Särki kirjoitti:
Viime kesänä olin samassa tilanteessa. Ensimmäistä kertaa pöydän toisella puolella, tosin mukana myös toinen haastattelija, ja täytyy sanoa että oli varsin mielenkiintoinen kokemus. En muista jännittäneeni juurikaan, mutta helppo oli huomata kuinka haastateltavat jännittivät. Paikkaa oli hakenut toista sataa hakijaa joista "paperivalinnoista" jatkoon pääsi noin parikymmentä hakijaa. Näistä sitten noin puolet kutsuttiin haastatteluun. Tuli myös huomattua kuinka parhaimmin paperein varustettu hakija ei todellakaan olisi sopinut haettuun paikkaan. Näin jälkikäteen voisin kuvitella että varsin hyvät työnhakijat karsiutuivat pois jo tuossa paperivalinnassa. Tämä on sikäli sääli, mutta hakijamäärä oli jollain tavalla karsittava pienemmäksi ja aikaisempi koulu/työhistoria ja -menstys on sen helpoiin kriteeri.
Ulospäinsuuntaisuneisuudesta, ihmisten kanssa toimeen tulevasta ja yhteistyökyvyistä on ihmisillä varsin erilaiset käsitykset ja tämä kävi kyllä haastatteluissa selväksi. Valinta ei loppujen lopuksi aivan nappiin osunut ja piakkoin on sama rulianssi edessä, henkilö on edelleen samassa paikassa töissä mutta siirtyi vain toisenlaiseen tehtävään.
Rekrytointiin saa noipeasti hyvän rutiinin. Heti alkuun karsitaan rumat ja paskasti laaditut hakemukset pois, siis epäsiistit, epäselvät ja kieliopillisesti huonot. Siis nyt puhun tilanteessa, jossa hakemuksia on esim 400 kuten mulla on joskus ollut. Eli nopealla silmäyksellä ehkä 10-20 sekuntia per hakemus karsitaan helvetisti pois. Sitten jäljelle jääviin tutustutaan vähän tarkemmin. Riippuen haettavasta työtehtävästä tsekataan koulutustausta ja mitä on duunannut ennen jne. jne.
No tässä menee aikansa. Haastattelut on ihan oma hommansa. Itsehän olen vittumainen haastattelija, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Koska rekrytointi-ilmoituksessa kerrotaan selvästi, mitä ominaisuuksia hakijoilta vaaditaan, niin silloin niitä tietysti sitten vaaditaan. Koska työssä pitää ne asiat osata. Meillä ei kukaan harjoittele, vaan täytyy osata heti. Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, että hyviä hakijoita on paljon mutta parhaita on vähän. Me otamme vain parhaita.
Tenttaan todella vittumaisia kysymyksiä, annan painetta ja stressiä kunnolla. Ihan vaan siksi, että minun alallani työ on usein aika stressaavaa ja painostavaa. Minähän olen täysin mulkun miehen maineessa niiden silmissä, jotka minut tietävät. Mutta ne, jotka minut tuntevat, pitävät minua todennäköisesti melko reiluna ja mukavana tyyppinä.
No, kun on tässä vaiheessa saatu heikot karsittua pois, valitaan erittäin hyvistä paras. Testejä, laskuja, paineensietokykyä, ongelmanratkaisua, nokkeluuttaa, selvitymistä hankalista tilanteista jne. jne. testataan.
Lisäksi kerron aina täysin avoimin kortein, että tässä työssä perhe-elämä kärsii helposti. Säännöllisen työajan ajatuksen voi unohtaa saman tien. Meillä mitataan ihmisiä vain tuloksen perusteella. Jos jollekulle on muut asiat selvästi tärkeämpiä (eli aina pitää päästä esim. klo 18 viimeistään himaan) niin käsken lähtemään heti kotiin. Se on reilua työnhakijaa kohtaan, tällaiset tyypit eivät meillä pärjää.
Kun hyvä tyyppi löytyy, niin tämä tyyppi ostetaan meille. Oli se palkka mitä hyvänä. Hyvä maksaa ja jos kyseessä ei olekaan hyvä, niin lopetetaan maksaminen. Alkupalkka voi olla 6000-11000 eur/kk, riippuen trackista, osaamisesta, kokonaisuudesta.