Työhaastattelun syvin olemus

[kakkonen]

Miksi pitäisi olla oikeus? Eihän kenenkään privaattielämä kuulu haastatteluvaiheessa mahdolliselle työnantajalle. Johan nyt työnantajat diskriminoivat synnytysikäisiä naisia. Jos laki ei mahdollistaisi synnyttäjälle ja vauvan äidille äitiyslomaa, niin aika heikko olisi naisten asema työmarkkinoilla. Totta kai tällainen työntekijä on rasite työnantajalle, mutta syntyy niitä lapsia näidenkin ihmisten perheisiin.

Niin, tämä on sinun mielipide. Mielestäni on ihan ok urkkia siviilipuolen asioita, esim huumausaineiden käyttö on huono juttu jne.

Itse en kyllä mielellään ottaisi töihin sukukypsää ja parisuhteessa olevaa naista. Juuri siitä syystä että hän voi pamahtaa paksuksi milloin tahansa. Näin siis jos vastaavasti olisi otettavissa kaveri jonka suhteen ei olisi vastaavaa riskiä tai riski olisi huomattavasti pienempi.

 

[julle-jr]

Eikö yksilöllä saisi olla mitään oikeuksia?

Onhan yksilöllä oikeuksia, ketään ei nimittin pakoteta menemään sellaiseen firmaan, missä ei haluta kouluttaa henkilöä äitiyslomalle tms. Yksilöllä on myös oikeus olla jossain asiassa niin hyvä, että yritys haluaa ottaa hänet töihin vaikka hän olisikin silloin tällöin muutaman kuukauden lomalla. Yksilöllä on myös oikeus tehdä sellaista työtä, että sitä pystyy tehdä, vaikka yritys ei satsaisikaan henkilön koulutukseen miljoonaa euroa, jolloin äitiyslomasta ei ole haittaa. Lisäksi yksilöllä on oikeus olla perustamatta perhettä. Yksilöllä on myös oikeus olla vastaamatta hänelle osoitettuihin kysymyksiin, sen takia työnantajalla, joka myös on yksilö ja jolla saattaa olla pelissä muutaman miljoonan lainat yms, pitäisi olla oikeus myös kysyä haastateltavalta aikooko hän olla tässä firmassa töissä vuoden päästä.

Miksi pitäisi olla oikeus? Eihän kenenkään privaattielämä kuulu haastatteluvaiheessa mahdolliselle työnantajalle. Johan nyt työnantajat diskriminoivat synnytysikäisiä naisia. Jos laki ei mahdollistaisi synnyttäjälle ja vauvan äidille äitiyslomaa, niin aika heikko olisi naisten asema työmarkkinoilla. Totta kai tällainen työntekijä on rasite työnantajalle, mutta syntyy niitä lapsia näidenkin ihmisten perheisiin.

En väitä, etteikö äideille kuuluisi äitiysloma, se on mielestäni ihan ok, lapset ovat kuitenkin kansakunnan tulevaisuus ja niin edelleen. Väitän vain, että työnantajalla pitää olla oikeus tietää mahdollisista äitiyslomista.

Mainittakoon vielä, että jääkiekkoilijoilta esimerkiksi edellytetään tietynlaista kunnossapysymistä, joten heidänkin privaattielämään puututaan. Samoin heiltä saatetaan kieltää harrastukset, jotka aiheuttavat suurta loukkaantumisriskiä. Tämä on mielestäni täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, koska kenenkään ei ole pakko olla jääkiekkoilija, samoin kuin kenenkään ei ole pakko tehdä jotain tiettyä työtä.

 

[korkki]

Ihmisillä on oikeus jatkaa sukuaan ja se oikeus ajaa työnantajan oikeuksien edelle. Nainen saa vaikka olla raskaana ja hakea työpaikkaa, eikä hänen tarvitse erikseen kertoa raskaudestaan. Raskaudesta pitää ilmoittaa työnantajalle tietty aika ennen äitiyslomalle jäämistä (olisiko ollut kaksi kuukautta tsp), mutta työtä hakiessa ei. Raskaana olemisesta uteleminenkin riikkoo jo tasavertaisuuden periaatetta, sillä mieshakijoiltahan ei moista kysytä.

