Mainos

Työelämä & työttömyys

  • 122 929
  • 690

Andromeda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Minua ihmetyttää yliopiston aloituspaikkojen määrä. Lääkäreistä on pulaa, mutta aloituspaikkoja lisätään nihkeästi.
Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yhden puolueen vaatimuksesta vaikeutetaan työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
 
Viimeksi muokattu:

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yhden puolueen vaatimuksesta vaikeutetaan työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja. Suomalaisia on opiskellut lääkäreiksi esimerkiksi Virossa, kun kotimaasta ei opiskelupaikka aukea. Ulkomaalaisille, valmiille lääkäreille kynnys saada harjoittaa ammattia Suomessa on korkea kielitaitovaatimuksen takia.
 

Andromeda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja. Suomalaisia on opiskellut lääkäreiksi esimerkiksi Virossa, kun kotimaasta ei opiskelupaikka aukea. Ulkomaalaisille, valmiille lääkäreille kynnys saada harjoittaa ammattia Suomessa on korkea kielitaitovaatimuksen takia.
Tämä yhtälö on täysin käsittämätön. Lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja, vaikka lääkäreistä on pulaa. Hallitus vaikeuttaa tilannetta lisää omilla toimillaan.

Miksei yliopistot leikkaa kuluja vähemmän tärkeistä koulutushaaroista kompensaationa, esim. kulttuuri (toki tärkeää sekin, mutta jos verrata pitää).

Kaikkia asioita ei pieni ihminen ymmärrä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Humanistisemmilla aloilla on vastaavaa kuin biologeilla, esimerkiksi historian opettajilla on myös aina ollut vaikeuksia työllistyä. Kiinnostavaa opiskella, vaikeaa työllistyä.
Vähän tulee mieleen muutamat tutut jotka ovat opiskelleet historiaa, valtiotieteitä, kielitieteitä tai muuta ja sitten onkin päädytty Kelaan tmv. töihin kun pitää ruveta makselemaan lainoja pois, eikä löydykään niitä töitä mihin olisi kouluttautunut.
Tämä yhtälö on täysin käsittämätön. Lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja, vaikka lääkäreistä on pulaa. Hallitus vaikeuttaa tilannetta lisää omilla toimillaan.

Miksei yliopistot leikkaa kuluja vähemmän tärkeistä koulutushaaroista kompensaationa, esim. kulttuuri (toki tärkeää sekin, mutta jos verrata pitää).

Kaikkia asioita ei pieni ihminen ymmärrä.
Kun lääkäreistä on pulaa niin sitten voidaan repiä isompia palkkoja. Ihan yksinkertainen juttu katsos.
 

Andromeda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Vähän tulee mieleen muutamat tutut jotka ovat opiskelleet historiaa, valtiotieteitä, kielitieteitä tai muuta ja sitten onkin päädytty Kelaan tmv. töihin kun pitää ruveta makselemaan lainoja pois, eikä löydykään niitä töitä mihin olisi kouluttautunut.

Kun lääkäreistä on pulaa niin sitten voidaan repiä isompia palkkoja. Ihan yksinkertainen juttu katsos.
Joo, kyllähän minä tämän puolen ymmärrän, mutta silti. Liian ahneita ovat, lääkäreitä voisi olla reilusti enemmän ja tuskin näkyisi negatiivisesti heidän ansioissaan
 

12961

Jäsen
Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yksi puolue vaikeuttaa työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
Liekö lääkäriliiton lobbaus yhtä vahvaa kuin apteekkareidenkin. Riiassa ja ilmeisesti
myös ainakin Prahassa on nyt onneksi linjat, joita käyttämällä suomalaisia lääkärinopintojen aloituspaikkoja pystyy kiertämään.

Asiasta kolmanteen, joka liittyy suoraan ketjun aiheeseen. Opintovapaaseen.

Työnantajana tällainen on nyt osunut 5 kertaa kohdalle ja muutama asia tuntuu toistuvana melkoisen erikoiselta. Jokaisella kerralla opintovapaa on päättynyt samalla tavalla. Kaikkien kanssa on käyty sama teatteri siitä, että haluavat takaisin töihin vaikka todellisuus on ollut toinen, parissa tapauksessa se oli toisen käden kautta jo korviin ehtinyt tullakin. Ja uusi työpaikka kiersi jo huhuna muiden työntekijöiden keskuudessa.

