kannattaa ottaa huomioon kulttuurieroista johtuen?

Suosittelen "sir"-titteliä ainakin alkuun. Tai jos se tuntuu teennäiseltä tai et halua antaa liian pokkuroivaa kuvaa, niin käytä ainakin teitittelyä.

Pukeutumisessa lähinnä se, että siististi kannattaa pukeutua, esim. tumma puku, siistit kengät (tärkeä briteille) ym. Ja britit huomaavat nanosekunnissa (vaikka olisi kuinka chav) jos sinulla on vaaleat sukat, eli pistä tummat sukat.

Muuten ihan perussetti riittää kyllä varmasti, ulkomaalaiset ovat siellä ihan hyvässä huudossa työnantajien kannalta. Tämä koska perusbritit ovat yleensä joko laiskoja urpoja tai niin kovin palkattuja ettei heitä kannata edes harkita.

 

[Stranger]

Muuten ihan perussetti riittää kyllä varmasti, ulkomaalaiset ovat siellä ihan hyvässä huudossa työnantajien kannalta. Tämä koska perusbritit ovat yleensä joko laiskoja urpoja tai niin kovin palkattuja ettei heitä kannata edes harkita.

Kiitti myöskin neuvoista. Tehtävä on kyllä Suomessa, kuten myös haastattelukin ja muut hakijatkin ovat täältä, joten ei etua siltä suunnalta.

 

[Betoz]

Itselläni ei ole lähiaikoina edessä työhaastattelua, mutta ketjua lukiessa heräsi pari olennaista kysymystä haastatteluita koskien.

Ensimmäiseksi kyselisin arvon jatkislaisten mielipidettä kysymyksiin "Mitkä ovat huonot puolesi?" tai "Luettele kolme huonoa ominaisuutta itsessäsi?".

Voisi olettaa, että tuossa pitäisi antaa näennäinen huono puoli, joka voidaan kuitenkin lukea hyväksi. Toisaalta työhaastattelija saattaa olla tarpeeksi fiksu tajutakseen, mihin pyrit antamalla tuollaisen tulkinnanvaraisen vastauksen itsestäsi, jolloin ei ainakaan plussaa heru papereihin.

Jossain vaiheessa työelämässä pyöri legendaarinen ja kulunut vastaus: "Olen työnarkomaani". Lisäksi samantyylinen voisi olla "Olen joskus liian tarkka työssäni", mikä tosin saattaa kyseenalaistaa kyseisen työntekijän tehokkuuden.

Onko rehellinen vastaus tärkein vai pitääkö tuohon tarjota jotain nokkelaa vastausta, joka ei aseta vastaajaa huonoon valoon?

Toinen mieleen juolahtanut ovela kysymys on "Työskenteletkö paremmin yksin vai ryhmässä?". Minkä takia tuo kysymys ylipäätään esitetään ja onko sillä jokin syvempi merkitys? Olettaisin jokaisen työpaikan haluavan edes jossain määrin yhteistyökykyisen henkilön, mutta voiko tuohon vastatessa antaa sen kuvan, ettei oikein osaa tehdä itsenäistä työtä?

Jos työ on selkeästi tiimityötä, niin ei kai kukaan tuohon vastaa muuta kuin 'sen oikean vastauksen'? Mutta entä, jos työ tehdään tavallaan yksin mutta muiden työntekijöiden läsnäolo on silti merkittävä?

 

[Stranger]

Voisi olettaa, että tuossa pitäisi antaa näennäinen huono puoli, joka voidaan kuitenkin lukea hyväksi. Toisaalta työhaastattelija saattaa olla tarpeeksi fiksu tajutakseen, mihin pyrit antamalla tuollaisen tulkinnanvaraisen vastauksen itsestäsi, jolloin ei ainakaan plussaa heru papereihin.

Kannattaa tuunata omaa profiiliaan haettavan tehtävän mukaan. Jos pystyy mielessään hahmottamaan mahdollisimman tarkasti mitä työssä tehdään, niin pystyy myös miettimään mitkä ominaisuudet ovat oleellisia työtä tehtäessä. Paras olisi jos pääsisi keskustelemaan jonkun henkilön kanssa kuka tekee kyseistä työtä.

