Mainos

Työhaastattelun syvin olemus

  • 534 788
  • 1 710

bisnesman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Työpaikan haku on todellakin melko haastava prosessi.
Itse en ole koskaan saanut paikkaa ns. "avoimella hakemuksella" tai rekryilmoitukseen vastaten. Kaikki työpaikat ovat tulleet puolihuolimattoman sähköpostin kautta tai tutun (tutun) kautta.

Itse en ole mikään mestari työhaastatteluissa enkä kai sitten tee erottuvaa työhakemustakaan. Se ei silti tarkoita ettenkö omaisi kompetenssia hoitaa työtehtäviäni.

Nuorempana tuntui, että työhaastattelut ovat vittuilua. Nyt vanhempana ymmärrän että kyllä se paine on myös siellä toisessa päässä. Yritys tarvitsee työntekijää siinä kuin työntekijä yritystä.

Tuo hakemusten roskiin lentäminen on taitolaji sinällään. Jos vastavalmistunut merkonomi hakee ensimmäistä työpaikkaansa, tarviiko parikymppisen nuoren olla rakastunut juuri tiettyyn työtehtävään saatikka työnantajaan?
Eikö riitä se, että tyyppi on halukas siirtymään työelämään liike-elämän alkeet koulussa opiskelleena ja valmiina tekemään mitä työtä löytyy?
 
Viimeksi muokattu:

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Pisin Kääpiö 186cm kirjoitti:
Tekniikkani on sikäli ollut sama kuin Tobiaksella että vammaiset hakemukset siirretään heti syrjään, samoin ylimalkaiset, ylimieliset tai muuten selkeästi väärällä tavalla tehdyt paperit.

Muutamia työhakemuksia läpikäyneenä olen päätynyt käytäntöön, jossa persoonallisimmat pääsevät jatkoon. Esimerkiksi kerran muuten keskenään suhteellisen tasavahvoista työnhakijoista jatkohaastatteluun (ja lopulta menestyksekkäästi töihin) pääsi kaveri, joka oli ylväästi kirjannut CV-luetteloonsa saavutukset "kiireapulaisena rintaliivien hyllypakkaajana" ja "kausijoulupukkina".

Kaikkien virallisesti kuivien "osaan-sitä-ja-tätä"-papereiden seassa tällaiset hakemukset ovat kuin lasi raikasta vettä - tietenkin edellyttäen, että hakija selvästi hallitsee (tai ainakin omaa ominaisuuksia, joilla oppia hallitsemaan) hakemansa toimen alkeet. Irrotelkaa, nuoriso! Usein työhönottaja hakee energiaa ja positiivista sekopäisyyttä enemmän kuin virallista jargonia ja diipadaapaa. Persoonaa peliin!
 

nastamuumio

Jäsen
Suosikkijoukkue
TIIKERIT (kovin junnuseura ikinä!)
On tullut kanssa juostua jos jonkinlaisissa työhaastatteluissa, joten osaan jo miltei ulkoa sen mantran, jota nämä firmojen pikku älypäät, uskollisen kultaisen noutajan lailla, seuraavat formaalissa hakuprosessissaan.

90 prosenttia haastattelijoista on täysin samanlaisia kaavamaisia urpoja, joiden muka-innovatiivinen olemus ja "huikea" persoonallisuus ovat suoraan lainattuja joltain Sarasvuon luennolta - tai vielä pahempaa - telkkarista Donald Trumpin innoittamana. Ei ole siis ihme, että usein vaivaudun heidän puolestaan niin, että pää helahtaa punaiseksi ja myötähäpeän kuumotus hehkuu poskiltani lämmittäen koko haastattelutilan. Joskus tekee yksinkertaisesti mieli lyödä koko tilanne läskiksi, koska haistan jo pitkältä, että tämä on aivan turhaa kummankin osapuolen ajan haaskausta. Monesti äijä (sukupuoleni puolesta on valitettavasti todettava, että se on usein mies) selittää siinä suu vaahdossa oman firmansa ihanuuksista, kun itseäni on jo viimeiset viisi minuuttia mietityttänyt, että kukahan tuonkin mulkun on ottanut ristikseen ja puhaltaako heidän parisuhteessaan samanlaiset dynaamisen aikakauden tuulet kuin tässä keskustelussa. Vasemman nimettömän sormuksesta voi kuitenkin aina päätellä, että joku tonkin on huolinut tai sitten se tykkää muuten vaan käyttää rinkulaa vasurin nimettömässä. Mistä noista hihhuleista ottaa selvää?

