Työhaastattelun syvin olemus

[sekolust]

Muutama vuosi sitten menin haastatteluun ennalta tuttuun paikkaan, johon mua oli pyydetty ilman, että sitä paikkaa hain.

Kiitos vastauksesta.

Mulla oli noin 1½ vuotta takaperin tilanne, jossa haettuun paikkaan oli tasan yksi pätevämpi koko maassa. Se, joka hommasta oli luopumassa kun lähti "lokaalista" "globaaliksi". Pari kollegaa suoraan totesivat, että eivät edes hae kun mä haen. Useammalta tuli sitten kahta eri kommenttia. Toinen oli, että "koska aloitat" ja toinen "miksi tämä edes on haussa". Kun homma lopulta menikin ennalta valitulle vähemmän pätevälle, niin osastolta 3-4 jamppaa vaihtoi hommia ja suurena syynä oli se, että "turhaan katsoisivat kannattaako edes parempaa odottaa". Silloin valitulla ei varmasti ollut parempia näyttöjä, asiaosaamista tai vastaavaa, mutta ne "johtajaominaisuudet" ratkaisivat asiantuntijahommassa. Parempia testituloksia ei valittu varmasti vetänyt, kokemus oli täysin mun puolella ja osaaminen meni 100-0 mulle. Viimeksi tänään (tai jo eilen, keskiyö meni jo) tuli korjattua sen "paremman" virheitä, mikä ei poikkea normiviikosta tai edes -päivästä ollenkaan. On muuten yksi merkittävä syy, miksi kilpailija kiinnostaa. Mitä minäkään täällä teen, kun hyvää työtä ei palkita.

Tällä hetkellä tilanne on se, että maanantaina tuli kyselyt koska tulen haastatteluun, kun sunnuntaina lähti paperit. Kaksiosaisen sijaan "nyt testataan" yksiosaista, mikä on ala ja erityisesti homma huomioiden tyystin poikkeuksellista. Normaalisti näissä hommissa osaston sisälläkin mennään kaksiosaisella, puhumattakaan kun ulkopuolelta tullaan. Ja nuo siis "alempiin hommiin". Tänään pakolliset testit tuli tehtyä, ja jos noissa joku meni reisilleen, niin se on sitten suuri yllätys. Todennäköisesti perjantaina on sitten se haastattelu, tosin oma kalenteri tuli lukittua huomisesta alkaen. Käytännössä jos perjantaina ei haastattelua ole, niin vedetään huomenna (tai siis tänään) ad hocina tai torstaina.

Luottavaisin mielin tässä ollaan. Vaikea nähdä miten tästä jäisi mustapekka käteen. Mentaalisesti on tullut valmistauduttua haastikseen ja viimeisin viestittely paikasta ei ainakaan vähennä uskoa siitä, että syyskuussa hommat jatkuvat kilpailijalla. Ja rehellisesti sanoen, jos homma ei urkene, niin ala vaihtuu toiseen samoin tein.

 

[Snakster]

Nyt kun olen tässä kesän korvalla haastatellut taas jonkin verran töihin pyrkivää jengiä, niin sellainen ilmainen vinkki kaikille, että jos haastattelun aluksi pyydetään kertomaan hieman itsestään, niin työhaastattelussa se kysymys ei tarkoita sitä, että kiinnostaisi tietää, kuinka monta lasta tai lemmikkiä sinulla, millainen on parisuhdetilanteesti tai mitä harrastat. Kun työhön ollaan palkkaamassa tekijää, niin nuo ovat täysin epäoleellisia juttuja ja jos joku aloittaa haastattelun kertomalla lapsista, niin se on melkeinpä rasti suoraan yli.

Ja esittely hoidetaan muodossa etunimi_sukunimi, eikä mitään vitun muka-leppoisia virtasen villejä.

 

[hihhu]

Kun työhön ollaan palkkaamassa tekijää, niin nuo ovat täysin epäoleellisia juttuja ja jos joku aloittaa haastattelun kertomalla lapsista, niin se on melkeinpä rasti suoraan yli.

