Työhaastattelun syvin olemus

[Hammasharja]

Minulla on työhaastatteluun kaksi toivottavasti kultaista vinkkiä, jonka avulla olen saanut kaksi vakituista työtä viimeisen puolen vuoden aikana. Tässä jälkimmäisessä työpaikassa aion olla niin pitkään kuin mahdollista.

Ensimmäisen mukaan kannattaa ottaa yrityksen tai viraston asioista niin paljon selvää ennen työhaastattelua kuin mahdollista. Työhaastattelijat hämmästyvät positiivisesti, kun osaat selittää organisaation asioista, mikä todennäköisesti herättää heidän kiinnostuksensa Sinuun. Lisäksi olisi totta kai suositeltavaa ottaa selvää myös työtehtävän strategisista ehdoista sekä velvollisuuksista.

Työ- ja opintotodistusten kantaminen kannattaa ottaa itsestäänselvyydeksi. Jos käytät vaikka reppua tai käsilaukkua, työ- ja opiskelutodistukset kannattaa laittaa sinne jo valmiiksi, jotta niitä ei tosipaikan tullen ainakaan unohda.

 

[Puster]

Pitkästä aikaa tuli käytyä työhaastattelussa ja vaikka itse tapahtuma olikin periaatteessa sitä samaa ja tuttua, muutamassa kohtaa tuli tämä ketju mieleen. "Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?" ja muut tutut kysymykset ja tutut vastaukset. Harmi vain, että heikkouksista ei mitään kysytty, kun sopivan vastauksen siihen olin etukäteen miettinyt.

Palkkatoivomus meni tosin alakanttiin. Luultavasti oli juuri se mitä siitä työstä maksetaan mutta jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt arvostaa omaa ammattitaitoa korkeammalle.

Koeajan jälkeen palkkaa on siis syytä viimeistään tarkastella ja eiköhän työnantajakin siihen mennessä ole kykyni havainnut.
Eli siis haastattelu meni varsin hyvin ja melko vakuuttunut olen tulevasta työtarjouksesta. Enää pitää päättää hyväksyäkö vai ei.

 

[Rocco]

Juuri hetki sitten olin haastattelussa. Heti alkuun meni hommat persiilleen kun myöhästyin n. 10 minuuttia työkiireiden vuoksi, ei ollut tiedossa haastattelijan nimeä tai puhelinnumeroa joten en voinut soittaa myöhästymisestä, joten homma meni siihen että hän soitti minulle ja kyseli että "missäs herra X.X. on?" Hyvä ensivaikutelma...

No, veikkaan että meni se homma sivu suun.

 

[Vekurinen]

Tjaa-a, juuri sain työn, josta en oikein osannut uneksiakaan. Hieman outoa kylläkin. Aikaisemmissa haastatteluissa olin hyvin valmistautunut ja ehkä enemmän myyntimies-asenteella. No tässä tärpänneessä sitten ajattelin, ettei ole mahkuja (suom. pörssiyhtiö ja zilj. hakijaa). Eli sitten vedin ihan rennosti, hauskuuttelin haastattelijoita, esitin naurettavia palkkapyyntöjä (mihin he lopulta lähestulkoon suostuivat), blockailin HR-ihmisen tyhmiä kysymyksiä vastaten itsstäänselviin kysymyksiin sarkastisesti (seikka joka hymyilytti toista haastattelijaa, mikä-lie-johtajaa) ja sanoin ihan suoraan, että en osaa tehdä tietokoneellakaan juuri mitään ja jos jotain sellaista vaaditaan, niin en ole paikasta kiinnostunut, koska olen lakimies (almost) enkä koodaaja. Hörähdykset molemmilta siihen päälle.

Että en nyt tiedä, mitä näistä pitäisi sanoa. Minusta tuntuu, että näitä valintoja tehdään aika pitkälti "fiiliksellä".