Tuunausta kannattaa tehdä myös psykologisissa testeissä. Jos esim. haet myyntiin liittyvää työtä, niin kannattaa vastata kaikkiin kysymyksiin kuin olisit mahdollisimman avoin ja sosiaalinen. Jos haet tarkkuuta vaativaa, toistoja sisältävää työtä, niin kannattaa vastata esim. että tykkää lomallansa maata rannalla, ja että tekee etukäteen tarkat lomasuunnitelmat (sietää rutiineja) yms. Kannattaa myös muistaa, että kun jutustelet hr-ammattilaisen kanssa mukavia, niin hän luotaa luonnettasi samalla, eli kannattaa olla puhelias jos yrität muutenkin rakentaa itsestäsi uloapäinsuuntautunutta kuvaa.

Rehellisyys kannattaa jos tunnistat itsestäsi jo valmiiksi kaikki ne ominaisuudet joita työssä vaaditaan. Muuten kannattaa liioitella, vääristellä, peitellä ja koristella.

Itse olin tässä yhden haun loppusuoralla, josta jo aikaisemmin kirjoittelin. En saanut paikkaa, ja ratkaisevaksi asiaksi nousi ettei minulla ollut sen alan työkokemusta. Mutta olen ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni haussa. Töitä hakemalla oppii hakemaan töitä paremmin.

 

[J.Petke]

Olin juuri tuossa viikolla työhaastattelussa missä ensin haastatteli Suomen myyntijohtaja ja toisena Aasialaisen firman edustaja. Tämä aasialainen kaveri kyseli hirveästi yksityiskohtia miten olen hoitanut edellisessä työssä jonkun hankalan tilanteen ja "mitä sitten teit, entä sitten" Kyselikö tuo ihan lämpimäkseen vai mitä tuolla haettiin?

Entä kannattaako huolestua kun työ/koulutodistuksia ei kysytty lainkaan vaan ne olivat siinä pöydällä nätissä pinossa koko ajan?

 

[Gags]

Entä kannattaako huolestua kun työ/koulutodistuksia ei kysytty lainkaan vaan ne olivat siinä pöydällä nätissä pinossa koko ajan?

En huolestuisi. Olivat todenneet asian niiden kohdalta olevan kondiksessa ja keskittyivät sinuun henkilönä.

 

[Gellner]

Entä kannattaako huolestua kun työ/koulutodistuksia ei kysytty lainkaan vaan ne olivat siinä pöydällä nätissä pinossa koko ajan?

Jep, aivan kuten Gags sanoi, niin ei kannata huolestua. Itse en ole varmaan kymmeneen vuoteen ottanut edes todistuksia mukaan haastatteluun ihan jo siitä syystä, ettei ole hajuakaan mihin olen työ- ja koulutodistukseni tunkenut. Ja mihin niitä todistuksia haastattelussa edes tarvitsisi? CV:stä näkevät koulutuksesi ja aikaisemmat työpaikkasi, ja suosittelijoilta voivat sitten kysyä tarkempia tietoja.

 

[RedRave]

Entä kannattaako huolestua kun työ/koulutodistuksia ei kysytty lainkaan vaan ne olivat siinä pöydällä nätissä pinossa koko ajan?

Itse olen kantanut haastatteluihin tarpeelliselta tuntuvat paperit, ja ehkäpä 1/10 niitä on joku katsonut. Tällöinkin erikseen teroitettiin kutsussa, että ota tarpeelliset paperit mukaan. Nämä ensimmäiset haastattelut tuntuvat olevan vaan naaman näkemistä varten, ja saada hiukan tuntumaa hakijaan.

Viimeisin työhaastattelu oli tuossa aamutuimaan, ja olipas taas sekin kokemus. Yhdessä vaiheessa haastattelua en ollut enään varma, että v*ttuileeko kolmesta haastattelijasta suurin ja mahtavin (jolla oli myös rumin kravatti) ihan tosissaan vai mitä se yritti. Kysymykset olivat vähintäänkin ihmeellisiä. Pääasia hänellä tuntui olevan, että myyntiä pitää olla ja hänelle ei keskiarvot riitä. Tämän paasauksen jälkeen hänen piti poistua toisaalle, ja kysyi vielä ohi mennen händäriäni (jonka kuultuaan hymähteli jotain ja poistui).
Eihän pomon kuulu olla kenenkään kaveri työmaalla, mutta jos puoletkaan haastattelun grillaamisesta toteutuu joka päivä töissä, niin voisi se työsuhde jäädä lyhyeksi.