Jos olen havainnut haastattelijan asenteessa jotain ylimielistä vivahdetta tai vähättelyä, niin ihan puhtaasta epäkunnioituksesta, olen kesken haastattelun pyytänyt lupaa poistua hetkeksi vessaan ja yhtä monesti myös jättänyt palaamatta haastattelutilanteeseen. Epäkunnioitukseen on aina vastattava epäkunnioituksella. (vanha viidakon sanonta)

Muutenkin tuo työnteko on ylimainostettua puuhaa, jossa jotkut raukat luulevat olevansa korvaamattomia, vaikka yleisesti on tiedossa, että maailma ei ole pysähtynyt vielä yhdenkään ihmisen kuolemaan. Vanha viisaus pitää jälleen kutinsa eli korvaajia löytyy aina niin kauan kuin ihmisiä piisaa.

Sen sijaan työstä voi tulla paha pakkomielle, joka lopulta voi ilmetä sairaalloisena pätemisen tarpeena. Eräässäkin vanhainkodissa oli asiakkaana entinen tärkeä virkamies, joka oli tottunut työskentelemään näiden ns. "isojen kihojen" kanssa. Hänelle jäi levy päälle näistä työmuistoistaan ja -tavoistaan eikä tämän vuoksi halunnut keskustella, omasta mielestään, vähempiarvoisten hoitajien tai muiden vanhusten kanssa. Lääkärin kanssa hän saattoi joskus sanan vaihtaa. Ei tuosta tietenkään hyvää seurannut ja lopulta hän alkoi zombien-lailla kävellä laitoksen pitkää käytävää edestakaisin ja kyseli aina vastaantulijoilta suureen ääneen, että: "Onko täällä niitä napamiehiä jossain näkynyt." - Ei ollut näkynyt ei.
 
Viimeksi muokattu:

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
Ei ole tosiaan haastattelijoillakaan aina homma hanskassa. Varsinkin rekryfirmojen kävyt tuntuvat olevan aivan pihalla.

Eka kokemukseni. Omassa työhakemuksessani kerroin ensimmäisessä kappaleessa (muistaakseni kolmannessa lauseessa), että asuinkunta vaihtuu perhesyistä ja siksi haen uutta työpaikkaa. No eikös se rekryfirman lehmä kysynyt heti alkuun, että "miksi haet uusia haasteita?" Oli vitun mieltäylentävä kokemus järjestää palkatonta vapaata nykyisestä paikasta, ajaa satoja kilometrejä haastatteluun ja huomata, ettei se saatanan saapas ole edes lukenut hakemusta. Muutenkaan akka ei osannut keskustella sanaakaan valmiiden kysymystensä ulkopuolelta.

Toisessa paikassa, rekryfirma tämäkin, haastattelija ei osannut sanoa itse työnkuvasta mitään. Jaaritteli kyllä ummet ja lammet mitä firma tekee, mutta se työn ydin jäi täysin auki. En nyt kerro kyseisestä tapauksesta tarkemmin, mutta se oli vähän sama kuin jos olisivat hakeneet vaikka "kuljettajaa", niin epäselväksi olisi jäänyt, että pitääkö ajaa rekkaa vai laivaa. Muuten oli kyllä miellyttävä haastattelija, ei siinä mitään.

Kolmannesta rekryfirmasta tuli viesti, että "Olemme käsitelleet hakemuksesi ja olet jonossa haastatteluun". Mitä vittua? Jonossa haastatteluun? Laitoin sinne viestiä, että olisin silloin ja silloin Helsingissä muissa asioissa ja voisin tulla haastatteluun samalla. Ei vastausta. Pitäkää tunkkinne.

Neljäs rekryfirma hoiti tyylillä koko homman. Ensinnäkin haastattelijalle sopi aika virka-ajan jälkeen. Itse haastattelussa keskusteltiin vain olennaisista asioista, eikä kangistuttu kaavoihin, vaikka toki edettiin järjestyksessä. Mukana oli paljon työnantajalle räätälöityjä kysymyksiä ja haastattelijasta näkyi kaikessa tekemisessä halu selvittää yksilöllinen pätevyyteni kyseiselle työnantajalle. Kaikissa paikoissa edellytettiin englannin taitoa, mutta vain täällä se testattiin käytännössä. Tein myös työnantajan räätälöimän suhteellisen laajan kirjallisen tasokokeen. Kokonaisuutena varsin tyhjentävä kokemus, eikä jäänyt mitään hampaankoloon.

Sain rekryfirmojen lisäksi kutsuja suoriin työhaastatteluihin ja kyllä ne olivat aivan eri planeetalta. Onhan se tietenkin selvää, että firmat itse tietävät paremmin mitä tarvitsevat ja kysymykset ovatkin usein todella täsmällisiä. Selvää tietenkin sekin, ettei kaikilla ole haluja tai resursseja omaan rekryprosessiin, mutta ei se paska rekryfirma asiaa juuri helpota.