 

[Analyytikko_]

Että en nyt tiedä, mitä näistä pitäisi sanoa. Minusta tuntuu, että näitä valintoja tehdään aika pitkälti "fiiliksellä".

Taisit olla se kuuluisa hyvä jätkä.

Joo, näitä juristipuolen duunihaastatteluja muutaman läpikäyneenä, niin tuntuu tosiaan se kemia, fiilis ja sopivuus joukkoon olevan huomattavasti esim. arvosanoja tärkeämpi juttu. Ja tietysti työkokemus, sekä omalta alalta että (ehkä hieman yllättäen) myös "oikeista töistä". Juristithan eivät tunnetusti kahvia osaa keittää ja tietokoneita (tekstinkäsittelyä osaa) tunne.

Sihteerit ovat sitä varten.

 

[Tulppu]

On tullut kanssa juostua jos jonkinlaisissa työhaastatteluissa, joten osaan jo miltei ulkoa sen mantran, jota nämä firmojen pikku älypäät, uskollisen kultaisen noutajan lailla, seuraavat formaalissa hakuprosessissaan.

90 prosenttia haastattelijoista on täysin samanlaisia kaavamaisia urpoja...

Melkoista tekstiä. Eikä siitä oikeastaan selvinnyt kuin se, että pidät yrityksen vikana sitä ettei sinua valittu tehtävään.

On ihanan hienoa ja muodikasta kääntää oma pettymys vihaksi "väärän valinnan" tehnyttä haastattelijaa kohtaan.

 

[Alamummo]

Melkoista tekstiä. Eikä siitä oikeastaan selvinnyt kuin se, että pidät yrityksen vikana sitä ettei sinua valittu tehtävään.

On ihanan hienoa ja muodikasta kääntää oma pettymys vihaksi "väärän valinnan" tehnyttä haastattelijaa kohtaan.

Luin myös tuon nastamuumion vuodatuksen. Ei ihme, että kaveri on juossut jos jonkinlaisissa haastatteluissa eikä ilmeisestikään ole tullut valituksi. Hänellä on selvästikin aika suuret oletukset itsestään, niin ylimielistä ja vastapuolen ammattitaitoa vähättelevää teksti on. On totta, että jotkut ovat osaavampia ja kokeneempia haastattelijoita kuin toiset ja totta on sekin, että haastattelutilanteessa myös yritys, joka palkkaa työntekijää joutuu myymään itseänsä haastateltavalle. Kuitenkin avoin ja hyvä käytös on ihan perusominaisuus puolin ja toisin. Jos paikka ei kiinnosta, haastattelijalle voi aina sanoa suoraan, ettei tämä tunnukaan omalta paikalta ja poistua sen jälkeen. Tuollaisilla feidaamisilla (voiko joku oikeasti olla noin tyhmä) ei saa muuta kuin huonon maineen, koska piirit ovat Suomessa pienet ja huonoilla uutisilla on taipumus levitä.

Mutta kukin tyylillään. Jos omien mokien ja puutteiden pistäminen muiden syyksi helpottaa, niin siitä sitten vaan. Aina pitäisi vaan muistaa se, että vaikka itse tuntuisi siltä, että on osaamisensa ja kokemuksensa puolesta täydellinen hakija, niin aina saattaa löytyä vielä parempi.

 

[Gellner]

Kysytääs vähän vinkkejä. Kaikissa haastatteluissa vähänkin pienempään firmaan, siis ei pörssiyhtiöön, kysytään perheen perustamissuunitelmia, sitä seurusteleeko ja milloin viimeistään olisi lasten aika. Tiedän kyllä, etttei tuollaisia kuuluisi kysyä, mutta kun kysytään, aina. Mikä noihin olisi se paras vastaus?

 

[Jape]

kysytään perheen perustamissuunitelmia, sitä seurusteleeko ja milloin viimeistään olisi lasten aika. Tiedän kyllä, etttei tuollaisia kuuluisi kysyä, mutta kun kysytään, aina. Mikä noihin olisi se paras vastaus?