Lopputuloksena toimistosta pois kävellessä v*tutti, ja sellainen mielikuva jäi että: "miksi tuollaista meidän vaivoiksi edes haastatteluun otettiin". Sekin jäi epäselväksi, että minkälaista henkilöä he oikeen hakivat, kun ei mikään vastaus tuntunut osuvan kohdalle.

 

[PataJaska]

Työhaastatteluissa on tässä tullut ravattua viimeisen kuukauden ajan, mutta ei ole vielä tärpännyt. Olen tosin aika valikoivasti paikkoja hakenutkin.. ja minä soitan aina ensin paikkaan josta olen oikeasti kiinnostunut (kuten näihinkin kaikkiin kolmeen paikkaan soitin, joista seuraavassa puhun) ihan keksimällä keksin jotain kysyttävää että saan tekosyyn soittaa. Se tekee usein hyvän vaikutuksen, ja sitten hakemusta perään..

Todella moni tuntuu täällä olleen haastattelussa jonkinlaiseen kaupalliseen työhön, mutta itse edustan sosiaalialan ihmistä. Eilen sainkin sitten yllätyskutsun työhaastatteluun erääseen erityisammattioppilaitokseen (jossa siis opiskelee kehitysvammaisia/kehitysviivästymä nuoria), josta olin kesällä hakenut muuta työtä. Siitä ei koskaan kuulunut mitään, mutta eilen siis soittivat ja sanoivat että tuli yllättävä tarve ohjaajalle myös toiselle ammattilinjalle, ja haluavat nyt kutsua haastatteluun muutaman meistä "hyvistä", jotka jäimme rannalle edellisen homman suhteen. Minä siis yhtenä :) haastattelu on maanantaina..

Ongelma on, että tässä on jo pari muutakin erittäin lupaavaa viritystä ilmassa, näistä toinen vieläpä työnkuvaltaan aivan ihanteellinen "unelmaduuni" millaista tässä on ollut hakusessa, ja minulla on vieläpä käsittääkseni hyvät mahdollisuudet sen saamiseen. Niiden ratkeamiseen menee kuitenkin aikaa (tuon unelmaduunin hakuaikakin loppuu vasta 22.päivä tätä kuuta), ja jos tästä ylläripaikasta tärppää, niin homma pitäisi aloittaa ehkä jo ensi viikolla. Otanko siis tietoisen riskin, ja kieltäydyn tästä erityiskoulun työpaikasta vaikka sen saisinkin? Molemmat työpaikat ovat sijaisuuksia, tämä erityiskoulun paikka ensi vuoden toukokuun loppuun, ja tuo unelmaduuni kestää ainakin vuoden 2011 loppuun asti. Unelmaduuni edellyttää muuttamista vajaan 200km päähän, erityiskoulu ei edellytä muuttoa lainkaan (ainakaan välttämättä).. sitten on vielä tämä kolmaskin paikka, jonka hakuaika loppuu ylihuomenna. Sijaisuus sekin, ainakin ensi kesän alkuun asti, joka edellyttäisi kait muuttoa myös, ihan "käytännön syistä" ettei tarvitsisi ajaa 60km matkaa joka päivä, yhteen suuntaan siis..

Olen oikeasti aivan hukassa mitä teen..

EDIT: sen verran suosittelijoista, että minulta ei ole kukaan koskaan kysynyt suosittelijoita.. ei koskaan. Niitä ei papereihini ole edes merkitty, koska en ole kenenkään kanssa sopinut sellaisena toimimisesta. Mutta olen antanut itseni ymmärtää, että tuo suosittelija kulttuuri onkin enemmän juuri esimerkiksi kaupallisen alan juttuja, meillä sos. ja terv. alalla tuntuu aika hiljaista nimittäin olevan sellaisten perään kyseleminen, sen mitä tiedän muidenkin työnhakukokemuksista meidän alaltamme

 

[Alamummo]

Olin juuri tuossa viikolla työhaastattelussa missä ensin haastatteli Suomen myyntijohtaja ja toisena Aasialaisen firman edustaja. Tämä aasialainen kaveri kyseli hirveästi yksityiskohtia miten olen hoitanut edellisessä työssä jonkun hankalan tilanteen ja "mitä sitten teit, entä sitten" Kyselikö tuo ihan lämpimäkseen vai mitä tuolla haettiin?