Sitten on nämä firmat, jotka ottavat yhteyttä yli 2kk hakuajan päättymisen jälkeen. Jos mulla lukee hakemuksessa, että odotan yhteydenottoa siihen ja siihen päivämäärän mennessä (yleensä 2vk hakuajan päättymisestä), niin se tarkoittaa juuri sitä, eikä mitään muuta. Muutenkin aika moni työnantaja kompastuu omaan ylimielisyyteensä. Esim. moni edellyttää "paineensietokykyä", mutta kysyttäessä eivät osaa eritellä, että minkälaisista paineista on kyse.

Jotain pikkujippoja haastatteluun työnhakijoille:
- Pukeudu kuin olisit menossa töihin kyseiseen firmaan. Tämä pätee luonnollisesti lähinnä toimistotyössä.
- Voit heti alussa (esim. matkalla neukkariin) kehua tai tuoda esiin jotain positiivista tilanteesta. Ellei mitään keksi, niin heittää vaikka, että "Tänne oli tosi helppo löytää ja autonkin sai tuohon kätevästi". Jos ulkona tulee vettä kuin aisaa, niin heittää hymyillen, että "siellä on kiva pikku kevätsade". :)
- Mieti etukäteen vastaukset yleisiin kysymyksiin ja mitä itse haluat kysyä firmasta. Laita näitä paperille ja pidä paperi esillä haastattelussa.
- Pidä esillä myös oma kopio cv:stä ja hakemuksesta. Tee muistiinpanoja. Se paitsi helpottaa, niin antaa myös järjestelmällisen kuvan.
- Esitä välillä vastakysymyksiä tai tarkennuksia. Ole aktiivinen ja kiinnostunut.
- Ole rehellinen. Älä teeskentele. Jos esim. cv:stä löytyy aukko, niin älä peittele sitä, vaan sano, että on sitä joskus tehty vääriäkin ratkaisuja.
- Palaa asiaan haastattelun jälkeen. Jätä vaikka jo haastattelussa joku suht merkityksetön detaili auki ja sano palaavasi siihen heti kun se selviää. Palatessasi asiaan vaikka sähköpostilla, kiitä alkuun miellyttävästä tapaamisesta ja kerro se detaili. Jäät näin helpommin mieleen.

Palkkapyyntö on aina vittumainen määritellä. Itse ratkaisin homman niin, että asetan pyynnöksi sen, minkä alle en oikeastikaan ryhtyisi kyseiseen hommaan. Tarkennan pyyntöä kuitenkin siten, että palkka on tarkistettava heti sisäänajovaiheen jälkeen vastuiden ja kykyjen tarkennuttua. Jotkut työnantajat suostuvat kirjaamaan tämän jopa sopimukseen. Jotain hajua palkkahaarukasta saa yksinkertaisesti firman muiden työntekijöiden verotiedoista.

Tämmöttis.
 

bisnesman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kesätyötilanne näytää oman alan duunien osalta heikolta, joten rimaa pitänee laskea reilusti.
Tai oikeastaan se olisi pitänyt tehdä jo kuukausia sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Meinasin hakea varasto/kokoonpanoduuniin.
Minulla on muutaman kuukauden työkokemus tämän tason tehtävistä, joita tein opiskelun alkuvaiheessa.

Nyt mietin vain kuumeisesti, että kannattaako näitä edes lähteä hakemaan CV:llä jossa on koulutusta vastaavia duuneja?
Itselläni ei ole asenneongelmaa, mutta viimeksi kuulin varastopomolta (toki pilke silmäkulmassa) että "eipä olisi sinuakaan papereiden perusteella palkattu, ei tänne mitään kouluhikareita haluta" :)

Eli, kun työ ei vaadi kaupallisen alan osaamista tai korkeakouluopintoja, pitäisikö ne siivota CV:stä pois ettei tämän vuoksi karsiudu hakijoiden joukosta "ylipätevänä"? Tai jättää CV pois, pistää hakemukseen lyhyesti haettua työtä vastaavaa työhistoriaa ja viedä haastatteluun vain nämä hanttihommista saadut työtodistukset?

Hommiin kun ei käytännössä vaadita kuin kaksi kättä ja jalkaa.
 

