Työelämä & työttömyys

[12961]

Kolumni | Myötäkarvaan siliteltyjä nuoria odottaa työelämässä järkytys

Liiallinen ja perusteeton kehuminen ei palvele nuoren kehitystä. ”Jälkeenpäin toivon, että olisin ottanut nöyremmin valmennusta vastaan”, kirjoittaa Suomen jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni Tim Sparv kolumnissaan.

www.hs.fi

Fiksuja sanoja Tim Sparvilta. Karu herätys todellakin odottaa monia nuoria, kun he työelämään pääsevät.

Sellainen kesätyöntekijä oli varastohommissa tänä kesänä, että usko nuorisoon on koetuksella. 15v sälli, jota on ilmeisesti kotona passattu ja hyysätty aivan naurettavalla tasolla.

Ajattelin, että nyt on sukulaispojan paikka kasvaa ja annoin vähän siimaa, koska vaikutti kuitenkin keskustellessa motivoituneelta ja innostuneelta.

No, alkuun oli heti ongelmia aamuheräämisen kanssa. Puhuttelun jälkeen tilanne parani ja näinkin hetken valoa tunnelin päässä.

Pari viikkoa tästä alkoi olla oksennustautia ja migreeniä epäilyttävän usein. Totesin, että työterveyden kautta jatkossa myös lyhyemmät poissaolot.

Kului taas pari viikkoa ja muilta työntekijöiltä alkoi kuulua viestiä, että poika ei saa mitään tehtyä yksin koska ”on liian raskaita hommia”. Oli kuulemma vetelä ja nakkisuojaa haetaan jatkuvasti. Kyse oli eräässäkin tapauksessa 8kg painavien bulkkituotteiden blokkaamisesta kontista kunnollisille lavoille, ihan perus varastotyötä. Jätkä hävisi toistuvasti varaston koneelle pyörittelemään youtubea ja kun katsoin perään (jonka vielä annoin selvästi ymmärtää) sai puolessa päivässä 15kpl em. tuotteita kontista lavalle.

Kun taas puhuteltiin, pahoitti mielensä ja uhriutui kotona. Kuulemma kiusataan töissä ja on liian raskaita hommia. Seuraavana sunnuntaina tuli viestiä, ettei voi tulla töihin koska ”äiti lähtee reissuun niin ei mua oo kukaan herättämässä, mopoautokin on huollossa niin ei oo kyytiä”. Totesin vastaukseksi, että jos tälläisistä asioista tulee ongelmia niin ei varmaan kannata tulla enää ollenkaan. Jumalauta, 15v sälli joka ei osaa huolehtia heräämisestään eikä tullut mieleen vaikka liki naapurista tulevalta työkaverilta kysyä kyytiä?

Jos nuorisossa on paljon tälläistä avutonta pullamössöä, niin työelämään siirtyminen ja omillaan pärjääminen on aivan jäätävä shokki. Tässä tapauksessa oli liikaa vaadittu, että töihin saavutaan paikalle ja siellä tehdään työnantajan määräämiä työtehtäviä jotka eivät välttämättä ole varastolla motivoivia tai kivoja. Trukkia olisi kuulemma halunnut ajaa.

 

[rpeez]

Olen yrittänyt ylenmääräisestä hyysäämisestä useaan otteeseen vaimolleni puhua, mutta joku geeni kai on olemassa että oman lapsen tietä pitää yrittää tasoittaa äärimmilleen. Jatkuu edelleen jonkintasoisena vaikka lapset on jo 23 ja 25 ;-).

 

[12961]

Olen yrittänyt ylenmääräisestä hyysäämisestä useaan otteeseen vaimolleni puhua, mutta joku geeni kai on olemassa että oman lapsen tietä pitää yrittää tasoittaa äärimmilleen. Jatkuu edelleen jonkintasoisena vaikka lapset on jo 23 ja 25 ;-).

Muiden vanhemmuutta katsellessa on kyllä käynyt selväksi että meillä on ilmeisesti vähän vanhan ajan meno. Vaikka lapset on vasta 4 ja 7, niin kyllä niillä jo nyt omat velvollisuutensa on. Jokusen vuoden päästä saa poika harjoituskappaleena alkaa ottaa vastuun nurmikon leikkaamisesta viikkorahansa vastineeksi.

15-kesäisinä saavat kyllä luvan hoitaa itse itsensä työpaikalle ja sietää tavanomaisia työolosuhteita. Ensimmäiset duunipaikat hommaan mielelläni.

Meillä on lasten äiti kotoisin maatilalta, joten viikkorahojen ja kaiken kivan keppi-porkkana -luonne ja vastikkeellisuus on konseptina vielä tutumpi kuin minulle.

 

[MacRef]

…ei mua oo kukaan herättämässä…

Eikö kaupoissa myydä enää herätyskelloja? Onneksi on oma tullut ostettua silloin, kun niitä vielä myytiin.

 

[12961]

Eikö kaupoissa myydä enää herätyskelloja? Onneksi on oma tullut ostettua silloin, kun niitä vielä myytiin.

Ei kuulemma herää mihinkään herätyskelloihin. Minulle jäi kuva, että kyseessä on puhdas lorvikatari ja vanhempia viedään liian kiltteinä kuin pässejä narussa.

 

[SamSal]

Aina kannattaa muistaa, kun haukkuu lapsia tai nuoria pullamössöksi ja ties miksi niin samanlaisia oli ainakin 80-luvulla.
Toisekseen kukaan ei tiedä onko yksittäisellä nuorella neurologisia vaivoja tai muita ongelmia jotka ei näy päällepäin.

Varmaan on osalla asenteessakin vikaa, mutta tuskin nykynuoriso on yhtään sen saamattomampaa kuin oma sukupolvi oli edellisen silmissä.