Entä kannattaako huolestua kun työ/koulutodistuksia ei kysytty lainkaan vaan ne olivat siinä pöydällä nätissä pinossa koko ajan?

Aasialainen kaveri halusi saada näillä kysymyksillään selville esimerkiksi kykyäsi ratkaista ongelmia ja sietää odottamattoman tilanteen aiheuttamaa stressiä. Ehkä myös delegointikykyäsi, kykyäsi kohdata asiakas, yhteistyökykyäsi muiden kollegojen kanssa. Nämä jälkimmäiset ovat tietysti vähän hakuammuntaa, kun en tiedä yhtään, millä alalla olet ja millaisia olivat nuo hankalat tilanteet.

Todistuksia ei enää nykyään kysellä, mutta tutkinnot tarkistetaan esim. matrikkeleista ja oppilaitoksista. Samoin soitetaan referenssipuheluja, joten suosittelijat on syytä olla olemassa.

 

[Fordél]

Ongelma on, että tässä on jo pari muutakin erittäin lupaavaa viritystä ilmassa, näistä toinen vieläpä työnkuvaltaan aivan ihanteellinen "unelmaduuni" millaista tässä on ollut hakusessa, ja minulla on vieläpä käsittääkseni hyvät mahdollisuudet sen saamiseen. Niiden ratkeamiseen menee kuitenkin aikaa (tuon unelmaduunin hakuaikakin loppuu vasta 22.päivä tätä kuuta), ja jos tästä ylläripaikasta tärppää, niin homma pitäisi aloittaa ehkä jo ensi viikolla. Otanko siis tietoisen riskin, ja kieltäydyn tästä erityiskoulun työpaikasta vaikka sen saisinkin? Molemmat työpaikat ovat sijaisuuksia, tämä erityiskoulun paikka ensi vuoden toukokuun loppuun, ja tuo unelmaduuni kestää ainakin vuoden 2011 loppuun asti. Unelmaduuni edellyttää muuttamista vajaan 200km päähän, erityiskoulu ei edellytä muuttoa lainkaan (ainakaan välttämättä).. sitten on vielä tämä kolmaskin paikka, jonka hakuaika loppuu ylihuomenna. Sijaisuus sekin, ainakin ensi kesän alkuun asti, joka edellyttäisi kait muuttoa myös, ihan "käytännön syistä" ettei tarvitsisi ajaa 60km matkaa joka päivä, yhteen suuntaan siis..

Olen oikeasti aivan hukassa mitä teen..

Itsellä oli aikanaan samanlainen tilanne eli olin päässyt jo yhteen duuniin, joka oli ihan ok. Samaan aikaan oli kuitenkin unelmaduunin haastisprosessi loppusuoralla, josta tiesin kuitenkin saavani vastauksen vasta pari viikkoa sen jälkeen kun olisi pitänyt aloittaa tässä ensiksi mainitsemassani. Keskustelin suoraan tästä asiasta sen unelmaduunin rekrytoijan kanssa ja luonnollisesti siihen toiseen paikkaan en hiiskunnut asiasta mitään. Sovimme, että otan varmuuden vuoksi jo saadun paikan vastaan, mutta käyn unelmaduunin toisessa haastiksessa. Jos sitten tärppää niin ainahan työpaikkoja voi vaihtaa, varsinkin kun kyse on noin tuoreesta tapauksesta niin se käy suht kivuttomasti.

No mun tapauksessa unelmaduuni ei tärpännyt, mutta tarinan opetus on se, että pääasia, että on joku duuni, joten suosittelisin ottamaan paikan vastaan. Jos unelmaduuni tärppää niin sitten vaan vaihdat. Varmasti se aiheuttaa työnantajalle ongelmia, mutta kyllä moni sen ymmärtää, varsinkin jos on pidempi soppari tiedossa. Pahimmassa tapauksessa tietysti menee suhteet sinne vanhaan työpaikkaan, mutta unelmaduuni on aina unelmaduuni ja voi poikia vaikka mitä.