Shayne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihreäpaitainen mies & Petun pelistragedia
bisnesman kirjoitti:
Eli, kun työ ei vaadi kaupallisen alan osaamista tai korkeakouluopintoja, pitäisikö ne siivota CV:stä pois ettei tämän vuoksi karsiudu hakijoiden joukosta "ylipätevänä"? Tai jättää CV pois, pistää hakemukseen lyhyesti haettua työtä vastaavaa työhistoriaa ja viedä haastatteluun vain nämä hanttihommista saadut työtodistukset?

Hommiin kun ei käytännössä vaadita kuin kaksi kättä ja jalkaa.
Marssit paikanpäälle ja sanot vastaavalle henkilölle, että tässä on kaksi tervettä kättä ja kaksi tervettä jalkaa. (Jos ei siihen muuta vaadita?) CV:tä ei ole, mutta isosisällä oli. Rättikatto.
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
bisnesman kirjoitti:
Eli, kun työ ei vaadi kaupallisen alan osaamista tai korkeakouluopintoja, pitäisikö ne siivota CV:stä pois ettei tämän vuoksi karsiudu hakijoiden joukosta "ylipätevänä"?

Jos kesätöistä on kyse, ylipätevyyttä ei tavallaan ole olemassa, koska sen pari kuukautta jaksanee jokainen töitä tehdä jos paikkaa hakee. Eri asia on kun haetaan pysyvään työsuhteeseen, jolloin ylikoulutetun palkkaaminen voi olla riski jos koulutusta vastaavaa homma ei ole tiedossa jatkossakaan.
 

polvipetteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
nastamuumio kirjoitti:
Jos olen havainnut haastattelijan asenteessa jotain ylimielistä vivahdetta tai vähättelyä, niin ihan puhtaasta epäkunnioituksesta, olen kesken haastattelun pyytänyt lupaa poistua hetkeksi vessaan ja yhtä monesti myös jättänyt palaamatta haastattelutilanteeseen.

Kunnioitettavaa suoraselkäisyyttä.

AnaMasa kirjoitti:
Muutenkin aika moni työnantaja kompastuu omaan ylimielisyyteensä. Esim. moni edellyttää "paineensietokykyä", mutta kysyttäessä eivät osaa eritellä, että minkälaisista paineista on kyse.

Tämä pitää paikkansa. Todella monen ilmoituksissa on ne samat liirumlaarumit ja niitä sitten vielä toistellaan haastattelussakin. Sitten kun moni vielä arastelee haastatteutilanteessa, niin tuollaisen ylimielisyyyden edessä voi kokonaan unohtua se asetelma, että työnhakijan pitää haastaa se kyseinen yritys ja sen tarjoamat työtehtävät, eikä vaan "ottaa vastaa mitä sattuu saamaan". Pitää haastaa se työnantaja ja miettiä, onko tämä sellainen homma, että haluan tehdä sitä vielä vuoden päästä.

En itse ole ollut tosityöpaikkoihin haastateltavana kuin kerran ja silloinkin olin niin hyvin perillä kyseisestä yrityksestä, sen markkina-asemasta ja aseista, että otin jo sillä piikkipaikan muihin hakijoihin nähden. Vielä kun haastattelussa esiinnyin varmasti ja pystyin keskustelemaan asioista ikäänkuin jo tekisin kyseisiä työtehtäviä, eli aika nopeasti päästiin ohi siitä kukasinäoletjamitäosaat -asetelmasta jo itse työn sisältöön ja siihen, kuinka pystyn itse vaikuttamaan asioihin ja miten kyseinen yritys toimii tietyissä tilanteissa. Vielä kun testit menivät ilmeisen hyvin, oli paikka selvä. Mutta niihin haastattelutilanteisiin on ihan turha lähteä nöyristelemään.

Ja se, mitä kesätyöpaikkoihin tulee, niin jo varasto- ja vastaavista hommista puhuttaessa tulee menetellä juuri kuten Shayne sanoi. Ne varastopääliköt osaavat hädin tuskin lukea, joten eivät ne niistä CV-liitteistä ja hakemuksista perusta. Tuon alan hommissa hakemusten lähettely on omaa saamattomuutta ja suoranaista työn välttelyä, jolloin voi miettiä, haluaako töitä ollenkaan. Ja kyllä, puhun omasta kokemuksesta, sillä ensimmäiset kesätyöpaikkat olivat varastotöitä.

Ukko paikalle ja hanskat mukaan asenteella: tässsä mä nyt sitten olen, mistä mää aloitan.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
bisnesman kirjoitti:
Meinasin hakea varasto/kokoonpanoduuniin.
Minulla on muutaman kuukauden työkokemus tämän tason tehtävistä, joita tein opiskelun alkuvaiheessa.