 

[12961]

Aina kannattaa muistaa, kun haukkuu lapsia tai nuoria pullamössöksi ja ties miksi niin samanlaisia oli ainakin 80-luvulla.
Toisekseen kukaan ei tiedä onko yksittäisellä nuorella neurologisia vaivoja tai muita ongelmia jotka ei näy päällepäin.

Varmaan on osalla asenteessakin vikaa, mutta tuskin nykynuoriso on yhtään sen saamattomampaa kuin oma sukupolvi oli edellisen silmissä.

Tietysti on näinkin. Maailma muuttuu ja kaikki ovat yksilöitä. Tämän tapauksen taustat tunnen ja kyse on rajattomasta siimasta kotikasvatuksessa.

Juuri hiljan oli tapetilla, että merkittävä osa nuorista pelkää työelämän olevan liian raskasta. Johtuuko tämä sitten kasvatuksen muuttumisesta, teknologisesta kehityksestä vai mistä?

Väitän, että pullamössöä on nykyisistä 15-vuotiaista huomattavasti suurempi osa kuin 80-luvulla, vaikka ainahan joukkoon on väriä mahtunut. Tietysti 50-luvun laseilla katsottuna 80-lukukin on varmasti näyttänyt pumpulilta, sekä työelämän että kasvatuksen suhteen.

 

[SamSal]

Tietysti on näinkin. Maailma muuttuu ja kaikki ovat yksilöitä. Tämän tapauksen taustat tunnen ja kyse on rajattomasta siimasta kotikasvatuksessa.

Juuri hiljan oli tapetilla, että merkittävä osa nuorista pelkää työelämän olevan liian raskasta. Johtuuko tämä sitten kasvatuksen muuttumisesta, teknologisesta kehityksestä vai mistä?

Väitän, että pullamössöä on nykyisistä 15-vuotiaista huomattavasti suurempi osa kuin 80-luvulla, vaikka ainahan joukkoon on väriä mahtunut. Tietysti 50-luvun laseilla katsottuna 80-lukukin on varmasti näyttänyt pumpulilta, sekä työelämän että kasvatuksen suhteen.

Voi tietenkin olla, mutta työelämä ei ole samanlaista kuin 80-luvulla, jolloin itse aloittelin kesätöiden parissa ja hyvä niin. Aikamoista pelon ilmapiirillä hallitsemista se oli.

Vertailu 80-luvun nuoreen on ihan yhtä epäreilua kun kasariteinin vertailu 50-luvun teiniin.

Samallatavalla se keski-ikäinen on veltostunut suhteessa 80-luvun keski-ikäiseen.

E: mutta joo, varmasti löytyy näitä pilalle passattujakin.

 

[MacRef]

Ei kuulemma herää mihinkään herätyskelloihin. Minulle jäi kuva, että kyseessä on puhdas lorvikatari ja vanhempia viedään liian kiltteinä kuin pässejä narussa.

Se on kyllä omituista, jos ei herää mihinkään herätyskelloon ja jos sitä ennen on suurin piirtein riittävän määrän unta saanut. Toki jos ei ota lainkaan huomioon unen tarvettaan ja valvoo niin pitkään, että herätyskellon soidessa on syvimmässä unen vaiheessa ja unen tarve on vielä tunteja, niin ymmärrän hyvin, jos ei herääkään kelloon.

Jostain syystä moisten suht perusasioiden huomioiminen ja elämän suunnittelu on monelle kovin vaikeaa. Jo herätyskellon sijoittaminen sen verran kauaksi sängystä, että sitä herätystä ei voi vaan unisena sammuttaa, auttaisi monella nuorella. Ja tosiaan ajoissa nukkumaan meno, jos seuraavana päivänä on aikainen herätys. Jostain syystä moni tuntuu luulevan, että elämä menee hukkaan, jos menee ajoissa nukkumaan.

No se näistä, osa tajuaa ja osa ei. Syitä tajuamattomuudelle on erilaisia.

 

[WildCore]

Sanoisin, että pullamössöjä on enemmän nyt kuin esim. kultaisella 80-ja 90-luvuilla. Ei tarvitse kun kesällä tai talvella kulkea futiskentän tai jääkiekkokaukalon vierestä ja huomata, että ne ammottavat nykyään tyhjyyttään. Eli sanosin, että nykynuoret viettävät nykyään enemmän aikaa kotona maaten sängyssä tai pelaten pelejä, kun mitä aikaisemmin. Lisäksi ne pienetkin kulkemiset esim. jalan tai pyörällä, yhä useampi kulkee ne sähköpotkulaudalla. Kyllä liikunta kuuluu lapsen ja nuoren elämään. Nuori kun on tottunut koko elämänsä siihen, että mitään ei tarvitse tehdä ja että jotain tekemällä tulee ihan oikeasti hiki ja joskus saattaa olla vähän raskastakin tekemistä, niin saattaa se olla shokki ja tuntua epämukavalta, kun joutuu esim. varastotöitä tekemään ekaa kertaa.

Kyllä meillä on jo pienestä asti noita nuoria viety eri harrastuksiin ja toivottu, että löytyisi se mieluinen. Onneksi löydettiin ja siinä mielessä ollaan oikealla tiellä. Tein kyllä selväksi myös sen, että jokin harrastus on oltava. Että jos tekee mieli lopettaa futis ja uutta ei tule tilalle, niin sitten saavat alkaa käydä vaihtoehtoisesti minun kanssa juoksulenkillä. Ehkä se uhkaus onkin toiminut pienenä pelotteena sille, että jalkapalloa ei kannata lopettaa;)

 

[puuntakaa]

Niin, ennen pullamössöt vietiin harjoituksiin, kovemmat menivät itse juosten, hiihtäen tai polkien ;)

 

[WildCore]

Niin, ennen pullamössöt vietiin harjoituksiin, kovemmat menivät itse juosten, hiihtäen tai polkien ;)

Heh, nuorempana kun en ollut vielä kesätöissä, niin aamuisin poljin toiselle puolelle kaupunkia puntille ja puntin jälkeen takaisin kotiin. Illalla vielä uudestaan sama reissu, kun ne joukkuekaverit ketkä olivat kesällä töissä, pääsivät salille vasta silloin.

 

[12961]

Voi tietenkin olla, mutta työelämä ei ole samanlaista kuin 80-luvulla, jolloin itse aloittelin kesätöiden parissa ja hyvä niin. Aikamoista pelon ilmapiirillä hallitsemista se oli.

Vertailu 80-luvun nuoreen on ihan yhtä epäreilua kun kasariteinin vertailu 50-luvun teiniin.

Samallatavalla se keski-ikäinen on veltostunut suhteessa 80-luvun keski-ikäiseen.

E: mutta joo, varmasti löytyy näitä pilalle passattujakin.

Työelämä on muuttunut paljon jo siitäkin, kun itse olin ensimmäisissä kesätöissäni 1999.

Vaikka tässä kritisoin nuorisoa pullamössöiksi, on sitä tietysti paljon omassakin ikäluokassani. Sukupolvierot ovat selviä, meilläkin on melkoinen mix ikäluokkia. Sukupolvieroissa näkyy selvästi myös joustamisen tarve ja arvostus puolin ja toisin.

Työnantajana sanoisin, että olen varsin moderni ja mainitsemasi pelolla johtamiset ja vastaavat historialliset reliikit on tiukasti siivottu pois, jos niitä tässä firmassa on koskaan isommin ollutkaan. Samoin kello kaikista niistä hommista joista sen voi poistaa. Vapaus ja vastuu toimii kaikkialla missä itse työsuoritus on mitattavissa. Myyntimies on esimerkiksi varsin helppo ja yksinkertainen mitattava, jos kate-eurot kontra palkka on kunnossa asiakastyytyväisyyden kärsimättä, on mulle ihan yksi lysti vaikka tekisi duunia vain kaksi tuntia päivässä ja senkin halutessaan vaikka terassilta.

Edelleen kuitenkin valtaosa duunariammateista on sellaisia, että ne ovat aika- ja paikkasidonnaisia.

Suurempi muutos työn luonteessa on tapahtunut lähinnä valkokauluspuolella. Tälläkin näkökulmalla yritin tätä 15v jannua kannustaa opiskelemaan, kaveri on selvästi älykäs mutta mennyt yläasteajan koulussakin sieltä missä aita on matalin. Vaatimustaso on kotona ilmeisesti varsin lepsu. Vituttaa suorastaan, etten saanut sukulaispoikaan mitään ryhtiä, vaikka hänen kasvatuksensa ei sinänsä minun asiani olekaan. Nyt olen ilmeisesti muuttunut niin punaiseksi vaatteeksi, ettei viesteihinkään tarvitse enää vastata ollenkaan. Enkä todellakaan vaatinut kovin suuria ja siimaakin oli kyllä tarjolla.

 

[mekabyte]

Tästä keskustelusta nousee itselle ylpeä olo kun oma teini-ikäinen tytär klaarasi kesätyönsä mallikkaasti. Toki oli vaan kahden viikon stintti paikallisessa kaupassa. Mutta arvostin kovasti kun suht nurisematta nousi ajoissa hommiin ja oli työpaikalla klo 6 aamulla kun oli sovittu. Kuorma purkua etc, mutta hienosti meni. Paras positiivinen palaute oli toki kauppiaan lupaus ensi kesästä ja/tai suosittelusta muihin hommiin. Positiivisella palautteella on ihmeellinen voima. Onneksi oli positiivinen kokemus ja työnantaja ei perseillyt, sillä sen vaikutus olisi voinut olla aika karvas tulevaisuutta ajatellen.

 

[Kilgore Trout]

Suurempi muutos työn luonteessa on tapahtunut lähinnä valkokauluspuolella. Tälläkin näkökulmalla yritin tätä 15v jannua kannustaa opiskelemaan, kaveri on selvästi älykäs mutta mennyt yläasteajan koulussakin sieltä missä aita on matalin. Vaatimustaso on kotona ilmeisesti varsin lepsu. Vituttaa suorastaan, etten saanut sukulaispoikaan mitään ryhtiä, vaikka hänen kasvatuksensa ei sinänsä minun asiani olekaan. Nyt olen ilmeisesti muuttunut niin punaiseksi vaatteeksi, ettei viesteihinkään tarvitse enää vastata ollenkaan. Enkä todellakaan vaatinut kovin suuria ja siimaakin oli kyllä tarjolla.

Vaikka itse olin 14-vuotiaasta renkinä maalla kunnes 18-vuotiaana kelpasin tehtaaseen, niin on tuo hieman tyly tuomio 15-vuotiaasta, ettei mitään ryhtiä?
Aika moni omankin ikäluokan pojista, niistä koulukavereista joista ei olisi uskonut olevan mihinkään muuhun kuin ensimmäisenä juoksemaan ruokajonoon, pääsi lopulta varsin pitkälle. Tai ehkä se oli se tilliliha joka jalosti luonnetta.

 

[BOL]

Mun lapseni oli viime kesänä töissä sellaisen "tienaa 300€, tee duunia 2 viikkoa"-setin ruokakaupassa töissä. Hän paheksui ääneen sitä, että hänelle tungettiin duunia ja muut istuivat sillä aikaa kahvilla. Mun vastaukseni tähän oli: "Suck it up". Toki tiedustelin häneltä, että onko hän saanut riittävää opastusta ja ollaanko hänelle ystävällisiä ja vastasi molempiin kysymyksiin myöntävästi. Sitten kysyin, että miten hän kuvittelee saavansa työstä oikean kuvan, ellei hänellä ole riittävästi työtä? Pitäisikö hänen mielestään hänen siis istua siellä kahvilla ja selata Seiskaa. Oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi, että on aika epäreilua, että hän tienaa vain murto-osan, vain muutaman euron tunnilta vs. muut työntekijät. Esitin vastakysymyksen, että onkohan hän mahdollisesti miettinyt esim. omaa veroprosenttiaan? Joka siis oli puhdas 0. Ei ollut. Sitten kysyin, että miksi hänelle pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin muille, vaikka hän on vain 10 työpäivää duunissa? Taas tuli hiljaista. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen idiootti enkä ymmärrä epäreiluuden päälle. Minun pitäisi kuulemma olla hänen puolellaan.

Annoin vähän aikaa rauhaa ja sitten selitin hänelle, että jokaisessa työyhteisössä on oma nokkimisjärjestyksensä. Ja että kaikkein kokemattomimmat joutuvat yleensä aina tekemään ne hommat, jotka ovat muiden prioriteettilistalla viimeisenä. Lisäksi, kun hän on tällaisen lyhyen työjakson, tarkoitus on antaa todellakin mahdollisimman oikea kuva työstä. Ne muut saavat ihan riittävästi purkaa niitä kuormia, kun heillä ei ole työharjoittelijoita. Ja työyhteisöissä on aina myös aina työntekijöitä, jotka saavat vähemmän aikaan kuin jotkut toiset. Se ei ole kivaa eikä reilua, mutta sellaiseen pitää tottua ja sellaista pitää sietää, koska maailma on sellainen paikka. Maailma kuitenkin myös toimii niin, että ne parhaat työntekijät kyllä yleensä aina huomataan ja he etenevät urallaan ja saavat lisää vastuuta. Aina se ei näy palkassa heti, mutta pidemmän päälle mikään työkokemus ei koskaan mene hukkaan.

Kun työharjoittelu loppui, muu henkilökunta antoi hänelle kukkia ja suklaata sekä kehuivat maasta taivaaseen. Hänelle sanottiin, että kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja voi alkaa tehdä kaikkia työvuoroja sekä pääsee kassalle, hänelle järjestyy ko. myymälästä kyllä töitä. Kun sitten juteltiin, miltä nämä kehut tuntuivat, hän totesi itse, että hän sai melko hyvän kuvan siitä, millaista työ on ja parhaita olivat ne päivät, kun hänellä oli paljon tekemistä. Olisi todella tylsä olla töissä, jos ei olisi mitään tekemistä.

Seuraava ihmetyksen aihe oli sitten, kun palkka maksettiin. "Jotain paskaa on vähennetty mun palkasta, vaikka vero%:n piti olla nolla!" Katsoin palkkakuittia ja totesin, että onneksi olkoon, olet juuri ansainnut ensimmäiset eläkesenttisi. Itse olin 23 v., kun moisen kunnian sain ja minä sentään aloitin työt jo 16-vuotiaana ja olin ehtinyt monena vuonna tehdä ihan aika paljonkin töitä, ilman, että niistä kertyi eläkettä senttiäkään.

Tarinan opetus? Nuoret ovat tietämättömiä ja vastuu opetuksesta kuuluu meille vanhemmille. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea oma lapsensa niin, että tietää, kuka kaipaa perseelle potkimista, kenen pitää itse saada rauhassa ymmärtää elämän realiteetit, kenelle asiat pitää kertoa suoraan ja kenelle vähän kaunistellen, ketä pitää jatkuvasti rohkaista, jne. Meillä on opetettu, että minkäänlaisia paskatöitä ei olemassakaan. Kaikki työ on arvokasta. Palvelualan duunit ovat erinomaisia nuorille, koska niistä oppii nimenomaan konkreettiista työntekoa ja ihmisten kanssa kanssakäymistä. Lisäksi niissä yleensä kohtaa myös negatiivista palautetta ja kohtelua ja sellaiset on pakko erottaa omasta itsestä, ellei niihin ole oikeasti aihetta. Ne siis kasvattaa henkisesti. Jos käyttäytyy asiallisesti ja yrittää palvella asiakasta, vika ei silloin ole itsessä. Mutta, jos oma asenne on huono ja vaikuttaa ylimieliseltä, palaute on ollut aiheellista ja sellaiseen ei voi töissä sortua. Lisäksi niissä pienipalkkaisissa palvelualan duuneissa on sekin puoli, että jos niistä ei oikeasti pidä, se motivoi opiskella. Koska ilman koulutusta ei kovin usein muunlaisia duuneja ole tarjolla. Joka tapauksessa palvelualan duunit ovat erinomainen keino tehdä töitä opintojen ohella ja ne valmistavat hyvin myös niihin mahdollisiin asiantuntijan tehtäviin, joihin moni nuori tähtää.

 

[K.A.H]

Maailma kuitenkin myös toimii niin, että ne parhaat työntekijät kyllä yleensä aina huomataan ja he etenevät urallaan ja saavat lisää vastuuta.

Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin, että tämä kohta kirjoituksestasi ei pidä paikkaansa useimmissa tai ainakaan kaikissa suomalaisissa yrityksissä. En tiedä missä firmoissa sinä olet työskennellyt, ja on hienoa jos niissä asia on aidosti noin ja noinhan sen tulisikin olla.

Mutta minulla on sellaisia kokemuksia usemmasta firmasta, että niihin päästään suhteilla tai niissä edetään suhteilla. Nepotismihan Suomessa rehottaa, ja se on yleisin korruption muoto täällä. Vaihtoinen tapa edetä on olla kieli ruskeana, joka tietysti on taito sekin. Mennään vaikka pomon mökille halkoja hakkaamaan ja sen sellaista. Juustokakkua pomojen taukotilaan, ja huppista sitten tulikin ylennys. Nuo olivat tosielämän esimerkkejä. Tämän hetkisessä työpaikassani urallaan pääsee myös näppärästi eteenpäin, jos sattuu olemaan kauniimpaa sukupuolta ja vieläpä kaunis yksilö. Ihan pelkillä yo-papereilla ohittaa siinä tapauksessa monta pätevämpää henkilöä. Tällaisia em. esimerkkejä keksisin vaikka kuinka monta, ja se on valitettavasti minun käsitys suomalaisesta työelämästä ja ahkeruuden palkitsemisesta. Pelkkää urbaanilegendaa.

Enkä sano, että juuri minulle kuuluisi ylennys. Ei kuulu, sillä olen varsin keskinkertainen joskin erittäin luotettava työntekijä.

 

[BOL]

Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin, että tämä kohta kirjoituksestasi ei pidä paikkaansa useimmissa tai ainakaan kaikissa suomalaisissa yrityksissä. En tiedä missä firmoissa sinä olet työskennellyt, ja on hienoa jos niissä asia on aidosti noin ja noinhan sen tulisikin olla.

Mutta minulla on sellaisia kokemuksia usemmasta firmasta, että niihin päästään suhteilla tai niissä edetään suhteilla. Nepotismihan Suomessa rehottaa, ja se on yleisin korruption muoto täällä. Vaihtoinen tapa edetä on olla kieli ruskeana, joka tietysti on taito sekin. Mennään vaikka pomon mökille halkoja hakkaamaan ja sen sellaista. Juustokakkua pomojen taukotilaan, ja huppista sitten tulikin ylennys. Nuo olivat tosielämän esimerkkejä. Tämän hetkisessä työpaikassani urallaan pääsee myös näppärästi eteenpäin, jos sattuu olemaan kauniimpaa sukupuolta ja vieläpä kaunis yksilö. Ihan pelkillä yo-papereilla ohittaa siinä tapauksessa monta pätevämpää henkilöä. Tällaisia em. esimerkkejä keksisin vaikka kuinka monta, ja se on valitettavasti minun käsitys suomalaisesta työelämästä ja ahkeruuden palkitsemisesta. Pelkkää urbaanilegendaa.

Enkä sano, että juuri minulle kuuluisi ylennys. Ei kuulu, sillä olen varsin keskinkertainen joskin erittäin luotettava työntekijä.

Kirjoitinkin yleensä, koska on myös muunlaisia tapauksia. Mutta sanoisin silti, että puhtaasti suhteilla epäpätevät uralla etenemiset ovat vähemmistössä. Se on ihan selvää, että sen jalan oven väliin saaminen suhteilla on hyvin yleistä, mutta valtaosassa yrityksistä kuitenkin se pätevyys, persoona ja muut valintaan vaikuttavat tekijät ratkaisevat. Toisinaan myös persoonatekijöillä on hyvinkin suuri merkitys, joskus liiankin suuri.

Mä ymmärrän hyvin, että joku tuttu hakija menee täysin tuntemattoman hakijan edelle, varsinkin, jos on hyvä suosittelija. Rekrytointi pitää sisällään aina riskejä. Osaamisvaje on itse asiassa paljon pienempi riski kuin se, että henkilö ei olekaan muuten sopiva. Valtaosa ihmisistä oppii (työssä), jos motivaatio ja asenne on kunnossa, mutta jos ei persoonaltaan istu porukkaan, siitä voi seurata monenlaisia ongelmia. Ja vieläpä usein kertautuvat. Jotenkin niitä riskejä on työnantajankin minimoitava. Mutta kovinkaan monella yrityksellä ei oikeasti ole varaa pitää täysin epäpätevää jengiä duunissa, koska ne epäpätevät eivät edistä bisnestä.

Voi toki olla, että mulla on käynyt vain hiton hyvä tuuri. Mutta yleisesti ottaen en ole omasta lähipiiristäni kuullut, että missään yrityksessä suosittaisiin järjestäen epäpäteviä työntekijöitä. Varmaan jokaisella ystävällänikin on duunissa kuitenkin joku, josta eivät itse pidä tai joka ei ole yhtä tehokas kuin muut, mutta nämäkin ovat enemmän yksittäistapauksia eivätkä kerro yrityksen rekryistä isossa kuvassa paljon mitään. Olen mä nähnyt sellaistakin, että paska työntekijä on ylennetty siksi, että hänestä on vähemmän haittaa sillä seuraavalla tasolla, eli hänelle keksitään jotain sellaista tekemistä, mikä vaikuttaa mahdollisimman vähän muiden työhön tai hän ei vain sovi edelliseen tiimiin. Kun kenkääkään ei voi antaa, ellei tee oikeasti isoja virheitä eikä irtisanomisen syyksi oikein riitä sekään, että 10 muuta työntekijää on lähdössä, kun tämän yhden kanssa on hankalaa.

Ulkonäön perusteella uralla etenemisiä on tapahtunut maailman sivu, mutta niistä ei kannata olla kateellisia. Se "maksun aika" tulee yleensä aina jossain vaiheessa. Tavalla tai toisella.

Oli, miten oli, en todellakaan aio omille lapsilleni julistaa, miten vain suhteilla pääsee eteenpäin eikä ahkeruudella ja omalla asenteella ole merkitystä. Jos näin todella on, he tulevat sen itse aikanaan huomaamaan. Omat kokemukseni eivät tällaista väitettä tue, mutta toki tiedostan, että poikkeuksia on aina. Kuten kaikissa asioissa. Jos maailma on todella muuttunut sellaiseksi, ettei muuten kuin suhteilla saa duunia, meidän täytyy sitten järjestää omilla suhteillamme lapsillemme töitä. Kun eiväthän he nyt kotiinkaan voi jäädä lorvimaan tai opiskella ikuisesti.

 

[rpeez]

Mun lapseni oli viime kesänä töissä sellaisen "tienaa 300€, tee duunia 2 viikkoa"-setin ruokakaupassa töissä. Hän paheksui ääneen sitä, että hänelle tungettiin duunia ja muut istuivat sillä aikaa kahvilla. Mun vastaukseni tähän oli: "Suck it up". Toki tiedustelin häneltä, että onko hän saanut riittävää opastusta ja ollaanko hänelle ystävällisiä ja vastasi molempiin kysymyksiin myöntävästi. Sitten kysyin, että miten hän kuvittelee saavansa työstä oikean kuvan, ellei hänellä ole riittävästi työtä? Pitäisikö hänen mielestään hänen siis istua siellä kahvilla ja selata Seiskaa. Oli hetken hiljaa. Sitten hän totesi, että on aika epäreilua, että hän tienaa vain murto-osan, vain muutaman euron tunnilta vs. muut työntekijät. Esitin vastakysymyksen, että onkohan hän mahdollisesti miettinyt esim. omaa veroprosenttiaan? Joka siis oli puhdas 0. Ei ollut. Sitten kysyin, että miksi hänelle pitäisi maksaa samaa palkkaa kuin muille, vaikka hän on vain 10 työpäivää duunissa? Taas tuli hiljaista. Hetken mietittyään hän totesi, että minä olen idiootti enkä ymmärrä epäreiluuden päälle. Minun pitäisi kuulemma olla hänen puolellaan.

Annoin vähän aikaa rauhaa ja sitten selitin hänelle, että jokaisessa työyhteisössä on oma nokkimisjärjestyksensä. Ja että kaikkein kokemattomimmat joutuvat yleensä aina tekemään ne hommat, jotka ovat muiden prioriteettilistalla viimeisenä. Lisäksi, kun hän on tällaisen lyhyen työjakson, tarkoitus on antaa todellakin mahdollisimman oikea kuva työstä. Ne muut saavat ihan riittävästi purkaa niitä kuormia, kun heillä ei ole työharjoittelijoita. Ja työyhteisöissä on aina myös aina työntekijöitä, jotka saavat vähemmän aikaan kuin jotkut toiset. Se ei ole kivaa eikä reilua, mutta sellaiseen pitää tottua ja sellaista pitää sietää, koska maailma on sellainen paikka. Maailma kuitenkin myös toimii niin, että ne parhaat työntekijät kyllä yleensä aina huomataan ja he etenevät urallaan ja saavat lisää vastuuta. Aina se ei näy palkassa heti, mutta pidemmän päälle mikään työkokemus ei koskaan mene hukkaan.

Kun työharjoittelu loppui, muu henkilökunta antoi hänelle kukkia ja suklaata sekä kehuivat maasta taivaaseen. Hänelle sanottiin, että kun hänestä tulee täysi-ikäinen ja voi alkaa tehdä kaikkia työvuoroja sekä pääsee kassalle, hänelle järjestyy ko. myymälästä kyllä töitä. Kun sitten juteltiin, miltä nämä kehut tuntuivat, hän totesi itse, että hän sai melko hyvän kuvan siitä, millaista työ on ja parhaita olivat ne päivät, kun hänellä oli paljon tekemistä. Olisi todella tylsä olla töissä, jos ei olisi mitään tekemistä.

Seuraava ihmetyksen aihe oli sitten, kun palkka maksettiin. "Jotain paskaa on vähennetty mun palkasta, vaikka vero%:n piti olla nolla!" Katsoin palkkakuittia ja totesin, että onneksi olkoon, olet juuri ansainnut ensimmäiset eläkesenttisi. Itse olin 23 v., kun moisen kunnian sain ja minä sentään aloitin työt jo 16-vuotiaana ja olin ehtinyt monena vuonna tehdä ihan aika paljonkin töitä, ilman, että niistä kertyi eläkettä senttiäkään.

Tarinan opetus? Nuoret ovat tietämättömiä ja vastuu opetuksesta kuuluu meille vanhemmille. Jokaisen vanhemman pitäisi tuntea oma lapsensa niin, että tietää, kuka kaipaa perseelle potkimista, kenen pitää itse saada rauhassa ymmärtää elämän realiteetit, kenelle asiat pitää kertoa suoraan ja kenelle vähän kaunistellen, ketä pitää jatkuvasti rohkaista, jne. Meillä on opetettu, että minkäänlaisia paskatöitä ei olemassakaan. Kaikki työ on arvokasta. Palvelualan duunit ovat erinomaisia nuorille, koska niistä oppii nimenomaan konkreettiista työntekoa ja ihmisten kanssa kanssakäymistä. Lisäksi niissä yleensä kohtaa myös negatiivista palautetta ja kohtelua ja sellaiset on pakko erottaa omasta itsestä, ellei niihin ole oikeasti aihetta. Ne siis kasvattaa henkisesti. Jos käyttäytyy asiallisesti ja yrittää palvella asiakasta, vika ei silloin ole itsessä. Mutta, jos oma asenne on huono ja vaikuttaa ylimieliseltä, palaute on ollut aiheellista ja sellaiseen ei voi töissä sortua. Lisäksi niissä pienipalkkaisissa palvelualan duuneissa on sekin puoli, että jos niistä ei oikeasti pidä, se motivoi opiskella. Koska ilman koulutusta ei kovin usein muunlaisia duuneja ole tarjolla. Joka tapauksessa palvelualan duunit ovat erinomainen keino tehdä töitä opintojen ohella ja ne valmistavat hyvin myös niihin mahdollisiin asiantuntijan tehtäviin, joihin moni nuori tähtää.

Hieno kirjoitus @BOL . Tuon voisi jakaa vaikka kouluissa yläasteella luettavaksi kaikille nuorille oppaaksi.