Mutta toisaalta työnantajan on ilmoitettava jos työ on sellaista ettei sitä voi raskaana oleva tehdä. Eräskin kesätyttöehdokas oli ilmoittanut haastattelua seuraavana päivänä ettei voi tulla töihin kun on raskaana. Arvatkaapas millaiset vittuilut häntä kierrättänyt ihminen sai...

 

[Gentleman]

En minä ymmärrä mitä ihmeellistä on perhetilanteen tai sotilasarvon kysymisessä.

Perhesuhteet vaikuttavat sekä miehen että naisen suhtautumiseen työhön ja sotilasarvo voi olla yhtä hyvin miehellä kuin naisella, jos koetaan että armeijan käymisestä on hyötyä haettavassa työssä, kysymys on aivan normaali.

Samoin vakaat perhesuhteet ovat yleensä plussaa.

Hieman ihmettelen, jos naishenkilö ei oma-aloitteisesti kerro raskaudestaan työhaastattelussa. Minusta on syytä epäillä sellaisen ihmisen rehellisyyttä työssä.

 

[Gellner]

Hieman ihmettelen, jos naishenkilö ei oma-aloitteisesti kerro raskaudestaan työhaastattelussa. Minusta on syytä epäillä sellaisen ihmisen rehellisyyttä työssä.

Tuleeko myös miehen kertoa, että puoliso on raskaana?

 

[peno]

Alkuviikosta kävin haastattelussa ja oli mukana todistukset sun muut. Vakiokysymysten jälkeen juteltiin siinä hiukan entisistä työpaikoista ja muuta mukavaa jonka jälkeen yhtäkkiä kysyi, että koska voisit aloittaa. Olin hiukan pölkyllä päähän lyöty, kun ei edes työ- ja koulutodistuksia vilkaissutkaan. Sanoi vaan että kyllä mä sua uskon, ja niin sitten sovittiin päivä jolloin allekirjoitan sopimuksen. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä puljun pomo oli varmasti jo työhakemuksien perusteella päättänyt kenet ottaa töihin, ja "haastattelu" oli ilmeisesti vain muodollisuus.

Olisipa kaikki työnhakureissut näin kivuttomia...

 

[Gentleman]

Tuleeko myös miehen kertoa, että puoliso on raskaana?

Itse asiassa kyllä.

Yleensähän perhesuhteista kysyttäessä tuollainen asia kerrotaan. Itse ainakin kertoisin, uskoakseni aika yleistä on kysyä mitä puoliso tekee. Jolloin ihan luentavaa on kertoa nykyinen toimi ja kertoa myös raskaudesta.

Isyysvapaa + mahdollisesti otettavat isäkuukaudet on hyvä olla tulevan työnantajan tiedossa.

Ajatellen sitä, että nämä tulisivat nopeasti ja yllätyksenä työnantajalle niin eipä tuo juuri luottamusta herättäisi.

 

[Tobias]

Itse asiassa ei mennytkään sivu suun. Pääsin jopa haastatteluun astetta ylemmäs. Tosin, selvisi että työpaikalla on paljon asioita jotka eivät ihan heti osu meikäläisen kanssa yksi yhteen, joten... katsotaan.

Mutta aina ilmeisesti myöhästyminen ole kovinkaan paha asia, kunhan sen tekee tyylillä.

Aina ei ole mutta usein on. Itse hyväksyn 3 minuutin myöhästymisen ja sen jälkeen on tilaisuus mennyt, ellei kyseessä todella pätevä syy. Kertaakaan ei tosin ole haastateltava ollut myöhässä.

