Työelämä & työttömyys

[JZZ]

Hommat on siis Taylorilaisella ajattelulla rakennettu. Niin ei ole pakko tehdä. Isoissakaan korporaatioissa. Mutta kuten todettua, tuo Taylorilainen tehtävien pilkonta ja työn mittaaminen tuntuu olevan joillekin dogmaattinen totuus, jolle ei ole vaihtoehtoja.

On sille...


Kaikki lähtee ihmiskuvasta pohjimmiltaan

En mä oikein keksi mikä olisi konsulttihommissa laskutusperuste, ellei sitten tehdyt työtunnit. Toki sen työn ostamisessa voi olla eroja, ostaako esim kiinteästi vaikka yhden konsultin koko työpanoksen (jolloin laskutetaan kaikesta työajasta, mutta ei tietenkään esim jos konsultti on vapaapäivällä), tietyn määrän konsultin tunteja (jolloin on pakko seurata koska tunnit tulee täyteen) vai kiinteähintaisella projektilla, joka sinänsä ei mielestäni ole konsultointia, vaan sitten ihan normaalia tuotantotyötä.

Tuossa kiinteähintaisessakin on tärkeää tietää, että mikä homma onnistuu arvioidussa tuntimäärässä ja mikä menee pieleen, jotta osaa tulevaisuudessa hinnoitella työn paremmin ja parantaa prosesseja, jotta työ sujuisi helpommin. Toki näitä voi käyttää sitten paskoissa organisaatioissa aina myös kyttäämiseen, että miksi tällä tyypillä menee tähän näin kauan aikaa kun joku muu (yleensä mistään mitään tietämätön myyjä) on myynyt sen tällä hinnalla. Onneksi nämä alkaa olemaan jo vähenemään päin, ja konsultitkin ovat osa asiakasorganisaatiota, jolloin työn etenemisen ja käytetyn panoksen läpinäkyvyys tulisi saada maksajalle kuntoon.

 

[Tarinankertoja]

En mä oikein keksi mikä olisi konsulttihommissa laskutusperuste, ellei sitten tehdyt työtunnit.

No meillä laskutetiin työstä.. eli lopputuloksesta (siis kun olin konsultti, toista vuosikymmentä). Ei siitä, paljonko siihen meni aikaa, vaan pyydetyistä loppudokumenteista, koulutuksista, neuvonnasta jne. Yksikään asiakas ei koskaan pyytänyt mitään minuutti eikä edes tuntimääriä, paljon on aikaa menny mihinkin. Tyä tuli tehtyä, asiakas oli tyytyväinen ja maksoi laskunsa. Joskus uhrattiin enemmän aikaa ja "meni halvemmalla" joskus vähemmän ja "tuli enemmän" / tunti (joita ei siis laskettu).

Se on miten työt organisoidaan, millainen arvopohja on yrityksessä ja miten homma asiakkaille myydään.

Tapoja on kymmeniä, joissa ei tartte mitata aikaa millään tavalla. Tutkimusta ja kirjoja löytyy aiheesta pilvin pimein, joista löytyy taatusti alalle kuin alalle imua, työmotivaatiota ja tyytyväisyyttä tuottava malli, jossa työntekijää ei stressata mittaamisella.

 

[JZZ]

Se on miten työt organisoidaan, millainen arvopohja on yrityksessä ja miten homma asiakkaille myydään.

Ja toki myös myytävästä palvelustakin se on kiinni. Softakehityksessä valmiin tuotteen myyminen on käytännössä mahdotonta, kun sellaista valmiin määritelmää ei ole olemassakaan, eikä mikään tuote koskaan valmistu, vaan tuotteesta tehdään MVP ja sitä sitten jatkokehitetään tarpeiden mukaan. Onneksi näissä hommissa alkaa jo enemmän enemmän olemaan kumppanuusmallia, jossa konsultti (voi kyllä enemmän sanoa henkilöstövuokraukseksi) tulee osaksi organisaatio täydellä työpanoksellaan.

 

[mekabyte]

Softakehityksessä erittäin usein yritykset ostavat henkilön tekemän duunia osaksi tiimiä (siellä minäkin) ja tämän laskutus hoituu tuntitilaskutuksella. Tämä on ostajalle yksinkertaista koska tarve on usein jatkuva ja tekemisen focus vaihtuu välillä lennosta. Ei välttämättä tehokasta, mutta sellaista softamaailma valitettavasti on. Usein kyse on jo tuotannossa olevasta järjestelmästä jota korjataan ja/tai muutetaan vastaamaan uusia tarpeita. Tällaisen tekemisen pilkkominen irrallisiksi projekteiksi ja/tai hankkeiksi on työlästä ja niiden sovittaminen talon tekemiseen monimutkaista. Jonkun konseptidemon tms pilotin voi helposti tilata ulkopuolelta jos (todella iso JOS) tilaaja oikeasti tietää mitä haluaa.

 

[Tarinankertoja]

Softataloista löytyy tyyppiesimerkki hyvästä työilmapiirista ja toimintakulttuuista. Monesti suomen ja euroopan parhaax työpaikas valittu Vincit. Siä on pleikkanurkkausta, lepokeidasta ja yhteistä ruokailutilaa. Jos hartiat jumittaa, on seuravana aamuna hieroja paikalla jne. mitä nyt tarttetkin...

Asioita voi tehdä monella tapaa.

Kun Vincit perustettiin, siitä haluttiin aidosti hyvä työpaikka kaikille sen työntekijöille. Perustamishetken teesi oli, että koskaan ei ottaisi päähän tulla töihin, ei edes maanantaisin. Osana tätä on päätetty, ettei Vincitillä ole hallinnollisia esimiehiä, ei budjetteja, ei kellokortteja, eikä mitään perinteiseen konttorityöhön liitettävää ankeuttajaa. Sen sijaan Vincitillä on liuta palkintoja johtamiskäytännöistä, liikevaihdon kasvusta, työhyvinvoinnista ja henkilöstöhallinnosta.

 

[Kuuukko]

Asiasta kolmanteen, joka liittyy suoraan ketjun aiheeseen. Opintovapaaseen.

Työnantajana tällainen on nyt osunut 5 kertaa kohdalle ja muutama asia tuntuu toistuvana melkoisen erikoiselta. Jokaisella kerralla opintovapaa on päättynyt samalla tavalla. Kaikkien kanssa on käyty sama teatteri siitä, että haluavat takaisin töihin vaikka todellisuus on ollut toinen, parissa tapauksessa se oli toisen käden kautta jo korviin ehtinyt tullakin. Ja uusi työpaikka kiersi jo huhuna muiden työntekijöiden keskuudessa.

Yksi kävi tekemässä toisen maisterintutkinnon ja ymmärrettävästi halusikin isompiin saappaisiin, joihin minulla ei ollut oikein tarjotakaan mitään. Tämä oli sinänsä aivan fine ja tiedostettu tilanne. Kuitenkin irvokas päätösshow, jossa näyteltiin innokasta takaisintulijaa (myös erilaiseen työnkuvaan) ensimmäisiin työpäiviin asti, pidettiin opiskeluajalta kertyneet lomapäivät pois ja sitten haluttiin lähteä, oli tässäkin tapauksessa farssi.

Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.

Pari muuta ovat niin omanlaisiaan tapauksia, etten avaa enempää, mutta hyvin samankaltainen loppushow on toistunut, viimeisimmässä vielä kesken.

Kahdessa näistä tapauksista oli jälkikäteen katsottuna ketjutettu pari vuoden työsuhdetta ja alasta irrallista opiskelua. Eikö aikuiskoulutustuen edellytyksenä olekin vuoden työsuhde ennen opintovapaata? Jostain kumman syystä meilläkin nämä pyysivät opintovapaata juuri kun vuosi oli tullut täyteen.

En tunne opintovapaan historiaa ja sitä millä argumentein nykyisen kaltainen malli on luotu. Yleinen ongelma taitaa olla se, että parin vuoden aikana ”sijaistaja” ehtii kehittää työtehtäviä niin, ettei vanhaa työnkuvaa ole sellaisena edes olemassa ja opiskelemaan lähtenyt on joka tapauksessa pakko jotenkin korvata. Nyt joka ikinen opintovapaan käyttäjä tulee takaisin vaikka kylmäsoittohommiin, koska päivänkin töissä olevana ansaitsee opiskeluajalta täyden lomakertymän. Oliskohan työsuhteen päättämisestä opintovapaan jälkeen syytä säätää jotain sellaista, jolla tämä aivan apinoiden hommaa oleva näytelmä saataisiin poistettua.

Itse tarkastelen asiaa sen kautta, että miksi työntekijä opintovapaalle lähtee? Motivaationa lienee (jos siis oikeasti vapaa käytetään opiskeluun) lähes aina kouluttaa itsensä:
a) Askeleen ylemmäksi organisaatiohierarkiassa
b) Kokonaan uudelle alalle

Jos siis nykyisellä työnantajalla ei ole mahdollisuutta tai halua tarjota tekijälle korkeampaa jobia tai tuon uuden alan hommia, niin silloin yksinkertaisesti työ ja tekijä eivät kohtaa ja loparit on luonnollinen ratkaisu siinä kohtaa. Ymmärrän toki, että tuo paluun jälkeinen tanssikoreografia on turhauttava ja ihannetilanteessa tuo olisi mahdollista avoimesti keskustella puolin ja toisin. Mutta jos se ei luonnistu, niin sitten leikitään nuijaa ja tosinuijaa kunnes työntekijä irtisanoutuu.

Meillä on käytössä ”rajoittamattomat henkilökohtaiset vapaat” ja työaikaa ei mitata lainkaan eikä sitä raportoida eteenpäin. Meillä maksetaan työstä, ei työajasta. Vapaita saa pitää työtilanteen niin salliessa; max 4 päivän vapaan saa ilmoittamalla siitä esimiehelle n. viikkoa aiemmin, 5-10 päivän mittaiset pyydetään 2-3 viikkoa etukäteen, jotta esimiehellä on tarpeen tullen mahdollisuus järjestellä tuurauskuviot, ja siitä pidemmät poissaolot pyydetään pidemmällä varoitusajalla. Kaikki tämä pohjautuu luottamukseen, jossa jokaiselta edellytetään vastuunottoa siitä, että se työtilanne oikeasti sallii poissaolon. Lisäksi kaikkia kehotetaan seuraamaan omaa jaksamistaan ja terveydentilaansa ja pienimpiinkin uupumisoireisiin ja muihin mielenterveyden haasteisiin saa apua matalalla kynnyksellä työnantajan kustantamana. Lisäksi on muutama päivä vuodessa, jolloin koko konserni ”pakotetaan” vapaalle ja pitämään huolta itsestään. Sanomattakin on selvää, että taukoja kehotetaan pitämään usein ja tarvittaessa pitkään. Kaikki tämä siksi, että työnantaja ymmärtää työssä jaksamisen tärkeyden ja luottamuksella valaa uskoa työntekijöihinsä, että heitä ei tarvitse kytätä ja paapoa kaiken aikaa.

Tällainen malli ei varmasti sovi kaikille aloille, mutta sopisi takuulla paljon laajemmin kuin miten sitä hyödynnetään. Muistan yhden aiemman työnantajan, joka juhlallisesti julisti, kuinka hän maksaa tehdystä työstä, ei tunneista, mutta silti joka ikinen pysähdys vessakäyntejä myöten piti kellottaa tarkasti, ettei vain maksettu liikaa niistä tekemättömistä minuuteista. Muisti aina myös mainita, että jos palkkaa maksettaisiin TESsin mukaan, niin kaikki tienaisivat vähemmän. Tätä sitten painotettiin esittelemällä jotain kaupan alan palkkataulukkoa, jolla ei ollut mitään tekemistä ko. alan kanssa. Jostain syystä myöskään ko. taulukon yleiskorotuksia ei muistettu koskaan antaa. Eli hyvin perinteinen suomalainen työnantaja, joka ei ymmärtänyt työhyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta halusi esiintyä suurena hyväntekijänä.

Tuo malli voi hyvinkin olla tulevaisuus etenkin asiantuntijatyössä, ainakin toivottavasti. Haasteena mainitsemasi, ettei ei sovi kaikille aloille, mutta ei kyllä myöskään kaikille työntekijöille. Osa tarvitsee taustalle sen rutiinin, ja että joku vilkuilee olan takaa säännöllisesti.

 

[JZZ]

Softataloista löytyy tyyppiesimerkki hyvästä työilmapiirista ja toimintakulttuuista. Monesti suomen ja euroopan parhaax työpaikas valittu Vincit. Siä on pleikkanurkkausta, lepokeidasta ja yhteistä ruokailutilaa. Jos hartiat jumittaa, on seuravana aamuna hieroja paikalla jne. mitä nyt tarttetkin...

Asioita voi tehdä monella tapaa.

Toki siis pakko sanoa, että ei Vincitissä tosiaankaan koko työpäivää pelata pleikkaa ja olla hieronnassa, vaan ihan oikeasti pusketaan hommaa todella tiukasti. Suurin työhyvinvointi ei tule kuitenkaan noista, vaan siitä, että hommat on tarkalleen suunniteltu, prosessit toimivat ja tukevat työn tehokasta tekemistä ja yleisesti ottaen ketterä kehitys on sisäistetty sen ihan perimmäisessä merkityksessä. Jokainen saa tehdä työnsä juuri niin kuin haluaa, kunhan sen tekee. Voin kuvitella, että tämä tuntuu monesta perinteiseen työelämään tottuneesta kaaokselta, mutta oikein ruokittuna se toimii äärimmäisen hyvin. Toki Vincitille päästäkseen pitää olla jo jokseenkin marinoitunut ja osaava tekijä, joka osaa ratkaista oma-aloitteisesti hyvinkin komplekseja ongelmia.

 

[Luolis]

Tänään ensimmäinen palkkapäivä uudessa työpaikassa ja elämä hymyilee. Fiilis on aika muikea, kun ensimmäisen kerran yli vuoteen tilille jää laskujen maksun jälkeen enemmän kuin 400 euroa.

 

[Rick Rother]

Niin kääntyi uusi sivu työelämässä. Tänään ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Positiivinen kokemus. Paras ensimmäinen päivä, jonka olen kokenut. Hyvät systeemit, hyvä meininki ja hyvin luputtaa. Tietenkin ensi-ihastumista ja pelkkää perehdytystä, mutta havahduin siihen, että en muista milloin töissä olisi ollut näin hyvä fiilis!

 

[Haastattelija]

"Ylennys" taskussa ja uudet hommat alkavat maaliskuussa samassa firmassa. Lainausmerkit, koska bruttoansiot laskevat noin 800e/kk ja vastuu senkun lisääntyy. Toki mahdollisuus edetä sitten tuota kautta firman sisällä ja cv:ssäkin näyttänee ihan hyvältä. Edellisessä positiossa olin ansiohuipuissa kokemuslisien ja iltapainotteisten työvuorojen johdosta. Vähän on ristiriitaiset tunnelmat. Rakkaudesta lajiin?

 

[puuntakaa]

On tämä kyllä ristiriitaista, työttömänä sitä eniten toivoo, että löytyisipä jostain töitä. Nyt kolmen ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen sitä aikaa työttömänä muistelee ihan hyvällä.

 

[Huono pakki]

Täälläkin on nyt pari ensimmäistä työpäivää takana. Ihan mielenkiintoiselta tulevat työtehtävät kuulostavat, kun on tiedossa muutakin kuin pelkkiä konttorihommia.

Vaihtelu virkistää.

 

[Iitee]

On tämä kyllä ristiriitaista, työttömänä sitä eniten toivoo, että löytyisipä jostain töitä. Nyt kolmen ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen sitä aikaa työttömänä muistelee ihan hyvällä.

No kyllä. Itse toivonut lomautusta vuosia, että kyllä nyt tekis eetvarttia olla useampia kuukausia joutomiehenä. Sitten kun se lomalappu viimein tuli, niin olen taistellut sitä vastaan, ettei tarvisi käyttää. Toistaiseksi olen saanut tunnit raavittua kasaan ja käytellyt lomia tyhjiin päiviin. Sitten kohta jo alkaa kesä ja töitä alkaa tulla enemmän, niin tiedän jo etukäteen, että hakkaan silloin päätäni seinään, että vitun idiootti kun et tajunnut jäädä lomalle silloin kun siihen oli mahdollisuus. Mitä oikein ajattelit.

Vähän niinku aina huono tilanne.

 

[Eikka86]

No kyllä. Itse toivonut lomautusta vuosia, että kyllä nyt tekis eetvarttia olla useampia kuukausia joutomiehenä. Sitten kun se lomalappu viimein tuli, niin olen taistellut sitä vastaan, ettei tarvisi käyttää. Toistaiseksi olen saanut tunnit raavittua kasaan ja käytellyt lomia tyhjiin päiviin. Sitten kohta jo alkaa kesä ja töitä alkaa tulla enemmän, niin tiedän jo etukäteen, että hakkaan silloin päätäni seinään, että vitun idiootti kun et tajunnut jäädä lomalle silloin kun siihen oli mahdollisuus. Mitä oikein ajattelit.

Vähän niinku aina huono tilanne.

Tässä on nyt ensimmäinen viikko melko lopuillaan lomautusta ja en kyllä ole vielä löytänyt yhtään miinuspuolta. Tietenkin alku menee omaan piikkiin mutta se on onneksi vain rahaa.

Kolme viikkoa ainakin vielä jäljellä ja viimeistään kesällä olen vaikka väkisin toisen kuukauden.

 

[Pekko Pelikaani]

Tässä on nyt ensimmäinen viikko melko lopuillaan lomautusta ja en kyllä ole vielä löytänyt yhtään miinuspuolta. Tietenkin alku menee omaan piikkiin mutta se on onneksi vain rahaa.

Kolme viikkoa ainakin vielä jäljellä ja viimeistään kesällä olen vaikka väkisin toisen kuukauden.

Täällä alkaa maanantaina allekirjoittaneen työhistorian ensimmäinen lomautus. Työelämää takana neljännesvuosisata. No kyseessä osittainen lomautus 50%
Jos kaikki menee kuten kuvitellaan niin tässä ollaan max kk osittaisella lomautuksilla ja sitten taas normi meininki päälle.

 

[Straight Edge]

Huomenna aloitan uudessa työssä, reissaava myyntiukko siirtyy konttorihommiin. Vaikka osan ajasta saa tehdä kotoa, niin uskoisin kyllä lähteväni useimmiten toimistolle. Näkeepähän ihmisiä, ei tarvitse itse tehdä lounasta, voi pyöräillä työmatkat…onhan tuossa hyviä juttuja. Oon kai sen verran vanhan koulukunnan ukko, että töihin tykkään mennä työpaikalle. Eikä ole tullut hankittua kotiin ergonomisesti mitään kovin huikeaa työpistettäkään.

Ehkä perjantait voisi silti kotoa tehdäkin? No, jää nähtäväksi.

 

[Creed Bratton]

Huomenna aloitan uudessa työssä, reissaava myyntiukko siirtyy konttorihommiin. Vaikka osan ajasta saa tehdä kotoa, niin uskoisin kyllä lähteväni useimmiten toimistolle. Näkeepähän ihmisiä, ei tarvitse itse tehdä lounasta, voi pyöräillä työmatkat…onhan tuossa hyviä juttuja. Oon kai sen verran vanhan koulukunnan ukko, että töihin tykkään mennä työpaikalle. Eikä ole tullut hankittua kotiin ergonomisesti mitään kovin huikeaa työpistettäkään.

Ehkä perjantait voisi silti kotoa tehdäkin? No, jää nähtäväksi.

Tsemppiä uusiin hommiin.

Täällä toinen myyntiukko, mulla tosin tälle vuodelle hommat vaihtui siihen, että teen hommia ruotsin markkinaan. Lennän paikan päälle 3-4 kertaa kuukaudessa, muuten pääasiassa kotoa ja välillä käyn suomen konttorilla kollegoita moikkaamassa.

Suosittelen investoimaan kotikonttorille vähintään sähköiseen pöytään (jos olet sellaista tottunut käyttämään) ja lisänäyttöön.

 

[Straight Edge]

Tsemppiä uusiin hommiin.

Täällä toinen myyntiukko, mulla tosin tälle vuodelle hommat vaihtui siihen, että teen hommia ruotsin markkinaan. Lennän paikan päälle 3-4 kertaa kuukaudessa, muuten pääasiassa kotoa ja välillä käyn suomen konttorilla kollegoita moikkaamassa.

Suosittelen investoimaan kotikonttorille vähintään sähköiseen pöytään (jos olet sellaista tottunut käyttämään) ja lisänäyttöön.

Kiitos!
Pitää tosiaan katsoa nuo kuntoon, jos kumminkin päätän tehdä enemmän kotoa.

Mukava aloittaa uudessa hommassa näin - eka päivä huomenna, ja sitten heti viikonloppu väliin. Ehtii toipumaan.

 

[heketsu88]

Minulla on nyt kaksi viikkoa TEAK:ia takana. Ensimmäiset päivät meni työtehtävien työtapojen opettelussa, mutta nyt on mennyt ihan hyvin. Aikanenkaan herääminen ei tuota enää suurempia ongelmia.

 

[PetriVaris]

Nuoret | Miksi nuoret joutuvat monivaiheisiin rekryprosesseihin? Näin vastaa Barona

Baronan rekrytointipäällikkö myöntää, että työnhaku on hakijoille usein pitkä prosessi. Hänen mukaansa sille on hyvät perusteet.

www.hs.fi

Ihan helvetin hyvä, että tästä älyttömästä työnhakijoiden pompottamisesta viimein puhutaan. Nykyinen työnhaku on muuttunut ihan tajuttomaksi sirkukseksi, kun pelkkään face-to-face työhaastatteluun pääsemiseksi täytyy täytellä kaavakkeisiin täsmälleen samat tiedot jotka löytyvät CV:stäsi sekä osata esittää videohaastattelussa kärrynpyöriä silmät sidottuina. Ja tämä kaikki nollatuntisopimuksella osa-aikaiseen varastotyöhön.

Ainoat joita tämä työllistää on baronoiden kaltaiset lafkat, joissa sitten sillä keravatukkaisella "asiantuntijalla" on jumalan oikeudet joko päästää sinut jatkokierrokselle tai lähettää geneerinen sori mut ei kiitos -viesti kaikille hakijoille.

Ugh, olen puhunut ja vitun kyllästynyt työnhakuun.

 

[Kuuukko]

Nuoret | Miksi nuoret joutuvat monivaiheisiin rekryprosesseihin? Näin vastaa Barona

Baronan rekrytointipäällikkö myöntää, että työnhaku on hakijoille usein pitkä prosessi. Hänen mukaansa sille on hyvät perusteet.

www.hs.fi

Ihan helvetin hyvä, että tästä älyttömästä työnhakijoiden pompottamisesta viimein puhutaan. Nykyinen työnhaku on muuttunut ihan tajuttomaksi sirkukseksi, kun pelkkään face-to-face työhaastatteluun pääsemiseksi täytyy täytellä kaavakkeisiin täsmälleen samat tiedot jotka löytyvät CV:stäsi sekä osata esittää videohaastattelussa kärrynpyöriä silmät sidottuina. Ja tämä kaikki nollatuntisopimuksella osa-aikaiseen varastotyöhön.

Ainoat joita tämä työllistää on baronoiden kaltaiset lafkat, joissa sitten sillä keravatukkaisella "asiantuntijalla" on jumalan oikeudet joko päästää sinut jatkokierrokselle tai lähettää geneerinen sori mut ei kiitos -viesti kaikille hakijoille.

Ugh, olen puhunut ja vitun kyllästynyt työnhakuun.

Allekirjoitan turhautumisesi sekä artikkelissa mainitut asiat. Onhan se todella erikoista, että entry-level duuniin pitää läpäistä useampi rekrykierros. Joskus jopa asiantuntijarekryissä se kolmas tai neljäs kierros tuntuu jo hieman turhalta.

Mutta.

Tunnetuilla työnantajilla (Finnkino, urheiluvälinekaupat, ruokakaupat yms) hakijamassa on aivan valtava. Artikkelissakin mainittu 800 hakemusta, jotka tavalla tai toisella täytyy perata ja rajata, jotta saadaan valittua oikeat tekijät hommiin. Vaihtoehtoina sitten on heti hakemusten perusteella hylätä yli 90% hakijoista, jotta itse rekryprosessi pysyy hakijoille lyhyenä tai sitten ottaa useampi steppi, jossa porukkaa karsitaan porrastetusti.

Hesarissa oli myös toisesta näkökulmasta artikkeli, jossa Eräviikinkien toiminnanjohtaja kertoo, että heillä on todella vaikeaa löytää soveltuvia hakijoita urheilukeskuksen kahvilaan töihin. Kyseessä yhtälailla entry-level duuni mitä edelläkin mainittu, ja tarvitsisivat osa-aikaisia työntekijöitä ympäri vuoden, joka sopisi erityisen hyvin esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille, koska työ painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Silti joutuvat tekemää todella paljon töitä, että saavat riittävän määrän työntekijöitä.

