Tälläiseksi on maailma mennyt. Tinderissäkin, kun saa joskus harvoin matchin, niin kuvittelee tässähän voisi olla vaikka saumaa, mutta ei tietenkään ole.
Luonnollisesti työnantajaakaan ei kiinnosta pätkääkään nostaa turhia toiveita hakijassa kutsumalla tämä haastatteluun. Hienoa toimintaa eikä tuhlaa millään tavalla hakijan aikaa.
Pari viikkoa sitten palkkasin julkisen puolen tehtävään henkilön, jolla oli ammattikoulua vastaavan tasoinen koulutus. Hakijoissa oli myös mm. saman alan yliopistosta valmistunut maisteri, mutta en pyytänyt häntä edes haastatteluun.Mutkat suorina, julkiselle puolelle on valittava pätevin ja yksityiselle kenet haluaa. Julkisella puolella saa mys valittaa jos tässä on osaaminen ja kokemus ohitettu.
Mutta yksityiselle puolelle sain sellaisen vastauksen kuin oletin, "hakemuksella pääset haastatteluihin ja kun nykyisin haetaan "hyviä tyyppejä" niin haastattelu on se tärkeämpi ja ratkaiseva"
Sinulla taitaa olla hieman turhan negatiivinen kuva julkisen puolen rekryistä.
Tämä toki riippuu hyvin paljon siitä onko kyseessä virkasuhde vai työsuhde. Virkasuhteeseen täytyy aina valita ansioitunein hakija, mutta myös työsuhteeseen valinnassa voi joutua selittelemään sitä, miksi selvästi ansioituneempi hakija jäi valitsematta.Ei se ihan näinkään mene. Heitän nyt esimerkin opetusmaailmasta; haussa on vaikkapa lukion matematiikan lehtori. Tällöin pätevyys on ylempi korkeakoulututkinto, opetettavan aineen pätevyys sekä pedagogiset opinnot suoritettuna. Tämän jälkeen lukio voi asettaa omia painotusalueitaan rekryyn. Silti jokainen sellainen hakija, joka täyttää nuo ensimmäiset kolme kriteeriä, voidaan valita. Tässä kohtaa esim. pidempi kokemus tai muu osaaminen ei sinänsä paina mitään, jos mainitut ehdot täyttyvät. Rehtori tekee esityksen ja esimiehensä opetustoimessa tekee päätöksen, joka on äärimmäisen harvoin eriävä. Toki valittaahan aina voi, mutta eivät ne ole menneet 2000-luvulla ko. syistä oikeastaan ikinä lävitse. Toki sitten esim. ketjutuskorvaukset tjsp. ovat eri asia.
Eli kyllä julkisellakin voidaan valita juuri se ns. oikea tyyppi kunhan peruskriteerit täyttyvät.
Näillä tiedoilla, tässä voisi olla juuri sellainen tapaus jossa työnhakijan riitauttaessa asian saisi niitä hyviä perusteluita esittää. Riippuu toki aina haettavasti tehtävästä, mutta jos korkeammasta koulutuksesta olisi ollut etua tehtävässä suoriutumiseen, eikä työntekijää ole kutsuttu edes haastatteluun, niin voi olla suhteellisen hankala selittää miksi hänen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät työhön sopineet. Mutta nämä ovat toki aina tapauskohtaisia, eikä välttämättä juuri tuossa sinun tapauksessa näin ole. Pointti kuitenkin se, että hyvät perustelut sille valinnalle on oltava jos selvästi ansioituneempi hakija jätetään valitsematta.Pari viikkoa sitten palkkasin julkisen puolen tehtävään henkilön, jolla oli ammattikoulua vastaavan tasoinen koulutus. Hakijoissa oli myös mm. saman alan yliopistosta valmistunut maisteri, mutta en pyytänyt häntä edes haastatteluun.
Kyllä julkisella puolellakin saa palkata kenet haluaa, kunhan tehtävään määritelty minimivaatimus täyttyy, kuten cottonmouth tuossa jo totesi.
Hyviä tyyppejä tulee yleensäkin palkattua. Hyvä jos olisi myös osaamista ja motivaatiota, niin oma työkin helpottuu.
Sinulla taitaa olla hieman turhan negatiivinen kuva julkisen puolen rekryistä. Toki virkasuhteissa on hieman tarkemmat kiemurat. Meillä teknisen puolen asiantuntijatehtävissä ei virkoja juuri olekaan.
No ei tarvitse tässä tapauksessa perustella mitenkään. Riittää ettei minua vaan huvittanut.Näillä tiedoilla, tässä voisi olla juuri sellainen tapaus jossa työnhakijan riitauttaessa asian saisi niitä hyviä perusteluita esittää. Riippuu toki aina haettavasti tehtävästä, mutta jos korkeammasta koulutuksesta olisi ollut etua tehtävässä suoriutumiseen, eikä työntekijää ole kutsuttu edes haastatteluun, niin voi olla suhteellisen hankala selittää miksi hänen henkilökohtaiset ominaisuudet eivät työhön sopineet. Mutta nämä ovat toki aina tapauskohtaisia, eikä välttämättä juuri tuossa sinun tapauksessa näin ole. Pointti kuitenkin se, että hyvät perustelut sille valinnalle on oltava jos selvästi ansioituneempi hakija jätetään valitsematta.