Mikäli joku tulisi 10 minuuttia myöhässä, niin eiköhän haastattelu olisi siinä sitten. Siis ei olisi mitään haastattelua.

 

[LaTe_Show]

Itse asiassa kyllä.

Yleensähän perhesuhteista kysyttäessä tuollainen asia kerrotaan. Itse ainakin kertoisin, uskoakseni aika yleistä on kysyä mitä puoliso tekee. Jolloin ihan luentavaa on kertoa nykyinen toimi ja kertoa myös raskaudesta.

Myös "siviilipuolen asioista" työnantajaa kiinnostaa perhetilanne siinä mielessä onko esimerkiksi yksinhuoltaja jne.

 

[Tobias]

En minä ymmärrä mitä ihmeellistä on perhetilanteen tai sotilasarvon kysymisessä.

Perhesuhteet vaikuttavat sekä miehen että naisen suhtautumiseen työhön ja sotilasarvo voi olla yhtä hyvin miehellä kuin naisella, jos koetaan että armeijan käymisestä on hyötyä haettavassa työssä, kysymys on aivan normaali.

Samoin vakaat perhesuhteet ovat yleensä plussaa.

Hieman ihmettelen, jos naishenkilö ei oma-aloitteisesti kerro raskaudestaan työhaastattelussa. Minusta on syytä epäillä sellaisen ihmisen rehellisyyttä työssä.

En minäkään vastusta mitään kysymyksiä. Se ei ole hakijan asia, millä perusteella työnantaja muodostaa kuvan hakijasta.

Minun alallani perheestä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai tottakai se on yksilökohtainen asia mutta ainakaan perheelle ei kauheasti jää aikaa.

Itse kysyn aina aika monimuotoisia kysymyksiä. Ennenkaikkea hakijan pitää olla huippuammattilainen mutta lisäksi hyvä ja sopiva tyyppi. Sen selvittämiseen tarvitaan joskus monenlaista tenttausta.

 

[Snakster]

Mutta aina ilmeisesti myöhästyminen ole kovinkaan paha asia, kunhan sen tekee tyylillä.

Itse myöhästyin jokunen vuosi sitten työhaastattelusta kun jäin jeesaamaan bussipysäkille tuupertunutta mummoa ja odottelin kaikessa rauhassa ambulanssin tuloa. Kerroin heti tapauksesta ja sain epäilemättä rajusti lisäpinnoja. Sain myös hakemani paikan.

 

[kakkonen]

Itse myöhästyin jokunen vuosi sitten työhaastattelusta kun jäin jeesaamaan bussipysäkille tuupertunutta mummoa ja odottelin kaikessa rauhassa ambulanssin tuloa. Kerroin heti tapauksesta ja sain epäilemättä rajusti lisäpinnoja. Sain myös hakemani paikan.

Aijai. Tobiakselle et olisi päässyt duuniin :) Elämä on täynnä valintoja, joku ura-orientoituneempi olisi lähtenyt haastatteluun? "En voi myöhästyä yli 2minuuttia.."

 

[er_bai_wu]

Itse en kyllä mielellään ottaisi töihin sukukypsää ja parisuhteessa olevaa naista. Juuri siitä syystä että hän voi pamahtaa paksuksi milloin tahansa. Näin siis jos vastaavasti olisi otettavissa kaveri jonka suhteen ei olisi vastaavaa riskiä tai riski olisi huomattavasti pienempi.

Tämä kyllä osoittaa missä mennään. Monet naiset eivät muuten parisuhteesta huolimatta halua/saa lapsia, eivätkä he muutenkaan elä niin riskialtista elämää kuin samanikäiset miehet. Itse en taas ottaisi missään tapauksessa itseni ikäistä sinkkumiestä töihin, koska veikkaan rokulipäivien ja nettipornoilun vievän useamman lapsenteon edestä työtunteja.

Mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että kukin ottaa töihin kenet haluaa.

