Työelämä & työttömyys

[Walrus21]

Mun lapseni oli viime kesänä töissä sellaisen "tienaa 300€, tee duunia 2 viikkoa"-setin ruokakaupassa töissä. Hän paheksui ääneen sitä, että hänelle tungettiin duunia ja muut istuivat sillä aikaa kahvilla. Mun vastaukseni tähän oli: "Suck it up". Toki tiedustelin häneltä, että onko hän saanut riittävää opastusta ja ollaanko hänelle ystävällisiä ja vastasi molempiin kysymyksiin myöntävästi. Sitten kysyin, että miten hän kuvittelee saavansa työstä oikean kuvan, ellei hänellä ole riittävästi työtä? Pitäisikö hänen mielestään hänen siis istua siellä kahvilla ja selata Seiskaa. Oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi, että on aika epäreilua, että hän tienaa vain murto-osan, vain muutaman euron tunnilta vs. muut työntekijät. Esitin vastakysymyksen, että onkohan hän mahdollisesti miettinyt esim. omaa veroprosenttiaan? Joka siis oli puhdas 0. Ei ollut. Sitten kysyin, että miksi hänelle pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin muille, vaikka hän on vain 10 työpäivää duunissa? Taas tuli hiljaista. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen idiootti enkä ymmärrä epäreiluuden päälle. Minun pitäisi kuulemma olla hänen puolellaan.

Tästä kohdasta olen osin eri mieltä. Minun mielestä on väärin, että nuorten työpanosta hyväksikäytetään jollain iänikuisella "oppivatpahan elämän realiteetit"-verukkeella.

Minusta palkkaa pitäisi saada siinä suhteessa, miten paljon saa töissä aikaiseksi - toki osaaminen ja kokemus joiltain osin huomioiden. Omilta ensimmäisiltä kesätyöpaikoilta kokemus oli, että vanhat gubbet juo kahvia pitkin päivää samalla kun nuoret kesähessut painaa duunia niska limassa. Lopputuloksena näille "konkareille" tuplasti kovempi liksa ja kaikki edut päälle. Lisäksi nuorille sälytettiin kaikki ylimääräiset paskaduunit, koska "nuorillahan on vielä energiaa".

Jos palkka on ala-arvoinen, työ epäkiinnostavaa, ohjeistus leväperäistä ja ahkeruudesta palkitseminen mitätöntä, minkälaisen signaalin se antaa nuorille työelämästä? Kuitenkin suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä työ on varsin itsenäistä ja palkitsevaa, ja siitä maksetaan kunnollista palkkaa.

Mitä taas tulee pullamössö-keskusteluun, niin sitä olen aina pitänyt vanhempien sukupolvien keinona nostaa omaa häntää ja lytätä nuorisoa. Ihan samalla lailla on kaikissa ikäluokissa laiskoja, epätehokkaita ja huvikseen saikuttelevia vätyksiä. Käsittääkseni vähäinen liikunnan harrastaminenkaan ei ole mikään nuorten yksinoikeus, vaan samat ongelmat leikkaavat läpi koko väestön.

 

[rpeez]

Omilta ensimmäisiltä kesätyöpaikoilta kokemus oli, että vanhat gubbet juo kahvia pitkin päivää samalla kun nuoret kesähessut painaa duunia niska limassa. Lopputuloksena näille "konkareille" tuplasti kovempi liksa ja kaikki edut päälle. Lisäksi nuorille sälytettiin kaikki ylimääräiset paskaduunit, koska "nuorillahan on vielä energiaa".

Ne vanhat gubbet kuitenkin tekee ne kesähessujen hommat 9kk vuodesta, kesähessut usein palkataan "ylimääräisinä"/lomatuuraajina. Jos hommia ei ole tarpeeksi kaikille koko ajan niin kai se on aika luonnollista, että harjoittelijat saa sitten opetella töitä sen hetken kun siellä ovat, ja yksinkertaisimmista töistä alkaen.

 

[BOL]

Tästä kohdasta olen osin eri mieltä. Minun mielestä on väärin, että nuorten työpanosta hyväksikäytetään jollain iänikuisella "oppivatpahan elämän realiteetit"-verukkeella.

Minusta palkkaa pitäisi saada siinä suhteessa, miten paljon saa töissä aikaiseksi - toki osaaminen ja kokemus joiltain osin huomioiden. Omilta ensimmäisiltä kesätyöpaikoilta kokemus oli, että vanhat gubbet juo kahvia pitkin päivää samalla kun nuoret kesähessut painaa duunia niska limassa. Lopputuloksena näille "konkareille" tuplasti kovempi liksa ja kaikki edut päälle. Lisäksi nuorille sälytettiin kaikki ylimääräiset paskaduunit, koska "nuorillahan on vielä energiaa".

Jos palkka on ala-arvoinen, työ epäkiinnostavaa, ohjeistus leväperäistä ja ahkeruudesta palkitseminen mitätöntä, minkälaisen signaalin se antaa nuorille työelämästä? Kuitenkin suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä työ on varsin itsenäistä ja palkitsevaa, ja siitä maksetaan kunnollista palkkaa.

Mitä taas tulee pullamössö-keskusteluun, niin sitä olen aina pitänyt vanhempien sukupolvien keinona nostaa omaa häntää ja lytätä nuorisoa. Ihan samalla lailla on kaikissa ikäluokissa laiskoja, epätehokkaita ja huvikseen saikuttelevia vätyksiä. Käsittääkseni vähäinen liikunnan harrastaminenkaan ei ole mikään nuorten yksinoikeus, vaan samat ongelmat leikkaavat läpi koko väestön.

Kuten viestissäni kerroin, ko. nuori oli perehdytetty työhön ja häntä kohdeltiin erittäin asiallisesti muutenkin. Ja se kuorman määrä, mikä hänelle oli annettu purettavaksi, oli kohtuullinen määrä. Tiedän sen, koska olen itsekin ollut joskus kaupassa töissä ja meilläkin oli työharjoittelijoita. Kuorman purkamiseen oli aikaa useampi tunti, mutta tämä nuori päätti purkaa sen parissa tunnissa. Hän siis halusi osoittaa olevansa ahkera ja aikaansaava. Tästäkin muuten mainitsin hänelle, että hänen ei tarvitse rehkiä hiki hatussa, jos hänellä on annettu aikaa tehdä työtä rauhallisemmalla temmolla. Lisäksi muistutin häntä, että sellaista luksusta kuin "työrauha" tai "riittävästi aikaa" ei noissa hommissa useinkaan ole, vaan työt keskeytyvät usein ja usein pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Palkkaus oli etukäteen sovittu ja täysin liiton hyväksymä korvaus. Tuolla kokemuksella ei kovin paljon enempää voinut pyytääkään. Lisäksi työnantaja tarjosi hänelle lounaan. Kai sillä oli hintakatto ja jotain einestä hän kai söi, mutta sekin on enemmän kuin normiduunari sai.

Se nyt vain menee niin, että jossain ne elämän realiteetit tulee eteen. Aika usein se tapahtuu nuorelle työpaikalla. Ne tuplasti enemmän tienaavat konkaritkin ovat aloittaneet alhaalta, jos eivät siinä talossa, jossain muualla. Kokemuksen ja osaamisen karttumisen myötä palkka sitten yleensä nousee. Jos ei nouse, kannattaa katsoa peiliin tai vaihtaa alaa. Tämäkin nuori saa nyt hyvän työharjoittelun ansiosta ja niin halutessaan ihan oikean työpaikan, missä hänelle tietysti maksetaan taulukon mukaista palkkaa. Tämä palkka on tietenkin enemmän kuin kahden viikon, eli 10 päivän työharjoittelussa maksettu "koululainen"-tason palkka. Itse aloitin nuorena harjoittelija-tasosta ja siitä se sitten nousi, kun vuosia tuli lisää.

Minä en ihmettele enää sitä yhtään, että vanhemmat puhuvat pullamössöistä. Nuorempana ihmettelin ja se toki otti päähän, koska kaikki nuoret eivät todellakaan ole pullamössöjä. Eivätkä ole nytkään. Mutta jokaisessa ikäluokassa on aina vain enemmän ja enemmän "ihan tavallisia" nuoria, jotka eivät osaa oikein mitään ja asenne on paska. Se ei ole yksinomaan näiden nuorten oma vika. Se on sen edellisen sukupolven vika ja eniten vanhempien, jotka ei vaadi mitään ja "haluavat tarjota parempaa kuin mitä itsellä oli". Ja kun kehitys on kehittynyt ja osa on jo useammassa polvessa aina saanut enemmän kuin edeltävä sukupolvi ja vaatimustaso on entisestään laskenut, olemme ns. kusessa. Nuoria, jotka eivät osaa juuri mitään ja ymmärrä edes perusasioita, kuten työaikoja, alkaa olla jo aika paljon. Ja sillä on seurauksia meille kaikille, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

 

[adolf]

Eivätkä ole nytkään. Mutta jokaisessa ikäluokassa on aina vain enemmän ja enemmän "ihan tavallisia" nuoria, jotka eivät osaa oikein mitään ja asenne on paska.

Edellisissä sukupolvissa on toisaalta ollut se etu, että ei ole oikeasti tarvinnutkaan osata oikein mitään, mutta silti on jotain yksinkertaista, suorittavaa työtä sillekin porukalle riittänyt, jolla on pystynyt itsensä jollakin tavalla elättämään. Ei ollut ilmeisesti niin väliä, vaikka olisi työmaalla ollut vähän kännissäkin. Kunhan lapio vaan heilui, ja hommat suunnilleen sinne päin tuli hoidettua, niin se riitti.

Tuo noin niin kuin yksinkertaistettuna sanottuna. En ole itse niitä aikoja elänyt, mutta juttuja kun on kuunnellut, niin on se työelämä joskus viime vuosituhannella oikeasti monessa mielessä myös paljon helpompaa ollut. Työelämään sisälle pääseminen on esimerkiksi ollut huomattavan paljon helpompaa. Juuri nimenomaan tälle kouluja käymättömälle, ja hieman vähempilahjaiselle porukalle.

 

[Sonny Burnett]

Edellisissä sukupolvissa on toisaalta ollut se etu, että ei ole oikeasti tarvinnutkaan osata oikein mitään, mutta silti on jotain yksinkertaista, suorittavaa työtä sillekin porukalle riittänyt, jolla on pystynyt itsensä jollakin tavalla elättämään. Ei ollut ilmeisesti niin väliä, vaikka olisi työmaalla ollut vähän kännissäkin. Kunhan lapio vaan heilui, ja hommat suunnilleen sinne päin tuli hoidettua, niin se riitti.

Tuo noin niin kuin yksinkertaistettuna sanottuna. En ole itse niitä aikoja elänyt, mutta juttuja kun on kuunnellut, niin on se työelämä joskus viime vuosituhannella oikeasti monessa mielessä myös paljon helpompaa ollut. Työelämään sisälle pääseminen on esimerkiksi ollut huomattavan paljon helpompaa. Juuri nimenomaan tälle kouluja käymättömälle, ja hieman vähempilahjaiselle porukalle.

Olet ilmeisesti sen verran nuorempi että 90-luvun lamavuodet eivät ole koettua. Ei silloin ollut töitä edes enempilahjaiselle. Ja jos työpaikka sattui olemaan, niin siitä oli syytä pitää kynsin ja hampain kiinni, koska uutta ei ollut tarjolla. Portin takana tulijoita riitti jos perseili. Joskus 60-70 luvulla meno varmaan olikin sellaista Irwin-menoa.

 

[adolf]

Olet ilmeisesti sen verran nuorempi että 90-luvun lamavuodet eivät ole koettua. Ei silloin ollut töitä edes enempilahjaiselle. Ja jos työpaikka sattui olemaan, niin siitä oli syytä pitää kynsin ja hampain kiinni, koska uutta ei ollut tarjolla. Portin takana tulijoita riitti jos perseili. Joskus 60-70 luvulla meno varmaan olikin sellaista Irwin-menoa.

Pikkujunnu olin silloin lamavuosina, joten ei ole kokemuksia, ja molemmilla vanhemmilla oli silloin työpaikka. Ne vuodet ovat toki asia sitten erikseen.

Mitä on vanhemmilta ja muualtakin juttuja kuullut, niin vielä kasarilla oli työmaajuopottelu ja vähän muunlainenkin perseily hyvin yleistä.

 

[Sonny Burnett]

Pikkujunnu olin silloin lamavuosina, joten ei ole kokemuksia, ja molemmilla vanhemmilla oli silloin työpaikka. Ne vuodet ovat toki asia sitten erikseen.

Vanhoja aikoja kun nyt alkoi muistelemaan niin ei unohdu se näky kun tekulaiset ja amislaiset olivat keväällä 92 valmistuneet, niin käytännössä lähes kaikki menivät suoraan koululta työvoimatoimistoon muodostaen yli sadan metrin jonon pikkukaupungin viraston tiskille. Paikallinen sanomalehtikin teki tuosta jutun.

Jopa nuori idealisti ymmärsi että tää ei ole hyvä juttu.

 

[rpeez]

Mutta on @adolf siinä mielessä oikeassa, että ennen tuota lamaa oli todellakin helpompaa päästä töihin, jopa siis koulutetun. Ainakin itse pääsin ei-akateemisilla-opiston 3 vuoden opintojen keskinkertaisilla papereilla insinöörin töihin joihin nyt vaaditaan Otaniemestä DI paperit ja koodaustestit. Hain kahteen paikkaan ja olisin päässyt molempiin.
Ja tosiaan kasarilla viinaa juotiin useasti firman tarjoamana, viikollakin, ei toki työajalla lasia skumppaa enempää. Laman yli mentiin keikkuen, ja sama meno jatkui pikku hiljaa hiipuen -90 luvun loppupuolelle jolloin tuli totaalinen stoppi vanhoihin hyviin aikoihin IT-kuplan puhjetessa.

 

[BOL]

Edellisissä sukupolvissa on toisaalta ollut se etu, että ei ole oikeasti tarvinnutkaan osata oikein mitään, mutta silti on jotain yksinkertaista, suorittavaa työtä sillekin porukalle riittänyt, jolla on pystynyt itsensä jollakin tavalla elättämään. Ei ollut ilmeisesti niin väliä, vaikka olisi työmaalla ollut vähän kännissäkin. Kunhan lapio vaan heilui, ja hommat suunnilleen sinne päin tuli hoidettua, niin se riitti.

Tuo noin niin kuin yksinkertaistettuna sanottuna. En ole itse niitä aikoja elänyt, mutta juttuja kun on kuunnellut, niin on se työelämä joskus viime vuosituhannella oikeasti monessa mielessä myös paljon helpompaa ollut. Työelämään sisälle pääseminen on esimerkiksi ollut huomattavan paljon helpompaa. Juuri nimenomaan tälle kouluja käymättömälle, ja hieman vähempilahjaiselle porukalle.

Tämä on tietysti ihan totta. Maailma muuttuu ja siinä samalla muuttuu työelämä. Toisaalta, jos nuori oppii käsittelemään kuvankäsittelyohjelmalla omia naamakuviaan, hän varmasti osaa myös laittaa herätyskellon soimaan. Eli, oikeasti nuorten osaaminen on monessa mielessä paljon laajempaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Toki pitää huomioida, että monilla on kaikenlaisia oppimisvaikeuksia ja muita häiriöitä, mutta en käsitellytkään heitä, vaan ihan tavallisia nuoria. Toisaalta, sekin pitää huomioida, että oppimisvaikeuksia on ollut aina, niistä ei vain joko puhuttu tai niitä ei edes tunnistettu. Ja silti hekin pääsivät leivänsyrjään kiinni, ellei ollut elämänhallinnan kanssa ongelmia. Silloin vain ymmärrettiin ehkä paremmin, että kaikkien pitää tehdä jotain työtä. Sellainen oli kulttuuri silloin.

Nyt valtavan moni ihan aidosti kokee, että koulun penkiltä pitäisi päästä heti kiinni siihen asiantuntijahommaan ymmärtämättä, että yleensä niissä duuneissa tarvitaan paljon muutakin kuin kirjoista opittua tietoa ja sitä saa elämänkokemuksen myötä. Olen näitä asioita käynyt omien teinienkin kanssa läpi. Meidän perheessä ei ole sellaista vaihtoehtoa, että ei toisen asteen koulutuksen jälkeen ei tehdä mitään. Paitsi, jos siihen löytyy omasta takaa rahaa. Ja säästöjenkin kannattaa miettiä sitä, mikä on oikeasti järkevää. Mitä sitten tapahtuu, kun säästöt on käytetty? Jos työtä ei etsimisestä huolimatta löydy, sitten tehdään vapaaehtoishommia. Suomessa on pilvin pimein järjestöjä, joissa voi olla hyödyksi. Opiskella saa mitä haluavat, tietenkin, mutta suosittelen myös selvittämään, minkälaista palkkaa ko. alalla maksetaan ja minkälaisia etenemismahdollisuuksia. Ettei tule sitten niitä ikäviä yllätyksiä, kun todellisuus ja luulot eivät kohtaa. Raha ei todellakaan ole tärkeintä maailmassa, mutta oman tulotason mahdollistama elämäntyyli pitää ymmärtää. Jos haluaa sote-alalle, ei ole realistista odottaa, että voi asua kantakaupungissa ja käydä kerran vuodessa viikon rantalomalla ja pari kertaa vuodessa viikonloppulomilla, ellei ole valmis elämään hyvin vaatimatonta arkea.

 

[Byvajet]

Nyt valtavan moni ihan aidosti kokee, että koulun penkiltä pitäisi päästä heti kiinni siihen asiantuntijahommaan ymmärtämättä, että yleensä niissä duuneissa tarvitaan paljon muutakin kuin kirjoista opittua tietoa ja sitä saa elämänkokemuksen myötä.

Oma käsitykseni on päinvastoin se, että kun yrittää tyvestä puuhun, niin hyvin herkästi jää sinne tyveen tai ainakin nouseminen on hyvin hidasta.

Jos yliopisto-opiskelija saa esimerkiksi suhteilla yhden oman alansa kesätyöpaikan, niin sen jälkeen hän on valtavassa etulyöntiasemassa verrattuna nöyrästi niitä näitä duunaaviin.

Työnantajaa kiinnostaa osaaminen eikä osoitettu yritteliäisyys. Jos ei pääse tekemään töitä, joissa on mahdollisuus kehittyä, niin osaaminenkaan ei kehity.

Lääkäri menee valmistuttuaan tekemään lääkärin töitä. Hän ei ole yhtä hyvä kuin kokeneemmat työkaverinsa, vaan hänen osaamisessaan on valtavia puutteita, mutta kun hän pääsee tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, niin taidot ja ymmärrys kehittyvät vuosi vuodelta. Näin se on muillakin aloilla. Pitäisi päästä hyppäämään heti syvään päätyyn.

 

[douppi]

Oma käsitykseni on päinvastoin se, että kun yrittää tyvestä puuhun, niin hyvin herkästi jää sinne tyveen tai ainakin nouseminen on hyvin hidasta.

Jos yliopisto-opiskelija saa esimerkiksi suhteilla yhden oman alansa kesätyöpaikan, niin sen jälkeen hän on valtavassa etulyöntiasemassa verrattuna nöyrästi niitä näitä duunaaviin.

Työnantajaa kiinnostaa osaaminen eikä osoitettu yritteliäisyys. Jos ei pääse tekemään töitä, joissa on mahdollisuus kehittyä, niin osaaminenkaan ei kehity.

Lääkäri menee valmistuttuaan tekemään lääkärin töitä. Hän ei ole yhtä hyvä kuin kokeneemmat työkaverinsa, vaan hänen osaamisessaan on valtavia puutteita, mutta kun hän pääsee tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, niin taidot ja ymmärrys kehittyvät vuosi vuodelta. Näin se on muillakin aloilla. Pitäisi päästä hyppäämään heti syvään päätyyn.

Nooo, tähän suomalaiset ovat keksineet turhien unelmien ja tavoitteiden lanaamiseksi oivan sanonnan:
--> Se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa :D

 

[finnjewel]

Paljon on kirjoituksia "anonyymeistä työhakemuksista", ja siitä, että ne helpottaisivat pätevien työntekijöiden rekrytointia.
Miten nykyään hoidetaan työhaastattelut? Eivätkö ne lisää työnantajan mahdollisuuksia valita parhaalta vaikuttava henkilö? Ainakin, jos haastattelija osaa asiansa. Olen todistanut jopa 80 henkilön työhaastatteluja (ei ole tehokasta). Joskus olen todistanut sitäkin, että haastatteluun on päässyt kiinnostava henkilö, vaikka hakemus oli kaikkea muuta kuin vakuuttava.
Samoin, että kirjallinen hakemus oli loistava, ja haastattelussakin ihminen oli erittäin hyvä. Sai työn (4/58 valittiin).

 

[Krepo]

Kuulin, että eräs pomoni jo paristakin työpaikasta hakee vuoropäällikköä omaan keittiöönsä. On niin mahtava tyyppi, että piruuttani laitoin hakemuksen. Laitoin kyllä jo hakemukseen niin kovat vaatimukset, että tuskin noihin suostuu. Eiköhän jonkinlaiseen neuvotteluyhteyteen päädytä kuitenkin. Lappeessa tosi ammattilaiset ovat niin kiven alla, jotta huoletta voi vaatiakkin monenlaista. Eikä miulla sinällään ole suurempaa hinkua siirtyä muualle nykyisestä paikasta. Heitin kuitenkin syötin veteen ja katsotaan, että nykiikö.

 

[Purkan Jauhaja]

Headhunter otti yhteyttä ja kysyi kiinnostusta oman alan hommiin, mutta nyt mentäisiin yksi porras ylöspäin päällikkötasolle. Huomenna soitellaan ja katsotaan minkämoista hommaa on tarjolla ja missä. Mikään hinku ei ole vaihtaa työpaikkaa, mutta kivahan näitä on kuunnella ja saa samalla tietoa missä palkkatasot menee.

 

[Glove]

Kuulin, että eräs pomoni jo paristakin työpaikasta hakee vuoropäällikköä omaan keittiöönsä. On niin mahtava tyyppi, että piruuttani laitoin hakemuksen. Laitoin kyllä jo hakemukseen niin kovat vaatimukset, että tuskin noihin suostuu. Eiköhän jonkinlaiseen neuvotteluyhteyteen päädytä kuitenkin. Lappeessa tosi ammattilaiset ovat niin kiven alla, jotta huoletta voi vaatiakkin monenlaista. Eikä miulla sinällään ole suurempaa hinkua siirtyä muualle nykyisestä paikasta. Heitin kuitenkin syötin veteen ja katsotaan, että nykiikö.

Säähän oot kalamiehiä niin eiköhän se tärppää, jos oli oikea rapala siiman päässä.

 

[Hippi Hiiri]

Oma käsitykseni on päinvastoin se, että kun yrittää tyvestä puuhun, niin hyvin herkästi jää sinne tyveen tai ainakin nouseminen on hyvin hidasta.

Asiallisissa työpaikoissa, joita aika moni työpaikka on, seuraavanlaisella kombolla etenee sisäisesti: halua, kykyä ja ihmissuhdetaitoja. Ajoituksista riippuen joskus mukaan tarvitsee vähän enemmän perslihaksia ja joskus vähän vähemmän. Pomot ja työkaverit ovat kuitenkin hyviä tunnistamaan kovat lahjakkuudet ja heidät halutaan _aina_ pitää talossa ja heille keksitään motivaatiota ylläpitäviä hommia aina kun mahdollista.

Lääkäri menee valmistuttuaan tekemään lääkärin töitä. Hän ei ole yhtä hyvä kuin kokeneemmat työkaverinsa, vaan hänen osaamisessaan on valtavia puutteita, mutta kun hän pääsee tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, niin taidot ja ymmärrys kehittyvät vuosi vuodelta. Näin se on muillakin aloilla. Pitäisi päästä hyppäämään heti syvään päätyyn.

Lääkäri on minusta vähän huono esimerkki hyvin spesialiteettiammattina. Ottaisin sen sijaan vaikka projektipäällikön. On tutkintoja ja koulutusohjelmia, joissa projektien vetämistä opetetaan. Aika usein näihin hommiin pääsee kuitenkin myös sieltä tyvestä firman suorittavaa työtä tekemällä ja samalla oppimalla (ne joilla kykyä ja halua siihen on), miten asioita kannattaisi tehdä pelkkää omaa työnkuvaa laajemmaltikin. Sitten kun on ollut X vuotta projektipäällikkönä oman suorittavan työn ammattitaidon päälle, kyvykkäälle, halukkaalle ja ihmisten kanssa taitavalle aukeaa taas lisää ovia niin horisontaali- kuin vertikaalisuunnassakin.

 

[Kauko Viisas]

Eikä miulla sinällään ole suurempaa hinkua siirtyä muualle nykyisestä paikasta. Heitin kuitenkin syötin veteen ja katsotaan, että nykiikö.

Mikään hinku ei ole vaihtaa työpaikkaa, mutta kivahan näitä on kuunnella ja saa samalla tietoa missä palkkatasot menee.

Mutta kun AY-liike... mitä ne sanoo? Oletteko rikkureita vai lahtareita?

Minulla on elämässä ollut muutamia hetkiä "kilpailuttaa" itseni ja aina ei ole tärpännyt, mutta kannattaa yrittää ja pysyä tilanteen tasalla.

Hyvä te!

 

[Stonewall]

Jotenkin on outoa miten vaikeaa ihmisillä on saada töitä siinä vaiheessa, kun on vasta valmistunut tai vähän kokemusta. Älytöntä, jos lähettää satoja hakemuksia, eikä pääse kuin pariin haastatteluun. Työnantajat taitavat olla laiskoja perehdyttämään ihmisiä. Ymmärtäisi, jos ei olisi työvoimapula, mutta kun kuulemma on.

Vastaavasti luultavasti viiskymppisenä irtisanottu joutuu samaan hakemusmyllyyn. Ei vissiin kuitenkaan ole todellinen pula, kun vain tasan tietty ihanne profiili kelpaa.

 

[peterra]

Työnantajat taitavat olla laiskoja perehdyttämään ihmisiä. Ymmärtäisi, jos ei olisi työvoimapula, mutta kun kuulemma on.

Tämä on monimutkaisempi himmeli kuin tämä antaa ymmärtää. Enkä ole kanssasi eri mieltä, mutta täytyy ymmärtää myös työnantajan näkökulma asiaan.

Työnantajalla on usein velvollisuus valita tehtävään pätevin mahdollinen hakija. Annan henkilökohtaisen esimerkin: valmistuin aineenopettajaksi keväällä, pääaineenani saksan kieli ja sivuaineena pohjoismaiset kielet. Koska sivuaineeni on kesken olen pätevä hakemaan ainoastaan yhden kielen virkoja (joita ei ole) tai sitten sijaisuuksia epäpätevänä. Olen pätevä toimimaan esimerkiksi resurssiopettajana (jossa nykyisin toimin), koska usein resurssiopettajan pätevyydeksi katsotaan joko luokanopettajan tai aineenopettajan tutkinto. Kun aloitin työn hakemisen Pirkanmaalla niin huomasin nopeasti, että työttömänä/lyhyissä pätkätöissä oli paljon minua enemmän kokemusta omaavia hakijoita, koska oma kokemukseni on pyöreä nolla. Työnantaja voi kyllä haastatella minua, mutta kokemuksen puuttuessa hänen on lainkin mukaan valittava toinen tekijä, koska hänellä nyt on enemmän kokemusta kuin minulla. Opettajista on pulaa, mutta usein hyvin spesifisti ja alueellisesti. Kokemattoman on lähes järjestäen oltava valmis lähtemään hakemaan kokemusta kauempaa, jossa opettajapula on aito tosiasia. Minut palkattiin määräaikaiseen virkaan pohjoiseen.

Sellaisilla aloilla, joilla ei ole varsinaisia tutkintovaatimuksia, kokemus on oikeastaan ainoa asia, jolla voidaan perustella henkilön x valinta yli henkilön y. Yksityisellä sektorilla työnantajalla on laajempaa harkintaa käytössään, koska tutkintovaatimuksien puuttuessa on selvää, että pelkästään kirjoitetut perustelut riittävät tilanteeseen kuin tilanteeseen.

 

[Glove]

Vastaavasti luultavasti viiskymppisenä irtisanottu joutuu samaan hakemusmyllyyn. Ei vissiin kuitenkaan ole todellinen pula, kun vain tasan tietty ihanne profiili kelpaa.

Voin laittaa loppuvuonna raporttia miten menee kun tämä nykyinen homma loppuu 31.10. On minulla nytkin hakemus sisällä, mutta siitä ei ole kuulunut mitään. Peräänkin jo kyselin, mutta en saanut vastausta.

 

[-pasi-]

Kuulin, että eräs pomoni jo paristakin työpaikasta hakee vuoropäällikköä omaan keittiöönsä. On niin mahtava tyyppi, että piruuttani laitoin hakemuksen. Laitoin kyllä jo hakemukseen niin kovat vaatimukset, että tuskin noihin suostuu. Eiköhän jonkinlaiseen neuvotteluyhteyteen päädytä kuitenkin. Lappeessa tosi ammattilaiset ovat niin kiven alla, jotta huoletta voi vaatiakkin monenlaista. Eikä miulla sinällään ole suurempaa hinkua siirtyä muualle nykyisestä paikasta. Heitin kuitenkin syötin veteen ja katsotaan, että nykiikö.

Näitä kyllä tuntuu olevan haussa vähän joka paikassa, jos miettii että mistä töitä ja ravintola-ala yhtään kiinnostaa niin tuntuu olevan työpaikkoja kun sieniä sateella, todennäköisesti myös mahdollista todella nopeasti edetä isompiin työtehtäviin joten palkka ei kauan välttämättä mikään heikko ole pitkää aikaa vaikka joutuisi harjoittelijan palkalla aloittaan. Taitaa myös onnistua aika pitkälle oppisopimuksella niin koulutus tulee käytännössä töiden ohella ja vain muutamia teoriatunteja kuukaudessa.

 

[septi]

Lomautukset pyörii omalla työpaikalla ja sain tiedon omasta seuraavasta lomautusjaksosta naapuriyksikön esimiehen vetämässä palaverissa esitetystä excelistä, johon myös minun lomautusviikot oli merkattu. Melkoista paskaa oli tämä "ilmoitustyyli". Virallista ilmoitusta ei tullut vieläkään omalta esimieheltä. TESsin mukaan 1kk etukäteen pitäisi ilmoittaa, kai tämä koskee jokaista lomautusjaksoa, eikä vain ensimmäistä (?)

Noh, ensi viikon maanantai on siten viimeinen mahdollinen ajankohta asiasta virallisesti ilmoittaa tai kieltäydyn hyväksymästä lomautuksen aloitusta tuon taulukon mukaan. Vaikka sinällään ymmärrän lomautusten tarpeen nykytilanteessa niin tuo tapa tämän(kin) asian hoitamiseen vituttaa aivan suunnattomasti.

 

[douppi]

Lomautukset pyörii omalla työpaikalla ja sain tiedon omasta seuraavasta lomautusjaksosta naapuriyksikön esimiehen vetämässä palaverissa esitetystä excelistä, johon myös minun lomautusviikot oli merkattu. Melkoista paskaa oli tämä "ilmoitustyyli". Virallista ilmoitusta ei tullut vieläkään omalta esimieheltä. TESsin mukaan 1kk etukäteen pitäisi ilmoittaa, kai tämä koskee jokaista lomautusjaksoa, eikä vain ensimmäistä (?)

Noh, ensi viikon maanantai on siten viimeinen mahdollinen ajankohta asiasta virallisesti ilmoittaa tai kieltäydyn hyväksymästä lomautuksen aloitusta tuon taulukon mukaan. Vaikka sinällään ymmärrän lomautusten tarpeen nykytilanteessa niin tuo tapa tämän(kin) asian hoitamiseen vituttaa aivan suunnattomasti.

Aika tönkkö tapa kieltämättä. Lomautuksia työmarkkinoilla valitettavasti aina saattaa olla, eikä niistä eroon kokonaan päästä. Mut että kyllähän se nyt on esimiesten tehtävä infota niistä niin ajoissa kun mahdollista, ja jotenkin sillä tavalla ettei yrityksen ja työntekijän suhde kärsisi liikaa. Kyllähän se vituttaa, jos ilmoitetaan epämääräisesti tai todella myöhään.

Paras tapa kiinteäpalkkaiselle olisi sellanen, ja jos siis yritykselle olisi mahdollista toteuttaa se, että pakollisessa lomautustilanteessa ilmoitus tosiaan ajoissa, ja jos työntekijä tekee jonain kuukautena vaikka lomautusten myötä vaan 60% normista työajasta, niin saisi kuitenkin esim. 70%:n liksan tjs.

 

[hege]

Septin tapauksesta tuli mieleen yksi omalla duunipaikalla (tai silloisella) käynyt tapaus, tuli iso organisaatiomuutos ja esimies tai olisiko ollut esimiehen esimies esitteli sitten uusia organisaatiokaavioita ja yhden kolleegan nimi puuttui sitten kokonaan laatikoista. No siinä esittelyn jälkeen laitettiin viestiä kaverille, että mihin mahdat olla siirtynyt nyt organisaatiomuutoksen yhteydessä ja kaveri oli hieman ihmeissään kun emme olleet ainoat asiasta kyselleet ;-). Eli ylätason laatikoista oli vain nimi unohtunut, mutta oli ollut hieman hämmentävä tilanne kun siinä kohtaa meno firmassa oli muutenkin myrskyisää.

 

[ipaz]

Työnantajat taitavat olla laiskoja perehdyttämään ihmisiä. Ymmärtäisi, jos ei olisi työvoimapula, mutta kun kuulemma on.

Varmasti hyvin ala- ja työpaikkakohtainen asia. Joissakin isoissa firmoissa, joissa on oma HR-osasto, niin aikaa ja resursseja uuden työvoiman hakemiseen on. Mutta sitten kun mennään johonkin 30-60 henkilön yritykseen (kuten me), niin ainakin nyt kesällä koko sakki on lomien vuoksi ollut niin ylityöllistetty, ettei johtoryhmä ole yksinkertaisesti ehtinyt istumaan alas. Kesälomien ja muutaman sairasloman osuessa päällekkäin näiden esihenkilöiden tulee tulla itse tekemään duunia lattiatasolle jotta homma pyörii.

Samalla kun osa-aikaisia irtisanoutui kahden viikon irtisanomisajalla, niin tilanne meni ajoittain melko haastavaksi. Ei yksinkertaisesti ehditty rekrytoimaan, saatika sitten kouluttamaan lisää väkeä lähteneiden tilalle. Porukka oli välillä aivan naatti ja luonnollisesti helvetin ärtyneitä. Nyt syksyn saapuessa kun alalla hieman rauhoittuu, niin pääsee johtoryhmä ja vastaavat työntekijät keskittymään omaan työhönsä eli johtamiseen, rekrytoimaan ja kouluttamaan jotta seuraavasta puristuksesta selvitään vähemmillä vaurioilla.

Mitä yleisesti tulee työelämään ja työllistymisen vaikeuteen, niin allekirjoitan sen että työnantaja etsii liian valmista tekijää haettavaan paikkaan. Miksi näin? Jotta tämän tekijän kouluttamiseen ei mene liiaksi (jo vähäisiä) resursseja. Tästä saattaa sitten muodostua lumipallo, jossa uusi tekijä ei koulutuksen puutteen vuoksi ole tarpeeksi hyvä, joka taasen stressaa johtoa ja ärsyttää työkavereita ja sitten jollain aikavälillä tekijä päätyy joko lähtemään tai irtisanotaan. Ja taas sama rumba alusta.

Työnantajalla pitäisi olla antaa riittävästi taustatukea uudelle työntekijälle riittävän pitkäksi aikaan - tai ainakin riittävän paljon koeajan aikana. Liian usein uusi tulokas heitetään raakana tuleen ja silloin voi käydä huonosti. Joko tekijälle itselleen tai firmalle. Mutta todella usein aikaa ja resursseja ei ole, koska johtohenkilöt ovat joko itse ylityöllistettyjä tai sitten ammattitaidottomia.

Lisäksi on olemassa sellainen semisti oleellinen asia kuin taloudellisuus. Työn pitää tuottaa tulosta. Nykypäivänä kun kilpailu on usein globaalia, niin tuo lanka on todella kireällä. On joko tehtävä rahaa, tai sitten koittaa jotain muuta hommaa - missä onnistua tekemään rahaa. Ja tässä palataan taas siihen, miksi työnantaja haluaa ja pyrkii palkkaamaan mahdollisimman valmiin työntekijän. Jotta resursseja ei kulu liiaksi kouluttamiseen, vaan uusi tekijä alkaa tuottamaan mahdollisimman nopeasti.