Nyt mietin vain kuumeisesti, että kannattaako näitä edes lähteä hakemaan CV:llä jossa on koulutusta vastaavia duuneja?
Riippuu varmasti aika paljon siitä, onko kyseessä joku nyrkkipajan tyylinen lafka vai iso talo. Itse hakeuduin talvella duunarihommiin isoon taloon, kun en oman alan töitä saanut. Hakuprosessini eteni siten, että ensin tiedustelin töitä puhelimella, seuraavaksi laitoin pyynnöstä sähköpostilla lyhyen kuvauksen itsestäni sekä ansioluetteloni sellaisenaan, ja lopuksi menin paikanpäälle haastatteluun. Viikon päästä aloitin työt.

Kannattaa varmaan soittaa ja haistella, mitä he kaipaavat ja minkätyylinen paikka on kyseessä. Todellakin johonkin pikkupaikkaan on turha laittaa monisivuista CV:tä, mutta isommissa taloissa rekrytoijilla on jo sen verran sisälukutaitoa, että he pystyvät papereidenkin perusteella aavistamaan, tulisiko hakija sovittuun vuoroon töihin. Se kai se tärkein tekijä noissa varaston perusduuneissa on lopulta, käsi- ja jalkaparin lisäksi.
 

bisnesman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Henkilöstövuokrausfirmojen kauttahan nuo lyhytaikaisemmat aika pitkälti menevät.

Joskus vaan mietityttää, että minkälaisia hakijoita esim. noiden henkilöstövuokrausfirmojen 1-3kk varastoduuneihin oikein on, kun tuntuu ettei niihin pääse edes haastateltavaksi. Töitä näyttäisi esim. työvoimatoimiston sivujen mukaan olevan kokoajan.

No, pitänee todellakin aloittaa tuo soitto->käynti/lyhyt sähköposti ja cv->soitto rulijanssi.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Itselläni on aiemmin vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia näistä vuokrafirmoista ja niiden haastatteluista. Yksikin firma pompotti 3-4 kertaa minua puolen vuoden sisällä haastattelussa ja päivittämässä tietoja ja raijaamassa papereita uudestaan ja uudestaan sinne. Sen jälkeen aina luvattiin että viikon sisällä otetaan yhteyttä ja kovasti oli "lupaavia työpaikkoja, kyllä näistä varmasti jotain sullekkin tulee" lupauksia. Mitään en tietenkään sitten kuitenkaan saanut ja tämän jälkeen kyllä sitten pystyi helposti unohtamaan nämä firmat.

Mielestäni onkin kyllä ärsyttävintä kun haastattelun tai haun yhteydessä yleensä luvataan ottaa yhteyttä, muttei viitsitä edes ilmoittaa sitä "ei nyt tällä kertaa tärpännyt". Toki sen ymmmärtäisi jos kyse olisi jostain 1000 ihmisen hakemasta paikasta, mutta kun puhutaan kuitenkin muutamista kymmenistä hakijoista tai vähemmästä.

Noh onneksi nykyisin on töitä opiskelujen ohella ja näissä haasttateluissa(parin läpi joutui menemään) oli selvästi ammattitaitoinen haastattelija ja selvät aikataulut, jne.

Jos työvoimaa ja haastateltavia jaksetaan morkata, niin kyllähän se on selvä että vielä heikommin menee usein näillä työnantajilla ja haastattelijoilla.
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Siirränpä tämän tänne, kun taitaa olla parempi ketju kuin tuo toinen.

pernaveikko kirjoitti:
No, katselin tuossa paikkoja ja bongasin yhden, missä haetaan "asiantuntijaa." Tottahan tuo on vain hämäysnimi jollekin ties mille.

Asiantuntija voi todellakin tarkoittaa mitä vain; tutkija lienee se toinen nimike nykyisellään, koska sillä on kätevää perustella määräaikaisuuksia, projektit kun kestävät vain sen silloisenkin hetken.

Vastaavasta työluokituksesta (ihan todellinen) en omaa kuin yhden työhaastattelun verran kokemusta, ja minulle jäi kuva, että paikalle otettiin vain kehittämään jo tavallaan työhön valitun ihmisen toimenkuvaa ja korjaamaan hänen puutteitaan; ideoimaan siis tavallaan ilmaiseksi. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, en koe itseäni sorretuksi, koska tämä lienee ihan yleistä; siis kysytään haastattelussa niin tiiviisti pelkkiä oman spesialiteetin kysymyksiä, että varsinaiselle työhaastattelulle ei jäänyt sijaa. Oikeastaanhan tämä on järkevääkin, vaikka sinällään turhaa sen haastateltavan kohdalla. Mutta toisaalta voihan se sitten tulevaisuudessa olla etukin, koska on antanut itsestään sen kuvan, mitä on esittänyt osaavansakin.