 

[1stApril]

EDIT: sen verran suosittelijoista, että minulta ei ole kukaan koskaan kysynyt suosittelijoita.. ei koskaan. Niitä ei papereihini ole edes merkitty, koska en ole kenenkään kanssa sopinut sellaisena toimimisesta. Mutta olen antanut itseni ymmärtää, että tuo suosittelija kulttuuri onkin enemmän juuri esimerkiksi kaupallisen alan juttuja, meillä sos. ja terv. alalla tuntuu aika hiljaista nimittäin olevan sellaisten perään kyseleminen, sen mitä tiedän muidenkin työnhakukokemuksista meidän alaltamme

Itse olen ollut muutaman kerran työhaastattelijan roolissa.
Olen hakemuksista jo katsonut heti, onko suosittelijoita.
Ihmetystä herättää heti, jos on pitempiä työsuhteita takana ja ei suosittelijoita lainkaan.
Kuten kirjoitit, eri aloilla voi olla eri meininki. Nämä haastattelut ovat olleet lähempänä juuri kaupan alaa.

 

[avatar]

Mielenkiinnosta...

Ajattelin kysyä mielipidettä, että jos firmaan haetaan esim. kuutta työntekijää, kaikkia samanlaiseen toimenkuvaan, mikä alkaa olla maksimi, joita kutsutaan haastatteluun? Kyseessä on melko suuri pörssiyritys. Mietiskelin siis ottoprosenttia haastateltavista...

Olen itse menossa haastatteluun ja pohdiskelen vain mahdollisuuksiani, koska työkokemusta löytyy alalta ihan kohtalaisesti ja tiedän, että hakijoina on taatusti ihan puhtaita noviisejakin.

 

[Myyrä]

Ajattelin kysyä mielipidettä, että jos firmaan haetaan esim. kuutta työntekijää, kaikkia samanlaiseen toimenkuvaan, mikä alkaa olla maksimi, joita kutsutaan haastatteluun? Kyseessä on melko suuri pörssiyritys. Mietiskelin siis ottoprosenttia haastateltavista...

Olen itse menossa haastatteluun ja pohdiskelen vain mahdollisuuksiani, koska työkokemusta löytyy alalta ihan kohtalaisesti ja tiedän, että hakijoina on taatusti ihan puhtaita noviisejakin.

Olen ollut nyt kahdessa haastattelussa, toisessa haettiin kuutta, toisessa viitä. Molemmissa haastatteluihin oli kutsuttu noin 20 henkeä.

 

[JMA]

Jee kävin tänään (eilen perjantaina) "työhaastattelussa". Juteltiin lähinnä lätkästä, Tommi Turusesta, Jari Korhosesta sekä jostain vitun saku puhakaisesta puoli tuntia sekä heitettiin muutama läppä puolin sekä toisin. Työtodistukset oli mukana muttei niitä tarvinut koskaan kaivaa esille. Ehkä paras ja helpoin työhaastattelu ikinä. Ainiin ja sain työn.

Nokian pääjohtajaksi en päässyt mutta en valita, paras työpaikka tähän mennessä.

 

[moby]

Kävin viime viikon keskiviikkona työhaastattelussa. Juupajuu. Nyt pitäisi laittaa Osakeyhtiö pydeen ja alkaa yrittäjän nihkeä elämä. Paljon on opittavaa, mutta rahan tuloahan ei voi estää, varsinkin kun ensimmäinen asiakas on ex. työnantajani, joka ei halunnut maksaa osaamisen mukaan. Toisaalta eihän ne olisi ikinä voineet maksaa samoja hintoja normi työntekijälle.

Niin ja tuo eka toimeksianto tietysti ohi tuon firman, jossa kävin haastattelussa. Että semmoista tänään.

 

[PataJaska]

Kävin työhaastattelussa. Homma olisi erään pienen kunnan viranhaltijan äitiyslomasijaisuus. Erinomainen työpaikka siis, johon oma koulutukseni ja työhistoriani antaisivat loistavat valmiudet toimia.. haastattelukutsukin tuli saman tien kun hakuaika päättyi..

Menin paikalle ja edellinen haastateltava oli "sisällä". Heittomerkit siksi että haastattelu tapahtui avoimessa tilassa (käytännössä siis käytävällä), ja minä kuulin kaiken mitä puhuttiin siihen tilaan jossa jonotin vuoroani. Kovasti alkoi luottamus mahdollisuuksiini murentua, kun kuuntelin miten edellinen hakija selitti että hänellä on valmiit verkostot tiettyihin ihmisiin kunnan johtoa myöten (vaikkei hän haastattelijoita tuntunut tuntevankaan), koska sanoi asuvansa siinä melko lähellä ja työskennelleensä hieman samantyyppisissä tehtävissä. Minulla ei tietenkään voi mitenkään olla minkäänlaisia suhteita, koska asunkin tällä hetkellä ihan eri maakunnassa..