Tähän laitan pöydän toiselta puolelta sen verran vastaan, itse jos ei ole ihan epätoivoinen työpaikan suhteen, niin lapsilla, lemmikeillä ja harrastuksilla lähdetään aina liikkeelle. Työnantajasta, joka ei ymmärrä olevansa prioriteeteissa mahdollisesti ihan top 5 perheellisen ihmisen arjenpyörittelyssä ei kannata olla kiinnostunut jos ei ole pakko. Kun ne lapset ja lemmikit, jotka ei työnantajaa pätkääkään kiinnosta on kipeitä tai muuten kusessa, niin on ihan hyvä, että niiden olemassaolo ja tärkeys on isketty naamaan. Tietty jos on kusesssa ja pakko saada se paikka, niin sitten toisin. Ja jotkut konsulttihaastattelut toki erikseen. Ja kesäduunit.

 

[Snakster]

Tähän laitan pöydän toiselta puolelta sen verran vastaan, itse jos ei ole ihan epätoivoinen työpaikan suhteen, niin lapsilla, lemmikeillä ja harrastuksilla lähdetään aina liikkeelle. Työnantajasta, joka ei ymmärrä olevansa prioriteeteissa mahdollisesti ihan top 5 perheellisen ihmisen arjenpyörittelyssä ei kannata olla kiinnostunut jos ei ole pakko. Kun ne lapset ja lemmikit, jotka ei työnantajaa pätkääkään kiinnosta on kipeitä tai muuten kusessa, niin on ihan hyvä, että niiden olemassaolo ja tärkeys on isketty naamaan. Tietty jos on kusesssa ja pakko saada se paikka, niin sitten toisin. Ja jotkut konsulttihaastattelut toki erikseen. Ja kesäduunit.

Varmaan vähän riippuu haettavasta paikasta, mutta itse kyllä pyrin pääsääntöisesti löytämään osaavia ammattilaisia ja työhaastattelussa pyrin selvittämään paikkaa hakeneen henkilön osaamista ja ominaisuuksia työntekijänä. Se on minulle aivan yhdentekevää, mitkä prioriteetit ovat työpaikan ulkopuolella.

Toki perheellisellä ihmisellä esim lasten sairastelu vaikuttaa poissaolojen muodossa, mutta sehän on tietysti ihan ok, eikä sellainen vaikuta rekrytointipäätökseen.

 

[Karhunkulta]

Varmaan vähän riippuu haettavasta paikasta, mutta itse kyllä pyrin pääsääntöisesti löytämään osaavia ammattilaisia ja työhaastattelussa pyrin selvittämään paikkaa hakeneen henkilön osaamista ja ominaisuuksia työntekijänä. Se on minulle aivan yhdentekevää, mitkä prioriteetit ovat työpaikan ulkopuolella.

Toki perheellisellä ihmisellä esim lasten sairastelu vaikuttaa poissaolojen muodossa, mutta sehän on tietysti ihan ok, eikä sellainen vaikuta rekrytointipäätökseen.

Vaikuttaa tosiaan että olet äärimmäisen kankealla ja vanhoillisesti asennoituneella alalla rekryämässä. Jännä, että ainoastaan siis työllä ja osaamisella on merkitystä. Ei vaikka sillä onko se hakija perheellinen, rauhallista elämää työajan ulkopuolella viettävä tasapainoin henkilö vai pätevä perheetön rapajuoppo, jonka poissaoloja tai mahdollista työuran kokonaan katkeamista ei voi tietää, koska elämäntavat työn ulkopuolella ovat mitä ovat.

Jos pyydetään kertomaan itsestään, niin kyllä minkäkin silloin itsestäni kerron. Millainen henkilö olen ja mitä elämään työn ulkopuolella kuuluu. Kyllä mua ainakin on kiinnostanut mikä se henkilö siellä osaamisen taustalla on ollut. Moni on kyllä osannut ummet ja lammet kertoa mitä osaa (=luulee osaavansa) mutta lopulta pohjalta löytyy pelkkä tuhnu. Helpottaa kummasti kun yrittää selvittää sitä hakijaa osaamisen takaa. Paljastuu usein ne hyvät ja huonot piirteet aika nopeasti.

Edit: Tietty jos homma ei vaadi minkäänlaista persoonaa tai osaamista tulla toimeen yhdenkään toisen ihmisen kanssa, niin ymmärrän tuon, että pelkkä kyseisen työn rautainen osaaminen on se asia mikä kiinnostaa.

