Ehkä tämä liittyy siihen, että kaiken pitää olla mukavaa ja ennen kaikkea ajatukseen, että aina löytyy jotakin parempaa on kyse sitten parisuhteesta tai työpaikasta. Kuitenkaan ei tunnuta olevan sen onnellisempia kuin aikaisemmat sukupolvet.
En toisaalta ihmettele, jos nuoremmilla ihmisillä on vaikeaa. Multa olisi pää hajonnut jo aikaa sitten kokonaan pelkästään, jos nuorena olisi ollut some ja jatkuva vertailu kaikkiin muihin monin tavoin onnistuneempiin ja lahjakkaampiin koko ajan läsnä.
Eikös suurimpana mielenterveysongelmana pidetä nykyään tätä valtavaa mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen utopiaa. Että kaikki unelmat olisi mahdollista saavuttaa ja että sinusta on ihan mihin vaan. Monelle ihmiselle valinnanvaihtoehtoja on aivan liikaa ja samalla on annettu ymmärtää jo lapsesta saakka, että tulet saavuttamaan sen mitä haluat.
Ja sitten aikuisiällä työuran alussa tuleekin todellisuuden märkä rätti naamaan, niin meneehän siinä pasmat sekaisin.
edit. Tutkitusti ihmiset olivat "vanhaan aikaan" onnellisempia koska olivat tietämättömämpiä mahdollisuuksista, tai ainakin opetettu olemaan sinut sen kanssa että oma elämänpolku on suurelta osin määrätty jo valmiiksi. Nykyään kauhea ajatus henkilön itsemäärämisoikeuden ja omien unelmien tavoittelun kannalta.
Toinen mikä juolahti mieleen jonka kuulin eilen aamulla televisiosta, niin Suomessa ihmiset ovat tyhmentyneet. Armeijan pällikokeiden tuloksia kun vertaa takavuosiin, niin nykyään tulokset ovat heikompia. Omia aivoja ei tarvitse rasittaa enää niin paljoa mitä aiemmin, kun tiedon saa googlattua sekunnissa. Ulkoaopiskelu ja matemaattisten pähkinöiden ratkaiseminen ilman apuvälineitä kun stimuloi ja vahvistaa aivotoimintaa. Nykyään riittää kun on tarpeeksi fiksu löytämään valmiin vastauksen verkosta. Samalla tavalla aivot tarvitsevat treeniä kun lihaksetkin, jotta toimivat tehokkaammin.
www.hs.fi