Perhesuhteisiin kannattaa vastata rehellisesti. Lapsien hankkimisesta kysyminen on todella törkeää, mutta valitettavasti sitä jonkun verran esiintyy varsinkin nuorten naisten kohdalla. Kysyttäessä ei kannata alentua kysyjän tasolle vittuilemalla takaisin, vaan mieluummin sivuuttaa aihe tyynesti ja lyhyesti toteamalla, ettei asia ole ajankohtainen.

 

[julle-jr]

Lapsien hankkimisesta kysyminen on todella törkeää, mutta valitettavasti sitä jonkun verran esiintyy varsinkin nuorten naisten kohdalla.

Mitäs törkeää siinä on? Onhan se nyt selvä, että pienet lapset vaikuttavat työntekoon, erityisesti naisten kohdalla. Ei tosiaankaan ole järkevää ottaa töihin ja kouluttaa henkilöä vuoden päästä alkavaan projektiin, jos kyseinen henkilö aikoo synnyttää lapsen vuoden päästä.

 

[Timbit]

Mitäs törkeää siinä on?

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021

 

[Alamummo]

Mitäs törkeää siinä on? Onhan se nyt selvä, että pienet lapset vaikuttavat työntekoon, erityisesti naisten kohdalla. Ei tosiaankaan ole järkevää ottaa töihin ja kouluttaa henkilöä vuoden päästä alkavaan projektiin, jos kyseinen henkilö aikoo synnyttää lapsen vuoden päästä.

Ihmisillä on oikeus jatkaa sukuaan ja se oikeus ajaa työnantajan oikeuksien edelle. Nainen saa vaikka olla raskaana ja hakea työpaikkaa, eikä hänen tarvitse erikseen kertoa raskaudestaan. Raskaudesta pitää ilmoittaa työnantajalle tietty aika ennen äitiyslomalle jäämistä (olisiko ollut kaksi kuukautta tsp), mutta työtä hakiessa ei. Raskaana olemisesta uteleminenkin riikkoo jo tasavertaisuuden periaatetta, sillä mieshakijoiltahan ei moista kysytä.

Gellnerin kysymykseen sanoisin, että rehellinen vastaus kannattaa aina. Ihan lyhyt, asiallinen vastaus riittää.

 

[Tulppu]

Tuollaisilla feidaamisilla (voiko joku oikeasti olla noin tyhmä) ei saa muuta kuin huonon maineen, koska piirit ovat Suomessa pienet ja huonoilla uutisilla on taipumus levitä.
...
Aina pitäisi vaan muistaa se, että vaikka itse tuntuisi siltä, että on osaamisensa ja kokemuksensa puolesta täydellinen hakija, niin aina saattaa löytyä vielä parempi.

Olet aivan oikeassa. Piirit todellakin ovat pienet, toki on suurempia ja pienempiä aloja, mutta aina on joku joka tuntee jonkun jne.

Ylipäätään omaa osaamista on kauhean vaikea itse arvottaa suhteessa muihin hakijoihin. Koulupohjavaatimuksista ja työkokemustoiveista, jotka siis ovat luettavissa ilmoituksesta, voi toki päätellä jotakin, mutta mistäs tiedät, millaisia muut haastattelussa käyneet ovat?

Olen muuten itse huomannut omissa työhaastatteluissani, että haastattelijan ulosanti ei juurikaan kerro omasta tilanteesta. On ollut haastattelijoita, jotka hyvin kiinnostuneina kyselevät ja keskustelevat asioista, ja ollaan niin samalla aaltopituudella, että...ja homma on tyssännyt ensimmäiseen haastatteluun. Ja toisaalta on ollut tyyppejä, jotka ovat alusta asti katsoneet kuin halpaa makkaraa, ja lopulta työpaikka on irronnut kymmenien hakijoiden joukosta.

