Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yhden puolueen vaatimuksesta vaikeutetaan työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossaMinua ihmetyttää yliopiston aloituspaikkojen määrä. Lääkäreistä on pulaa, mutta aloituspaikkoja lisätään nihkeästi.
Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja. Suomalaisia on opiskellut lääkäreiksi esimerkiksi Virossa, kun kotimaasta ei opiskelupaikka aukea. Ulkomaalaisille, valmiille lääkäreille kynnys saada harjoittaa ammattia Suomessa on korkea kielitaitovaatimuksen takia.Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yhden puolueen vaatimuksesta vaikeutetaan työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
Tämä yhtälö on täysin käsittämätön. Lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja, vaikka lääkäreistä on pulaa. Hallitus vaikeuttaa tilannetta lisää omilla toimillaan.Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja. Suomalaisia on opiskellut lääkäreiksi esimerkiksi Virossa, kun kotimaasta ei opiskelupaikka aukea. Ulkomaalaisille, valmiille lääkäreille kynnys saada harjoittaa ammattia Suomessa on korkea kielitaitovaatimuksen takia.
Vähän tulee mieleen muutamat tutut jotka ovat opiskelleet historiaa, valtiotieteitä, kielitieteitä tai muuta ja sitten onkin päädytty Kelaan tmv. töihin kun pitää ruveta makselemaan lainoja pois, eikä löydykään niitä töitä mihin olisi kouluttautunut.Humanistisemmilla aloilla on vastaavaa kuin biologeilla, esimerkiksi historian opettajilla on myös aina ollut vaikeuksia työllistyä. Kiinnostavaa opiskella, vaikeaa työllistyä.
Kun lääkäreistä on pulaa niin sitten voidaan repiä isompia palkkoja. Ihan yksinkertainen juttu katsos.Tämä yhtälö on täysin käsittämätön. Lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja, vaikka lääkäreistä on pulaa. Hallitus vaikeuttaa tilannetta lisää omilla toimillaan.
Miksei yliopistot leikkaa kuluja vähemmän tärkeistä koulutushaaroista kompensaationa, esim. kulttuuri (toki tärkeää sekin, mutta jos verrata pitää).
Kaikkia asioita ei pieni ihminen ymmärrä.
Joo, kyllähän minä tämän puolen ymmärrän, mutta silti. Liian ahneita ovat, lääkäreitä voisi olla reilusti enemmän ja tuskin näkyisi negatiivisesti heidän ansioissaanVähän tulee mieleen muutamat tutut jotka ovat opiskelleet historiaa, valtiotieteitä, kielitieteitä tai muuta ja sitten onkin päädytty Kelaan tmv. töihin kun pitää ruveta makselemaan lainoja pois, eikä löydykään niitä töitä mihin olisi kouluttautunut.
Kun lääkäreistä on pulaa niin sitten voidaan repiä isompia palkkoja. Ihan yksinkertainen juttu katsos.
Liekö lääkäriliiton lobbaus yhtä vahvaa kuin apteekkareidenkin. Riiassa ja ilmeisestiMikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yksi puolue vaikeuttaa työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.
Jos luit tekstin kokonaan, niin pointti oli juuri siinä, että kahdessa vuodessa muodostui tilanne jossa heille ei ollut mitään järkevää tarjottavaa. Ja näin käy liki automaattisesti kun opintovapaan ajalle haetaan korvaajaa. Uusi tekee asiat eri tavalla, ottaa erilaisista asioista koppia ja kehittää työnkuvaa. Myyjä saa uusia asiakassuhteita.Siis lopettivat, vaikka motivointi ja luottamus työnantajan puolelta olivat noin hienolla tasolla.
Lääkärien koulutus on kallista yliopistoille ja lääkäriliitto vastustaa lisäpaikkoja.
Liekö lääkäriliiton lobbaus yhtä vahvaa kuin apteekkareidenkin. Riiassa ja ilmeisesti
myös ainakin Prahassa on nyt onneksi linjat, joita käyttämällä suomalaisia lääkärinopintojen aloituspaikkoja pystyy kiertämään.
Asiasta kolmanteen, joka liittyy suoraan ketjun aiheeseen. Opintovapaaseen.
Työnantajana tällainen on nyt osunut 5 kertaa kohdalle ja muutama asia tuntuu toistuvana melkoisen erikoiselta. Jokaisella kerralla opintovapaa on päättynyt samalla tavalla. Kaikkien kanssa on käyty sama teatteri siitä, että haluavat takaisin töihin vaikka todellisuus on ollut toinen, parissa tapauksessa se oli toisen käden kautta jo korviin ehtinyt tullakin. Ja uusi työpaikka kiersi jo huhuna muiden työntekijöiden keskuudessa.
Yksi kävi tekemässä toisen maisterintutkinnon ja ymmärrettävästi halusikin isompiin saappaisiin, joihin minulla ei ollut oikein tarjotakaan mitään. Tämä oli sinänsä aivan fine ja tiedostettu tilanne. Kuitenkin irvokas päätösshow, jossa näyteltiin innokasta takaisintulijaa (myös erilaiseen työnkuvaan) ensimmäisiin työpäiviin asti, pidettiin opiskeluajalta kertyneet lomapäivät pois ja sitten haluttiin lähteä, oli tässäkin tapauksessa farssi.
Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.
Pari muuta ovat niin omanlaisiaan tapauksia, etten avaa enempää, mutta hyvin samankaltainen loppushow on toistunut, viimeisimmässä vielä kesken.
Kahdessa näistä tapauksista oli jälkikäteen katsottuna ketjutettu pari vuoden työsuhdetta ja alasta irrallista opiskelua. Eikö aikuiskoulutustuen edellytyksenä olekin vuoden työsuhde ennen opintovapaata? Jostain kumman syystä meilläkin nämä pyysivät opintovapaata juuri kun vuosi oli tullut täyteen.
En tunne opintovapaan historiaa ja sitä millä argumentein nykyisen kaltainen malli on luotu. Yleinen ongelma taitaa olla se, että parin vuoden aikana ”sijaistaja” ehtii kehittää työtehtäviä niin, ettei vanhaa työnkuvaa ole sellaisena edes olemassa ja opiskelemaan lähtenyt on joka tapauksessa pakko jotenkin korvata. Nyt joka ikinen opintovapaan käyttäjä tulee takaisin vaikka kylmäsoittohommiin, koska päivänkin töissä olevana ansaitsee opiskeluajalta täyden lomakertymän. Oliskohan työsuhteen päättämisestä opintovapaan jälkeen syytä säätää jotain sellaista, jolla tämä aivan apinoiden hommaa oleva näytelmä saataisiin poistettua.
Meidän työpaikalla mittarointi ja sen tarkentuminen viime vuosina aiheuttaa ilmeisen samanlaista ahdistusta työntekijöissä kuin sinulla. Tämä ei varmasti tule enää loppumaan/vähenemään, ellei sitten vaikka tekoälyn avulla keksitä jokin tapa seurata henkilöiden (resurssien) utilisaatiota automaattisesti. Miten itse hoitaisit tämän? Vanhaan tyyliin esihenkilöiden mutufiiliksen kautta "tuo tekee sitä ja tuo tekee tuota" -tyyliin?Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.
Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Työpaikan-/alanvaihto taitaa tilastollisestikin se yleisin seuraus opintovapaasta. Näin muistelen. Omassa tuttavapiirissä on kaksi tuoreehkoa tapausta, jotka muistan.Vähän jäänyt sellainen ikään kuin työntekijän yksipuolisen harkinta-ajallisen lypsävän irtisanoutumisen klangi koko opintovapaasta. Päin helvettiä se on, että jos todetaan opintovapaan päättyessä rehellisesti, että tästä on vaikea jatkaa, tulee se työnantajalle merkittävästi kalliimmaksi kuin sinänsä tietysti hyödyllisillä mutta tehottomilla ”asiakastietojen päivitys” -kylmäsoitoilla kypsyttäminen.
Aituun pitää olla tosiaan vuosi kyseisessä työssä, mutta toki vaatii kahdeksan vuoden työhistorian aiemmalta aikaa, eli ihan ensimmäisestä palvelussuhteen alusta ei sitä ole saanut. Nythän tukea ollaan lakkauttamassa, mikä tulee olemaan valtava isku mm. kunta- ja hyvinvointialuesektorien pätevöitymisille, kun ei työnantajalla ole resursseja näitä kustantaa.
Opintovapaalta datan mukaan sinänsä hyvin suuri osa ei palaa samaan työhön, vaan usein sitä käytetään nimenomaan alanvaihtoon. Järjestely on hyvin vanha, taitaa olla kohta 50 vuotta sitten sovittu asia, eikä siihen puututtane. Jos aikuiskoulutustuki lakkaa eikä tilalle tule muuta järjestelmää, se tosiaan vaikuttanee varsin paljon etenkin julkisen sektorin matala- ja keskipalkkaisten työntekijöiden opintovapaisiin.
Biologia on tosiaan yksi eniten työttömyydestä kärsivistä akateemisista aloista. Sanna Marinin viisas hallitus vielä lisäsi biologian aloituspaikkoja yliopistoissa 50 % muutaman vuoden määräajaksi koronaelvytyksenä, koska Suomi nousee koronakuopasta vain kouluttautumalla ja pitää tarjota nuorille tulevaisuudennäkymiä.Biologeilla on aina olleet huonot työmarkkinat Suomessa. Vaikeaa päästä opiskelemaan, mukava ala, helposti maisterin paperit kouraan. Sitten ei saada töitä ja tehdään jatko-opiskeluja, roikutaan apurahansaantihirressä, kun yritetään saada rahoitusta omalle väitöstyölle.
Lääkärikoulutuksen aloituspaikoista tähän olikin vastauksena täällä kaikki myytit jo kerrottu. No, en itse asiasta paljoa tiedä, mutta tästä erään lääkäriopiskelijan muutaman vuoden takaisesta pitkästä ja polveilevasta blogikirjoituksesta voi saada jotain näkökulmia. Kirjoitan tähän lyhyen tiivistelmän tärkeimmistä tuossa tekstissä esitetyistä argumenteista.Minua ihmetyttää yliopiston aloituspaikkojen määrä. Lääkäreistä on pulaa, mutta aloituspaikkoja lisätään nihkeästi. Vahva lääkäriliitto on osaltaan toiminut jarruna.
Tunnen kanssa yhden mikrobiologin, joka jätti väikkäritutkimukset kesken, vaihtoi lääkikseen, sai jonkin verran bilsan ja kemman opintoja korvattua aiemmilla opinnoillaan ja on nykyään lääkäri.Tunnen kaksi biologia. Ensimmäinen tekee jotain väitöskirjatutkimusta, ja toinen on kollegani täysin eri hommissa. Kovapalkkaisiin lääkefirmapesteihin voisi kuvitella olevan aika monta hakijaa.
Lukioiden oppilaanohjausta pitäisi lisätä tai parantaa, jotta ylioppilaille ei tulisi harhakuvia siitä, millaiset työllistymismahdollisuudet milläkin alalla on.
Tämä ei varmasti tule enää loppumaan/vähenemään, ellei sitten vaikka tekoälyn avulla keksitä jokin tapa seurata henkilöiden (resurssien) utilisaatiota automaattisesti. Miten itse hoitaisit tämän?
Kai sitä nyt jotain silti voi ennakoida? Tuskin esimerkiksi sellaiset alat alkavat yllättäen vetää, joille on vaikeuksia ollut työllistyä vuosikymmeniä? Varman työpaikan lupaaminen korkeakoulun käyneelle varmasti vaikeutuu, mutta eiköhän muutaman vuoden päähän jonkinlainen ennustettavuus ole.Työelämän muutokset on nykyään niin nopeita, ettei tuolla opinto-ohjauksella jossain lukiovaiheesa oikein asioita voi ennakoida. Ja AI murroksen ollessa liikkeellä sitäkään vähää.
Meillä on käytössä ”rajoittamattomat henkilökohtaiset vapaat” ja työaikaa ei mitata lainkaan eikä sitä raportoida eteenpäin. Meillä maksetaan työstä, ei työajasta. Vapaita saa pitää työtilanteen niin salliessa; max 4 päivän vapaan saa ilmoittamalla siitä esimiehelle n. viikkoa aiemmin, 5-10 päivän mittaiset pyydetään 2-3 viikkoa etukäteen, jotta esimiehellä on tarpeen tullen mahdollisuus järjestellä tuurauskuviot, ja siitä pidemmät poissaolot pyydetään pidemmällä varoitusajalla. Kaikki tämä pohjautuu luottamukseen, jossa jokaiselta edellytetään vastuunottoa siitä, että se työtilanne oikeasti sallii poissaolon. Lisäksi kaikkia kehotetaan seuraamaan omaa jaksamistaan ja terveydentilaansa ja pienimpiinkin uupumisoireisiin ja muihin mielenterveyden haasteisiin saa apua matalalla kynnyksellä työnantajan kustantamana. Lisäksi on muutama päivä vuodessa, jolloin koko konserni ”pakotetaan” vapaalle ja pitämään huolta itsestään. Sanomattakin on selvää, että taukoja kehotetaan pitämään usein ja tarvittaessa pitkään. Kaikki tämä siksi, että työnantaja ymmärtää työssä jaksamisen tärkeyden ja luottamuksella valaa uskoa työntekijöihinsä, että heitä ei tarvitse kytätä ja paapoa kaiken aikaa.Työelämän muutokset on nykyään niin nopeita, ettei tuolla opinto-ohjauksella jossain lukiovaiheesa oikein asioita voi ennakoida. Ja AI murroksen ollessa liikkeellä sitäkään vähää.