Miksi aina meikäläiselle käy näin..?? Haastattelu meni hyvin, vaikka samalla tiesin koko ajan etten tule ikinä työtä samaan (toivottavasti se ei kovin pahasti näkynyt naamasta), ei ole mitään mahdollisuuksia taistella ihmistä vastaan jolla on tuollainen etulyöntiasema. Vaikea on sanoa kumpi meistä olisi muutoin pätevämpi, joten tasaisessa taistossa tulen jäämään tappiolle tuon edellä mainitun takia..

Että voi uskoa miten paljon vituttaa.. huomenna tai ylihuomenna soittavat että kenet ottavat, mutta katselin äsken jo valmiiksi työkkärin nettisivuja sillä mahdollisuuteni ovat käytännössä vain teoreettiset..

Kuulostaa itsesäälissä kieriskelyltä juu (mitä se osittain onkin), mutta täytyi vain purkaa tämä asia. Ajatelkaa itse, että vartti ennen haastattelua saisittekin tietää tilanteen olevan täysin epätoivoinen..

 

[Gleb]

Tulipahan tässä tänään itsekin käytyä pitkästä aikaa työhaastettelussa, homma olisi oikein kiinnostava kuten firmakin mutta en kyllä jaksa kauheasti toivoa elätellä. Haastatteluun oli kuulemma kutsuttu "10 erinomaista hakijaa", ensi viikon alkupuolella pitäisi sitten kuulla että pääsikö toiselle kierrokselle. Itse olen aika hiljainen kaveri ja tilaisuudessa haastattelija loppujen lopuksi puhui selvästi enemmän kuin minä, en sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, ei nyt kait ainakaan samantien minun mahdollisuuksia tyrmännyt kun niin paljon viitsi tuhlata aikaa firmasta jaaritteluun.

 

[AnaMasa]

Että voi uskoa miten paljon vituttaa..

Helposti uskon. Työnhaku on siinä mielessä verrattavissa pokeriin, että toiseksi tullut häviää eniten. Lähipiirissä yksi on ollut vuoden sisään jo varmaan neljättä kertaa TOP3:ssa, eli sijalla, jossa odotukset jo nousee ja sitä alkaa jo kuvittelemaan kaikenlaista. Kunnes sitten tulee pommi, joka pudottaa takaisin alkupisteeseen tai oikeastaan vielä kauemmaksi kolahtaneen itsetunnon takia.

Omalla kohdalla "ongelma" on aina tietynlainen nöyryyden puute. Kun ei ole mikään pakko vaihtaa työpaikkaa, niin palkkapyynnöt ja muut vaatimukset huitelevat vähän levottomissa korkeuksissa :)

Ei ole tarkoitus nostaa turhia toiveita, koska aika selvältä tilanteeltahan tuo vaikuttaa. Sikälimikäli viransijaisuudessa on mahdollista esittää oma palkkapyyntö (tuskin?), niin tuo toinen kaveri saattaa tehdä meikäläiset ja pelata itsensä ulos. Toinen oljenkorsi on siinä, että joissain tilanteissa tietynlaiset verkostot eivät välttämättä näyttäydy haastattelijan silmissä positiivisessa valossa. Mitä jos haastattelija näkeekin, että toinen kaveri saattaa käyttää verkostojaan väärin. Joissain organisaatioissa halutaan ehdottomasti nimenomaan tuoretta verta kokonaan ehkä pöhöttyneiden nykyverkostojen ulkopuolelta.

Noh, tuskin edellinen kappale pätee virkaa täytettäessa, eli ei tosiaan kannata nostaa toiveita. Todellakin ihan hanurista tuo suojaamaton haastattelutilanne.

 

[Fordél]

Kertokaas kokemuksia psykologisista testeistä eli mitä pitävät sisällään ja millä meiningillä niihin kannattaa mennä?

 

[Daespoo]

Kertokaas kokemuksia psykologisista testeistä eli mitä pitävät sisällään ja millä meiningillä niihin kannattaa mennä?