Muistan itsekin kesätöissä olleeni lapio kourassa kaapeliojassa kaivinkoneen perässä, kun vakkariäijät istui autossa ja katseli touhua, kunnes jonkun ajan kuluttua sanoivat auton ikkunasta "hei rpeez, me lähetään ostamaan jäätelöä". Vähän se juili, mutta tiesin paikkani ja kovassa paikassa äijät kyllä sitten otti ruorin.

Minäkin olen huomannut, että pääsääntöisesti hyvin onnistuneet työntekijät kyllä huomataan ja saa palkankorotuksensa/ylennyksensä, tai kutsun uudelleen kesätöihin, harmi ettei @K.A.H ole ollut onnekas työpaikkavalinnoissaan. Olen jopa joskus yllättynyt positiivisesti kuinka todennäköisimmän valinnan ohi on osattu ottaa parempi ihminen.
Tässä lienee jotain merkitystä onko firma iso pörssiyritys vai pienehkö perheyritys johon sukulaisia koetetaan/pitää ajaa sisään.
Ulkonäöllä on kiistaton inhimillinen merkitys uran edistäjänä, sen voinee laittaa kategoriaan joskus epäreilua. Mutta paino sanalla edistäjänä, ei se kaikkea ratkaise suuntaan tai toiseen.

 

[JYP#44]

Kertoi että parin vuoden aikana on todellisuus tullut lujaa kalloon. Iäkkäämpää työnhakijaa ei haluta palkata ja vaikka oli aluksi ollut luottavainen että vajaan 30-vuoden yhtäjaksoinen työura teollisuudessa painasi vaakakupissa tarpeeksi, ei töitä vaan löytynyt.

Hieno juttu kun palkkasitte tämän. Minulle on jäänyt työmarkkinoista se kuva, että tämätapaiset "avautumiset" eivät missään nimessä kannata rekryprosessin aikana, vaan rekryt tulee vetää läpi rinta rottingilla juhanitammismaisella itseluottamuksella.

Muutama vuosi sitten omalle kohdalleni osui mielenkiintoinen työpaikka jota hain. Homma lähti liikkeelle hyvin ja päädyin jo psykologiisiin testeihin. Ne testit oli jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Minulle vain todettiin, että ilmaannupa päivänä X psykologisiin testeihin 150km päähän naapurikaupunkiin klo 8 aamulla. Siitä sitten järjestämään itselle ylimääräinen vapaapäivä keskellä viikkoa, herätyskello soittamaan kello 5 aamulla ja kuuden junalla naapurikaupunkiin.

Kaikista paskin maku psykologisissa testeissä jäi jonkun psykologin kanssa käydystä keskustelusta. Keskustelussa juteltiin niin mahdollisesta työpaikasta, mutta myös omasta työhistoriasta. Kun tuli puhe omasta työhistoriasta, psykologi ohjasi jossain vaiheessa keskustelua omiin heikkouksiini, joista kerroin avoimesti vähän samaan tyyliin kuin Teppanan viestissä kerrotaan. Psykologi kyseli jostain syystä useita tarkentavia kysymyksiä näihin heikkouksiin liittyen ja minähän vastailin - olinhan samaisessa keskustelussa todennut senkin, että olen ollut tavallisesti aika avoin persoona ja pystyn puhumaan vaikeistakin asioista esimerkiksi esihenkilöiden kanssa.

Psykologisten jälkeen jäin odottamaan tulosta ja se tipahti sähköpostiin parin viikon viiveellä. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun psykologi oli antanut minusta lausunnon, että näkee minut mahdollisena riskinä kyseiseen työtehtävään. Perustelut oli kopioitu lähes suoraan niistä heikkouksista, mitä itse psykologille tilanteessa latelin. Siinä oli myös jonkinlainen luonnehdinta, että henkilö on luonteeltaan muihin tukeutuva, herkkä ja mainittiin jotenkin että "puhuu liikaa". Siitä psykologin käynnistä jäi kyllä aika pahat haavat takaraivoon, ja jotenkin on todella vaikea kuvitella, että voisi jatkossa vaikkapa työpsykologille omia tuntojaan ilman filtteriä.

 

[douppi]

On muuten erittäin hyvä asia se, että yksi kannustinloukkujen purkaja on edelleen työterveyden palvelut palkkatasosta riippumatta. Ja työantajan kannattaakin tehdä aina tarvittavat sopimukset, jos/kun haluaa että työväkensä on paremmassa kunnossa.

Oliko tiistain Hesari, kun joku kritisoi sitä, että miksi työssäkyvillä on oikeus päästä nopeammin terveyspalveluihin. Sen kuuluukin olla yksi etu ja kannustin siitä, että kerrytät verotuloja valtiolle. Ja siitähän riemu repeäisi, jos työterveyden piirissä olevat painelisivat julkiselle puolelle kurkkukipuinensa ja muissa "ei päivystyksellisissä" asioissa,
jo entisestään ruuhkaisiin paikkoihin. Aika moni kuitenkin passaisi yksityiset palvelut vaikka olisi varaa, kun ei halua maksaa siitä. Tosin osa maksaisi, mutta osa ei.

 

[vimpa]

Noista psykologisten testien käytöstä työpaikkojen osalta on useissa eri lähteissä todettu, että ovat suurelta osin täyttä huuhaata. Niiden paikkaansapitävyydestä työnhakijan soveltumiseen tehtävään ei ole näyttöä. Aikoinaan meidän firma myytiin ja uusi omistaja laittoi toimihenkilöt psykotestiin. Tuloksena oli, että konttorin laaja-alaisimmasti tuotantoa auttanut henkilö sai kenkää ja itsekeskeisimmät "ei kuulu minulle" henkilöt jäivät firmaan pallottelemaan vastuuta kaikille muille.

Tällä perusteella pidännäitä psykologisia testejä täytenä huuhaana!

 

[BOL]

Noista psykologisten testien käytöstä työpaikkojen osalta on useissa eri lähteissä todettu, että ovat suurelta osin täyttä huuhaata. Niiden paikkaansapitävyydestä työnhakijan soveltumiseen tehtävään ei ole näyttöä. Aikoinaan meidän firma myytiin ja uusi omistaja laittoi toimihenkilöt psykotestiin. Tuloksena oli, että konttorin laaja-alaisimmasti tuotantoa auttanut henkilö sai kenkää ja itsekeskeisimmät "ei kuulu minulle" henkilöt jäivät firmaan pallottelemaan vastuuta kaikille muille.

Tällä perusteella pidännäitä psykolosia testejä täytenä huuhaana!

Samaa mieltä. Olisi ihan toinen juttu, jos ne testit kestäisivät useamman päivän ja niiden aikana oikeasti tutustuttaisiin siihen ihmiseen ja selvitettäisiin kaikenlaisia asioita hyvin laaja-alaisesti. Mutta eihän tuollaiseen ole varaa eikä osa tuloksista edes työnantajalle kuuluisi.

Omista heikkouksista kysyttäessä ei todellakaan kannata rehellisesti alkaa kertoa mitään yksityiskohtaisesti, vaan kannattaa todeta ympäripyöreästi jotain sellaista, mitä kysyjä on valmistautunut kuulemaankin. Näiden psykologisten testien tarkoituksena on löytää työntekijöistä nimenomaan riskejä. Eihän sitä kukaan myönnä, mutta niin se vain oikeasti on. Potentiaali hakijassa on jo nähty, koska hän on niin pitkälle rekryprosessissa edennyt, nyt vain pitää erottaa ne hakijat toisistaan ja jatkoon pääsee ne, joissa on vähiten riskien osalta tarttumapintaa.

Tietenkään ei pidä sanoa, ettei itsessä ole mitään heikkouksia. Netistä löytyy listoja, mitkä ovat "hyviä heikkouksia" ja miksi. Tämän osa-alueen hanskaamiseen kannattaa ehdottomasti panostaa, koska se voi olla työn saamisen kannalta kriittistä.

 

[Mediakuutio]

Noista psykologisten testien käytöstä työpaikkojen osalta on useissa eri lähteissä todettu, että ovat suurelta osin täyttä huuhaata. Niiden paikkaansapitävyydestä työnhakijan soveltumiseen tehtävään ei ole näyttöä. Aikoinaan meidän firma myytiin ja uusi omistaja laittoi toimihenkilöt psykotestiin. Tuloksena oli, että konttorin laaja-alaisimmasti tuotantoa auttanut henkilö sai kenkää ja itsekeskeisimmät "ei kuulu minulle" henkilöt jäivät firmaan pallottelemaan vastuuta kaikille muille.

Tällä perusteella pidännäitä psykologisia testejä täytenä huuhaana!

Koko työnhaku vaikuttaa nykyaikana olevan enemmän sitä, että täytyy sanoa sekä kirjoittaa oikeat asiat oikealla tavalla. Mitään väliä ei ole sillä pitääkö ne asiat paikkaansa.

 

[Sonny Burnett]

Omien kokemuksieni pohjalta sanoisin, että tämä kohta kirjoituksestasi ei pidä paikkaansa useimmissa tai ainakaan kaikissa suomalaisissa yrityksissä. En tiedä missä firmoissa sinä olet työskennellyt, ja on hienoa jos niissä asia on aidosti noin ja noinhan sen tulisikin olla.

Mutta minulla on sellaisia kokemuksia usemmasta firmasta, että niihin päästään suhteilla tai niissä edetään suhteilla. Nepotismihan Suomessa rehottaa, ja se on yleisin korruption muoto täällä. Vaihtoinen tapa edetä on olla kieli ruskeana, joka tietysti on taito sekin. Mennään vaikka pomon mökille halkoja hakkaamaan ja sen sellaista. Juustokakkua pomojen taukotilaan, ja huppista sitten tulikin ylennys. Nuo olivat tosielämän esimerkkejä. Tämän hetkisessä työpaikassani urallaan pääsee myös näppärästi eteenpäin, jos sattuu olemaan kauniimpaa sukupuolta ja vieläpä kaunis yksilö. Ihan pelkillä yo-papereilla ohittaa siinä tapauksessa monta pätevämpää henkilöä. Tällaisia em. esimerkkejä keksisin vaikka kuinka monta, ja se on valitettavasti minun käsitys suomalaisesta työelämästä ja ahkeruuden palkitsemisesta. Pelkkää urbaanilegendaa.

Enkä sano, että juuri minulle kuuluisi ylennys. Ei kuulu, sillä olen varsin keskinkertainen joskin erittäin luotettava työntekijä.

Tästä tuli mieleen eräs tositarina monen vuoden takaa. Töissä oli kiirusta ja lafkan naispuolinen pikkupomo palkkasi omin lupinensa nuoren kouluja käymättömän hulttiopoikansa "auttamaan". Oli jo tet-harjoittelussa ollut aikaisemmin joten pahinta pelättiin. Vanhoja aikasempia määrä-aikaisena olleita oli hommia kysellyt mutta eioota oli sanottu. Tilanne oli pian siinä pisteessä että mama juoksi ulkona pojan perässä kerjäten poikaa menemään linjalle. Eväät ja tupakat hän kantoi taukotupaan kun mussukka oli unohtanut. Äiti antoi hulttion lähteä kotiin kesken kriittisten työvaiheiden kun väsytti. Jos pojalle jotain asiaa sanoi niin heti soitto pomoäidille. Toiset jäi ylitöihin. Puhuipa pojalleen vakipaikankin mutta onneksi ei jaksanut käydä kuin reilun kuukauden kunnes ei enää näkynyt. Vankilassa oli parin vuoden päästä.