Työelämä & työttömyys

[rpeez]

Minun mielestäni ei näin. Esihenkilön tehtävä on puuttua alisuoriutumiseen.

Kyllä, esihenkilön vastuuseen kuuluu hoitaa asia kuntoon, hän saa siitä palkkaa ja on koulutettu siihen. Jos itse puuttuu kollegan ongelmiin, huomaa äkkiä tilanteen jatkuvan entisenlaisena ja olevansa vielä mukana peittelemässä toisen ongelmia työnteossaan firmalta.

 

[aatelisode]

Itseänikin risoo vahvasti yhteiskunnan suorituskeskeisyys. Tätähän voi miettiä ihan jo sillä pohjalla, mitä sulta kysytään ensimmäisenä esimerkiksi vapaa-ajan tapaamisissa; Mitä teet työksesi / Miten töissä menee? Tämä sitten ilmeisesti määrittää surullisen paljon ihmistä sen suhteen, minkä arvoinen hän muiden silmissä on. Mielestäni äärettömän paljon oleellisempaa olisi kysyä, mitä sulle kuuluu / miten voit?

Itse aloin aikalailla vuosi sitten pohtimaan tätä yhteiskunnallista tilannetta ja samalla tietysti pohtia myös omaa tilannettani. Valmistuin pari vuotta sitten ammattikorkeasta sosionomiksi ja sen jälkeen ehdin tehdä töitä sekä kaupungille, että valtiolle. Aloin pohtimaan 8-16 duunin mielekkyyttä ja sitä, mitä itse ihan oikeasti haluan elämältäni. Elämäntilanteeni on sellainen, että asustelemme avopuolison kanssa halvassa kolmiossa. Meillä ei ole halukkuutta lisääntyä eikä ostaa omaa taloa. Ainoat lainat meillä koostuvat opintolainoista ja itselläni tuo laina oli jo alunperinkin hyvin pieni ja tällä hetkellä sitä on jäljellä noin 4500 euroa. Joku voisi sanoa, että elämämme on näköalatonta ja päämäärätöntä ja eihän se tietenkään ole se, mitä yhteiskunta "velvoittaa".

Minulla loppui määräaikainen soppari viime vuoden lopulle ja olen sen jälkeen ollut omalla lomalla. En ole kuitenkaan elänyt yhteiskunnan tuilla vaan ihan puhtaasti omilla säästöillä. Tällä hetkellä puolen vuoden aikana säästöjä on mennyt reilut 6 tonnia ja elintasoni on pysynyt täysin samana, kuin se oli työssäkäynnin aikanakin. Elämänlaatuni sen sijaan on parantunut huomattavan paljon. Viikot täyttyvät liikunnasta, kavereiden näkemisestä sekä pelaamisesta. Aion palata työelämään taas kesän jälkeen, mutta tulen varmasti tekemään tämänkaltaisia irtiottoja vielä tulevaisuudessa, sillä kulunut puolivuotinen on ollut ehdottomasti parasta aikaa elämässäni.

Kirjoittelin näin noin 1,5 vuotta sitten kun vietin omaehtoista sapattia. Nyt tilanne olisi taas se, että seuraavaan sapattiin alkaa olemaan rahat kasassa ja ensi helmikuusta asti olisi tarkoitus taas viettää ainakin puoli vuotta sitä kuuluisaa omaa aikaa ja tehdä niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Määräaikainen pahvi loppuu tammikuun lopussa. En malta odottaa, että saan taas pitkän pätkän tehdä ja olla niiden asioiden äärellä, jotka ovat itselle ne tärkeimmät, liikunta, perhe, ystävät ja se vapaus valita, että mitähän sitä tänään tekisi. Helmikuun ensimmäisessä maanantaissa tulee olemaan paljon maagisuutta.

 

[Hermes#41]

Mitäs palstalaiset suosittelisivat toimintatavaksi? Ajattelin puhua meidän esihenkilön kanssa tuosta kahdenkesken, vaikka tuntuukin jotenkin vaikealta kannella toisesta. Pääosin tiimin yhteistyö on toiminut. Haluaisin kuitenkin asiaan jonkin selvyyden ja luulisi, että muitakin kiinnostaa, jos joku työntekijä ei tee hommiaan.

Kollegakin voi olla kaverista huolissaan. Kun aikaisemmin on hommat sujunut, voi taustalla olla jotain murheita. Se ei tietenkään ole työnantajan tai sinun vika, mutta itse ehkä koittaisin mitä kuuluu. Sitten toki esihenkilön kanssa kannattaa jutella huolesta.

 

[Väärinkäyttäjä]

Mitäs palstalaiset suosittelisivat toimintatavaksi? Ajattelin puhua meidän esihenkilön kanssa tuosta kahdenkesken, vaikka tuntuukin jotenkin vaikealta kannella toisesta. Pääosin tiimin yhteistyö on toiminut. Haluaisin kuitenkin asiaan jonkin selvyyden ja luulisi, että muitakin kiinnostaa, jos joku työntekijä ei tee hommiaan.

Kannattaa nostaa kissa pöydälle mahdollisimman pian koska asia ilmeisesti häiritsee sinua. Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa, jossa esimies kyllä tiesi asiasta, mutta ei osannut siihen puuttua. Tilannetta kesti noin 3 vuotta, ja menetin itseluottamuksen ja paloin loppuun kun työtaakka jossain vaiheessa kasvoi liian suureksi. Pidempään jatkuessa tuollainen tilanne aiheuttaa uupumusta, epäluottamusta ja katkeruutta, eikä enää ole jälkikäteen korjattavissa keskustelemalla työkaverin ja esimiehen kanssa.

Mitä jos työkaverilla on työuupumus, masennus yms muu asia johon hän tarvitsee tukea, muttei osaa pyytää apua? Voisiko olla hänenkin kannaltaan hyvä, että asiaan puututaan ja ohjataan oikean palvelun pariin?

Se että työt etenevät työkaveristasi huolimatta hyvin, ei ole syy olla puuttumatta tilanteeseen. Seuraavassa projektissa hommat saattavat kaatua niskaasi entistä pahemmin. Itse otin asian esille liian myöhään ja kukaan ei enää muistanut miten edelliset projektit olivat olleet täysin minun harteillani. Esimies ihmetteli, että miksi nostan vanhat asiat esille kun projektit onnistuivat.

Itse otin asian puheeksi yhdessä työkaverin ja esimiehen kesken, ja sen jälkeen palasin asiaan esimiehen kanssa kahdestaan. Omalla kohdallani tämä ei tuottanut tulosta, mutta koen tämän reiluksi toimintatavaksi, jotta kaikki osapuolet ovat tietoisia tilanteesta ja muiden näkemyksistä. Asian voi mielestäni ottaa hienovaraisesti esille esimerkiksi kysymällä voisiko työtä jakaa eritavalla, jotta työkaveri suoriutuisi tehtävistään paremmin ja työ olisi hänelle mielekkäämpää. Mikäli hän ei asiaan reagoi toivotulla tavalla, niin sitten kannattaa palata asiaan kahdestaan esimiehen kanssa. Ja jos asia ei sittenkään muutu, niin otat Google sheetin esille ja pyydät tulosten mukaista palkankorotusta.

 

[Sohjo]

Mitäs palstalaiset suosittelisivat toimintatavaksi? Ajattelin puhua meidän esihenkilön kanssa tuosta kahdenkesken, vaikka tuntuukin jotenkin vaikealta kannella toisesta. Pääosin tiimin yhteistyö on toiminut. Haluaisin kuitenkin asiaan jonkin selvyyden ja luulisi, että muitakin kiinnostaa, jos joku työntekijä ei tee hommiaan.

Lähestyt esimiestä ja pyydät palkankorotusta. Perustelet asiaa vertaamalla omaa huikeaa työsuoritettasi lähimpään kollegaan. Eli et mitenkään dumaa työkaveriasi, vaan pelkästään kehut omaa näyttävää työtahtiasi. Joko saat palkankorotuksen (win!) tai sitten työnantajasi joutuu oikeasti silmäilemään, että mitä siellä naapuripöydässä tapahtuu (win!).

Edit: tai optimaalisesti tapahtuu molemmat.

 

[Oles]

Kiitokset kommenteista tähän mennessä.