 

[Snakster]

Vaikuttaa tosiaan että olet äärimmäisen kankealla ja vanhoillisesti asennoituneella alalla rekryämässä. Jännä, että ainoastaan siis työllä ja osaamisella on merkitystä. Ei vaikka sillä onko se hakija perheellinen, rauhallista elämää työajan ulkopuolella viettävä tasapainoin henkilö vai pätevä perheetön rapajuoppo, jonka poissaoloja tai mahdollista työuran kokonaan katkeamista ei voi tietää, koska elämäntavat työn ulkopuolella ovat mitä ovat.

Olen vahvasti naisvaltaisella alalla, jossa aika isolla osalla porukkaa aika moni muu asia on tärkeämpää kuin työ ja osaaminen. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että ne asiat, joita työhaastattelussa ei saa kysyä, ovat sellaisia, joita ei myöskään tarvitsisi oma-aloitteisesti kertoa. Ei se nyt mikään ehdoton turn-off ole, jos hakija sanoo, että perheeseen kuuluu kaksi lasta, mies ja koira, mutta jos sillä lähdetään liikkeelle, niin on selvää, että hakijalle ei ole valjennut, minkä takia siinä pöydän ääressä istutaan.

Ja omaan CV:een ei tulisi mieleenkään laittaa mainintaa perhesuhteista tai maratonenkasta. Hyvin on pärjätty ilmankin.

 

[Karhunkulta]

@Snakster Siksi tosin moni varmasti tuo henkilöä esiin, että ne 187 muuta hakijaa osaavat myös kaikki kertoa sen saman alan, jota ovat opiskelleet samantasoisessa koulussa ja ne kolme aiempaa työnantajaa, joissa niitä ihan samoja töitä on tehty. Arvallako sä sen ”voittajan” palkkaat?

Toisaalta oman alan rekry menee ”kolmen ison” kesken näin: ”Oletko halpa ja nuori (=omaat vain vähäisen kokemuksen työstä) ja sinulla on pätevyydet kunnossa? Onneksi olkoon! Paikka on teidän!”

Ja kääntöpuoli:” Omaatko kokemusta vaativistakin tilanteista ja kokemusta on myös esimiestyöstä? Ai mutta, olet tolla väärällä firmalla ollut aiemmin töissä ja kokemuslisät on tapissa (1,5e/h enemmän kuin aloittelijalla). Joo ei kannata edes hakea meille enää ikäloppuna ja väärän firman saastuttamana.

 

[adolf]

Nimi - missä asuu - mitä on opiskellut ja missä, koska valmistui - mitä on tehnyt työkseen (ei kaikkia kesätöitä ja harjoitteluita, vaan tärkeimmät työpaikat) - työnantaja(t) ja mitä siellä teki, lyhyesti oma osaaminen sitä miettien, mikä liittyy haettavaan työpaikkaan. Mitä pystyy työkokemuksen ja osaamisen myötä tarjoamaan juuri siihen tehtävään, josta keskustellaan.

Tuon kun mahduttaa muutamaan minuuttiin, niin sillä pärjännee ihan hienosti. Sen jälkeen keskustelu lähtee sitten mihin lähteekään.

 

[ultrar]

Muutaman vinkin voin antaa, ainakin itse arvostan, kun johtoryhmääni rekrytoin uusia henkilöitä.

Kättely on tärkeä, älä purista liian kovaa, mutta ole kuitenkin jämäkkä, jos tunnen lauantaisiivun kädessäni, niin syntyy heti veltto vaikutelma henkilöstä. Katso silmiin esittäytyessä ja mielellään myös haastattelun aikana, lattiaan tuijottajat karsiutuvat pois automaattisesti. Mielellään istu ryhdikkäästi. Pukeutuminen on myös tärkeää, etenkin jos haet alalle, jossa joudut tekemään töitä asiakkaiden kanssa.

Mieti etukäteen, mitä kysymyksiä sieltä voi tulla vastaan. Pahinta on tavallaan, jos haastateltava mykistyy täysin ja seuraa 10 sekunnin kiusallinen hiljaisuus. Jos olet kovin epävarma ja tarvitset hiukan miettimiaikaa, niin voit heittää pienen tarkentavan kysymyksen, jolla pelaat sitten aikaa itsellesi. Älä vastaa liian laveasti ellei sinulta sitten kysytä jatkokysymyksiä. Älä koskaan hauku entistä työnantajaasi, vaikka mieli tekisikin, sinulla on pakko olla muu motiivi saada se työpaikka.

