Tämä on vähän hankala aihe kyllä. Muistan alakouluaikoina protestoineeni useita kertoja, kun opettajat pakottivat ottamaan leikkeihin ja peleihin mukaan tyyppejä, joiden läsnäolo yleensä pilasi koko aktiviteetin. En tiedä oliko se parempi tilanne, että saatiin yksinäinen lapsi mukaan porukkaan, jossa kukaan ei heidän läsnäoloaan kaivannut. Ymmärrän kuitenkin miksi niin tehtiin, mutta en välttämättä ole sitä mieltä että olisin ketään kiusannut siksi, että halusin vaikka katusählyä pelata vain sellaisten kanssa jotka osaavat pitää mailasta kiinni.
Työpaikalla tilanne on vähän eri, kun siellä ollaan aikuisia ihmisiä ja ymmärretään miltä oma toiminta näyttää ja miten se vaikuttaa. On eri asia pyytää lounasseuraksi parhaita kavereita, kuin kaikkia muita paitsi yhtä. Kaikille on varmaan aika selvää, että ongelma syntyy vasta kun kutsumatta jättäminen on henkilökohtaista. Mustavalkoista ei tietysti aina ole sekään. On selvää, että ketään ei saa tahallaan jättää ulkopuolelle, mutta tilanne ei ole ihan helppo jos työpaikalla on ihmisiä, joista ei yksinkertaisesti pidetä. Pitääkö kusipäillekin olla mahdollisimman ystävällinen 40 tuntia viikossa ja mahdollisesti osa vapaa-ajastakin? Sekin käy nopeasti raskaaksi.
Rajanveto on hankalaa. Syrjivän porukan on helppo väittää, että omien kavereiden kanssa tässä vaan pyöritään, eikä ketään erikseen jätetä ulkopuolelle. Toisaalta sitten hankalan persoonan voi olla helppo vedota siihen, että yhteisössä on vain päätetty jättää hänet huomiotta. Paljon todellisia ongelmatilanteita jää varmasti tämän vuoksi käsittelemättä asian vaatimalla vakavuudella. Todistaminen on kummaltakaan puolelta vaikeaa, ellei mahdotonta ja tuskinpa kaikki edes ymmärtävät toimivansa väärin.
Toivotan kuitenkin aiheen tiimoilta viimeaikoina yleistyneen keskustelun tervetulleeksi. Kun ongelma tunnetaan paremmin, on sen tunnistaminenkin helpompaa.