 

[kakkonen]

Monet naiset eivät muuten parisuhteesta huolimatta halua/saa lapsia, eivätkä he muutenkaan elä niin riskialtista elämää kuin samanikäiset miehet. Itse en taas ottaisi missään tapauksessa itseni ikäistä sinkkumiestä töihin, koska veikkaan rokulipäivien ja nettipornoilun vievän useamman lapsenteon edestä työtunteja.

Kuinka vanha sitten olet? Riippuu vähän, kyllä naisillakin on rokulipäiviä ja työteho ei ole aina se 100. Riippuu kauheasti ihmisestä, työstä sun muusta..

Mutta niinhän se on että jokainen ottaa kenet tuntee siihen hommaan sopivaksi ja pitkällä aikajänteellä järkevimmäksi ratkaisuksi.

Itseäni vain ihmetyttää sekin että miksi tämä asia herättää noin kovasti tunteita? Kylmä fakta on että moni tietyn ikäinen nainen parisuhteessa on aikamoinen riski jos miettii lapsen tekoa ja odotusaikaa. Miesten kohdalla samanlaista riskiä ei ole joten eikö ole luonnollista että vaaka kallistuu himpun helpommin miesten puolelle?

 

[er_bai_wu]

Itseäni vain ihmetyttää sekin että miksi tämä asia herättää noin kovasti tunteita? Kylmä fakta on että moni tietyn ikäinen nainen parisuhteessa on aikamoinen riski jos miettii lapsen tekoa ja odotusaikaa. Miesten kohdalla samanlaista riskiä ei ole joten eikö ole luonnollista että vaaka kallistuu himpun helpommin miesten puolelle?

Neljälläkymmenennellä. Ei tämä minussa mitenkään valtavia tuntemuksia herätä, koska on paljon aloja, jossa nainen on yleensä valtaosaisesti hakijana. Mutta lähtökohtainen asenteellinen dogma siitä, että kohta se menee maha pystyssä on erikoinen. Varmasti monella alalla se on ongelma, koska sijaisuuksien hankkiminen on hankalaa; samaan hengenvetoon voi todeta, että kyllä minäkin tiedän tapauksia, jossa työpaikka on tarkoittanut aika välitöntä lisääntymistä. Mutta edelleen, ei se mikään peruste ole viljellä tällaisia asenteita. Ja mitä tulee tuohon lisääntymisikään, niin miten se pitäisi määritellä; nykyisellään ensisynnyttäjät ovat entistä vanhempia uraohjuksia, jotka eivät paljoa äitiyslomilla viihdy. Tällöin tuo "vahinko" on työnantajalle muutamia kuukausia, joka on ihmisen työuralla vähän. Eli kysymys perhesuunnitelmista oikeastaan peilaa setien omia kuvitelmia eikä välttämättä ole todellisuuden kanssa missään tekemisissä.

 

[Snakster]

Kylmä fakta on että moni tietyn ikäinen nainen parisuhteessa on aikamoinen riski jos miettii lapsen tekoa ja odotusaikaa. Miesten kohdalla samanlaista riskiä ei ole joten eikö ole luonnollista että vaaka kallistuu himpun helpommin miesten puolelle?

Kyllä mieskin voi jäädä hoitovapaalle vaikka viideksi vuodeksi, joten onhan se riski miestenkin kohdalla olemassa. Harva tosin käyttää tätä mahdollisuutta, mutta onneksi miehetkin ovat enenevässä määrin hyödyntämässä tätä mainiota mahdollisuutta viettää aikaa kotona lastensa kanssa pidempään kuin ne pari isyyslomaviikkoa.

 

[Pingu]

Huomenna sitten olisi vaihteeksi haastattelu, tällä kertaa koulutusta vastaavaan työhön, mutta toisaalta viime aikona olen kovasti miettinyt alanvaihtoa.
Ja riippuu tietysti paljonko tunteja on tarjolla, kannattaako kyseistä paikkaa edes miettiä, tällä alalla kun meinaa olla niin lyhyitä päiviä.
Tosin tällä hetkellä työ olisi erittäin tervetullutta, joten täytyy yrittää tehdä huomenna vaikutus.

 

[Tobias]

Aijai. Tobiakselle et olisi päässyt duuniin :) Elämä on täynnä valintoja, joku ura-orientoituneempi olisi lähtenyt haastatteluun? "En voi myöhästyä yli 2minuuttia.."

Ei ehkä töihin mutta tuossa tapauksessa haastatteluun kyllä. Tuollainen syy on hyvä syy myöhästyä.

 

[seeyou@jäähalli]

Ärsyttävintä työhaastatteluissa on jäädä ns. toiseksi. Eli mikäli tiedät, että ensimmäisen kierroksen jälkeen testataan vaikka viisi, joista kaksi vielä haastatellaan, ja saat tämän viimeisen haastattelun jälkeen puhelun johtajan sihteeriltä, että "lirkuti, eipä tärpännyt lirkuti" niin tulee kyllä olo, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Vielä ärsyttävämpää on se, että tuota "lirkuti, eipä tärpännyt lirkuti" -puhelua ei tule. Minulle kävi "entisessä elämässäni" juuri noin.

En tiedä hakijoiden määrää, enkä sitä, kuinka monta haastateltiin. Kolme kuitenkin kutsuttiin testeihin. Testeissä käytyäni kysyin, milloin tekevät päätöksen. Vastaus oli: "Kahden viikon sisään".

Kolmen viikon päästä arvasin, että tällä kertaa valinta ei osunut minuun. Neljän viikon päästä soitin, ja vastaus oli: "Eikö meiltä kukaan muistanut ilmoittaa sinulle, että valintamme on NN"

 

[Rodion]

Kannattaa muistaa, puolin ja toisin, työhaastattelutilanteessa, että se vastapuoli voi tulla myöhemmin vastaan jossain muussa tilanteessa työelämässä. Esimerkiksi asiakassuhteessa, jossa yritys A on hankkimassa palvelua(konetta) X yritykseltä B. Tällöin voi mennä vaikka miljoonien kauppa sivu suun, jos jommalla kummalla on jotain hampaankolossa työhaastattelutilanteesta.

Kuten on todettua, piirit ovat pienet.

Em. ei tietenkään ole kovin todennäköinen skenaario, mutta mahdollinen tietyissä tapauksissa. (esimerkiksi kaksi tarjousta on tasavertaiset, mutta toinen yritys oli pompottanut työhaastattelutilanteessa -> kauppa tehdään pompottaneen yrityksen kilpailijan kanssa)

 

[EspenJokerit]

Tänään olisi työhaastattelu. Valmentautuminen on mielestäni onnistunut, tutustunut yritykseen tarkemmin ja niiden palveluihin.

No toivon mukana natsaisi. Pikkuinen jännitys on hiipinyt puseroon, mutta sille ei kai mitään voi. :)

 

[kovalev]

Oli haastis eilen. Meni kai ihan hyvin, mutta vähän tahtoi mennä jaaritteluksi, jos ei heti löytänyt oikeita sanoja. Saa nähdä kuinka käy ? Viitisen vuotta olen pommittanut kyseistä duunipaikkaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Tuoli oli taatusti läpimärkä kun nousin siitä.

Siis hiestä.

 

[EspenJokerit]

Tänään olisi työhaastattelu. Valmentautuminen on mielestäni onnistunut, tutustunut yritykseen tarkemmin ja niiden palveluihin.

No toivon mukana natsaisi. Pikkuinen jännitys on hiipinyt puseroon, mutta sille ei kai mitään voi. :)

No menihän se juurikin niin kuin olin miettinyt. Eli en tullut valituksi, kolmen sakkiin olin päässyt mutta ei riittänyt kokemus sekä ulosanti oli aika heikkoa :(

Päädyimme rekrytoinnissa henkilöön, jolla oli jo kokemusta assistentin tehtävästä. Tässä tehtävässä kokemus oli nyt valttia kuin myös aktiivinen ulospäin suuntautunut kommunikointi.

No uutta matoa koukkuun..

 

[Pingu]

Huomenna sitten olisi vaihteeksi haastattelu, tällä kertaa koulutusta vastaavaan työhön

Ja tuohon olisin ilmeisesti päässyt, vaikka jo haastattelussa tahdoin enemmän tunteja mitä tarjosivat, eli 15 tuntia viikossa.
Sitten kävivät miettimään, josko löytyisi samasta paikasta muuta puuhaa, että tulisi muutama tunti edes lisää. Ja tietenkin samalla tuntipalkalla...

Tänään oli taas haastattelu, vähän vastavaan työhön jota olen aiemmin tehnyt.
Osa-aikaista tuokin olisi eikä ihan vuottakaan ilmeisesti kestäisi, mutta olettaisin viihtyväni paremmin.
Alkuun hämmästyin kun haastattelija oli suurinpiirtein omaa ikäluokkaani, luulin häntä huomattavasti vanhemmaksi.
Perinteiset haastattelukysymykset tulivat, ja muutenkin oli helppo puhua tuon ihmisen kanssa.

Ensi viikon loppupuolella lupasi soittaa joka tapauksessa. Toivon todella vastauksen olevan myönteinen.

 

[Borgie]

Tuli sitten tehtyä oma ennätys haastatteluiden määrässä samaan paikkaan, nimittäin peräti kolme kappaletta.

Aloitin tuttuun tapaan, eli soitin ja kyselin paikasta, sitten cv:tä menemään, ja viikon päästä kerrottiin että tervetuloa haastattelun. Ennen haastattelua kertasin vastaukset perinteisiin kysymyksiin ja vähän psyykkasin itseäni esiintymään kuin he tarvitsisivat enemmän minua kuin minä heitä. Haastattelu meni hyvin, ja parin päivän päästä tulikin soitto, että tervetuloa kierrokselle kaksi Tukholmaan, firma maksaa toki lennot ja ylläpidon.

Haastattelun kakkososassa vedettiin selvästi tiukemmalla linjalla, ja lisäksi haastattelijoita oli 4 kpl joiden kanssa kävin haastattelun läpi erikseen. Tämän jälkeen olin vähän 50-50 vaikutelmissa, että menivätkö haastattelut putkeen vai eivät. Lupasivat ilmoittaa viikon päästä, ja ilmoitus tulikin, että mukana ollaan edelleen, tosin edessä on vielä yksi haastattelu itse pääkallopaikalla briteissä. Tässä vaiheessa meinasi alkaa jo vituttamaan, että eikö sitä vähemmällä haastatteluilla saada päätöstä aikaan.

Part III briteissä kesti kaksi päivää, mutta heti alussa kävi jo selväksi että päätös oli jo melkein allekirjoitusta vailla, sillä minulle lähinnä esiteltiin kollegoita ja päämiehen edustajia kuin haastateltiin. Viimeisenä päivänä oli The haastattelu firman Euroopan pääjohtajan kanssa ja haastattelun lopuksi päädyimme vetämään nimet paperiin.

Linjan pidin samana kuin aikaisemmissa haastatteluissa, eli ennen haastattelua kävin cv:n läpi ja kertasin vastauksia niihin perinteisiin kysymyksiin Suomeksi ja Englanniksi. Haastettalussa pyrin vaikuttamaan hyväntuuliselta ja rennolta, mutta samalla itsevarmalta ja omanarvonsa tuntevalta.

Nyt on suhteellisen onnellinen olo, ja uudet haasteet odottavat kesäloman jälkeen. Välissä pitäisi vielä ehtiä muuttamaan ja hankkimaan asunto, mutta nekin alkavat olla jo järjestyksessä. Jee =D