Ärsyttävintä työhaastatteluissa on jäädä ns. toiseksi. Eli mikäli tiedät, että ensimmäisen kierroksen jälkeen testataan vaikka viisi, joista kaksi vielä haastatellaan, ja saat tämän viimeisen haastattelun jälkeen puhelun johtajan sihteeriltä, että "lirkuti, eipä tärpännyt lirkuti" niin tulee kyllä olo, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Juuri siksi aina kaikki peliin. Ja vaikka tulisi pettymys, on oltava asenteella: "No soitellaan jos tilanne muuttuu" tai "Ikävää, mutta ollaanhan yhteyksissä?"

Ainakin omalla alallani kaikki todellakin tuntevat kaikki, eli on todella tärkeää olla polttamatta ainuttakaan siltaa takanaan.

 

[Rocco]

Juuri hetki sitten olin haastattelussa. Heti alkuun meni hommat persiilleen kun myöhästyin n. 10 minuuttia työkiireiden vuoksi, ei ollut tiedossa haastattelijan nimeä tai puhelinnumeroa joten en voinut soittaa myöhästymisestä, joten homma meni siihen että hän soitti minulle ja kyseli että "missäs herra X.X. on?" Hyvä ensivaikutelma...

No, veikkaan että meni se homma sivu suun.

Itse asiassa ei mennytkään sivu suun. Pääsin jopa haastatteluun astetta ylemmäs. Tosin, selvisi että työpaikalla on paljon asioita jotka eivät ihan heti osu meikäläisen kanssa yksi yhteen, joten... katsotaan.

Mutta aina ilmeisesti myöhästyminen ole kovinkaan paha asia, kunhan sen tekee tyylillä.

 

[SamSpade]

Itse asiassa ei mennytkään sivu suun. Pääsin jopa haastatteluun astetta ylemmäs. Tosin, selvisi että työpaikalla on paljon asioita jotka eivät ihan heti osu meikäläisen kanssa yksi yhteen, joten... katsotaan.

Mutta aina ilmeisesti myöhästyminen ole kovinkaan paha asia, kunhan sen tekee tyylillä.

Hehe.. jos minä olisin ollut rekrytoimissa olisin myöhästymisestä todennäköisesti pudottanyt pois jatkosta...no ehkä supliikkimiehenä onnistuit vakuuttamaan. Itse olen lukemattomia psykotestejä ja haastatteluja läpikäynyt aikanaan ja nykyään rekrytoin myös porukkaa alaisiksi. Usein koulutus, kokemus jne ovat ehkä noin 50% painoarvosta. Toisen ja usein tärkeämmän 50% muodostaa se onko tyyppi sopiva firmaan/tiimiin, minkälaisen vaikutelman antaa jne.. joku valitteli sitä 2 parhaan joukkoon pääsemistä ja tippumista. Olen muutamia isojen talojen HR-päälliköitä jututtanut tästä asiasta ja vastaus on aina. Toinen oli paremmin sopiva meille, siis luonteeltaan, olemukseltaan jne.. eli harvoin olisi mitään voinut tehdä toisin, toinen vain tosiaan sopi paremmin. Faktahan on että jos 2 parhaan joukkoon pääsee niin taustat, kokemus, koulutus ym ovat kunnossa molemmilla ja vain niiden suhteen on tosi vaikea laittaa hakijoita paremmuusjärjestykseen.

Loppukevennyksenä erään suuren Suomalaisen teollisuusyrityksen rekrytoinnissa tapahtunutta:
Henkilöstöpäällikkö tuskailee avoimeen paikkaan tulleita hakemusten määrää ja kiirettä markkinointipäällikölle. No markk.päällikkö ottaa 2/3 nipusta ja heittää roskiin todeten samalla "näillä on jo muutenkin ollut paska tuuri".