Anyways, olen juuri päätynyt muutenkin siihen tulokseen, että lähden ulkomaille töihin pariksi vuodeksi, koska siellä näyttää olevan aika paljon paremmat palkat, enemmän töitä ja oikeastaan aika erinomaisen mielenkiintoisia tehtäviäkin omalla alallani. Ja vaikka ei töihin päädykään, niin mielelläni menen haastatteluun ulkomaille, kun ei edes itse tarvitse maksaa.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Totta asiantuntija on nimikkeenä hieman koominen. Kai kyseessä on suomalainen vastaisku koordinaattoreille, spesialisteille yms. vieraskielisille ilmaisuille. Omassa työpaikassani sillä pyritään kai ilmaisemaan sitä, ettei henkilö olen ihan siivooja muttei ihan esimieskään heh.

t. asiantuntija
 

Stranger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Työhaastatteluja on tullut jonkin verran koluttua, ja olen huomannut että kun pääsen haastatteluun asti niin yleensä homma on saletissa. Arvosanat papereissa eivät ole älyttömän hyvät, ehkä keskitasoa. Tämän vuoksi karsiutuu jo monesta haastattelusta pois. Muutenkin suullinen ulosanti tuntuu olevan paremmin hallussa kuin kirjallinen, vaikka tekniikan alalla pitäisi olla ehkä toisin päin.

Yleensä haastattelun alut otan varovaisesti tunnustellen vastapuolta, ja jos maaperä tuntuu sopivalta, voi heittää vähän huumoria kehiin. Tietysti tilanne vaikeutuu jos on useampi haastattelija. Pahin on jos haastattelijoina on sekä miehiä että naisia. Pari kertaa on tullut heitettyä juttu joka ei ole kyllä uponnut niinkuin piti. Molemmilla kerroilla haastattelijana nainen yksinään. Ensimmäisessä kysyttiin onko rikosrekisteriä. Vastasin: -Ei, en oo vielä jäänyt kiinni. heh! heh! Haastattelija meni vaikean näköiseksi, ja etsiskeli katseellaan jotain kättä pidempää. Haastattelu loppui siihen, enkä saanut paikkaa.

Toisessa haastattelussa kysyttiin, haittaako alkoholin käyttö minulla ikinä töihin tulemista aamuisin tms?. Vastasin että eikös sillä yleensä helpoteta töihin tulemista? heh. Tällä kertaa tuli enemmänkin halveksuva kuin pelokas katse naikkoselta. Pelastus oli että haastattelu videoitiin, ja sen katsoi joku äijä joka myöhemmin soitteli ja kysyi töihin. Olin kuitenkin saanut jo paremman paikan. Eli parempi heittää kevyempää läppää jos ei ole varma kohderyhmästä.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Stranger kirjoitti:
Ensimmäisessä kysyttiin onko rikosrekisteriä.

Minä hain opiskeluaikana hanttihommiin jättikokoiseen yritykseen, niin arvaahan sen, että siellä rekrytointiprosessi on hieman erilainen. Kaikenlaisia hommia olen tehnyt, mutta minulla ei todellakaan ole olemassa mitään typeriä papereita jostain lattianvahaus- tai ikkunanpesuhommista. Ensinnäkin tuommoisista on vaikea saada pyytämälläkään työtodistusta ja seuraava työnantaja ei todellakaan ole kiinnostunut niistä.

Isossa firmassa tietenkin käskettiin ottaa haastatteluun paperit mukaan. Menin sitten ilman papereita äsken mainituista syistä. Kerroin naiselle mitä olen tehnyt ja missäkin, mutta hän edelleen tivasi papereita. Sanoin, että niitä ei yksinkertaisesti ole ja hän katsoi ihmeissään, että kuka muka ei pyydä työtodistuksia.

Se ei sitten mikään vitsi ollutkaan, kun haastattelija kysyy: "mistä minä tiedän, että et ole ollut vankilassa kaikki nämä vuodet?"

Sain toki paikan, ei noilla ole varaa valita työntekijöitä. Siinä nyt vain ei ole järkeä isoihin firmoihin mennä, mutta silloin tuo sopi muuten erittäin hyvin tarpeisiini.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
teroz kirjoitti:
Totta asiantuntija on nimikkeenä hieman koominen. Kai kyseessä on suomalainen vastaisku koordinaattoreille, spesialisteille yms. vieraskielisille ilmaisuille.

