Suomen yhteiskuntaan on pesiytynyt kummallinen ajattelumalli, jonka nojalla työikäisen ja työkykyisen on moraalisesti ihan ok nostella työttömyyskorvauksia, vaikkei tosiasiallisesti heti kiinnostaisi töitä tehdäkään. Kun kuitenkin lainsäädäntö lähtee siitä, että työttömyysetuuden vastineeksi tulee olla työmarkkinoiden käytettävissä.
Voihan tämä olla yksi porukka, mutta ihan eri asia on, kuinka suuri se on. Lehdistölle elämäntapatyöttömät ovat herkullinen kohde, koska se herättää moraalista närkästystä ja kerää klikkejä. Klikkitalous ei kuitenkaan piirrä kokonaiskuvaa työttömien todellisuudesta.
Ylivoimaisesti suurin työllistymistä vaikeuttava ongelma on se, että työttömiä käsitellään leimaavasti yhtenä ryhmänä sen sijaan että siihen suhtauduttaisiin analyyttisesti eritellen ja pyrittäisiin rakentamaan
eri ryhmille realistisia työllistymismahdollisuuksia. Kun pitkäaikaistyöttömiin kuuluu sekä lievästi kehitysvammaisia, jotka eivät varmasti työllisty, että ansiosidonnaisella kikkailevia, jotka saisivat töitä heti halutessaan, on järjetöntä puhua työttömistä kuin he olisivat yksi.
Lievästi kehitysvammaiset, jotka pystyvät tuettuna ja jatkuvasti ohjattuna tekemään yksinkertaista työtä, ovat hyvä esimerkki siitä, miten rikkinäinen Suomen työttömyysjärjestelmä on. Nuo ihmiset eivät oikeasti ole työttömiä, koska he eivät kelpaa työmarkkinoille, mutta työttömiksi järjestelmä heidät kuitenkin sijoittaa.
Heitä myös passitetaan yksityisten järjestämille työllistämiskursseille, joihin veronmaksajat jostain syystä kaatavat rahaa, vaikka kurssien hyöty työllistymistä ajatellen on täysipäisillekin ihmisille mitätön. Kurssien sijaan kannattaisi tarjota halukkaille tutkintokoulutusta.
Näen työllistymisen ongelmina muun muassa nämä.
-Työnantajien harjoittama syrjintä. Jos iäkkäämpi, kokematon tai taustaltaan rikkinäinen mutta työkuntoinen hakija ei kelpaa, niin sitten hän ei kelpaa.
Esimerkit, joissa ehjälläkään työhistorialla pitkään työelämässä ollut ei löydä työtä, kertovat oleellisen. Kuten tutkimusjohtaja Nikander jutussa toteaa, Suomessa työntekijä on sopiva työhön vain lyhyen aikaa.
-Puoliongelmaiset, joiden työkunto palautuisi, jos joku heidät palkkaisi eikä vaatisi heiltä välittömästi täyttä työtehoa. Työn kautta he pääsisivät takaisin kiinni elämisen rytmiin, mutta koska heidän puoliongelmaisuutensa näkyy hakuvaiheessa eikä työpaikoilla siedetä puolitehoisuutta, kukaan ei heitä palkkaa.
-Tuntityö, joka ei elätä tai joka on hyvin epäsäännöllistä tai jonka ehdot ovat työttömälle liikaa (esimerkiksi kotisiivoojalla pitäisi olla oma auto). Tässäkin yrittäjät kuppaavat veronmaksajien rahoja itselleen. Heille on halvempaa palkata osa-aikaisia kuin täysiaikaisia. Yhteiskunta maksaa lopun työntekijän palkasta. Kansalaispalkka auttaisi.
-Ongelmaiset, jotka kuuluisivat terveydenhuollon piiriin. Aluksi he ovat siellä olleetkin, mutta Kelan toimintamalli palauttaa heidät työttömiin ja ajan myötä pitkäaikaistyöttömiin. Suomessa työkyvytön ei pääse eläkkeelle, vaan hänet siirretään työttömiin.
-Osaamista vailla olevat. Jatkuvasti jauhetaan siitä, että kyllä töitä tekevälle riittää, vaikka ei koulutusta olisikaan, mutta kun vertaa työttömien määrää TE-palveluissa olevien työpaikkojen määrään, joita kuka tahansa pystyy tekemään, niin ei näytä riittävän. Monille tie eteenpäin olisi koulutus, mutta sekään ei auta, jos työnantajat jatkavat syrjimistään ja syynäävät hakijan historian. Jos työnantaja ei tahdo antaa mahdollisuutta uudelleen kouluttautuneelle, niin sille ei mitään voi. Toinen ongelma on kouluttautumisen rahoitus.
-Ideologisiksi työttömiksi passivoituneet. Tämä porukka rypee häpeässä. Se on menettänyt kykynsä uskoa omaan arvoonsa ja selviämiseensä. Toimintakykyä voi olla, mutta uskoa ei. Ratkaisuksi on muodostunut syrjään jääminen, vaikka se ei palvelisikaan ihmisen varsinaisia sisäisiä tarpeita.
-Varsinaiset ideologiset työttömät, joiden mielestä heillä on oikeus elää muiden rahoilla.
Työttömyysongelman perusta on
työnantajissa
-jotka eivät hyväksy heikommin suoriutuvia eivätkä ole valmiita kouluttamaan työttömiä itse
-jotka pyrkivät keräämään veronmaksajien tuet ja teettämään työtä työttömillä ilman palkkaa tai veronmaksajien maksamaa palkkaa vastaan
-jotka eivät edes pyri tarjoamaan työttömille elättävää työtä, vaan olettavat, että yhteiskunta maksaa osan palkasta
järjestelmässä
-joka sijoittaa työttömiksi ihmisiä, jotka eivät kelpaa työmarkkinoille
-joka ei auta eteenpäin aktiivisesti eteenpäin pyrkiviä esimerkiksi tukemalla kouluttautumista
-jonka tarjoamat tuet ovat niin kankeita, että niiden varaan on vaikea rakentaa epäsäännöllistä ja pienituntista työtä
Vasemmisto yritti viime hallituskaudella rakentaa malleja, joilla vaikeasti työllistyvät työllistyisivät tekemään oikeaa työtä. Nykyhallitus sen sijaan purkaa nämä mallit. Se ei halua tukea työtä tahtovia ihmisiä.
Pahoin pelkään, että samat yrittäjät, jotka syyllistävät työttömiä kaikkein voimakkaimmin, ovat ihmisiä, joilta riittää kaikkein vähiten ymmärrystä vaikeassa asemassa oleville. Heidän mielestään ihmisten vain pitäisi mennä töihin, mutta itse he eivät tahdo vaikeasti työllistyviä palkata.