 

[Janis]

Kysytääs vähän vinkkejä. Kaikissa haastatteluissa vähänkin pienempään firmaan, siis ei pörssiyhtiöön, kysytään perheen perustamissuunitelmia, sitä seurusteleeko ja milloin viimeistään olisi lasten aika. Tiedän kyllä, etttei tuollaisia kuuluisi kysyä, mutta kun kysytään, aina. Mikä noihin olisi se paras vastaus?

Sano vaan, että on vasta kova treenijakso menossa.

 

[Alamummo]

Mutta aina ilmeisesti myöhästyminen ole kovinkaan paha asia, kunhan sen tekee tyylillä.

En suosittele ottamaan tavaksi, ei se mikään hyväkään asia ole. Tietysti myöhästymisen syy vaikuttaa asiaan.

 

[julle-jr]

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021

En jaksanut lukea linkittämääsi sivua, laki ei varsinaisesti todista minulle onko joku asia törkeä vai ei. Se, että 200 kansanedustajaa on päättänyt säätää jonkun lain ei tarkoita sitä, että kyseinen 200 henkilön mielipide olisi joku totuus. Myönnettäköön toki, että onhan se ehkä jossain määrin törkeää kysellä sellaista mitä ei lain mukaan saa kysellä.

 

[Rocco]

En suosittele ottamaan tavaksi, ei se mikään hyväkään asia ole. Tietysti myöhästymisen syy vaikuttaa asiaan.

No, myöhästymisen syy ei ollut sen ihmeellisempi kuin se, että nykyisestä työpaikasta ei päässytkään lähtemään juuri sillä hetkellä pois. Matkaa oli välissä 150 metriä, johon kävellen riittää aikaa minuutti. Varasin reilu viisi, mutta "nyt kävi näin".

 

[Los Sin Nombre]

Juuri takana 45minuutin puhelinhaastattelu. Pääkielenä englanti, mutta hiukan myös suomea. Jos perushaasttelu tuntuu ikävältä, on kyllä puhelinhaastattelu paljon pahempi. Naaman ilmeiden näkemin auttaa melko paljon.

Kaikki peruskysymykset tuli ja muutama oudompikin. Mielestäni meni melko hyvin, mutta kohtahan se nähdään.

 

[julle-jr]

Ihmisillä on oikeus jatkaa sukuaan ja se oikeus ajaa työnantajan oikeuksien edelle. Nainen saa vaikka olla raskaana ja hakea työpaikkaa, eikä hänen tarvitse erikseen kertoa raskaudestaan. Raskaudesta pitää ilmoittaa työnantajalle tietty aika ennen äitiyslomalle jäämistä (olisiko ollut kaksi kuukautta tsp), mutta työtä hakiessa ei. Raskaana olemisesta uteleminenkin riikkoo jo tasavertaisuuden periaatetta, sillä mieshakijoiltahan ei moista kysytä.

Jep, olen samaa mieltä, että kaikilla on oikeus jatkaa sukua jne, mutta en ymmärrä miksi työnantajalla ei olisi oikeutta kysyä minkälainen jonkun henkilön todennäköinen työkyky on vaikka vuoden tai kahden päästä. Vähän sama jos kysyisi että aiotko lähteä maailmanympärysmatkalle vuoden sisällä, eli onko sinua järkeä kouluttaa tähän tehtävään jonka pääasiallinen suoritusaika alkaa vuoden päästä. Se, että mieshakijoilta ei kysytä aiotko synnyttää on mielestäni aivan luontevaa, miksi erilaisilta ihmisiltä pitäisi kysellä samaa asiaa? Jos siis kyseinen asia ei liity toiseen ihmiseen mitenkään. Se että tässä tapauksessa ero sattuu olemaan suurin juuri sukupuolten välillä on sivuseikka, en käsitä miksi eri sukupuolten välisiä eroja ei voisi ottaa huomioon samalla tavalla kuin mitä tahansa eroavaisuuksia ihmisten ominaisuuksissa.