Yksi kävi tekemässä toisen maisterintutkinnon ja ymmärrettävästi halusikin isompiin saappaisiin, joihin minulla ei ollut oikein tarjotakaan mitään. Tämä oli sinänsä aivan fine ja tiedostettu tilanne. Kuitenkin irvokas päätösshow, jossa näyteltiin innokasta takaisintulijaa (myös erilaiseen työnkuvaan) ensimmäisiin työpäiviin asti, pidettiin opiskeluajalta kertyneet lomapäivät pois ja sitten haluttiin lähteä, oli tässäkin tapauksessa farssi.

Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.

Pari muuta ovat niin omanlaisiaan tapauksia, etten avaa enempää, mutta hyvin samankaltainen loppushow on toistunut, viimeisimmässä vielä kesken.

Kahdessa näistä tapauksista oli jälkikäteen katsottuna ketjutettu pari vuoden työsuhdetta ja alasta irrallista opiskelua. Eikö aikuiskoulutustuen edellytyksenä olekin vuoden työsuhde ennen opintovapaata? Jostain kumman syystä meilläkin nämä pyysivät opintovapaata juuri kun vuosi oli tullut täyteen.

En tunne opintovapaan historiaa ja sitä millä argumentein nykyisen kaltainen malli on luotu. Yleinen ongelma taitaa olla se, että parin vuoden aikana ”sijaistaja” ehtii kehittää työtehtäviä niin, ettei vanhaa työnkuvaa ole sellaisena edes olemassa ja opiskelemaan lähtenyt on joka tapauksessa pakko jotenkin korvata. Nyt joka ikinen opintovapaan käyttäjä tulee takaisin vaikka kylmäsoittohommiin, koska päivänkin töissä olevana ansaitsee opiskeluajalta täyden lomakertymän. Oliskohan työsuhteen päättämisestä opintovapaan jälkeen syytä säätää jotain sellaista, jolla tämä aivan apinoiden hommaa oleva näytelmä saataisiin poistettua.
 

Karpat46

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Україна
Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.

Siis lopettivat, vaikka motivointi ja luottamus työnantajan puolelta olivat noin hienolla tasolla.
 

12961

Jäsen
Siis lopettivat, vaikka motivointi ja luottamus työnantajan puolelta olivat noin hienolla tasolla.
Jos luit tekstin kokonaan, niin pointti oli juuri siinä, että kahdessa vuodessa muodostui tilanne jossa heille ei ollut mitään järkevää tarjottavaa. Ja näin käy liki automaattisesti kun opintovapaan ajalle haetaan korvaajaa. Uusi tekee asiat eri tavalla, ottaa erilaisista asioista koppia ja kehittää työnkuvaa. Myyjä saa uusia asiakassuhteita.

Eikä rekryjäkään kovin usein ole päällä kun vaihtuvuus on firmassa keskimäärin 12 vuotta. Kovin halusivat kuitenkin töihin niin piti keksiä jotain josta on edes joku hyöty firmalle ja ehkä leipääntyvät itse mahdollisimman nopeasti.

Eivät muuten myöskään halunneet sopia työsuhteen päättämisestä vaan näytelmä väkinäisestä takaisin tulemisesta vietiin tappiin asti.

Vähän jäänyt sellainen ikään kuin työntekijän yksipuolisen harkinta-ajallisen lypsävän irtisanoutumisen klangi koko opintovapaasta. Päin helvettiä se on, että jos todetaan opintovapaan päättyessä rehellisesti, että tästä on vaikea jatkaa, tulee se työnantajalle merkittävästi kalliimmaksi kuin sinänsä tietysti hyödyllisillä mutta tehottomilla ”asiakastietojen päivitys” -kylmäsoitoilla kypsyttäminen.
 
Viimeksi muokattu:

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja.

Vastustivat, eivät enää vaan kannattavat lisäämistä nykyään. Virkkeesi ensimmäinen lause on se perussyy, yliopistoille lääkärikoulutuksen lisääminen nykymuodossaan on valtava panostus.

EU-ETA-maiden lääkäriopinnothan ovat suoraan ristiin kelpoisia ammattipätevyyden osalta, joten ei siinä suuremmin tarvitse mitään kiertää, ainoastaan kielitaidon osoittaminen ja yksi harjoittelu (jälkimmäistäkin ilman saavat määräajaksi oikeuden ammattiinsa) tarvitaan.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Liekö lääkäriliiton lobbaus yhtä vahvaa kuin apteekkareidenkin. Riiassa ja ilmeisesti
myös ainakin Prahassa on nyt onneksi linjat, joita käyttämällä suomalaisia lääkärinopintojen aloituspaikkoja pystyy kiertämään.

