Mikähän tähän nihkeyteen lienee syynä. Nythän niitä opiskelupaikkoja pitäisi ehdottomasti lisätä, kun hallituksessa yksi puolue vaikeuttaa työperäistäkin maahanmuuttoa. Täällä meidän seudulla on iät ja ajat ollut ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä ja näin tuoneet helpotusta lääkärivajeeseen, mitenhän lie jatkossa
Liekö lääkäriliiton lobbaus yhtä vahvaa kuin apteekkareidenkin. Riiassa ja ilmeisesti
myös ainakin Prahassa on nyt onneksi linjat, joita käyttämällä suomalaisia lääkärinopintojen aloituspaikkoja pystyy kiertämään.
Asiasta kolmanteen, joka liittyy suoraan ketjun aiheeseen. Opintovapaaseen.
Työnantajana tällainen on nyt osunut 5 kertaa kohdalle ja muutama asia tuntuu toistuvana melkoisen erikoiselta. Jokaisella kerralla opintovapaa on päättynyt samalla tavalla. Kaikkien kanssa on käyty sama teatteri siitä, että haluavat takaisin töihin vaikka todellisuus on ollut toinen, parissa tapauksessa se oli toisen käden kautta jo korviin ehtinyt tullakin. Ja uusi työpaikka kiersi jo huhuna muiden työntekijöiden keskuudessa.
Yksi kävi tekemässä toisen maisterintutkinnon ja ymmärrettävästi halusikin isompiin saappaisiin, joihin minulla ei ollut oikein tarjotakaan mitään. Tämä oli sinänsä aivan fine ja tiedostettu tilanne. Kuitenkin irvokas päätösshow, jossa näyteltiin innokasta takaisintulijaa (myös erilaiseen työnkuvaan) ensimmäisiin työpäiviin asti, pidettiin opiskeluajalta kertyneet lomapäivät pois ja sitten haluttiin lähteä, oli tässäkin tapauksessa farssi.
Kaksi näistä on omannut suht varakkaan puolison ja koko opintovapaa on vaikuttanut ulkoisesti ennemminkin sapatilta kuin kunnianhimoista opiskelua varten otetulta. Kuulemani mukaan opiskelutkaan eivät edenneet. Molemmat kuitenkin kerryttivät täydet lomapäivät ”opiskeluajalta” ja olivat opintovapaan jälkeen tulossa takaisin töihin. No, olivat jo valmiiksi vähäisemmässä roolissa ja tunsin taustan, joten todettiin palatessa että nyt on tarjolla vain vähän erilaista työnkuvaa. Toinen taisi päästä kylmäsoittamaan ja toinen skannailemaan vanhoja arkistoja, eikä irtisanoutumisia tarvinnutkaan onneksi kauaa odottaa. Opintovapaan ajan lomakertymä kuitenkin toimi kannustimena hetken.
Pari muuta ovat niin omanlaisiaan tapauksia, etten avaa enempää, mutta hyvin samankaltainen loppushow on toistunut, viimeisimmässä vielä kesken.
Kahdessa näistä tapauksista oli jälkikäteen katsottuna ketjutettu pari vuoden työsuhdetta ja alasta irrallista opiskelua. Eikö aikuiskoulutustuen edellytyksenä olekin vuoden työsuhde ennen opintovapaata? Jostain kumman syystä meilläkin nämä pyysivät opintovapaata juuri kun vuosi oli tullut täyteen.
En tunne opintovapaan historiaa ja sitä millä argumentein nykyisen kaltainen malli on luotu. Yleinen ongelma taitaa olla se, että parin vuoden aikana ”sijaistaja” ehtii kehittää työtehtäviä niin, ettei vanhaa työnkuvaa ole sellaisena edes olemassa ja opiskelemaan lähtenyt on joka tapauksessa pakko jotenkin korvata. Nyt joka ikinen opintovapaan käyttäjä tulee takaisin vaikka kylmäsoittohommiin, koska päivänkin töissä olevana ansaitsee opiskeluajalta täyden lomakertymän. Oliskohan työsuhteen päättämisestä opintovapaan jälkeen syytä säätää jotain sellaista, jolla tämä aivan apinoiden hommaa oleva näytelmä saataisiin poistettua.