Mun lapseni oli viime kesänä töissä sellaisen "tienaa 300€, tee duunia 2 viikkoa"-setin ruokakaupassa töissä. Hän paheksui ääneen sitä, että hänelle tungettiin duunia ja muut istuivat sillä aikaa kahvilla. Mun vastaukseni tähän oli: "Suck it up". Toki tiedustelin häneltä, että onko hän saanut riittävää opastusta ja ollaanko hänelle ystävällisiä ja vastasi molempiin kysymyksiin myöntävästi. Sitten kysyin, että miten hän kuvittelee saavansa työstä oikean kuvan, ellei hänellä ole riittävästi työtä? Pitäisikö hänen mielestään hänen siis istua siellä kahvilla ja selata Seiskaa. Oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi, että on aika epäreilua, että hän tienaa vain murto-osan, vain muutaman euron tunnilta vs. muut työntekijät. Esitin vastakysymyksen, että onkohan hän mahdollisesti miettinyt esim. omaa veroprosenttiaan? Joka siis oli puhdas 0. Ei ollut. Sitten kysyin, että miksi hänelle pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin muille, vaikka hän on vain 10 työpäivää duunissa? Taas tuli hiljaista. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen idiootti enkä ymmärrä epäreiluuden päälle. Minun pitäisi kuulemma olla hänen puolellaan.
Annoin vähän aikaa rauhaa ja sitten selitin hänelle, että jokaisessa työyhteisössä on oma nokkimisjärjestyksensä. Ja että kaikkein kokemattomimmat joutuvat yleensä aina tekemään ne hommat, jotka ovat muiden prioriteettilistalla viimeisenä. Lisäksi, kun hän on tällaisen lyhyen työjakson, tarkoitus on antaa todellakin mahdollisimman oikea kuva työstä. Ne muut saavat ihan riittävästi purkaa niitä kuormia, kun heillä ei ole työharjoittelijoita. Ja työyhteisöissä on aina myös aina työntekijöitä, jotka saavat vähemmän aikaan kuin jotkut toiset. Se ei ole kivaa eikä reilua, mutta sellaiseen pitää tottua ja sellaista pitää sietää, koska maailma on sellainen paikka. Maailma kuitenkin myös toimii niin, että ne parhaat työntekijät kyllä yleensä aina huomataan ja he etenevät urallaan ja saavat lisää vastuuta. Aina se ei näy palkassa heti, mutta pidemmän päälle mikään työkokemus ei koskaan mene hukkaan.
Kun työharjoittelu loppui, muu henkilökunta antoi hänelle kukkia ja suklaata sekä kehuivat maasta taivaaseen. Hänelle sanottiin, että kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja voi alkaa tehdä kaikkia työvuoroja sekä pääsee kassalle, hänelle järjestyy ko. myymälästä kyllä töitä. Kun sitten juteltiin, miltä nämä kehut tuntuivat, hän totesi itse, että hän sai melko hyvän kuvan siitä, millaista työ on ja parhaita olivat ne päivät, kun hänellä oli paljon tekemistä. Olisi todella tylsä olla töissä, jos ei olisi mitään tekemistä.
Seuraava ihmetyksen aihe oli sitten, kun palkka maksettiin. "Jotain paskaa on vähennetty mun palkasta, vaikka vero%:n piti olla nolla!" Katsoin palkkakuittia ja totesin, että onneksi olkoon, olet juuri ansainnut ensimmäiset eläkesenttisi. Itse olin 23 v., kun moisen kunnian sain ja minä sentään aloitin työt jo 16-vuotiaana ja olin ehtinyt monena vuonna tehdä ihan aika paljonkin töitä, ilman, että niistä kertyi eläkettä senttiäkään.
Tarinan opetus? Nuoret ovat tietämättömiä ja vastuu opetuksesta kuuluu meille vanhemmille. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea oma lapsensa niin, että tietää, kuka kaipaa perseelle potkimista, kenen pitää itse saada rauhassa ymmärtää elämän realiteetit, kenelle asiat pitää kertoa suoraan ja kenelle vähän kaunistellen, ketä pitää jatkuvasti rohkaista, jne. Meillä on opetettu, että minkäänlaisia paskatöitä ei olemassakaan. Kaikki työ on arvokasta. Palvelualan duunit ovat erinomaisia nuorille, koska niistä oppii nimenomaan konkreettiista työntekoa ja ihmisten kanssa kanssakäymistä. Lisäksi niissä yleensä kohtaa myös negatiivista palautetta ja kohtelua ja sellaiset on pakko erottaa omasta itsestä, ellei niihin ole oikeasti aihetta. Ne siis kasvattaa henkisesti. Jos käyttäytyy asiallisesti ja yrittää palvella asiakasta, vika ei silloin ole itsessä. Mutta, jos oma asenne on huono ja vaikuttaa ylimieliseltä, palaute on ollut aiheellista ja sellaiseen ei voi töissä sortua. Lisäksi niissä pienipalkkaisissa palvelualan duuneissa on sekin puoli, että jos niistä ei oikeasti pidä, se motivoi opiskella. Koska ilman koulutusta ei kovin usein muunlaisia duuneja ole tarjolla. Joka tapauksessa palvelualan duunit ovat erinomainen keino tehdä töitä opintojen ohella ja ne valmistavat hyvin myös niihin mahdollisiin asiantuntijan tehtäviin, joihin moni nuori tähtää.
www.hs.fi