Totta. Samaan kasaan voi heittää myös projektipäällikön, joka ainakin meillä tarkoittaa mieluummin hankesihteerin koiranvirkaa.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
pernaveikko kirjoitti:
Isossa firmassa tietenkin käskettiin ottaa haastatteluun paperit mukaan. Menin sitten ilman papereita äsken mainituista syistä. Kerroin naiselle mitä olen tehnyt ja missäkin, mutta hän edelleen tivasi papereita. Sanoin, että niitä ei yksinkertaisesti ole ja hän katsoi ihmeissään, että kuka muka ei pyydä työtodistuksia.

Se ei sitten mikään vitsi ollutkaan, kun haastattelija kysyy: "mistä minä tiedän, että et ole ollut vankilassa kaikki nämä vuodet?"
Kyllä noi paperit kantsii ottaa mukaan ihan sen takia, että jos hakemuksessa on kertonut töissä jossain olleensa, niin siitä on hyvä olla todiste. Jos esimerkiks sulla ei oo yhtään työtodistusta olemassakaan, niin jonkunlainen luottamuspula saattaa syntyä heti haastattelussa.

Paskahommista kannattaa ottaa paperit mukaan ihan senkin takia, että pystyy osoittamaan työhalukkuutensa. Jos haastateltavaa on enemmän kiinnostanut loikoilla sohvalla sossun tuilla, kuin olla paskaduuneissa, nousee aika monesta paikasta tie pystyyn jos yhtä päteviä hakijoita on muitakin...
 

Jii

Jäsen
Suosikkijoukkue
musta & valkoinen
teroz kirjoitti:
Totta asiantuntija on nimikkeenä hieman koominen. Kai kyseessä on suomalainen vastaisku koordinaattoreille, spesialisteille yms. vieraskielisille ilmaisuille. Omassa työpaikassani sillä pyritään kai ilmaisemaan sitä, ettei henkilö olen ihan siivooja muttei ihan esimieskään heh.

t. asiantuntija

Tämä asiantuntija tekee niin monentyylisiä hommia, että jos sen yrittäisi muuttaa titteliksi, niin olisin kuin se mainoksen mies, joka kertoo omistavanasa tämä baarin pisimmän tittelin.

titteli ku titteli
 

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Kaikki -päällikkö tason tittelit ovat hyvin usein täysiä vitsejä, tuo ylempänä mainittu projektipäällikkö ensimmäisenä. Toinen hyvä on account manager joka annetaan lähes jokaiselle myyjän jämälle riippumatta siitä myytkö ydinvoimaloita vai pölynimureita. "asiakaspäällikkö" taitaa olla se virallinen suomennos, siitä ylennys on "avainasiakaspäällikkö".
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Daespoo kirjoitti:
Kaikki -päällikkö tason tittelit ovat hyvin usein täysiä vitsejä, tuo ylempänä mainittu projektipäällikkö ensimmäisenä.
Tulipa mieleen että 80-90 -lukujen vaihteessa vaikuttanut ankeanpuoleinen ravintolaketju nimeltä Hyvä Ystävä taisi harjoittaa tittelien perusteella aika liberaalia nimityspolitiikkaa. Muistelen että jo aloitteleva märkäkorvatarjoilija oli korskeasti bankettipäällikkö, vastuullaan 3-4 pöydän palvelu. Ne harvat kerrat jolloin HY:ssa tuli asioitua oli fiilis juuri tuon mukainen, eli henkilökunnan asenne oli varsin päällikkömäistä. Lisäksi, palvelukonseptin mukaisesti tultiin kesken ruokailun kysymään että Maistuuko Ruoka, samalla väkisin tunkien päätä asiakkaan lautasen eteen mitään tilannetajua soveltamatta.

Mielestäni suomalaiset nimikkeet ovat tähän saakka vastanneet aika hyvin todellisuutta, eli tittelit kertovat suht totuudenmukaisesti henkilön senioriteetin asteen ja aseman organisaatiossa. Pieniä viitteita on ilmassa että paisuttelu olisi yleistymässä. Toivottavasti ilmiö ei yleisty sillä se ei loppujen lopuksi palvele ketään, paitsi lyhyellä tähtäimellä nimitettävien henkilöiden itsetuntoa. Joissakin tapauksissa yliraflaava nimike voi hetken aikaa toimia jopa palkankorotuksen korvikkeena jos työntekijä on riittävä tyhmä ottaakseen vastaan höttöiselle pohjalle rakennettua pseudoarvostusta.