Asiasta kolmanteen, joka liittyy suoraan ketjun aiheeseen. Opintovapaaseen.

Työnantajana tällainen on nyt osunut 5 kertaa kohdalle ja muutama asia tuntuu toistuvana melkoisen erikoiselta. Jokaisella kerralla opintovapaa on päättynyt samalla tavalla. Kaikkien kanssa on käyty sama teatteri siitä, että haluavat takaisin töihin vaikka todellisuus on ollut toinen, parissa tapauksessa se oli toisen käden kautta jo korviin ehtinyt tullakin. Ja uusi työpaikka kiersi jo huhuna muiden työntekijöiden keskuudessa.

Yksi kävi tekemässä toisen maisterintutkinnon ja ymmärrettävästi halusikin isompiin saappaisiin, joihin minulla ei ollut oikein tarjotakaan mitään. Tämä oli sinänsä aivan fine ja tiedostettu tilanne. Kuitenkin irvokas päätösshow, jossa näyteltiin innokasta takaisintulijaa (myös erilaiseen työnkuvaan) ensimmäisiin työpäiviin asti, pidettiin opiskeluajalta kertyneet lomapäivät pois ja sitten haluttiin lähteä, oli tässäkin tapauksessa farssi.

Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.

Pari muuta ovat niin omanlaisiaan tapauksia, etten avaa enempää, mutta hyvin samankaltainen loppushow on toistunut, viimeisimmässä vielä kesken.

Kahdessa näistä tapauksista oli jälkikäteen katsottuna ketjutettu pari vuoden työsuhdetta ja alasta irrallista opiskelua. Eikö aikuiskoulutustuen edellytyksenä olekin vuoden työsuhde ennen opintovapaata? Jostain kumman syystä meilläkin nämä pyysivät opintovapaata juuri kun vuosi oli tullut täyteen.

En tunne opintovapaan historiaa ja sitä millä argumentein nykyisen kaltainen malli on luotu. Yleinen ongelma taitaa olla se, että parin vuoden aikana ”sijaistaja” ehtii kehittää työtehtäviä niin, ettei vanhaa työnkuvaa ole sellaisena edes olemassa ja opiskelemaan lähtenyt on joka tapauksessa pakko jotenkin korvata. Nyt joka ikinen opintovapaan käyttäjä tulee takaisin vaikka kylmäsoittohommiin, koska päivänkin töissä olevana ansaitsee opiskeluajalta täyden lomakertymän. Oliskohan työsuhteen päättämisestä opintovapaan jälkeen syytä säätää jotain sellaista, jolla tämä aivan apinoiden hommaa oleva näytelmä saataisiin poistettua.

Aituun pitää olla tosiaan vuosi kyseisessä työssä, mutta toki vaatii kahdeksan vuoden työhistorian aiemmalta aikaa, eli ihan ensimmäisestä palvelussuhteen alusta ei sitä ole saanut. Nythän tukea ollaan lakkauttamassa, mikä tulee olemaan valtava isku mm. kunta- ja hyvinvointialuesektorien pätevöitymisille, kun ei työnantajalla ole resursseja näitä kustantaa.

Opintovapaalta datan mukaan sinänsä hyvin suuri osa ei palaa samaan työhön, vaan usein sitä käytetään nimenomaan alanvaihtoon. Järjestely on hyvin vanha, taitaa olla kohta 50 vuotta sitten sovittu asia, eikä siihen puututtane. Jos aikuiskoulutustuki lakkaa eikä tilalle tule muuta järjestelmää, se tosiaan vaikuttanee varsin paljon etenkin julkisen sektorin matala- ja keskipalkkaisten työntekijöiden opintovapaisiin.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.

Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Meidän työpaikalla mittarointi ja sen tarkentuminen viime vuosina aiheuttaa ilmeisen samanlaista ahdistusta työntekijöissä kuin sinulla. Tämä ei varmasti tule enää loppumaan/vähenemään, ellei sitten vaikka tekoälyn avulla keksitä jokin tapa seurata henkilöiden (resurssien) utilisaatiota automaattisesti. Miten itse hoitaisit tämän? Vanhaan tyyliin esihenkilöiden mutufiiliksen kautta "tuo tekee sitä ja tuo tekee tuota" -tyyliin?
 

