Penny Dreadful (ei sisällä varsinaisia spoilereita, paria aivan sivuviittausta lukuunottamatta)
Oli kyseistä sarjaa kohden melkoisia epäluuloja, joskaan en tiennyt lähtökohdista enkä tarinasta paljoakaan, kuin sen, että se nyt sijoittuu Viiltäjän jälkeiseen Lontooseen.
On tullut elettyä koko lapsuus ja nuoruus erinäisten fantasiapelien, -kirjojen ja elokuvien sekä tv-sarjojen parissa ja sanoisin, että lähtökohtaisesti olen näille aiheille vähän liiankin skeptinen ja varsinkin kriittinen. Esim. useiden pitämä True Blood sai aikanaan allekirjoittaneelta täystyrmäyksen miltei alkuunsa. Oikeastaan Bladea lukuun ottamatta tuo ns. nykyaikainen vampyyritouhu ei ole ikinä napannut. Tiedän, että toiset hymähtävät ja vetelevät facepalmia, kun huutelen realismin perään. No, nää nyt on näitä.
Penny Dreadfulista on nyt katsottu neljä jaksoa ja eniten on tähän asti miellyttänyt tuotannon laadukkuus ja hyvä näyttelijätyö. Eva Green vetää kyllä tyylillä ja varsinkin 2. jakson henkikohtaus oli jäätävän hieno. Sen enempää asioista mainitsematta, jos joku ei ole nähnyt ja pohtii katsovansa.
Yllätyin, että vaikka avauksessa actionia vähän enemmän olikin, siitä, miten vähän sitä lopulta sarjassa itsessää on, mikä on tietysti vain hyvä asia. Ja pidän myöskin tästä hieman erilaisesta lähestymistavasta niin kuluneeseen aiheeseen. Egyptiläisen mytologian mukaantuonti on iso plussa. Jää heti alkuun takaraivoon fiilis, että tästä voi vielä tulla ihan mielenkiintoista. Toisaalta sitä jo sitten muutaman jakson jälkeen miettii, että eksytäänkö joskus oikeasti Egyptiin tai Afrikkaan toisaalle, vai onko sarja ikuisesti vain Lontoossa. Tulee mieleeni eräskin sarja nimeltä the Strain, joka loistavan alun lähtökohdista floppasi aivan karmaisevaksi kuraksi ja joka oli vain yksinkertaisesti jätettävä kesken myötähäpeän vuoksi.
Mutta joo, Penny Dreadful toistaiseksi vielä yllättää ja se, että asioita nyt ei avata niin tarkasti, on vain hyvä asia. Monesti kun niitä heti ryhdytään aukomaan juurta jaksain, lässähtää koko fiilis ja varsinkin, kun fantasiassa niitä ei voida kuitenkaan ns. realistisesti perustella.
Ihan jännää on myös tuo, miten tuttuja nimiä pusketaan töösään tuon tuosta, pienin modifioinnein.
En ihmettele, jos jollekin peruskuluttajalle sarja ei niin uppoa. Ja omiin lähtökohtiini nähden sarja onkin saanut IMDB:stä yllättävänkin alhaiset pisteet, mutta kun pohtii genreä ja ihmisiä ylipäänsä, ei se olekaan enää niin yllättävää.
Nyt vain katsellaan loputkin jaksot ja kaudet ja pohditaan sitten vaikka uudelleen, onko fiilis edelleen yhtä hyvä. Sarjan budjetti ei vain ehkä salli sitten sitä, että tässä lähdettäisiin maailmalle? Lavasteet ja cgi-maisemat vanhasta Lontoosta omaa silmääni hivelevät. Muutenkin on tosiaan tyylillä tehty, eikä vedetä överiksi.