Olet toki tuosta periaatteessa oikeassa mutta unohdat nyt, että se voi myös näyttää syrjinnältä (ja myös olla sitä) jos esimerkiksi valittu henkilö edustaa toista sukupuolta tai on nuorempi kuin sivuutettu ansioituneempi hakija. Silloin pitää pystyä perustelemaan miksi valinta kohdistui kyseiseen henkilöön ja siihen ei riitä se, että ei huvittanut. Tämä nyt toki koskee ihan yleisesti kaikkia työpaikkoja.No ei tarvitse tässä tapauksessa perustella mitenkään. Riittää ettei minua vaan huvittanut.
Katsos kun palvelussuhteen laji määrää rekrytointitavan ja esim. kunnissa viranhaltijan rekrytointi poikkeaa huomattavasti työsuhteisen palkkaamisesta. Virkasuhteisiin ja työsuhteisiin sovelletaan osittain eri lainsäädäntöä. Esim. kuntien tehtävissä virkasuhdetta koskevat perussäännökset ovat kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa, (304/2003) ja työsuhdetta koskevat työsopimuslaissa (55/2001). Virkasuhteeseen palkattaessa mm. hakuilmoituksella on oikeudellista merkitystä arvioitaessa muun muassa hakijoiden ansioituneisuutta ja virkavalinnan perusteluja.
Työsopimuslaissa ei ole määräyksiä työsuhteisen henkilön valintaprosessista. Työsuhteisten osalta työnantajat voivat siis itse valita käytäntönsä eli lainsäädännön näkökulmasta työnantaja voi esim. käyttää sisäistä hakua tai valita henkilön ilman erillistä hakua. Itse olen juurikin palkannut ihmisiä työsuhteisiin. Meidän yksikössä toimintatavat eivät siltä osin eroa juurikaan yksityisen puolen tavoista. Toki hallintosäännön määräyksiä noudatetaan.
No ei tarvitse tässä tapauksessa perustella mitenkään. Riittää ettei minua vaan huvittanut.
Katsos kun palvelussuhteen laji määrää rekrytointitavan ja esim. kunnissa viranhaltijan rekrytointi poikkeaa huomattavasti työsuhteisen palkkaamisesta. Virkasuhteisiin ja työsuhteisiin sovelletaan osittain eri lainsäädäntöä. Esim. kuntien tehtävissä virkasuhdetta koskevat perussäännökset ovat kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa, (304/2003) ja työsuhdetta koskevat työsopimuslaissa (55/2001). Virkasuhteeseen palkattaessa mm. hakuilmoituksella on oikeudellista merkitystä arvioitaessa muun muassa hakijoiden ansioituneisuutta ja virkavalinnan perusteluja.
Työsopimuslaissa ei ole määräyksiä työsuhteisen henkilön valintaprosessista. Työsuhteisten osalta työnantajat voivat siis itse valita käytäntönsä eli lainsäädännön näkökulmasta työnantaja voi esim. käyttää sisäistä hakua tai valita henkilön ilman erillistä hakua. Itse olen juurikin palkannut ihmisiä työsuhteisiin. Meidän yksikössä toimintatavat eivät siltä osin eroa juurikaan yksityisen puolen tavoista. Toki hallintosäännön määräyksiä noudatetaan.
Toki valinnalle oli perusteet, vaikka niitä ei tosiaan tarvitse perustella millään tavalla. Tässä tapauksessa juurikin työkokemus ratkaisi, mutta tuota koulutustasoa ei pysty työsuhteisissa riitauttamaan, jos valittu täyttää vakanssin vaatimukset, kuten tässä tapauksessa. Tässä tapauksessa kaikki hakijat olivat samaa sukupuolta.tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön kielletyt syrjintäperusteet eivät saa täyttyä ja (tämän teeman ympärillä päivätöitä tekevänä) oikeuskäytäntö on yllättävän tiukkaa, ts. syrjintäolettama syntyisi tuossa helposti jos hakijat olisivat eri sukupuolta ja valitsematta jääneen koulutus- ja kokemustaso korkeampi - vaikka kyseessä on työsuhde. Ansiovertailu voi tulla tässä tapauksessa merkittäväksi myös työsuhteista palkattaessa, vaikka sinänsä päätöksessä ei tarvitse perustella valintaa virkasuhteen tavoin.
Miten nämä nyt menee Suomessa. Slovakialainen kaveri on kovan luokan asiantuntija ja nyt hänellä olisi työtarjous toiseen paikkaan ja hän kyselee Suomen käytännöistä. Uskoakseni ainakaan nykyisessä paikassa ei voi käydä mitään palkkaneuvotteluja sanomalla kuinka olisi toinenkin tarjous.
Kyseessä ei edes olisi kuin parinkin sadan korotus, mutta eihän sellaisia anneta.
Muutama vuosi sitten menin haastatteluun ennalta tuttuun paikkaan, johon mua oli pyydetty ilman, että sitä paikkaa hain. Olin siinä käsityksessä, että mut on jo valittu ja vähän vaan käydään juttelemassa niitänäitä kahvittelun lomassa. Juu, ei oltu. Siihen olikin kysytty muutama tyyppi ja jouduin täysin valmistautumatta ihan kunnon haastatteluun. Vituiksihan se haastattelu meni, hävettää vieläkin.Mutta pitäisikö mun tässä tilanteessa jotenkin varautua mahdolliseen toiseen haastatteluun? Tai onko jotain sellaista, mitä mun pitäisi ottaa huomioon ensimmäiseen, jossa siis mukana on todennäköisesti vain paikan (kirjallisena WhatsAppissa) luvannut henkilö on paikalla?
Muutama vuosi sitten menin haastatteluun ennalta tuttuun paikkaan, johon mua oli pyydetty ilman, että sitä paikkaa hain. Olin siinä käsityksessä, että mut on jo valittu ja vähän vaan käydään juttelemassa niitänäitä kahvittelun lomassa. Juu, ei oltu. Siihen olikin kysytty muutama tyyppi ja jouduin täysin valmistautumatta ihan kunnon haastatteluun. Vituiksihan se haastattelu meni, hävettää vieläkin.
Pointti yrittää siis olla, että jos sä sen homman haluat, niin valmistaudu. Jos nyt sitten käykin niin, että haastattelu on läpihuutojuttu, niin et sä siinä nyt ihan hirveästi häviä, että käytiyt vähän aikaa ja vaivaa valmistautumiseen. Jos et valmistaudu ja tuleekin kunnon haastattelu, niin hävittävää on paljon enemmän.
Joo, siihen juttuun ei koskaan enää palattu ja joka kerta vituttaa, jos joskus näen sen ukon käytävällä. Ei ehkä sentään hävetä tarvitse sinänsä.
Joskus lehdessä ihmiset kertoivat erikoisista sattumista työhaastatteluissaan. Siellä yksi nainen kertoi jännittäneensä erästä haastattelua niin paljon, että hän oli kussut housuunsa sen aikana. Mutta hän oli kuulemma tästä huolimatta saanut paikan, joskin hän pohti pitkään, että oliko se tullut säälistä. Tuli vain mieleeni, kun kerroit, että sinut haettiin haastatteluun suoraan WC:stä... Ei sillä, että suosittelisin kokeilemaan tuota keinoa...
Hänet valittiin ja nyt on asunut ja maksanut veroja Suomeen useamman vuoden. Ei toki tahallaan sählännyt, mutta kai tuolla tavalla ainakin haastattelijat muistaa tuohan oli se tuo jamppa. Suomalaisen tytönkin löysi. Ne vie meidän duunit ja muijat.
Jollain tavalla on haastattelijan/yhteyshenkilön mieleen on jäätävä. Itse olen aina soittanut yhteyshenkilölle, jos on omasta mielestä jotain lisäarvoa hakevalle yritykselle annettavana. Tällä tavalla sain viimeisimmän duunipaikan.
Olisi kiva tietää miten toimiva keino tuo soittelu on. Se lukee jokaisessa aapisessa, niin miten erottuvaa se sitten on.
Itse pidin kyllä ihan hyvänä ratkaisuna karsia jengiä ensin ryhmähaastattelulla, vaikka en olisi tuota paikkaa saanutkaan. Meille annettiin ryhmätehtävä, jossa sitten oli jengiä kyyläämässä, miten lähdemme tätä pakettia purkamaan. Ilmeisesti taktiikkani toimi ihan hyvin, kun pääsin jatkoon. Yksilöhaastattelu puolestaan oli hyvä sekin, kun ei juuri niitä perinteisiä kysymyksiä esitetty, vaan aika hyvin käytiin läpi niitä oikeita työssä tarvittavia ominaisuuksia sekä sitä, mitä mulla on tässä, tuossa ja siinä kysymyksessä tarjota työtehtävässäni ja osana työyhteisöä. Ja tällä kymmenen vuoden kokemuksella alaltani osasin myös kysyä heiltä sellaisia pullonkauloja, joita yleensä eteen tulee. Tässä nyt kun funtsii sitä prosessia, harmittaa hiukan, että kyseessä oli lopulta niin perustehtävä ja paikka kauempana, koska se rehtori oli kyllä erinomaisesti tehtäviensä tasalla ja aidosti miellyttävä, mutta jämäkkä. No, tämä valintani mahdollistaa merkittävästi isomman tilipussin, vaihtelevuutta perustyön rinnalle sekä sijaitsee lähempänä, joten lopulta valinta oli helppo.Aivan naurettavaa nuo lukuisat kierrokset perushommiin, mutta kun niinhän kuuluu tehdä.