Rick Rother

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Kärpät
Vähän jäänyt sellainen ikään kuin työntekijän yksipuolisen harkinta-ajallisen lypsävän irtisanoutumisen klangi koko opintovapaasta. Päin helvettiä se on, että jos todetaan opintovapaan päättyessä rehellisesti, että tästä on vaikea jatkaa, tulee se työnantajalle merkittävästi kalliimmaksi kuin sinänsä tietysti hyödyllisillä mutta tehottomilla ”asiakastietojen päivitys” -kylmäsoitoilla kypsyttäminen.
Työpaikan-/alanvaihto taitaa tilastollisestikin se yleisin seuraus opintovapaasta. Näin muistelen. Omassa tuttavapiirissä on kaksi tuoreehkoa tapausta, jotka muistan.

Ensimäisessä tapauksessa opintovapaalla oli kaverini, joka kypsyi julkisella puolella paskaan esimieheen. Tämä kaveri tekee hommansa käsittääkseni vastuullisesti ja hyvin. On erittäin tarkka kaikista itselleen kuuluvista eduista ja käyttää jopa ylimääräistä energiaa siihen, että työ- ja vapaa-aika eivät sekoitu millään. Luki saman alan jatkotutkinnon ja vaihtoi työpaikkaa saman alan toiseen julkiseen organisaatioon. Puljasi lomat loppuun.

Toinen vaihtoi alaa. Hoiti edellisessä työpaikassa asiat siten, että kaikki tiesivät työsuhteen loppuvan opintovapaan jälkeen. Ei puljannut lomia loppuun.
 

12961

Jäsen
Aituun pitää olla tosiaan vuosi kyseisessä työssä, mutta toki vaatii kahdeksan vuoden työhistorian aiemmalta aikaa, eli ihan ensimmäisestä palvelussuhteen alusta ei sitä ole saanut. Nythän tukea ollaan lakkauttamassa, mikä tulee olemaan valtava isku mm. kunta- ja hyvinvointialuesektorien pätevöitymisille, kun ei työnantajalla ole resursseja näitä kustantaa.

Opintovapaalta datan mukaan sinänsä hyvin suuri osa ei palaa samaan työhön, vaan usein sitä käytetään nimenomaan alanvaihtoon. Järjestely on hyvin vanha, taitaa olla kohta 50 vuotta sitten sovittu asia, eikä siihen puututtane. Jos aikuiskoulutustuki lakkaa eikä tilalle tule muuta järjestelmää, se tosiaan vaikuttanee varsin paljon etenkin julkisen sektorin matala- ja keskipalkkaisten työntekijöiden opintovapaisiin.

Molemmille, sekä aikuiskoulutustuelle että kritisoimalleni opintovapaalle on toki helppo keksiä oikein mainioita potentiaalisia käyttökohteita. Olisin ollut erittäin mielissäni jos myyntiporukasta olisi joku ilmoittanut halukkuudestaan käydä opiskelemassa ja astua isompiin saappaisiin kohta eläkeiässä olevan myyntijohtajamme tilalle. Julkiselta puolelta löytyy varmasti juuri mainitsemasi kaltaisia ongelmakohtia, joihin minulla ei ole kosketuspintaa.

Sen sijaan jos opintovapaata käyttää taloudellisesti turvatussa asemassa oleva henkilö, joka opiskelee täysin työnkuvaansa liittymätöntä, lähinnä harrastuksiinsa kuuluvaa alaa, olen aika kriittinen. Omalle kohdalle osuneista tapauksista kolme on ollut puhtaasti harrastuksen opiskelua, eikä niistä ole kuitenkaan ammattia löydetty.

Mahtaisiko jostain löytyä dataa, joka erittelisi opintovapaan käyttöä yksityisellä ja julkisella sektorilla ja näiden kehitystä erikseen viimeisten vuosikymmenien aikana? Nämä 5 tapausta ovat sattuneet omalle kohdalleni 8 vuoden sisällä, sitä ennen en törmännyt opintovapaaseen käytännössä kertaakaan.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tunnen kaksi biologia. Ensimmäinen tekee jotain väitöskirjatutkimusta, ja toinen on kollegani täysin eri hommissa. Kovapalkkaisiin lääkefirmapesteihin voisi kuvitella olevan aika monta hakijaa.
 