Älykkyystestit (=about samaa kuin netin "Mensa"-testit), kallonkutistajan haastattelu, itsellä on kerran ollut myös kuuluisa musteläiskä-testi ("mitä näet kuvassa") jne.

Kannattaa olla ns. hyvässä hapessa (nukkunut hyvin, syönyt hyvin, mielellään ei krapulassa) ja mieli virkeänä.

 

[moby]

Psykologisiin testeihin voi myös edellisten lisäksi kuulua esim. lyhyt esitelmä(n. 5min.) jostain aiheesta parin minuutin valmistautumisajalla. Tämä kuului minulla kerran tuohon psykologin haastatteluun.

 

[Ex]

Aika hyvällä prosentilla on meikä selvittänyt tiensä näistä haastatteluista... Nytkin neljän (!) haastattelun kautta taas uudessa duunissa. Noista yksi oli sellainen testi-osio, mutta nähtävästi olivat tyytyväisiä siihenkin.

Itse en ole koskaan antanut suosittelijoiden nimiä ennen kuin on kysytty. Koen jotenkin työlääksi kiusata kavereita/tuttuja/kollegoita tällaisilla, mutta pyydän sitten lupaa käyttää heitä referenssinä kun homma on niin pitkällä että siihen on perusteita. Näyttää se näinkin toimivan.

Itse en ole lähtenyt esittämään mitään yhteenkään haastatteluun. Ellen tällä persoonallani saa duunia, olen joka tapauksessa hakenut väärään hommaan. Tietty kova CV:kin auttaa, mutta lopulta noissa haetaan kuitenkin "hyvää tyyppiä", eli oikeata ihmistä oikeaan hommaan. Jos jonnekin ei pääse, niin turha sitäkään ottaa henkilökohtaisesti. Asiat asioina.

Esimerkkinä tältä syksyltä kun yksi TJ kehui vuolaasti CV:täni, ja tuumasi että "taitaa olla vähän liiankin kova." Ja olihan se. Parin viikon kuluttua paikka tuli uudelleen hakuun, nyt evästettynä että "sopii opintojaan päättävälle tai vastavalmistuneelle." Olisi ollut siis meikäläiselle liian monotonista.

Mutta hyvä näin. Eka liksa (tästä huomattavasti haastavammasta hommasta) tipahtaa tilille viiden päivän kuluttua. Nice.

 

[Andi]

Kertokaas kokemuksia psykologisista testeistä eli mitä pitävät sisällään ja millä meiningillä niihin kannattaa mennä?

Itse kävin psykologisissa reilu vuosi takaperin. Testien runko koostui näistä ns. "kukkakauppias" kysymyksistä joita tehdessä meni useita tunteja. Välissä kuitenkin oli matemaattista testiä, päättelytestiä ja lukutestiä.

Yhdessä välissä annettiin nopeasti tehtäväksi pitää kokous annetusta aiheesta mielikuvitushenkilöiden kanssa ja johtaa kokousta, valmistautumisaika oli tähän 10min. Sen jälkeen 5 min lisää valmistautumisaikaa ja sama englanniksi. Koko homma videoitiin.

Videolle päätyi myöhemmin myös yksi 10 minuutin mittainen suunnittelutehtävä ryhmän jäsenenä.

Tottakai sitten itse psykologin haastattelu oli myöskin ohjelmassa. Testi oli täyden työpäivän mittainen ja kyllä se aikanaan sitten poiki myöskin hakemani paikan. Avoimella mielellä kannattaa erityisesti lähteä sellaiseen, sillä vastaan voi tulla lähes mitä vaan. Jonkun verran etukäteen voi suorittaa itsetutkiskelua vaikka se yleensä onkin raakaa puuhaa. Itse ainakin pidin kyllä kokemastani ja ehdottomasti yritän päästä samantyyppiseen testiin uudelleenkin ihan vaan vaikka kokeilemaan että onko tuosta näkökulmasta kehitystä tapahtunut itsessäni.

 

[Creed Bratton]

Itsellä on oman firman (suuryritys) sisällä tällä viikolla haastattelu asiantuntijan paikkaan ja olen miettinyt, että miten tuohon pitäisi pukeutua.

Onko siistit farkut, kauluspaita ja sen päällä siisti tumma villapaita liian casual?