En mä oikein keksi mikä olisi konsulttihommissa laskutusperuste, ellei sitten tehdyt työtunnit. Toki sen työn ostamisessa voi olla eroja, ostaako esim kiinteästi vaikka yhden konsultin koko työpanoksen (jolloin laskutetaan kaikesta työajasta, mutta ei tietenkään esim jos konsultti on vapaapäivällä), tietyn määrän konsultin tunteja (jolloin on pakko seurata koska tunnit tulee täyteen) vai kiinteähintaisella projektilla, joka sinänsä ei mielestäni ole konsultointia, vaan sitten ihan normaalia tuotantotyötä.Hommat on siis Taylorilaisella ajattelulla rakennettu. Niin ei ole pakko tehdä. Isoissakaan korporaatioissa. Mutta kuten todettua, tuo Taylorilainen tehtävien pilkonta ja työn mittaaminen tuntuu olevan joillekin dogmaattinen totuus, jolle ei ole vaihtoehtoja.
On sille...
Kaikki lähtee ihmiskuvasta pohjimmiltaan
Tuossa kiinteähintaisessakin on tärkeää tietää, että mikä homma onnistuu arvioidussa tuntimäärässä ja mikä menee pieleen, jotta osaa tulevaisuudessa hinnoitella työn paremmin ja parantaa prosesseja, jotta työ sujuisi helpommin. Toki näitä voi käyttää sitten paskoissa organisaatioissa aina myös kyttäämiseen, että miksi tällä tyypillä menee tähän näin kauan aikaa kun joku muu (yleensä mistään mitään tietämätön myyjä) on myynyt sen tällä hinnalla. Onneksi nämä alkaa olemaan jo vähenemään päin, ja konsultitkin ovat osa asiakasorganisaatiota, jolloin työn etenemisen ja käytetyn panoksen läpinäkyvyys tulisi saada maksajalle kuntoon.