Sphinx

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Biologeilla on aina olleet huonot työmarkkinat Suomessa. Vaikeaa päästä opiskelemaan, mukava ala, helposti maisterin paperit kouraan. Sitten ei saada töitä ja tehdään jatko-opiskeluja, roikutaan apurahansaantihirressä, kun yritetään saada rahoitusta omalle väitöstyölle.
Biologia on tosiaan yksi eniten työttömyydestä kärsivistä akateemisista aloista. Sanna Marinin viisas hallitus vielä lisäsi biologian aloituspaikkoja yliopistoissa 50 % muutaman vuoden määräajaksi koronaelvytyksenä, koska Suomi nousee koronakuopasta vain kouluttautumalla ja pitää tarjota nuorille tulevaisuudennäkymiä.

Minua ihmetyttää yliopiston aloituspaikkojen määrä. Lääkäreistä on pulaa, mutta aloituspaikkoja lisätään nihkeästi. Vahva lääkäriliitto on osaltaan toiminut jarruna.
Lääkärikoulutuksen aloituspaikoista tähän olikin vastauksena täällä kaikki myytit jo kerrottu. No, en itse asiasta paljoa tiedä, mutta tästä erään lääkäriopiskelijan muutaman vuoden takaisesta pitkästä ja polveilevasta blogikirjoituksesta voi saada jotain näkökulmia. Kirjoitan tähän lyhyen tiivistelmän tärkeimmistä tuossa tekstissä esitetyistä argumenteista.

Tämänhetkisen lääkäripulan juurisyynä ovat liian pienet koulutuksen sisäänottomäärät 1990-luvulla, ja sittemmin aloituspaikkojen määrää on jo kasvatettu kaksinkertaiseksi. Tällä hetkellä Suomessa koulutetaan 1/70 ikäluokasta lääkäreiksi. Lääkärien kouluttaminen on pitkäjänteistä puuhaa, kuuden vuoden peruskoulutuksen jälkeen erikoistumiskoulutus kestää 7–8 vuotta, eli tänään tehty päätös koulutuspaikkojen lisäyksestä alkaa vähitellen vaikuttaa erikoislääkärien määrään aikaisintaan 15 vuoden kuluttua. Vuosia sitten tehtyjen päätösten vaikutus lääkärien koulutusmäärien kasvattamisesta alkaa siten vähitellen näkyä lähivuosina, jolloin lääkärivaje alkaa pienentyä noin 300–400 lääkärillä vuodessa.

Lääkärikoulutuksen taso on jo ajettu alas koulutusmäärien kustannuksella. Koska kaikki lääketieteelliset tiedekunnat ovat jo piukassa opiskelijoita, edellyttäisi koulutusmäärien edelleen kasvattaminen huomattavia lisäpanostuksia koulutuksen resursseihin, käytännössä uusia yliopistollisia sairaaloita ja tiedekuntia.

Sitten tuossa tekstissä on myös paljon erilaista pohdintaa lääkärien työnkuvasta, palkkatasosta ymv, mutta helposti ymmärrettävältä tuntuisi tuo, että tällä hetkellä sopivaa lääkärikoulutuksen aloituspaikkojen määrää mietittäessä merkitystä on sillä, mikä on lääkärien tarve 2040-luvulla ja sen jälkeen.

Esitettyjen argumenttien valossa en ole itse vakuuttunut siitä, että lääkärien koulutusmääriä olisi tällä hetkellä tarpeen lisätä, koska akuuttia helpotusta lääkäripulaan ei sillä tavalla saada.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tunnen kaksi biologia. Ensimmäinen tekee jotain väitöskirjatutkimusta, ja toinen on kollegani täysin eri hommissa. Kovapalkkaisiin lääkefirmapesteihin voisi kuvitella olevan aika monta hakijaa.
Tunnen kanssa yhden mikrobiologin, joka jätti väikkäritutkimukset kesken, vaihtoi lääkikseen, sai jonkin verran bilsan ja kemman opintoja korvattua aiemmilla opinnoillaan ja on nykyään lääkäri.

Tutkimustyö ja referenssien saaminen on kivikovaa kilpailua, eikä läheskään aina mitenkään reilua.

Pari esimerkkiä, jotta asia vähän aukeaa vähän niille, joille tutkimusmaailma ei ole tuttua.