Itsekin nuorena hain kesähommia Stadiumeista ja vastaavista, koska brändi ja kivalta vaikuttavaa hommaa. Silti ne hommat tuppasi löytymään aina jostain muualta, semmoisista firmoista mistä en ollut aiemmin kuullutkaan. Eiköhän tässä siis molemmin puolin pöytää ole paikka katsoa peiliin, jotta työelämään pääseminen onnistuisi mahdollisimman mutkattomasti.

 

[Kilgore Trout]

Pirkanmaalla työttömien työnhakijoiden määrä oli vuoden 2024 tammikuussa 27 908 henkilöä. Joulukuusta 2023 työttömyys laski 465 henkilöllä. Lomautettujen määrä oli 3 327 henkilöä, kasvua oli vuositasolla 1 715 henkilöä, eli 106 %. Koko maan osalta luvut olivat seuraavat; työttömien työnhakijoiden määrä 291 144 henkilöä, joista lomautettujen osuus 35 018 henkilöä.

https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ely=04#

Osa näistä työttömistä on TE-palveluiden asiakkaita (ansiosidonnaisella olevat, pitkäaikaistyöttömät?) ja osa jo kunnallisten "työkkäreiden". Ensi vuoden alusta kaikki sitten yhdistetään kunnalliseen organisaatioon. Kuntapuolella on ainakin nyt alkuun kunnianhimoa pitää yhteyttä meihin työnantajiin ja yrittää metsästää myös sellaisia työpaikkoja, jotka eivät välttämättä tule edes hakuun. Lisäksi he lupaavat suorittaa alkukarsintaa ja esitellä vain muutaman kriteereihin sopivan hakijan.
Minusta tämä on hyvä, jos se näin menee ja resursseja sekä intoa piisaa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että nuoria korkeakoulutettujakin on paljon työttöminä, ja ensimmäisen työpaikan saanti on hankalaa. Suomi on niin pieni markkina, että työvoimapula heilahtaa nopeasti kasvavaksi työttömyydeksi.

 

[Byvajet]

Tunnetuilla työnantajilla (Finnkino, urheiluvälinekaupat, ruokakaupat yms) hakijamassa on aivan valtava.

Mitä merkitystä massalla on? Jos työ on sellaista, että siitä selviää, kun vain saapuu ajoissa paikalle ja osaa peruskäytöstavat, siihen kelpaa suurin osa hakijoista. Siksi hakuprosessi on järjetön.

Hakemuspinoa ei tarvitse lukea läpi. Riittää, että selailee joitain kymmeniä hakemuksia ja valitsee niiden perusteella muutaman haastateltavan. Aikaa tähän kuluu enintään pari tuntia.

Rahaa säästyy ja lopputulos on ihan yhtä hyvä kuin raskaan prosessin kautta.

 

[Kuuukko]

Mitä merkitystä massalla on? Jos työ on sellaista, että siitä selviää, kun vain saapuu ajoissa paikalle ja osaa peruskäytöstavat, siihen kelpaa suurin osa hakijoista. Siksi hakuprosessi on järjetön.

Hakemuspinoa ei tarvitse lukea läpi. Riittää, että selailee joitain kymmeniä hakemuksia ja valitsee niiden perusteella muutaman haastateltavan. Aikaa tähän kuluu enintään pari tuntia.

Rahaa säästyy ja lopputulos on ihan yhtä hyvä kuin raskaan prosessin kautta.

Tottakai voi tehdä noinkin, mutta antaako se sitten oikean viestin nuorille, jotka haluavat päästä työelämään kiinni? Ei muuta tuota kymmenien hakemuksien lähettämistä mihinkään, jos suurinta osaa niistä ei edes lueta. Viestistäsi paistaa, ettet rekrytoinnin kanssa ole pahemmin ollut tekemisissä.

Teknologia ja tekoäly tuossa tulee auttamaan, kun tietyillä hakukriteereillä karsintaa saadaan tehtyä, mutta aikaa tuossa tulee menemään, ennen kuin edes suurta osaa yrityksistä saadaan riittävien järjetelmien piiriin.

 

[Byvajet]

Tottakai voi tehdä noinkin, mutta antaako se sitten oikean viestin nuorille, jotka haluavat päästä työelämään kiinni?

Eiväthän nuoret tiedä, onko heidän hakemuksiaan luettu. Nuoriahan se vain säästää, kun heitä ei kurmooteta aikaa vievällä ja stressaavalla hakuprosessilla.