En nyt lääkäreiden kuvioon ota kantaa, mutta monilla aloilla tuntuu tosiaan vastavalmistuneilla olevan vaikeaa, jos ei ole työkokemusta ja suhteita (jotka taas juurikin usein linkittyvät toisiinsa). Esim. omalla alallani sellaisiin ilmoituksiin, joissa ehdottomana vaatimuksena on juuri kyseisen alan maisterin tutkinto ja kuitenkin palkka lähtökohtaisesti 700+ e/kk alle liiton vähimmäispalkkasuosituksen, on 40+ hakijaa. Jos on pelkillä papareilla liikkeellä, niin hakuprosessissa jää jalkoihin hyvästä opintomenestyksestä/keskiarvosta ja mahdollisesta soveltuvuudesta/osaamisesta huolimatta.
Ulkkariopiskelijoilta taas kuulee ja saa lukea juttuja, että heidän kohdallaan se Suomessa suoritettu tutkinto voi olla kovempaa valuuttaa ulkomailla kuin Suomen työmarkkinoilla.
Ihan mielenkiintoista. Suomi ei ole tilanteessa, jossa olisi hirveästi varaa kouluttaa yliopistoissa/korkeakouluissa 5 vuoden tutkinto-ohjelmissa nuoria ”väärin” henkilökohtaisten työllistymismahdollisuuksien ja työmarkkinoiden tarpeen näkökulmasta. Hirveän hyödyllistä Suomen kannalta ei myöskään ole kouluttaa verovaroin osaajia muiden maiden työmarkkinoille.