1)Ryhmätutkimuksissa sillä on (uran kannalta) suuri merkitys, mille sijalle oman nimensä saa, kun tutkimus julkaistaan. Voi vituttaa "jonkin verran", jos olet ollut ryhmän kantava voima, mutta tutkimusta johtavan proffan jälkeen listalla on ennen nimeäsi pari proffan suosikkia, ja olet sijoilla 4-5, kun sun pitäisi olla sijoilla 2-3.
2) Viljelet jotain soluviljelmää kolme viikkoa omiin tarkoituksiin osana ryhmän työtä, ja kun viljelmä on valmis, tulet paikalle ja huomaat, ettei viljelmää näy missään. Proffa toteaa, että viljelmä oli "ryhmän viljelmä eikä kenenkään oma" ja tutkija x (proffan suosikki) sai sen käyttöönsä, kun tarvitsi vastaavaa viljelmää. Aloitat sitten nollasta... Voi vähän nyppiä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Lukioiden oppilaanohjausta pitäisi lisätä tai parantaa, jotta ylioppilaille ei tulisi harhakuvia siitä, millaiset työllistymismahdollisuudet milläkin alalla on.

Työelämän muutokset on nykyään niin nopeita, ettei tuolla opinto-ohjauksella jossain lukiovaiheesa oikein asioita voi ennakoida. Ja AI murroksen ollessa liikkeellä sitäkään vähää.

Tämä ei varmasti tule enää loppumaan/vähenemään, ellei sitten vaikka tekoälyn avulla keksitä jokin tapa seurata henkilöiden (resurssien) utilisaatiota automaattisesti. Miten itse hoitaisit tämän?

Luottamuksella. Eli olemalla mittaamatta lainkaan.

Näin syntyy tutkitusti parasta työilmapiiriä ja työtehoa, kun ihmiset kokevat luottamuksen tunnetta ja toimivaltaa oman työnsä järjestelyyn. Tarkka mittaaminen on taylorismia, joka kehitetiin teollisuustyön mittaamiseen kouluttamattomalla väellä ja synnytti tyyppiesimerkkinä ”mäkdonalsit” jne. Mutta enpä ihan heti keksi nykytyöelämästä tehtäviä, joissa tayloristisella metodeilla saataisiin tehoa, edes teollisuustuotantoon.

Kuten jo täälläkin saa lukea, se mittaaminen vaan ahdistaa ja vähentää työviihtyvyyttä ja "työn imua".

Tutkitusti ne työmotivaatiot syntyy juurikin luottamuksen ja merkityksellisyyden tunteesta ja omasta omistajuudesta. Nuoremmalla sukupolvella vielä työn merkityksellisyys nostaa merkitystään.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Työelämän muutokset on nykyään niin nopeita, ettei tuolla opinto-ohjauksella jossain lukiovaiheesa oikein asioita voi ennakoida. Ja AI murroksen ollessa liikkeellä sitäkään vähää.
Kai sitä nyt jotain silti voi ennakoida? Tuskin esimerkiksi sellaiset alat alkavat yllättäen vetää, joille on vaikeuksia ollut työllistyä vuosikymmeniä? Varman työpaikan lupaaminen korkeakoulun käyneelle varmasti vaikeutuu, mutta eiköhän muutaman vuoden päähän jonkinlainen ennustettavuus ole.

Esimerkiksi voisi kuvitella, että hoitoala ja vihreää siirtymää hakeva teollisuus työllistävät jatkossa, ja humanistiselle puolelle ei mistään tule lisää työpaikkoja. Varhaiskasvatuksessa on niin kova pula työntekijöistä, että vaikka ikäluokat pienenevät, niin vaka-opettajalle on taatusti töitä. Samoin erityisopettajille ja luokanopettajillekin.
 
4

444

Työelämän muutokset on nykyään niin nopeita, ettei tuolla opinto-ohjauksella jossain lukiovaiheesa oikein asioita voi ennakoida. Ja AI murroksen ollessa liikkeellä sitäkään vähää.



Luottamuksella. Eli olemalla mittaamatta lainkaan.

Näin syntyy tutkitusti parasta työilmapiiriä ja työtehoa, kun ihmiset kokevat luottamuksen tunnetta ja toimivaltaa oman työnsä järjestelyyn. Tarkka mittaaminen on taylorismia, joka kehitetiin teollisuustyön mittaamiseen kouluttamattomalla väellä ja synnytti tyyppiesimerkkinä ”mäkdonalsit” jne. Mutta enpä ihan heti keksi nykytyöelämästä tehtäviä, joissa tayloristisella metodeilla saataisiin tehoa, edes teollisuustuotantoon.