Sitä vastoin Venäjällä jossa tällä erää työskentelen on tilanne ihan toinen. Täällä titteleitä kumarrellaan aivan silmittömästi ja siksi melkeinpä joka jamppa on vähintään jonkinsortin päällikkö. Jopa johtajaksi nimetyllä kaverilla ei välttämättä ole yhtään alaista eikä mitään johdettavaa. Olen tavannut huikean hienoilla titteleillä varustettuja ihmisiä jotka ovat käytännössä ihan täyteporukaa. Vastaan on tullut työnhaussa mm. "Marketing Director Vice President" joka teki täysin assarihommia ja niitäkin venäläiseen tapaan korkeintaan varttiteholla. Koska venäläiset tuntevat tuon tittelikuvion niin eivät he itsekään loppujen lopuksi arvosta kuin korkeimman tason kontakteja. Päällikkötason nimikkeitä ei ainakaan Moskovassa ihmeemmin noteerata, pois lukien ehkä tunnettujen kv. yritysten määrätyt manageritehtävissä toimivat henkilöt, syystä että usein heillä on jotain päätös- tai vaikutusvaltaa edes vähäsen. Kumpaakaan ei aitovenäläisten yhtiöiden päällikkötason statisteilla ole minkään vertaa, tai jos on niin kyseinellä kaverilla on melko pian jokin komeampi nimike.
 
Viimeksi muokattu:

Daespoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hameenlinna Moderators
Toinen Suomessa yleinen titteli on "senior consultant" joka on esim. jenkeissä suhteellisen kova titteli ja sen haltijalla voi olettaa olevan paljon kokemusta (10-15v+) asiastaan. Suomessa olen törmännyt pariin 25v tyyppiin jotka ovat olleet maks 3v työelämässä ja käyntikorteissa komeilee tuo titteli.
 

Rodion

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kakun kasvattajat. Sympatiat kakun jakajille.
Nimikekeskusteluun sen verran, että törmäsin juuri hetki sitten sellaiseen titteliin kuin "Reservation Specialist".

Noh, suomeksi selitettynä kyseessä oli/on ihan tavallinen varauksia vastaanottava henkilö. Mikähän se olisi matkatoimistossa perinteisesti, matkavirkailija tms.

Hivenen nauratti kyllä. Että oikein asiantuntijatehtävissä.
 

Pingu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Jukurit
Joku aika sitten hämmästyin kuin puhelin soi ja siellä oli työpaikasta jonka hakuaika oli loppunut parisen kuukautta sitten.
Tietysti siinä toivo herää, että jokohan nyt tärppäsi.
Kertoi sitten säästäneensä hakemukseni, koska se oli niin ihanasti kirjoitettu, mutta tällä hetkellä heillä ei ole töitä.
Kävin kuitenkin juttelemassa siellä, mutta vaikutti sellaiselta paikalta jotta en varmaan pärjäisi siinä vauhdissa.
Tiedänpä nyt, että mikä kohta hakemuksessa teki ainakin sinne paikkaan vaikutuksen ja että osaan kirjoittaa"ihanasti".
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Pingu kirjoitti:
Tiedänpä nyt, että mikä kohta hakemuksessa teki ainakin sinne paikkaan vaikutuksen ja että osaan kirjoittaa"ihanasti".

En tietenkään halua pilata tunnelmaasi, mutta ihan itsesi takia haluaisin varmistaa tämän kuvion. Ei kai tilanne ole semmoinen, että sinä olet noin 22-vuotias hyvännäköinen tyttö ja tämä hakemuksesi noteerannut on noin 56-vuotias mies?

Ihan vain sen takia, että miltä tuo nyt kuulostaa? Pääsit haastatteluun työpaikkaan jota ei ole olemassa, koska kirjoitat "ihanasti."
 

Pingu

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Jukurit
pernaveikko kirjoitti:
En tietenkään halua pilata tunnelmaasi, mutta ihan itsesi takia haluaisin varmistaa tämän kuvion. Ei kai tilanne ole semmoinen, että sinä olet noin 22-vuotias hyvännäköinen tyttö ja tämä hakemuksesi noteerannut on noin 56-vuotias mies?

Ihan vain sen takia, että miltä tuo nyt kuulostaa? Pääsit haastatteluun työpaikkaan jota ei ole olemassa, koska kirjoitat "ihanasti."
Samaa sukupuolta kaikki oltiin, joten sen suhteen ei liene epäilyttävää.
Olivat valinneet töihin ne joilla on huomattavasti enemmän työkokemusta tai koulutusta, mutta mahdollisia tulevia sijaisuuksia ajatellen päättivät ottaa yhteyttä ainakin minuun (ja todennäköisesti muihinkin).
Tykkäsivät kun oli kuulemma niin erilainen hakemus kuin muilla, joten ajattelivat sitten ottaa yhteyttä vaikkei tällä hetkellä töitä olekaan.
Oudolta tuo kyllä vaikutti, mutta tulipa käytyä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös