Työelämä & työttömyys

[peterra]

@ipaz täyttä asiaa koko viestisi alusta loppuun.

Suomalainen työelämä kokonaisuutena kannattaa ymmärtää sellaisena kokonaisuutena, jossa kummallakin puolella (työnantaja, työntekijä) on aina petraamisen varaa. Tämän sanon ihan vain omana mielipiteenä, mutta eivät työnantajat ja työntekijät Suomessa ole niin kaukana toisistaan. Yhtäältä työntekijät odottavat täydellistä ja kaiken kattavaa perehdytystä, mutta myös työnantaja odottaa toisinaan työntekijältä kaiken kattavaa osaamista. Tosimaailmassa huomattavan iso osa oppia tapahtuu ns. vahingossa ja se tulee siitä, kun vain tekee niitä töitä.

Koulutukset antavat valmiuksia ja eri työpaikat antavat valmiuksia, mutta jokainen työpaikka, vähän kuin ihminenkin, on yksilö. Siinä yhteisössä opitaan toimimaan ja perehdytyksen voi aina laittaa täyteen kaikkea, mitä tarvitsee osata, mutta todellinen tarve osaamiselle ilmenee aina jossakin vaiheessa. Työntekijöiden pitää olla armollisempia itselleen, mutta niin pitää toisinaan myös olla työpaikkojen. Olen itse suhtautunut aina hieman kaksijakoisesti siihen, että monessa työpaikassa halutaan ns. hiljainen tieto näkyville johonkin yhteen lappuun. Se on nimittäin yksi monen työpaikan tärkein kohtaaminen, kun tiedetään, että henkilö X hallitsee asian Y erinomaisesti ja häneltä asiasta myös kysytään. Yhtäältä moni haluaa opettaa ja jakaa asiantuntemustaan, mutta mieluummin henkilökohtaisella tasolla. Niistä syntyvät työpaikkojen sosiaaliset suhteet ja mitä lujemmat ne ovat, sitä parempi se kokonaisuus on.

 

[Barcelona]

Lisäksi on olemassa sellainen semisti oleellinen asia kuin taloudellisuus. Työn pitää tuottaa tulosta. Nykypäivänä kun kilpailu on usein globaalia, niin tuo lanka on todella kireällä. On joko tehtävä rahaa, tai sitten koittaa jotain muuta hommaa - missä onnistua tekemään rahaa. Ja tässä palataan taas siihen, miksi työnantaja haluaa ja pyrkii palkkaamaan mahdollisimman valmiin työntekijän. Jotta resursseja ei kulu liiaksi kouluttamiseen, vaan uusi tekijä alkaa tuottamaan mahdollisimman nopeasti.

Mielestäni palkkatuki ja mahdollinen kuntalisä siihen päälle on todella hyvä korvaus työnantajalle siitä että palkkaa työttömän. Vähentää sitä taloudellista riksiä mikä rekrytoinnista tulee ja saa tavallaan korvausta myös siitä että perehdyttäminen vaatii aikaa.

 

[douppi]

Lisäksi on olemassa sellainen semisti oleellinen asia kuin taloudellisuus. Työn pitää tuottaa tulosta. Nykypäivänä kun kilpailu on usein globaalia, niin tuo lanka on todella kireällä. On joko tehtävä rahaa, tai sitten koittaa jotain muuta hommaa - missä onnistua tekemään rahaa. Ja tässä palataan taas siihen, miksi työnantaja haluaa ja pyrkii palkkaamaan mahdollisimman valmiin työntekijän. Jotta resursseja ei kulu liiaksi kouluttamiseen, vaan uusi tekijä alkaa tuottamaan mahdollisimman nopeasti.

Joo tästä viimeisestä osiosta tulee mieleen Hesburgerin perustajan Heikki Salmelan sanat kun kysyttiin miksi esim.Hesen kaltaisissa paikoissa palkat ovat aika matalia ja työntekijöissä iso vaihtuvuus. Ensin ne esiin tulleet väärinkäytökset ja muut Mr.Hese tuomitsi jyrkästi ja lupasi omalta osaltaan tarttua toimeen kitkemiseksi, ja sitten siitä palkasta kommentoi, että vaikea nostaa paljoa palkkoja niin kauan kun burgereita pitää myydä puoli-ilmaiseksi. Eli kannattavuus edellä kaikkialla mennään, ja tuossa ihan konkreettinen syy seuraus esimerkki.

 

[444]

Onhan tää nyt aika huikeaa. Selvittelin työkkäristä, että olisikohan mahdollista opiskella ammattitutkinto työttömyysetuudella, kun kyse ei ole työvoimakoulutuksesta. Vastaus oli luonnollisesti ”ei”. Mulla on pohjalla korkeakoulututkinto, joka kuulemma työllistää hyvin. Ei kait sillä niin väliä ole, että en ole päivääkään tehnyt ko. alan hommia valmistumiseni jälkeen eli reiluun kymmeneen vuoteen.

Työllistäisikö haluamani ammatti minut? Kyllä, työllistäisin itse itseni yrittäjänä. Ainahan sitä voisi oppisopimuksella suorittaa. Helvetin kannustavaa opiskella ja tehdä töitä samalla kun perheessä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta. Ei sikäli, ettenkö olisi jo tottunut siihen, että yli viiden tunnin unia ei ole eikä tule, ainahan siitä voi muutaman tunnin nipistää pois. Tai hei, opintotukihan on tosi kiva asia. Sitäkin voisi saada opintorahan, opintolainan ja yleisen asumistuen verran. Ja ilmeisesti vielä ”koulumatkatuki” tuohon päälle. Nämä yhteensäkään eivät toki ole lähellekään ansiopäivärahan määrää, ja tarkkana saa olla, ettei vahingossakaan tienaa mm. yhtään mitään.

On se kätevää. Suorastaan kannustetaan työllistämään itsensä haluamaansa ammattiin. Olisi kannattanut syntyä rikkaana. Olisi kannattanut toistakymmentä vuotta sitten valita toisin. Kannattaisi hakeutua samoihin töihin uudestaan, vaikka palkaksi saa lähinnä vittuilua ja vaikka ala ei kiinnosta enää pätkän vertaa. Pitää varmaan opiskella youtuben videoiden avulla ja olla mainitsematta asiasta työkkärille, etteivät vain kuvittele minun opiskelevan.

 

[wilco]

Onhan tää nyt aika huikeaa. Selvittelin työkkäristä, että olisikohan mahdollista opiskella ammattitutkinto työttömyysetuudella, kun kyse ei ole työvoimakoulutuksesta. Vastaus oli luonnollisesti ”ei”. Mulla on pohjalla korkeakoulututkinto, joka kuulemma työllistää hyvin. Ei kait sillä niin väliä ole, että en ole päivääkään tehnyt ko. alan hommia valmistumiseni jälkeen eli reiluun kymmeneen vuoteen.

Työllistäisikö haluamani ammatti minut? Kyllä, työllistäisin itse itseni yrittäjänä. Ainahan sitä voisi oppisopimuksella suorittaa. Helvetin kannustavaa opiskella ja tehdä töitä samalla kun perheessä on kaksi alle kaksivuotiasta lasta. Ei sikäli, ettenkö olisi jo tottunut siihen, että yli viiden tunnin unia ei ole eikä tule, ainahan siitä voi muutaman tunnin nipistää pois. Tai hei, opintotukihan on tosi kiva asia. Sitäkin voisi saada opintorahan, opintolainan ja yleisen asumistuen verran. Ja ilmeisesti vielä ”koulumatkatuki” tuohon päälle. Nämä yhteensäkään eivät toki ole lähellekään ansiopäivärahan määrää, ja tarkkana saa olla, ettei vahingossakaan tienaa mm. yhtään mitään.

On se kätevää. Suorastaan kannustetaan työllistämään itsensä haluamaansa ammattiin. Olisi kannattanut syntyä rikkaana. Olisi kannattanut toistakymmentä vuotta sitten valita toisin. Kannattaisi hakeutua samoihin töihin uudestaan, vaikka palkaksi saa lähinnä vittuilua ja vaikka ala ei kiinnosta enää pätkän vertaa. Pitää varmaan opiskella youtuben videoiden avulla ja olla mainitsematta asiasta työkkärille, etteivät vain kuvittele minun opiskelevan.

Ei kait tuo nyt ole erikoista, että hieman joutuisi tiputtamaan elintasoaan, jos haluaa ammattia vaihtaa. Kirjoituksestasi päätellen tuota kuitenkin tuettaisiin noin puolellatoista tonnilla per kuukausi ja ilmaisella koulutuksella, jotka vaikuttaa melko hyvältä edulta. En oikein keksi syytä, että miksi yhteiskunnan pitäisi täysin pitää tuon parin vuoden opiskelun ajan jokaisen alanvaihtoa haluavan elintasoa yllä vain "koska mä haluan".

Että silleen...

 

[Byvajet]

Ei kait tuo nyt ole erikoista, että hieman joutuisi tiputtamaan elintasoaan

Perheettömien työttömien tapauksessa elintason lasku ei liene ongelma. Sen sijaan elämän rahoittaminen lainalla on. Kun valmiiksi henkisesti lannistuneella ja tulevaisuudenuskonsa menettäneellä pitkäaikaistyöttömällä vaihtoehtoina ovat kouluttautuminen ja velkaantuminen ja tuilla elämisen jatkaminen, ratkaisu on usein tuilla elämisen jatkaminen.

Meillä on jostain syystä valittu työttömyyden hoidon linjaksi se, että pitkäaikaistyöttömiä kohdellaan yhtenä joukkona, vaikka suurinta osaa tuosta porukasta kukaan ei huoli töihin.

Työllistämisen todennäköisyyttä lisäisi kouluttautuminen, mutta siihen ei tukea heru. Suomen järjestelmä ei kannusta ihmisiä, jotka tahtovat eteenpäin, mutta eivät uskalla ottaa velkaa.

 

[wilco]

Perheettömien työttömien tapauksessa elintason lasku ei liene ongelma. Sen sijaan elämän rahoittaminen lainalla on. Kun valmiiksi henkisesti lannistuneella ja tulevaisuudenuskonsa menettäneellä pitkäaikaistyöttömällä vaihtoehtoina ovat kouluttautuminen ja velkaantuminen ja tuilla elämisen jatkaminen, ratkaisu on usein tuilla elämisen jatkaminen.

Meillä on jostain syystä valittu työttömyyden hoidon linjaksi se, että pitkäaikaistyöttömiä kohdellaan yhtenä joukkona, vaikka suurinta osaa tuosta porukasta kukaan ei huoli töihin.

Työllistämisen todennäköisyyttä lisäisi kouluttautuminen, mutta siihen ei tukea heru. Suomen järjestelmä ei kannusta ihmisiä, jotka tahtovat eteenpäin, mutta eivät uskalla ottaa velkaa.

Nojaa, juuri tuosta elintason laskustahan se kyse oli: "Nämä yhteensäkään eivät toki ole lähellekään ansiopäivärahan määrää".

Jotenkin tuntuu, että höpöttelet ihan omiasi, tai vähintään värittelet todellisuutta. Tukea kyllä löytyy, mutta kun itse tarttisi kanssa vähän panostaa eikä vain odottaa, että joku muu maksaa kaiken ja mitään ei tartte tehdä.

Että silleen...

 

[-pasi-]

Itse tosiaan aloitin lähetin hommat tuossa jokunen kuukausi sitten eka työpaikka aikuisiällä, 4kk suoja-aika eli saisi työttömyyskorvausta. Sitten ennen suoja-ajan loppumista vielä täytin vaaditut selvitteet, päätöksessä kuitenkin kesti ja kesti, nyt sitten pitäisi palautella osa työttömyysrahoista takaisin ja olla sitten täysipäivinen yrittäjä eli ei saisi osa-aikaisena olla... En edes tuota 300e ole kuukaudessa tienannut ja tuntejakin aika vaihtelevasti kertynyt. Ei näköjään kannattaisi tehdä mitään.

 

[444]

Ei kait tuo nyt ole erikoista, että hieman joutuisi tiputtamaan elintasoaan, jos haluaa ammattia vaihtaa. Kirjoituksestasi päätellen tuota kuitenkin tuettaisiin noin puolellatoista tonnilla per kuukausi ja ilmaisella koulutuksella, jotka vaikuttaa melko hyvältä edulta. En oikein keksi syytä, että miksi yhteiskunnan pitäisi täysin pitää tuon parin vuoden opiskelun ajan jokaisen alanvaihtoa haluavan elintasoa yllä vain "koska mä haluan".

Että silleen...

Tuosta tuesta kolmasosa olisi kuitenkin lainaa, joka ymmärtääkseni pitää maksaa myös takaisin.

Mutta joo, elintasoa voi aina laskea. Voin esimerkiksi todeta muille perheenjäsenille, että tänä talvena kämpässä (sähkölämmitteinen okt) on max 16 astetta lämmintä, joten kannattaa kaivaa kutimet jo valmiiksi esille. Tai vaihtaa auton johonkin 70-luvun ladaan, koska ilman julkista liikennettä se on kuitenkin pakollinen kuluerä. Hernekeittokin on oikeastaan aika hyvää. Vauvat pärjäävät hyvin tissimaidolla, parempi pärjätä.
Tai voisihan sitä myydä kämpän vuoden opiskelun takia ja muuttaa takaisin johonkin itähelsinkiläiseen luukkuun. Vuokralle, eli rahoittaa valtion kautta jonkun parempiosaisen sijoitukset. Aina sitä elintasoa tosiaan voi laskea. Etenkin taloudessa, joka on viimeiset 15kk ollut täysin riippuvainen minun tuloistani.

Mutta hauskaahan tässä on siis se, että jos kaavailemalleni alalle haettaisiin työvoimakoulutusta, niin opiskelu työmarkkinatuella olisi tosi ok. Mä en todellakaan odota, että joku muu maksaa kaiken ja että mun ei tarvitse tehdä mitään. Nyt vain sattui osumaan vähän huonompaan hetkeen tämä työttömyys. No, ei olisi kannattanut saada fuduja. Valtion mielestä tässä kohtaa on parempi jäädä loisimaan työttömäksi kuin yrittää kouluttaa itsensä alalle, joka oikeasti kiinnostaa ja jolla työllistäisin itseni kokopäiväisesti.

 

[mekabyte]

Itse tosiaan aloitin lähetin hommat tuossa jokunen kuukausi sitten eka työpaikka aikuisiällä, 4kk suoja-aika eli saisi työttömyyskorvausta. Sitten ennen suoja-ajan loppumista vielä täytin vaaditut selvitteet, päätöksessä kuitenkin kesti ja kesti, nyt sitten pitäisi palautella osa työttömyysrahoista takaisin ja olla sitten täysipäivinen yrittäjä eli ei saisi osa-aikaisena olla... En edes tuota 300e ole kuukaudessa tienannut ja tuntejakin aika vaihtelevasti kertynyt. Ei näköjään kannattaisi tehdä mitään.

Tässä kuten @444 tapauksessa ja monessa muussakin ongelma on homman binäärisyys. Se on joko tai, ei mitään muuta. Tai sitten toki jos on saatu lobattua poliittinen porkkana eli työvoimakoulutus, niin sitten kyllä järjestyy. Eikä siis työvoimakoulutuksessa ole mitään vikaa, siis tässä mielessä. Joustavuutta tämä homma kovasti kaipaisi että saataisiin porukkaa töihin.

edit linkkausvirhe

 

[-pasi-]

Tässä kuten @444 tapauksessa ja monessa muussakin ongelma on homman binäärisyys. Se on joko tai, ei mitään muuta. Tai sitten toki jos on saatu lobattua poliittinen porkkana eli työvoimakoulutus, niin sitten kyllä järjestyy. Eikä siis työvoimakoulutuksessa ole mitään vikaa, siis tässä mielessä. Joustavuutta tämä homma kovasti kaipaisi että saataisiin porukkaa töihin.

edit linkkausvirhe

Joo no pistän vielä kyllä valitusta ja paremmat liitteet mutta saa nähdä, tosin kyllähän kun vielä asuu yksin saa sitten viimeisenä keinona toimeentulotukea, mutta kyllähän tämä taistelu tuulimyllyjä vastaan alkaa ottamaan voimille. Eikä siinä jos olisi täysin 100% työkyvyssä sitä voisi tauotta töitä tehdä, mutta sitten kun on nämä kaiken maailman vitsaukset jotka voi milloin tahansa viedä työkyvyn nolliin niin naurattaa vain nämä että joko tai ei jutut ja että vietäisiin tuo 300e suoja-osa pois mitä hallitus aikoo.

Eikä siinä jos jokainen kuukausi olisi kiireistä aikaa niin tuota voisikin harkita täysipäiväisesti mutta tässä kesällä saattoi olla päiviä jolloin tunnissa tuli 3e ja siitä siis vielä bensat, vakuutukset, auton huollot, mahdollinen YEL, kevytyrittäjäfirman osuus ja muut menot, toki joitakin juttuja saa vähennyksiin. Toki nyt koulujen alkamisen jälkeen taas palautunut ja tuntuu semmoista 10-20e tunnilta, mutta heti kun esim. aurinko paistaa tai joku tapahtuma kylässä tippuu taas muutamaan euroon tunnilta.

 

[Vaughan]

TE-palvelut 2024 -uudistuksesta olisi voinut kirjoittaa hallitusketjuunkin, jossa olen jo muutaman kerran kritisoinut sitä, mutta ehkä se sopii paremmin tämän otsikon alle. Pidän uudistusta riskinä, koska se hajauttaa nykyistä keskitettyä mallia, luo uuden hallintohimmelin ”työllisyydenhoitoalueet” ja kannustaa kuntakohtaiseen osaoptimointiin kokonaisuuden kustannuksella.

Valtiollisia TE-palveluita ollaan siis siirtämässä ”kunnille”. Käytännössä kuitenkin vain suurimmat kaupungit pystyvät hoitamaan asian itsenäisesti, koska edellisen hallituksen toteuttama lakiuudistus vaatii palveluiden toteuttamiseksi vähintään 20 000 hengen suuruisen työvoimapohjan (puhutaan siis työikäisestä väestöstä, ei koko väkiluvusta). Muiden kuntien tulisi muodostaa ”työllisyydenhoitoalueita”, joissa ne yhteistoiminnassa vastaavat palveluiden tuottamisesta (on myös mahdollista sopia, että joku suurempi keskuskunta vastaa palveluista pienempien naapureidensa puolesta, jolloin ne taas maksavat tästä keskuskunnalle). Työllisyydenhoitoalueita on näillä näkymin tulossa jopa 40-50.

Asiasta on puhuttu käsittämättömän vähän julkisuudessa, mutta tänään törmäsin Tamperelaisen Radio Sunin nettisivuilla artikkeliin Pirkanmaan työvoimapalveluiden järjestämisestä. Alun perin suunnitelma oli rakentaa Tampereen vetämä Pirkanmaan yhteinen työllisyydenhoitoalue – eli käytännössä nykyinen Pirkanmaan TE-toimisto olisi muuttunut Pirkanmaan työllisyydenhoitoalueeksi. Nyt kuitenkin Länsi-Pirkanmaa on haluamassa omaa aluettaan, ja ilmeisesti myös Etelä-Pirkanmaalla harkitaan vakavasti irrottautumista Tampere-vetoisesta mallista. Eli hajaantuminen sen kun lisääntyy…

Jutussa on haastateltu Pälkäneläistä kuntatalouden asiantuntijaa Eero Laesterää. Hän kommentoi uudistusta, että:

”Itse olisin kuitenkin jättänyt tämän palvelun ottamatta kunnille. Kunnat toisaalta itkevät, että valtio käskee niitä vastaanottamaan lisää tehtäviä ja että pakkoa vastaan annetaan rahaa, mutta että se on liian vähäinen. Harvemmin on käynyt niin, että uuden tehtävän vastaanotettuaan kunnan saama valtionosuus kasvaa riittävästi, kun menot kuitenkin kasvavat”

Valtio siis lähtökohtaisesti siirtää nykyään TE-toimistojen käyttöön varatut rahat kunnille ja niiden muodostamille työllisyydenhoitoalueille. Hieman samaan tapaan kuin sote-uudistuksessa tehtiin terveydenhoitomenojen suhteen. Asiantuntija Laesterä näyttää jakavan pelkoni, että kunnat eivät tule olemaan tyytyväisiä saamaansa rahoitukseen, vaan ilmoittavat, että se ei riitä haluttujen palveluiden toteuttamiseen. Tällöin joko palvelutaso heikkenee tai kunnille pitää jakaa lisää rahaa – kumman uskotte tapahtuvan?

Vaikka itse lakiuudistus on Marinin hallituksen tuotoksia, joutuu nykyinen hallitus siunaamaan lopputuloksen. Tai ratkaisemaan, mitä tehdään mahdollisten ongelmien suhteen. Jo nyt osa kunnista kritisoi isoja kaupunkeja liian yksipuolisesta oman edun ajamisesta. Toisaalta osa kaupungeista ei ole kiinnostunut lyöttäytymään kimppaan naapureiden kanssa, vaan haluaa hoitaa asiat yksin – esim. Helsinki, Espoo ja Vantaa. Samalla mm. Kerava ei ole tähän mennessä löytänyt ”partneria”, vaan hakee poikkeuslupaa järjestää palvelut yksin, vaikka sillä ei ole riittävän suurta työvoimapohjaa. Poikkeusluvista päättää hallitus. Jos poikkeuslupia myönnetään paljon, toteutus hajautuu entisestään.

Näkisin, että uudistuksessa parhaassa tapauksessa kulut eivät nouse ja palvelut eivät muutu nykyisestä. Todennäköisempää on, että kulut kasvavat hajautumisen myötä ainakin jonkin verran, ja samalla palvelut huononevat myös jonkin verran valtakunnallisuuden ja alueellisuuden heikentyessä paikallisen osaoptimoinnin lisääntyessä. Jos hallitus haluaa löytää säästökohteita, jotka eivät heikennä kansalaisten palveluita, vaan pikemminkin turvaavat niiden tasapuolisen toteutuksen niin pienten kuin isojenkin kuntien asukkaille, niin tämän yksittäisen Marinin hallituksen uudistuksen peruminen on vielä tässä vaiheessa mahdollista…

 

[heketsu88]

Itsellä oli viimeinen työpäivä tänään työllistettynä osa-aikaisessa työssä. Huomenna alan tekemään työhakemusta Liperin kirjastoon (Video-CV tulisi kuvata + kirjoittaa odotuksista kyseistä tehtävää kohtaan, miksi olisin hyvä kyseiseen tehtävään jne.) Myöhemmin syyskuussa sitten katselen muita mahdollisia itseäni kiinnostavia avoimia työpaikkoja.

 

[ernestipotsi]

Tässä on nyt jokunen tusinaa haastateltavia käynyt muutaman vuoden sisällä ollut ja yksi merkittävä huomio on että on työnhakijoita ja työnhakijoita.

Meitä myyjiä usein symfataan mulkuiksi sekä ihmetellään ja kadehditaan, että miksi myyjät ovat hyvin usein organisaation palkkahaitarin yläpäässä johonkin perustuotantoreiskaan verrattuna. Tähän toki vaikuttaa se, että myyjä on elintärkeä palanen yritystä (jos ei tule liikevaihtoa, ei tule kenellekään mitään) sekä tästä johtuen se, että myyjän taloudellisen arvon määritteleminen on ehkä osin helpompaa kuin jonkun liiketoimintaan ja tulokseen epäsuorasti vaikuttavan työntekijän.

Mutta omien kokemusten mukaan merkittävin tekijä on se, että hyvät myyjät osaavat erottua edukseen myös työnhaussa. On kuin yö ja päivä jos haastatteluun tulee myyntityötä hakeva ja muihin positioihin hakeva haastateltava. Hyvällä myyjällä on usein kattava kontaktiverkosto (+kykyä ja tahtoa kehittää sellaista) sekä erinomainen käsitys oman työnsä arvosta.

Oman työn arvon (=palkan) määritteleminen on tärkeää. Palkkapyyntö kannattaa aina asettaa oikein ja perustella uskottavasti miksi näin on. Liian suurella palkkatoiveella hinnoittelet itsesi ulos ja liian pienellä palkkatoiveella myyt itsesi liian halvalla. Viime kädessä palkka on kuitenkin se tärkein tekijä työssä ylivoimasesti suurimmalle osalle vaikka väittäisi mitä. Ja siksi työhaastattelutilanteessa onnistuminen on tärkeää.

Suhdeverkoston ylläpitäminen on erittäin hyvä asia - eikä pelkästään asiakasrajapinnassa - vaan yrityksen ihan kaikissa toiminnoissa. Toki esim myyjä/ostaja pystyy tuomaan vanhoja kontakteja mukanaan, mutta liian harvoin otetaan esille sama asia yrityksen muissa toiminnoissa. Jos sulla on ollut aiemmassa työpaikassasi hyvä työkaveri, niin kannattaa heittää vinkkiä pomolle. Monet firmat maksavat suoraan suosittelijabonareita, mutta myös ihan oman työn kannalta se on eduksi jos apuna on hyvä tyyppi eikä mikään ilpo ihmettelijä. Firmallekin se on tietysti eduksi jos duuniin haetaan joku jolle on annettu aitoja suosituksia. Samoin suhdeverkostosta on hyötyä mikäli ylennykset/toimenkuvan muutokset ym tulevat ajankohtaisiksi tai jos työsuhde ko. yrityksessä jostain syystä loppuu.

Tässä nyt pari myyntimiehen mietettä työnhakijalle. Pointtini ei ole hehkutta myyntityön ihanuutta ja glooriaa - jota se ei muuten todellakaan ole, vaan sitä että työnhakijan kannattaisi olla haastatteluissa selvästi myyntihenkinen haettavasta positiosta riippumatta. Tällä parantaa mahdolisuuksia tulla valituksi sekä saamaan parempaa korvausta.

 

[Barcelona]

Myöhemmin syyskuussa sitten katselen muita mahdollisia itseäni kiinnostavia avoimia työpaikkoja.

Tsemppiä duunin hakuun. Kannattaa sitten vaan aktiivisesti laittaa hakemuksia. Kun on työtön niin ekan 6 kk aikana ei se työttömän status ole duunin haussa vielä niin paha juttu. Mutta sen jälkeen se jo rupeaa valitettavasti jo pikkaisen haittamaan.

 

[obi-wan]

Tässä on nyt jokunen tusinaa haastateltavia käynyt muutaman vuoden sisällä ollut ja yksi merkittävä huomio on että on työnhakijoita ja työnhakijoita.

Meitä myyjiä usein symfataan mulkuiksi sekä ihmetellään ja kadehditaan, että miksi myyjät ovat hyvin usein organisaation palkkahaitarin yläpäässä johonkin perustuotantoreiskaan verrattuna. Tähän toki vaikuttaa se, että myyjä on elintärkeä palanen yritystä (jos ei tule liikevaihtoa, ei tule kenellekään mitään) sekä tästä johtuen se, että myyjän taloudellisen arvon määritteleminen on ehkä osin helpompaa kuin jonkun liiketoimintaan ja tulokseen epäsuorasti vaikuttavan työntekijän.

Mutta omien kokemusten mukaan merkittävin tekijä on se, että hyvät myyjät osaavat erottua edukseen myös työnhaussa. On kuin yö ja päivä jos haastatteluun tulee myyntityötä hakeva ja muihin positioihin hakeva haastateltava. Hyvällä myyjällä on usein kattava kontaktiverkosto (+kykyä ja tahtoa kehittää sellaista) sekä erinomainen käsitys oman työnsä arvosta.

Oman työn arvon (=palkan) määritteleminen on tärkeää. Palkkapyyntö kannattaa aina asettaa oikein ja perustella uskottavasti miksi näin on. Liian suurella palkkatoiveella hinnoittelet itsesi ulos ja liian pienellä palkkatoiveella myyt itsesi liian halvalla. Viime kädessä palkka on kuitenkin se tärkein tekijä työssä ylivoimasesti suurimmalle osalle vaikka väittäisi mitä. Ja siksi työhaastattelutilanteessa onnistuminen on tärkeää.

Suhdeverkoston ylläpitäminen on erittäin hyvä asia - eikä pelkästään asiakasrajapinnassa - vaan yrityksen ihan kaikissa toiminnoissa. Toki esim myyjä/ostaja pystyy tuomaan vanhoja kontakteja mukanaan, mutta liian harvoin otetaan esille sama asia yrityksen muissa toiminnoissa. Jos sulla on ollut aiemmassa työpaikassasi hyvä työkaveri, niin kannattaa heittää vinkkiä pomolle. Monet firmat maksavat suoraan suosittelijabonareita, mutta myös ihan oman työn kannalta se on eduksi jos apuna on hyvä tyyppi eikä mikään ilpo ihmettelijä. Firmallekin se on tietysti eduksi jos duuniin haetaan joku jolle on annettu aitoja suosituksia. Samoin suhdeverkostosta on hyötyä mikäli ylennykset/toimenkuvan muutokset ym tulevat ajankohtaisiksi tai jos työsuhde ko. yrityksessä jostain syystä loppuu.

Tässä nyt pari myyntimiehen mietettä työnhakijalle. Pointtini ei ole hehkutta myyntityön ihanuutta ja glooriaa - jota se ei muuten todellakaan ole, vaan sitä että työnhakijan kannattaisi olla haastatteluissa selvästi myyntihenkinen haettavasta positiosta riippumatta. Tällä parantaa mahdolisuuksia tulla valituksi sekä saamaan parempaa korvausta.

Oman kokemuksen mukaan sen mulkun leiman saavat ne jotka tekevät paskoja kauppoja tietäen niiden mahdottomuuden, nostavat bonarit jos systeemi on paska ja katsovat kun muut korjaavat ongelmat

 

[Timbit]

Oman kokemuksen mukaan sen mulkun leiman saavat ne jotka tekevät paskoja kauppoja tietäen niiden mahdottomuuden, nostavat bonarit jos systeemi on paska ja katsovat kun muut korjaavat ongelmat

Entisessä työelämässä olin projektipäällikkö, vastuullani tietojärjestelmän kustomointi asiakkaan tarpeiden tai ainakin toiveiden mukaisesti. Firman eräs myyjä oli tunnettu siitä, että myi jatkuvasti projekteja alihintaan, ja projektipäälliköiden mukava tehtävä oli sitten projektin aikana pyydellä lisää rahaa asiakkaalta, että projekti saataisiin valmiiksi.

Viimeisessä asiakasprojektissani tein projektisuunnitelman asiakkaan kanssa pidetyn määrittelypalaverin jälkeen. Kyseinen myyjä oli myynyt sen huomattavan halvalla. Kutsuin myyjän ja asiakkaan kontaktihenkilön palaveriin. Palaverissa selostin, mihin budjetoidut työpäivät tulevat menemään, jonka jälkeen pyysin myyjää selostamaan, millä tavoin hän oli ajatellut testauksen mahtuvan myytyihin päiviin. Harvoin näkee niin kiusaantunutta ihmistä.

Jonkun nahkapäätöksen saivat aikaan, ja projekti tehtiin loppuun. Se myyjä ei enää koskaan sanonut minulle sanaakaan.

 

[Byvajet]

Soininvaara kirjoittaa, että muiden pohjoismaiden Suomea parempi työllisyys perustuu suurempaan osa-aikatyön määrään eli juuri siihen, josta hallitus pyrkii eroon.

Aikaa vai roinaa? Tulonjako (6/6)

www.soininvaara.fi

Kommenteissa ööö huomauttaa näin: "Lisäksi on syytä muistaa, että vanhempainvapaat tilastoidaan eri maissa eri tavoin työllisyysastelaskelmissa. Palkallinen vanhempainvapaa-aika tilastoidaan työllisyydeksi. Niissä pohjoismaissa, joissa on paremmin ehdoin olevat palkalliset vanhempainvapaat isillä ja äideillä, on tilastoissa jo senkin takia korkeampi työllisyysaste tilastoissa."

Työllisyyskeskustelukin on voimakkaasti politisoitunut. Siksi vertailut muihin maihin ovat mitä ovat. Niitä tehdään tarkoitushakuisesti tietynlaiseen lopputulokseen pyrkien.

 

[peterra]

Olen sanonut tästä samasta monen monta kertaa, mutta oma arvioni on edelleen se, että suuret avoimien työpaikkojen määrät ovat enemmänkin tulosta töiden palkitsevuudesta itsessään kuin siitä, ettei työvoima halua ottaa näitä paikkoja vastaan. Kokoomushallitus tekee etupolitiikkaa, jossa se kyllä nostaa voimakkaasti työvoiman tarjontaa, mutta sen politiikassa ei ole mitään painostuksia tai kepityksiä työnantajille. On täysin idioottimaista odottaa, että jos työmarkkinat tarjoavat Ladaa niin siitä oltaisiin samalla intensiteetillä kiinnostuneita kuin Ferrarista. Jos tarjoat Ladaa niin älä ihmettele, mikseivät ihmiset sitä halua kuin Ferraria.

Normaalissa ja toimivassa markkinassa tällainen ala lisää itse kannusteita. Se alkaa nostamaan palkkaa ja tehtävän houkuttelevuutta, mutta esimerkiksi asiakaspalvelusektorilla mekanismi ei toimi ollenkaan. Suomessa ainoastaan yritys lihoo, mutta työntekijät laihtuvat. Asiakaspalvelutehtävät kokonaisuutena ovat usein sidottuja asiakasvirtaan, joten työnantajilla on ensisijaisesti tarjolla ainoastaan täytettä. Nämä työpaikat elävät valtion erilaisista tuista vähintään epäsuorasti: jotta tällaisen paikan voi ottaa vastaan, pitää saada jotain muuta etuutta sen lisäksi. Suurin ryhmä ovat varmasti opiskelijat, jotka voivat saavuttaa jonkinlaisen elintason yhdistelmällä pari tuntia töitä ja sitten loppuaika opiskelua.

Samaan aikaan työnantaja pystyisi järkevällä tuntisuunnittelulla tarjoamaan kuitenkin huomattavasti isommalle osalle kokopäivätöitä, jos haluaisivat. Nyt kun yritykset eivät edes halukkaille tarjoa kokopäivätöitä vaan ennemmin pidetään armeijaa työntekijöitä pienituntisilla sopimuksilla niin tämän seurauksena koko työvoiman balanssi on pielessä. Yksi keskeisin komponentti onnistuvaan työelämään on rehellinen luottamus puolin ja toisin. Jos työnantaja ei luota työntekijöille tunteja EIKÄ sopimuksia niin miksi niin moni silti tuntuu odottavan, että työvoima sitoutuisi vastaavalla innolla työhön? Suomalaiset ovat kovia tekemään töitä, mutta työn organisoinnissa ja johtamisessa olemme monella alalla suoraan sanoen kehitysmaa.

Tasapainoinen korjaus tilanteeseen olisi ennen kaikkea se, että myös työnantajien pitää alkaa tarjota enemmän kuin minimi. Se ei tapahdu huomenna, mutta ehkä se tapahtuu joskus.

 

[douppi]

Olen sanonut tästä samasta monen monta kertaa, mutta oma arvioni on edelleen se, että suuret avoimien työpaikkojen määrät ovat enemmänkin tulosta töiden palkitsevuudesta itsessään kuin siitä, ettei työvoima halua ottaa näitä paikkoja vastaan. Kokoomushallitus tekee etupolitiikkaa, jossa se kyllä nostaa voimakkaasti työvoiman tarjontaa, mutta sen politiikassa ei ole mitään painostuksia tai kepityksiä työnantajille. On täysin idioottimaista odottaa, että jos työmarkkinat tarjoavat Ladaa niin siitä oltaisiin samalla intensiteetillä kiinnostuneita kuin Ferrarista. Jos tarjoat Ladaa niin älä ihmettele, mikseivät ihmiset sitä halua kuin Ferraria.

Normaalissa ja toimivassa markkinassa tällainen ala lisää itse kannusteita. Se alkaa nostamaan palkkaa ja tehtävän houkuttelevuutta, mutta esimerkiksi asiakaspalvelusektorilla mekanismi ei toimi ollenkaan. Suomessa ainoastaan yritys lihoo, mutta työntekijät laihtuvat. Asiakaspalvelutehtävät kokonaisuutena ovat usein sidottuja asiakasvirtaan, joten työnantajilla on ensisijaisesti tarjolla ainoastaan täytettä. Nämä työpaikat elävät valtion erilaisista tuista vähintään epäsuorasti: jotta tällaisen paikan voi ottaa vastaan, pitää saada jotain muuta etuutta sen lisäksi. Suurin ryhmä ovat varmasti opiskelijat, jotka voivat saavuttaa jonkinlaisen elintason yhdistelmällä pari tuntia töitä ja sitten loppuaika opiskelua.

Samaan aikaan työnantaja pystyisi järkevällä tuntisuunnittelulla tarjoamaan kuitenkin huomattavasti isommalle osalle kokopäivätöitä, jos haluaisivat. Nyt kun yritykset eivät edes halukkaille tarjoa kokopäivätöitä vaan ennemmin pidetään armeijaa työntekijöitä pienituntisilla sopimuksilla niin tämän seurauksena koko työvoiman balanssi on pielessä. Yksi keskeisin komponentti onnistuvaan työelämään on rehellinen luottamus puolin ja toisin. Jos työnantaja ei luota työntekijöille tunteja EIKÄ sopimuksia niin miksi niin moni silti tuntuu odottavan, että työvoima sitoutuisi vastaavalla innolla työhön? Suomalaiset ovat kovia tekemään töitä, mutta työn organisoinnissa ja johtamisessa olemme monella alalla suoraan sanoen kehitysmaa.

Tasapainoinen korjaus tilanteeseen olisi ennen kaikkea se, että myös työnantajien pitää alkaa tarjota enemmän kuin minimi. Se ei tapahdu huomenna, mutta ehkä se tapahtuu joskus.

Olen myös ollut aina sitä mieltä, että jos halutaan mahdollisimman hyvin sitouttaa työntekijöitä, ja saada sinne sitä aina niin odotettua/kaivattua "sisäisen yrittäjyyden asennetta", niin onhan työnantajalla hyvä olla pelisilmää kannustimissa. Palkitseminen ja etujen antaminen lisää motivaatiota, ja toteuttaminen on sitten aina yrityksestä kiinni yksityisellä puolella. Julkisella puolella tätä liikkumavaraa ei sitten taas hirveästi ole, ja sillä on haittapuolensa, mutta siellä on sitten toki taas enemmän lomia ja muuta turvaa, joten ei huono vaihto sekään.

Mutta yksi iso kannustin kaikille työssäkäyville -varsinkin nykyaikana ruuhkaituneiden vastaanottojen vuoksi- on toimivat työterveyspalvelut. Kunhan työnantaja vaan hoitaa sopparit.

 

[mekabyte]

Mutta yksi iso kannustin kaikille työssäkäyville -varsinkin nykyaikana ruuhkaituneiden vastaanottojen vuoksi- on toimivat työterveyspalvelut. Kunhan työnantaja vaan hoitaa sopparit.

Toisessa ketjussa jo joku totesi, että se lain vaatima minimi on todella minimi ja siitäkin luistetaan. Eli Julkiselta saikkulappuja jne. Itse ole todella etuoikeutetussa asemassa kun on hyvä työterveys ja siihen lisävakuutukset etc. Olen onnellinen ko. sopparista, mutta voin kuvitella miten ankea se toteutus on siellä minimiosastolla.

 

[douppi]

HS:n mukaan rakennusala työllistää jopa 20% suomalaisista, eli n.543000. En tiennyt se ihan noin iso olevan.

Mitähän tästäkin tulee, jos konkursseja nähdään suuri määrä. Rakennusalalla olevien kannattanee ainakin jonkinlaista planB:tä alkaa varmuudeksi miettimään ja katselemaan, jollei ole jo aloittanut, vaikka vielä hommia riittäisikin. Voi olla että notkahduksesta tulee pitkä, tai sitten ei, mutta kyllä uusia buumeja nyt ainakin saadaan hetki odotella.

 

[-pasi-]

Tuli muuten tässä +30v iässä päästyä ekakertaa palkkatöihin, nimenomaan sanoisin että päästyä kun koskaan ei edes haastatteluun päässyt tätä ennen. Perjantaina hakemusta sisään ja sitten olinkin jo lauantaina 10h vuoroa vetämässä ja sunnuntaina vuoro perään. Äkkiä se elämä myös eteenpäin menee kun ei vielä alkuvuodesta olisi uskonut että tekisi edes näitä yksittäisiä vuoroja puhumattakaan että noiden yksittäisien vuorojen aikaan samaan aikaan toimii yrittäjänä (lähettiajoja).

 

[puuntakaa]

Nyt on kolme vuotta täynnä isännöintiä ja alkaa olemaan vahvasti mielessä, että onkohan sittenkään ihan oikea ala mulle? Kolme vuotta sitten sain pitkän työttömyyden poikki, kun aloitin isännöinnin ammattitutkinnon opiskelun oppisopimuksella. Oli ns pakkorako silloin.

Viime keväänä oli jo työuupumuksen merkkejä ja siitä lähtien on arki tuntunut raskaalta. Asiallinen palkkatasokaan ei korvaa sitä painetta ja ahdistusta mitä viikottain työstä aiheutuu. Vitsit aika vähissä, kun ikää kohta 50, eikä ole enää eväitä lähteä koulutuksen kautta hakemaan uusia tuulia uralle.

 

[hege]

@puuntakaa Minulla on muutamalla tutulla kokemusta isännöinistä ja molemmat sanoneet, että siinä ei tekevältä työ lopu sekä hyvässä että pahassa ja tämä sama pätee moneen muuhunkin duuniin missä on mahdollisuus tehdä itsenäisesti duunia.

Kannattaa keskustella oman esimiehen kanssa voiko duunimäärää jotenkin keventää tai/ja onko mahdollista saada jotain vertaistukea tai valmennusta minkä avulla saisi kuormittavuutta alas ja pystyy paremmin elämään sen kanssa että kaikkiea ei voi ratkaista tai saa valmiiksi halutulla aikataululla. Ja jos ongelma on muutama hankala asiakas niin silloin kannattaa jutella myöskin esihenkilön kanssa siitä ovatko asiakkaat pitämisen arvoisia. Oma kokemus, tosin ihan erialan duunista, oli että sopivalla suunnittelulla ja esihenkilön tuella työkuormaa on mahdollista pienentää ja hyvä kaveri kannattaa yrittää mieluummin pitää kuin antaa palaa loppuun.