Usein kysytään vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, joita myös meiltä kaikilta löytyy, mieti nekin etukäteen. Työhaastattelussa ei kannata käydä kyselemään heti lomista ja varsinkaan, voisinko saada viikon lisää lomaa ellei syy ole aidosti tärkeä.

Ehkä se tärkein on, että mieti etukäteen mitä työtä oikeasti haet ja mitä se työ pitää sisällään, sinulta kuitenkin tullaan kysymään asioita sen ympäriltä. Kun vain jaksaa valmistautua hyvin, niin mahdollisuudet nousevat merkittävästi, papereilla ja vanhoilla tekemisilläsi ei se työpaikka aukea yleensä.

 

[Snakster]

Hyviä vinkkejä @ultrar ilta.

@Karhunkulta en tosiaan arvalla ketään valitse, mutta en myöskään valitse perhesuhteiden ja harrastusten perusteella. Kyllä se osaaminen, ajattelun kirkkaus, kyky käsitellä ja jäsentää tietoa, alan kehityksestä jollain tavalla perillä oleminen ja työskentelyote selviävät yleensä ihan substanssiasioista puhuttaessa. Lisäksi pidemmissä prosesseissa on tullut teetettyä joitain tehtäviä, joista selviää aika hyvin, miten hommat hoituvat.

 

[Karhunkulta]

@Snakster No kyllä sä tota lopulta hyvin avasit. Alunperin ihmettelin, kun sain käsityksen, että tosiaan sinua ei kiinnosta henkilö vaan pelkkä työosaaminen.

@ultrar Helppo yhtyä noihin vinkkeihin.

Omalla alalla tuo rekry tulee pakkomuutoksen eteen vielä lähitulevaisuudessa. Kun palveluja tuotetaan asiakkaille ja asiakkaat tulevat aina vain vaativimmiksi, niin se ei nyt vaan enää riitä, että pidetään pari-kolme kokenutta yksikössä ja loput palkataan suoraan koulunpenkiltä, ettei tarvii maksaa niille kuin pullanmurut. Ja vielä se, että mitä pienempi torppa, sitä enemmän se edellinen työnantaja alalta leimaa sinua negatiivisesti, kun kilpailijalle on pakko kiukutella. Ihan pakko ja se on sinun syysi, että olet siellä toisella joskus ollut töissä.

PK-seutu säästyy tietty tältä, koska valinnanvaraa on niin paljon enemmän ja tiettyihin kohteisiin asiakas velvoittaa tietyn pätevyystason omaavan henkilön. Täällä ei niin paljoa isoja asiakkaita ole. Saati niitä kiinnosta vaihtaa helpolla yhtä kuluerää toiseen, jos nyt jotenkiten pysyy kynä kädessä ja hommat edes jotenkin sujuu.

 

[SOF1969]

Usein kysytään vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, joita myös meiltä kaikilta löytyy, mieti nekin etukäteen.

Itselle on tullut tapa esittää kysymys tyyliin "voisitko kuvailla missä olet työurallasi onnistunut ja millaisia epäonnistumisia on ollut?".
Vaikuttaa että monet arastelevat kovasti myöntää heikkouksiaan, mutta sitten konkretian kautta ne on helpompi esittää. Jokainenhan
meistä on kuitenkin epäonnistunut. Mutta kannattaa tosiaan miettiä etukäteen, koska tilanne jossa sanotaan että "No, ei mulla kyllä
mitään heikkouksia oikein ole" on kiusallinen.

 

[Snakster]

@Snakster No kyllä sä tota lopulta hyvin avasit. Alunperin ihmettelin, kun sain käsityksen, että tosiaan sinua ei kiinnosta henkilö vaan pelkkä työosaaminen.