Miehiltä esimerkiksi saatetaan kysyä sotilasarvoa ja jossain vähänkin konservatiivisemmassa yrityksessä sivarius tarkoittaa automaattisesti karsiutumista, vaikka sotilasarvolla ei olisi edes oikeastaan mitään tekemistä haettavista työtehtävistä suoriutumisen kanssa, toisin kuin mahdollisella äitiyslomalla. Omasta mielestäni sotilasarvon kysyminen on ihan ok, vaikka se asettaakin miehen ja naisen eriarvoiseen asemaan. Ei kenenkään pitäisi olla pakko ottaa töihin sellaista henkilöä, jolla on jokin ominaisuus joka ei sovi työnantajan kuvaan hyvästä työntekijästä ja/tai kannattavasta rekrytoinnista.

Eihän yrittäjät perusta firmaa sen takia, että muilla maailman ihmisillä olisi helpompaa ja parempi toimeentulo. Tai onhan sellainen ajatus varsin ylevä, mutta ei sellaista velvollisuutta pitäisi olla.

 

[msg]

En tiedä tuleeko tämä suurelle osalle uutena asiana, mutta mieskin voi olla vanhempainvapaalla. Itse asiassa tämä kumman tahansa käytössä oleva aika on suurempi kuin se minkä vain synnyttävä äiti voi käyttää.
Ja hoitovapaankin voi käyttää kumpi tahansa.
Tulevaisuudessa kun naiset taitavat ovat korkeammin koulutettuja(ja isompipalkkaisia) ja miehetkin entistä useammin valitsevat toisin kuin useimmat nykyään ollaan kohta tilanteessa, jossa mieheltäkin kysytään mahdollisia perheen lisäyssuunnitelmia.

 

[DAF]

Miehiltä esimerkiksi saatetaan kysyä sotilasarvoa ja jossain vähänkin konservatiivisemmassa yrityksessä sivarius tarkoittaa automaattisesti karsiutumista, vaikka sotilasarvolla ei olisi edes oikeastaan mitään tekemistä haettavista työtehtävistä suoriutumisen kanssa, toisin kuin mahdollisella äitiyslomalla. Omasta mielestäni sotilasarvon kysyminen on ihan ok, vaikka se asettaakin miehen ja naisen eriarvoiseen asemaan.

Tästäkin maksaa työnantaja hyvät korvaukset, näyttövelvollisuuskin taitaa olla työnantajan puolella. Jos siis kysyy ja jättää rekrytoimatta.

 

[julle-jr]

Tästäkin maksaa työnantaja hyvät korvaukset, näyttövelvollisuuskin taitaa olla työnantajan puolella. Jos siis kysyy ja jättää rekrytoimatta.

Ok, onneksi olen syytön näiden järjettömien työnantajaa sortavien lakien säätämiseen, eipähän ainakaan niistä epäreiluuksista tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

 

[Alamummo]

Ok, onneksi olen syytön näiden järjettömien työnantajaa sortavien lakien säätämiseen, eipähän ainakaan niistä epäreiluuksista tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.

Jos olet äänestänyt eduskuntavaaleissa, niin olet osallinen. Niin toimii demokratia.

Miten niin lait ovat järjettömiä? Eikö yksilöllä saisi olla mitään oikeuksia?

Jep, olen samaa mieltä, että kaikilla on oikeus jatkaa sukua jne, mutta en ymmärrä miksi työnantajalla ei olisi oikeutta kysyä minkälainen jonkun henkilön todennäköinen työkyky on vaikka vuoden tai kahden päästä.

Miksi pitäisi olla oikeus? Eihän kenenkään privaattielämä kuulu haastatteluvaiheessa mahdolliselle työnantajalle. Johan nyt työnantajat diskriminoivat synnytysikäisiä naisia. Jos laki ei mahdollistaisi synnyttäjälle ja vauvan äidille äitiyslomaa, niin aika heikko olisi naisten asema työmarkkinoilla. Totta kai tällainen työntekijä on rasite työnantajalle, mutta syntyy niitä lapsia näidenkin ihmisten perheisiin.