Itsellänikin on käynyt mielessä, että toisella on jotain vikana. Hän oli noin kuukausi sitten pidemmällä sairaslomalla. Tuli yhtenä keskiviikkona vaan viestiä, että hän jää sairaslomalle ja palaa viikon päästä. Lopulta hän ei edes palannut seuraavalla viikolla vaan siitä seuraavana maanantaina. Minulle ei sairasloman syy selvinnyt. Yleensä on avoimesti puhuttu, että kenellä on migreeni tai flunssaa minkä takia on poissa, niin tuo jäi mieleen poikkeuksena. Toki nyt kun hän on töissä, niin niitä töitä pitäisi pystyä tekemään. Jos ei onnistu, niin sitten pitäisi olla sairaslomalla. En ole muuten hänen olemuksestaan tai elämänmenostaan havainnut muutosta. Eihän sitä voi tietenkään tietää, mitä toinen käy mahdollisesti läpi, vaikka asiat näyttäisivät päällisin puolin olevan ok.

Minä otan asian puheeksi esihenkilön kanssa alkavalla viikolla. Lähestyn sillä kärjellä, että onko kollegallani kaikki ok ja että onko hänellä jotain muuta hommaa, mistä en ole tietoinen. En lähde ensisijaisesti syyttämään toista laiskuudesta, mutta tuon töiden epätasapainoisuuden kyllä esille.

 

[L. Öysä]

Toki nyt kun hän on töissä, niin niitä töitä pitäisi pystyä tekemään. Jos ei onnistu, niin sitten pitäisi olla sairaslomalla.

Tämä on mielestäni ehkä hieman mustavalkoinen näkemys. Tai siis toki töitä pitäisi pystyä töissä tekemään ja kuvauksesi perusteella työkaverisi paikka voisi hyvinkin olla sairaslomalla eikä töissä. Kaikenlaista kuitenkin elämässä tapahtuu ja usein se saikuttaminen ei tietyn pisteen jälkeen enää paranna toipumista, vaan ihmiselle voi olla parempi saada tehdä töitä oman jaksamisen mukaan ja kuntoutua sitä kautta. Tähän suhtautumiseen sitten toki on oletettavasti isoja eroja työnantajien välillä.

 

[douppi]

Tämä on mielestäni ehkä hieman mustavalkoinen näkemys. Tai siis toki töitä pitäisi pystyä töissä tekemään ja kuvauksesi perusteella työkaverisi paikka voisi hyvinkin olla sairaslomalla eikä töissä. Kaikenlaista kuitenkin elämässä tapahtuu ja usein se saikuttaminen ei tietyn pisteen jälkeen enää paranna toipumista, vaan ihmiselle voi olla parempi saada tehdä töitä oman jaksamisen mukaan ja kuntoutua sitä kautta. Tähän suhtautumiseen sitten toki on oletettavasti isoja eroja työnantajien välillä.

Ei varmastikaan. Usein vaan on niin, että ei se sairasloma välttämättä auta, jos ei juurisyytä eri asioissa hoida tai pystytä hoitamaan. Pelkästään se että on pois töistä, niin harvoin esimerkiksi mielensairautta korjaa, ja Suomessakin aika herkästi aina kirjoitetaan sairaslomaa lääkkeeksi. Muutaman hyvin erikoisen tapauksen vaimon duunipaikasta tiedän, jossa samantyppisiä piirteitä kun sun kertomassa edellisellä sivulla.

Todellakin hyvä ajatus puhua esihenkilön kanssa, ja ihan rakentavasti vaan ilmaista huoli, sitä ei kanteluna voi pitää mitenkään. Voi olla että esihenkilö huomannut sen, tai sitten ei samalla tavalla kuin sinä, mutta koittaisin sitä keinoa pian.

 

[Kuuukko]

Minä otan asian puheeksi esihenkilön kanssa alkavalla viikolla. Lähestyn sillä kärjellä, että onko kollegallani kaikki ok ja että onko hänellä jotain muuta hommaa, mistä en ole tietoinen. En lähde ensisijaisesti syyttämään toista laiskuudesta, mutta tuon töiden epätasapainoisuuden kyllä esille.

Lähtisin samalla kulmalla etenemään. Sinänsä ei ole sinun vastuulla työkaverin kanssa hänen jaksamistaan pohdiskella, vaikka toki aina hyvä palavereissa kysellä kuulumiset ja miten viikonloppu meni. Esihenkilön kanssa syytä keskustella ja kannattaa se google sheets nyt ainakin vilauttaa siinä yhteydessä, ettei jää epäselväksi että ihan pienestä epäsuhdasta ei ole kyse.