Tutkitusti ne työmotivaatiot syntyy juurikin luottamuksen ja merkityksellisyyden tunteesta ja omasta omistajuudesta. Nuoremmalla sukupolvella vielä työn merkityksellisyys nostaa
Meillä on käytössä ”rajoittamattomat henkilökohtaiset vapaat” ja työaikaa ei mitata lainkaan eikä sitä raportoida eteenpäin. Meillä maksetaan työstä, ei työajasta. Vapaita saa pitää työtilanteen niin salliessa; max 4 päivän vapaan saa ilmoittamalla siitä esimiehelle n. viikkoa aiemmin, 5-10 päivän mittaiset pyydetään 2-3 viikkoa etukäteen, jotta esimiehellä on tarpeen tullen mahdollisuus järjestellä tuurauskuviot, ja siitä pidemmät poissaolot pyydetään pidemmällä varoitusajalla. Kaikki tämä pohjautuu luottamukseen, jossa jokaiselta edellytetään vastuunottoa siitä, että se työtilanne oikeasti sallii poissaolon. Lisäksi kaikkia kehotetaan seuraamaan omaa jaksamistaan ja terveydentilaansa ja pienimpiinkin uupumisoireisiin ja muihin mielenterveyden haasteisiin saa apua matalalla kynnyksellä työnantajan kustantamana. Lisäksi on muutama päivä vuodessa, jolloin koko konserni ”pakotetaan” vapaalle ja pitämään huolta itsestään. Sanomattakin on selvää, että taukoja kehotetaan pitämään usein ja tarvittaessa pitkään. Kaikki tämä siksi, että työnantaja ymmärtää työssä jaksamisen tärkeyden ja luottamuksella valaa uskoa työntekijöihinsä, että heitä ei tarvitse kytätä ja paapoa kaiken aikaa.

Tällainen malli ei varmasti sovi kaikille aloille, mutta sopisi takuulla paljon laajemmin kuin miten sitä hyödynnetään. Muistan yhden aiemman työnantajan, joka juhlallisesti julisti, kuinka hän maksaa tehdystä työstä, ei tunneista, mutta silti joka ikinen pysähdys vessakäyntejä myöten piti kellottaa tarkasti, ettei vain maksettu liikaa niistä tekemättömistä minuuteista. Muisti aina myös mainita, että jos palkkaa maksettaisiin TESsin mukaan, niin kaikki tienaisivat vähemmän. Tätä sitten painotettiin esittelemällä jotain kaupan alan palkkataulukkoa, jolla ei ollut mitään tekemistä ko. alan kanssa. Jostain syystä myöskään ko. taulukon yleiskorotuksia ei muistettu koskaan antaa. Eli hyvin perinteinen suomalainen työnantaja, joka ei ymmärtänyt työhyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta halusi esiintyä suurena hyväntekijänä.
 

Afflicted

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, New Jersey Devils, JPS, Dream Theater. Ja #28
Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.

Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Aikoinaan kun olin saksalaisella kauppaketjulla varastotyöntekijänä paskalla palkalla niin siellä oli työn tehovaatimus ja sen mittaaminen viety todella pitkälle. Kerättiin kolleja lavalle ja tietty määrä piti olla kerättynä per tunti. Tauot eivät vaikuttaneet eli kun olit syömässä eväitä niin tiesit että meni reilu puoli tuntia hukkaan keräilyaikaa eli kollit per tunti nousivat juuri.

Jatkuva stressi kun koko ajan kiire ja taukoja ilenny pitää. Lisäksi iltavuorot jotka venyivät lähes poikkeuksetta useammalla tunnilla.
 

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.

Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Sanoisin, että konsultoinnin / projektityön paskin puoli on tuntikirjaukset. Kukaan ei ole vielä todennut, että onpa kiva kirjailla joka ikinen päivä 30min tarkkuudella (saati vielä tarkemmin), mitä on tehnyt. Osalla helpompaa välillä, kuin toisilla, mutta kaikkia tuo tuntuu harmittavan. Pakkohan tätä toki on talouden seurannan ja laskujen takia tehdä.