Nyt hiljattaisessa rekryssä meinasi mennä jo itsellä silmien pyörittelyksi, kun alkuun kysyin, että kerro vähän itsestäsi ja miksi olet hakenut tätä paikkaa, niin kolme ensimmäistä haastateltavaa aloittivat, että "olen xx-vuotias, minulla on kolme lasta ja asun rivitalossa..." Neljäs haastateltava aloitti kertomalla viime aikaisista duuneistaan ja omaan tulevaan urakehitykseen liittyvistä asioista, niin olihan se jotenkin todella paljon vakuuttavampi aloitus. Ihan suorastaan kiinnostuin :)

 

[ultrar]

Pienenä kevennyksenä, mutta toinen puoli myös on totta. Mikäli haastattelija kysyy, että seuraatko jääkiekkoa? Vastaat, että kyllä ja olen intohimoinen HIFK:n kannattaja, mikä tietysti on hyvä asia, mutta haastattelija voikin olla sitten täysin vastakkaista mieltä seurasta. Itse en kysy koskaan noita keneltäkään, mutta tiedän, että niitäkin saatetaan kysyä. Ole mieluummin siis neutraali ja vastaa, että seuraan jääkiekkoa ja eniten kiinnostaa Suomen maajoukkue, et ainakaan sulje itseäsi pois noin heikosta syystä. Varo myös, jos haastattelija erehtyy kysymään politiikasta, en suosittele, että kerrot omistavasi jonkun puoluekirjan,

 

[pernaveikko]

Pahinta on tavallaan, jos haastateltava mykistyy täysin ja seuraa 10 sekunnin kiusallinen hiljaisuus.

Enpä tiedä miten tämäkään sitten menee kaikkien kohdalla. Pidin eilen aloittaneen kesäplikan haastattelun ja se teki oikein hyvän vaikutuksen, kun hän ei jäätynyt, mutta piti välillä miettimistaukoa sanoakseen nyt en tiedä enkä rupea arvailemaan.

Ala on semmoinen missä ei voisikaan tietää kaikkea ja taisi joku kysymys olla sellainenkin missä en enää ollut itsekään ihan varma mikä olisi joku mallivastaus.

Itselle on tullut tapa esittää kysymys tyyliin "voisitko kuvailla missä olet työurallasi onnistunut ja millaisia epäonnistumisia on ollut?".
Vaikuttaa että monet arastelevat kovasti myöntää heikkouksiaan, mutta sitten konkretian kautta ne on helpompi esittää.

Minulta kysyttiin nykyiseen hommaan "oletko saanut joskus huonoa palautetta, mistä se johtui ja miten tilanteesta selvittiin."

Tuohon on helppo vastata, kunhan ei niitä kertoja mainitse milloin on tullut kunnolla paskaa.

 

[adolf]

Pienenä kevennyksenä, mutta toinen puoli myös on totta. Mikäli haastattelija kysyy, että seuraatko jääkiekkoa? Vastaat, että kyllä ja olen intohimoinen HIFK:n kannattaja, mikä tietysti on hyvä asia, mutta haastattelija voikin olla sitten täysin vastakkaista mieltä seurasta. Itse en kysy koskaan noita keneltäkään, mutta tiedän, että niitäkin saatetaan kysyä. Ole mieluummin siis neutraali ja vastaa, että seuraan jääkiekkoa ja eniten kiinnostaa Suomen maajoukkue, et ainakaan sulje itseäsi pois noin heikosta syystä. Varo myös, jos haastattelija erehtyy kysymään politiikasta, en suosittele, että kerrot omistavasi jonkun puoluekirjan,

Täältä toiselta puolelta pöytää rupeaa aina tässä vaiheessa menemään tunteisiin, kun rupeaa tulemaan liikaa tätä "ole sitä, tee tätä, puhu näin, käyttäydy näin" litaniaa. En minä ainakaan voi mennä haastatteluun tai mihinkään ihmiskohtaamiseen sillä tavalla, että mulla on liikaa päässäni tätä käyttäytymissääntöviidakkoa.

Jos siellä taustalla on sitä työpaikkaan liittyvää kovaa, konkreettista osaamista etkä ole sosiaalisesti aivan toivottoman avuton tumpelo, niin minä väitän, että silloin pärjää hyvin missä tahansa haastattelussa. Sinne voi silloin mennä itsevarmasti ihan omana itsenään, miettimättä liikaa tätä em. litaniaa. Totta kai se oma osaaminen pitää osata tuoda esille, mutta eiköhän osaajat osaa sen tuoda joka tapauksessa ilman jonkun konsultin 5 pennin vinkkejäkin.

 

[SOF1969]

Pienenä kevennyksenä, mutta toinen puoli myös on totta. Mikäli haastattelija kysyy, että seuraatko jääkiekkoa? Vastaat, että kyllä ja olen intohimoinen HIFK:n kannattaja, mikä tietysti on hyvä asia, mutta haastattelija voikin olla sitten täysin vastakkaista mieltä seurasta. Itse en kysy koskaan noita keneltäkään, mutta tiedän, että niitäkin saatetaan kysyä. Ole mieluummin siis neutraali ja vastaa, että seuraan jääkiekkoa ja eniten kiinnostaa Suomen maajoukkue, et ainakaan sulje itseäsi pois noin heikosta syystä.

En ole kysynyt varsinaisena kysymyksenä, mutta taannoin haastateltava kertoi valmentavansa junnuja fudiksessa. Sitten kun kysyin että kannatatko itse jotain seuraa, vastaus oli "HJK ja Barcelona". Kyllä se jotain kertoo arvomaailmasta :-)

Itse kyllä vastaisin aina haastattelussa kannattavani HIFK:ta. Jos se on ongelma, pitäkää tunkkinne.

 

[Snakster]

Täältä toiselta puolelta pöytää rupeaa aina tässä vaiheessa menemään tunteisiin, kun rupeaa tulemaan liikaa tätä "ole sitä, tee tätä, puhu näin, käyttäydy näin" litaniaa. En minä ainakaan voi mennä haastatteluun tai mihinkään ihmiskohtaamiseen sillä tavalla, että mulla on liikaa päässäni tätä käyttäytymissääntöviidakkoa.

Eihän näitä ole tarpeen erikseen opetella kuin siinä tapauksessa, että perusasiat eivät ole ennestään hallussa. Jos osaat kätellä ja katsoa silmiin puhuessasi, niin ei sitä tietenkään tarvitse silloin erikseen opetella, mutta kyllä silloinkin valmistautumiseen kuuluu esimerkiksi se, että silmäilet organisaation strategiaa edes pikkuisen ja vähän otat selvää, mihin olet menossa ja mitä siinä hommassa suurin piirtein edellytettäisiin.

Vielä yksi vinkki hakemuksiin: kappalejako!

 

[Pausima]

En ole kysynyt varsinaisena kysymyksenä, mutta taannoin haastateltava kertoi valmentavansa junnuja fudiksessa. Sitten kun kysyin että kannatatko itse jotain seuraa, vastaus oli "HJK ja Barcelona". Kyllä se jotain kertoo arvomaailmasta :-)

Itse kyllä vastaisin aina haastattelussa kannattavani HIFK:ta. Jos se on ongelma, pitäkää tunkkinne.

Jos on oikein epätoivoinen niin varmaan silloin on hyvä tosiaan olla puolueeton kaikessa. Itse olen jo onneksi siinä tilanteessa työmarkkinoilla, että jos joku nyt Tapparan kannattamisesta jättää työn antamatta niin todellakin voivat pitää tunkkinsa.

 

[pernaveikko]

Kuinka moni edes on lopulta mitenkään niin epätoivoisia. Jokainen hakija hakee useihin paikkoihin eikä siinä ole mitään epätoivoista.

Katsotaan miten kesä menee ja huvittaisi kysyä kesätytöltä kuinka moneen muuhunkin paikkaan hait. En halua tietenkään ahdistella kysymyksellä, mutta jos tulee joku sopiva tilanne.

Ei edes kannata arvioida mitään lukuja, koska ne paikat on varmaankin ainakin kymmeniä.

Huomaa kuinka olen kokematon haastattelija, kun tuli mieleen mihinkähän se kakkoseksi jäänyt päätyi. Hän on taatusti jossain toisesssa yrityksessä hommissa.

 

[Peltinen]

Jos on oikein epätoivoinen niin varmaan silloin on hyvä tosiaan olla puolueeton kaikessa. Itse olen jo onneksi siinä tilanteessa työmarkkinoilla, että jos joku nyt Tapparan kannattamisesta jättää työn antamatta niin todellakin voivat pitää tunkkinsa.

Vaikka kuinka ajattelisi, että paikat valitaan järkisyillä niin aika usein ihmisillä tunne ohjaa päätöksiä ja jos jää paha fiilis niin paikka jää saamatta. Itse en ikinä ole oikeassa työhaastattelussa ollut (en ole koskaan-otsikon asia) mutta monessakin myyntipalaverissa ja näkisin ne melko pitkälle tasan samana asiana. Toisessa vaan myydään itseään. Muuten kaikki samat jutut pätevät, haastattelijalle / asiakkaalle pitää jättää hyvä, turvallinen ja luottavainen mieli. Osaaminen / tuotteen ominaisuudet pitää tietty olla kunnossa mutta aika usein kaupan / rekrytoinnin ratkaisee jokin muu kuin se viimeinen erinomainen ominaisuus listalla.

Tuossa kannattamisasiassa en lähtisi "kannatan maajoukkuetta" linjalle. Jos joku sitä kysyy se tarkoittaa, että asia merkitsee hänelle paljon ja silloin pitää näyttää intohimoa lajiin vaikka joukkue ei olisikaan sama ja samalla jää mielikuva "se Tapparan mies".

 

[SOF1969]

Tuossa kannattamisasiassa en lähtisi "kannatan maajoukkuetta" linjalle. Jos joku sitä kysyy se tarkoittaa, että asia merkitsee hänelle paljon ja silloin pitää näyttää intohimoa lajiin vaikka joukkue ei olisikaan sama ja samalla jää mielikuva "se Tapparan mies".

Kyllä, kyllä. Aina näytetään väriä, oli mikä oli. Toki sillä voi olla seurauksensa, en kyllä itse palkkaisi nikkeli-joukkueen kannattajaa. Paitsi ehkä jos olisin nikkeli-bisneksessä mukana. Ehkä.

 

[sekolust]

Kyllä, kyllä. Aina näytetään väriä, oli mikä oli. Toki sillä voi olla seurauksensa, en kyllä itse palkkaisi nikkeli-joukkueen kannattajaa. Paitsi ehkä jos olisin nikkeli-bisneksessä mukana. Ehkä.

Tää on näitä. Jos mulle joku hakija olisi muita parempi, niin ihan sama vaikka kannattaisi Putinia (olettaen ettei olisi työn kannalta merkitystä) ja olisi Päivi Räsäsen henkilökohtainen palkaton orja, niin ihan sama. Mutta jos tasaveroisista hakijoista pitäisi valita, niin eiköhän valinnassa vaikuttaisi myös työn ulkopuoliset "fanituskohteet" ja "varautumista aiheuttavat asiat". Toki mulle on ihan sama onko joku Jokerien, HIFK:n vai vaikka Kärppien kannattaja, mutta kyllä mä uskon tulevani paremmin toimeen toisen kiekkofanin kanssa, kuin jonkun pitsiä nypläävän kanssa. Jos se pitsiä nypläävä olisi haun perusteella parempi, palkkaisin heti. Jos taas se "hokiäijjä" olisi tasavertainen, niin kääntyisin hänen puoleensa. Riippumatta mitä seuraa kannattaa. Ja rehellisesti sanoen, Putinia kannattavan henkilön palkkaaminen vaatisi kahta asiaa: hakija olisi selvästi parempi ja työn osalta olisi aivan se ja sama miten henkilö suhtautuu Putiniin. Tähän toki lisättävä, että mulle Nordis ei ole mikään punainen vaate koskaan ollut. Kun Jokerit pelasi Liigaa, kävin useita kertoja kauden aikana Nordiksella muutenkin kuin paikallisten aikana. Ja on tuolla vielä Jokerien KHL-aikakaudellakin tullut käytyä.

Nykytilanteessa jos olisin hakijana ja joku kynnysjuttu olisi todeta seuraavani vain maajoukkuetta, fanittavani Kärppiä tai käyväni Nordiksella katsomassa "lähes kaikki matsit" Jokerien kannattamisen sijaan, niin pyytäisin pitämään tunkkinsa. Jos taas mulla ei olisi backuppina "varmaa" duunia usealta alan toimijalta, niin varmaan en edes kertoisi hokista. Mä ymmärrän hyvin sen, että jos haastattelija tai valinnasta päättävä suhtautuu Jokereihin kriittisesti, mun pitäisi olla selvästi parempi, kuin se "joku muu".

Sinänsä jännä, että mulle tuli tuossa jokunen kuukausi viestiä, jossa todettiin vapaasti lainaten "mitä tarvitsisi tarjota, jotta työpaikkasi olisi tässä Hartwall Arenan kupeessa?". Henkilöltä, joka ei seuraa hokia tippaakaan duuniaan lukuunottamatta, duuniin jossa sanktiot ovat merkittävä asia ja jossa "headhunter" tietää aivan tasan tarkkaan, että olen tuotakin propagandaliigaa käynyt kausarilla katsomassa ja venäläiskäsissä olevaa seuraa olen kannattanut siitä asti, kun millään oli mitään merkitystä. Ja vieläkin kannatan ja seuraan, vaikka on valuttu siihen missä nyt ollaan. Ensi kuussa aloitan noissa hommissa ja käytännössä hommat oli sovittuna ennen, kuin Jokereihin saatiin pakotteiden ulkopuolisia omistajia.

 

[Krepo]

Itse oon duunarihommissa, tosin viimeiset kymmenisen vuotta esimies asemassa. Työpaikkaa oon vaihtanut useamman kerran tuona aikana. Puolet kerroista on uudesta paikasta soiteltu ja kyselty halukkuutta vaihtaa työpaikkaa. Toiset paikat oon saanut ihan soittamalla hakijalle. Mikäli joku sanoisi, että laita hakemus, niin se työhaku loppuisi kohdaltani siihen. Pikkupaikkakunnalla kun asuu, ja vuosia takana näissä hommissa on niin melkolailla kaikki kyllä meidän hommissa miut tietää, ja sen mitä miulla on toimipisteelle annettavana.

Jonkin verran oon vuosien saatossa ollut hakemassa henkilökuntaa. Yleensähän sitä soitetaan kaikki tutut läpi, ja vasta sitten laitetaan haku molliin. Melko vähän meidän meidän hommiin hakee potentiaalisia hakijoita, ja pari, kolme oon vaan pyytänyt haastatteluun. Hakemuksestahan näkeee aikasemman kokemuksen, ja muut yleisesti tarvittavat tiedot, ja itselleni nuo haastattelut on lähinnä sen tutkimusta kuinka hyvin miulla henkilökemiat kohtaa hakijan kanssa. Pienellä porukalla kun tehdään niin miusta luonne on etusijalla. Osaamista voi aina kehittää, mutta löysäilijästä et tekijää saa. Saatikka joku valittaja myrkyttää helposti koko työyhteisön.

 

[tiimari]

Kävin elokuun alussa huvikseni tsekkaamassa monsterista avoimia työpaikkoja ja silmiin pisti ilmoitus, jossa työtehtävät olivat melko lailla nykyiset, paitsi että niitä oli paljon vähemmän (määrällisesti). Keväällä olin 20 vuoden työvuoden jälkeen uskaltanut kysäsistä palkankorotusta, jonka seurauksena tuli 55 euron korotus. Otin tuon täysin henkilökohtaisena vittuiluna ja siitä asti ollut tiedossa, että ehkä olisi aika vaihtaa maisemaan.

Soitin kysyäkseni tehtävästä hieman lisätietoja ja yllätyksekseni tämä henkilö rupesi kyselemään melkoisesti itsestäni. Kerroin omasta urastani ja pyysi laittamaan hakemuksen sisään, kuulemma etsivät juuri minun profiilin henkilöä. Sanoin, että voin laittaa, mutta että eipä ole hirveesti tullut haettua, joten ei varmaan hakemukseni ole kummoinen. Kysyi siinä vielä lopuksi nimeäni.

Jätin hakemuksen ja palkkatoiveen, jossa oli maltillinen korotus nykyiseen palkkaani.

Heti hakuajan umpeutumisen seuraavana päivänä soittivat ja kysyivät onko aikaa puolen tunnin puhelinhaastatteluun. Sillä hetkellä ei ollut, mutta sovittiin aika. Mielestäni se ei mennyt kovin hyvin, mutta eipähän tarvinnut valehdella. Vastailin vaan kysymyksiin ja kyselin itsekin onneksi jotain työtehtävään liittyviä yksityiskohtia. Heti seuraavana päivänä soittivat ja pyysivät haastatteluun. Ja se haastattelu on sitten huomenna.

Nyt pikkuisen jänskättää, että mitä mahtavat kysellä ja kun ei yhtään tiedä monta henkilöä on vielä jäljellä.

Kannattaako minun olla "vaikeasti tavoiteltava" kuten olin puhelinhaastattelussa, eli että varsinaisesti ei mitään hinkua pois nykyisestä työstäni ole?

Ja myös tuo oma irtisanoutumisaika mietityttää. Eikös se yleensä ole kuukausi?

Miten esimerkiksi täysien kesälomien kanssa, eikös näitä ole neuvoteltavissa yksityisellä puolella?