Luottamuksella. Eli olemalla mittaamatta lainkaan.
Näin syntyy tutkitusti parasta työilmapiiriä ja työtehoa, kun ihmiset kokevat luottamuksen tunnetta ja toimivaltaa oman työnsä järjestelyyn. Tarkka mittaaminen on taylorismia, joka kehitetiin teollisuustyön mittaamiseen kouluttamattomalla väellä ja synnytti tyyppiesimerkkinä ”mäkdonalsit” jne. Mutta enpä ihan heti keksi nykytyöelämästä tehtäviä, joissa tayloristisella metodeilla saataisiin tehoa, edes teollisuustuotantoon.
Tutkitusti ne työmotivaatiot syntyy juurikin luottamuksen ja merkityksellisyyden tunteesta ja omasta omistajuudesta. Nuoremmalla sukupolvella vielä työn merkityksellisyys nostaa
Aikoinaan kun olin saksalaisella kauppaketjulla varastotyöntekijänä paskalla palkalla niin siellä oli työn tehovaatimus ja sen mittaaminen viety todella pitkälle. Kerättiin kolleja lavalle ja tietty määrä piti olla kerättynä per tunti. Tauot eivät vaikuttaneet eli kun olit syömässä eväitä niin tiesit että meni reilu puoli tuntia hukkaan keräilyaikaa eli kollit per tunti nousivat juuri.Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.
Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Sanoisin, että konsultoinnin / projektityön paskin puoli on tuntikirjaukset. Kukaan ei ole vielä todennut, että onpa kiva kirjailla joka ikinen päivä 30min tarkkuudella (saati vielä tarkemmin), mitä on tehnyt. Osalla helpompaa välillä, kuin toisilla, mutta kaikkia tuo tuntuu harmittavan. Pakkohan tätä toki on talouden seurannan ja laskujen takia tehdä.Itse olen jotenkin ollut työelämään tyytyväinen. Kehnosta palkasta huolimatta. Siis alaan nähden. Aika paljon enemmän saisi, kun vaihtaisi. Mutta nyt on päästy tässä nykyisessä työpaikassa mittaroinnin ihanaan maailmaan. Tai siis kerrottu, että se viedään uudelle tasolle. Minuutit merkataan projekteittain. Ymmärrän tavallaan, mutta en kuitenkaan. Jos olisi konsultti ja palkka olisi sen 10te/kk niin kyllä, mutta ei kyllä nyt. En ajatellut kyllä vieläkään avata, mitä teen. Mutta oikein malliesimerkki, millaiset asiat työelämässä ihmiset uuvuttaa.
Itse haluaisin vaihtaa alaa, tehdä jotain merkityksellisempää.
Pakkohan tätä toki on talouden seurannan ja laskujen takia tehdä.
No tässä hommassa se on pakollista. Osa hommista on kiinteähintaista, jossa lopputuotteesta laitetaan lasku. Osa hommasta on tuntiperustaista, jossa kirjauksien perusteella laitetaan laskuja. Tämän lisäksi resursointi ja työajanseuranta perustuvat kirjauksiin. Hankala tästä on äkkiseltään keksiä, miten tätä voisi tehdä toisin isoissa korporaatioissa.No ei tietenkään ole pakko. En kyllä itse konsulttina toimiessa ikinä ollut velvollinen merkkaan mitään 30min seurantaa. Laskutus tehtiin toimitetun työn mukaan, ei tehdyn tuntimäärän mukaan.
Käsittämättömän sitkeässä on Taylorilianen liikkeenjohtoajattelu edelleen, vaikka ideat on yli 100 vuotta vanhoja ja parempia on kehitetty ja tutkimukset näyttää selvästi, että luottamuksella tulee parempaa jälkeä ja syntyy sitoutuneempaa työvoimaa.
Monien yrittäjien ihmiskuva on vaan sellainen. Heidän mielestään kaikki on perusteeltaan laiskoa ja niitä pitää kepillä hutmia, jotta jotain tapahtuu. . . Selittää paljon yrittäjäpuolue Kokoomuksen tän hetken työelämälinjauksia.
No tässä hommassa se on pakollista. Osa hommista on kiinteähintaista, jossa lopputuotteesta laitetaan lasku. Osa hommasta on tuntiperustaista, jossa kirjauksien perusteella laitetaan laskuja. Tämän lisäksi resursointi ja työajanseuranta perustuvat kirjauksiin. Hankala tästä on äkkiseltään keksiä, miten tätä voisi tehdä toisin isoissa korporaatioissa.