Hyvin karkealla tasolla alkaa olemaan merkintöjä itselläkin raapusteltuna varmaan jossain 40 tuhannen merkinnän tienoilla. Kai sillä ajalla olisi voinut tehdä muutakin. Istua vaikka työajalla vessassa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Pakkohan tätä toki on talouden seurannan ja laskujen takia tehdä.

No ei tietenkään ole pakko. En kyllä itse konsulttina toimiessa ikinä ollut velvollinen merkkaan mitään 30min seurantaa. Laskutus tehtiin toimitetun työn mukaan, ei tehdyn tuntimäärän mukaan.


Käsittämättömän sitkeässä on Taylorilianen liikkeenjohtoajattelu edelleen, vaikka ideat on yli 100 vuotta vanhoja ja parempia on kehitetty ja tutkimukset näyttää selvästi, että luottamuksella tulee parempaa jälkeä ja syntyy sitoutuneempaa työvoimaa.

Monien yrittäjien ihmiskuva on vaan sellainen. Heidän mielestään kaikki on perusteeltaan laiskoa ja niitä pitää kepillä hutmia, jotta jotain tapahtuu. . . Selittää paljon yrittäjäpuolue Kokoomuksen tän hetken työelämälinjauksia.
 

anthax

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä
No ei tietenkään ole pakko. En kyllä itse konsulttina toimiessa ikinä ollut velvollinen merkkaan mitään 30min seurantaa. Laskutus tehtiin toimitetun työn mukaan, ei tehdyn tuntimäärän mukaan.


Käsittämättömän sitkeässä on Taylorilianen liikkeenjohtoajattelu edelleen, vaikka ideat on yli 100 vuotta vanhoja ja parempia on kehitetty ja tutkimukset näyttää selvästi, että luottamuksella tulee parempaa jälkeä ja syntyy sitoutuneempaa työvoimaa.

Monien yrittäjien ihmiskuva on vaan sellainen. Heidän mielestään kaikki on perusteeltaan laiskoa ja niitä pitää kepillä hutmia, jotta jotain tapahtuu. . . Selittää paljon yrittäjäpuolue Kokoomuksen tän hetken työelämälinjauksia.
No tässä hommassa se on pakollista. Osa hommista on kiinteähintaista, jossa lopputuotteesta laitetaan lasku. Osa hommasta on tuntiperustaista, jossa kirjauksien perusteella laitetaan laskuja. Tämän lisäksi resursointi ja työajanseuranta perustuvat kirjauksiin. Hankala tästä on äkkiseltään keksiä, miten tätä voisi tehdä toisin isoissa korporaatioissa.
 

mekabyte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilmajoki HT, sympatiat Kärpille
Ah, tuntikirjaus tuo ikiaikainen tehokkuuden mittari. Joskus kun on alihankintaketjussa täyttänyt samat tunnit kolmeen eri järjestelmään (jotkai kaikki keskimäärin hirveitä kötöstyksiä), niin tietää tehneensä merkityksellistä työtä. Luojan kiitos moisia toimitusketjuja ei enää juurikaan tule vastaan. Nokian aikoina oli varsin tavallista, että sinne tehtiin hommia jonkun "isomman" läpi koska osto-organisaation mielestä isompi parempi ja pienempien kanssa ei juteltu. Mediassa näkee hehkutusta että meillä ostetaan tuloksia, ei aikaa, mutta sitten PO:ssa on tuntihinnat ja sen perusteella laskutus. Onneksi nykyisessä duunissa ei sentään tarvi kovin tarkalla listata tunteja ja selitteitä. Keskitytään siihen varsinaiseen asiaan.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
No tässä hommassa se on pakollista. Osa hommista on kiinteähintaista, jossa lopputuotteesta laitetaan lasku. Osa hommasta on tuntiperustaista, jossa kirjauksien perusteella laitetaan laskuja. Tämän lisäksi resursointi ja työajanseuranta perustuvat kirjauksiin. Hankala tästä on äkkiseltään keksiä, miten tätä voisi tehdä toisin isoissa korporaatioissa.

Hommat on siis Taylorilaisella ajattelulla rakennettu. Niin ei ole pakko tehdä. Isoissakaan korporaatioissa. Mutta kuten todettua, tuo Taylorilainen tehtävien pilkonta ja työn mittaaminen tuntuu olevan joillekin dogmaattinen totuus, jolle ei ole vaihtoehtoja.

On sille...


Kaikki lähtee ihmiskuvasta pohjimmiltaan
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös