Muutaman sarjan ensimmäinen kausi on tässä saatu päätökseen ja yllättivät kyllä kaikki positiivisesti. Eli Netflixin tarjonnasta
American Odyssey,
Tyrant ja uudenkarhea
Fauda. Kaikki linkit IMDB.
American Odyssey lähti käyntiin todella komeasti ja odotukset nousivat pilviin, keskivaiheilla sitten vähän hyydyttiin mutta loppu oli muutamia "jenkkiherotuksia" ja väkisinmaattua romanssia lukuunottamatta täyttä rautaa. Sen enempää spoilaamatta sarja kertoo siis sotilas- ja yritysjohdon kähminnästä sotatantereilla, salaliitoista ja sen semmoisesta. Melko henkilövetoisesti ja karikatyyrisesti mennään, mutta tässä tapauksessa se on ihan hyvä asia, jotta langat pysyvät käsissä alusta loppuun. Joitain epäloogisia typeryyksiä (mielestäni) mukana oli, mutta ei häiritsevässä määrin. Näyttelijäsuoritukset kautta linjan hyvää tekemistä, kirsikkana kakussa tietenkin Adebisi eli
Adewale Akinnuoye-Agbaje. Enemmänkin olisi varmasti saatu aiheesta irti vähän maltillisemmalla ja tiukkapipoisemmalla lähestymisellä, mutta nykyajan jenkkityyliin asiat hierotaan ennemmin yksinkertaistettuna naamaan, kuin että mentäisiin syvemmälle syihin ja seurauksiin. Siksipä tälle kohtalaisen kevyelle poliittiselle trillerille arvosanaksi jämäkkä 7/10 - kelpo viihdettä, mutta ei mitään must see kamaa kuitenkaan.
Tyrant vaikutti aihepiiriltään helvetin mielenkiintoiselta, mutta alkupään jaksot olivat todella puisevaa pölinaa ja sarja jäikin pitkäksi aikaa hyllylle. Tarina siis kertoo amerikkalaistuneesta, jostain Lähi-Idästä kotoisin olevasta lääkärismiehestä, joka palaa perheineen käymään kotiseudullaan. Siitä se sitten lähtee. Puuduttavan alun jälkeen homma ottaa mukavasti kierroksia, lopulta oikein tuelta ja kausi paranee loppua kohden suorastaan eksponentiaalisesti. Vaikka tämäkin on vähän kevyemmän oloinen sarja, on nuo teemat kohtalaisen päivänpolttavia ja ainakin päällisin puolin uskottavia. Semisti häiritsee kun kaikki juttelevat englantia sujuvasti, toki jollain arabiaksentilla, mutta ei näiden tietysti pidä antaa häiritä. Näyttelijätyö on vähän vaihtelevaa, eikä nyt nouse mitenkään positiivisesti esille. Paitsi yksi, nimittäin pääosanesittäjän veljeä Jamalia näyttelevä
Ashraf Barhom, joka kyllä vie koko shown aina kun ruutuun pääsee. Todella vakuuttavasti kaveri vetää. Hienoinen ongelma tässä sarjassa on katsojalle (ainakin mulle), että tuota kuvattavaa maailmaa ei tunne ns. oikeasti ollenkaan, joten varsin kliseiseltä meininki vaikuttaa. Kaikki on siis juuri sellaista kuin sen kuvitteleekin olevan. Arvosana nousee alun vitosesta sinne lopun seiskaplussan ja mielenkiinnolla odottelen seuraavaa tuotantokautta saapuvaksi Netflixiin.
Näistä kolmesta ylivoimaisesti paras sarja olikin sitten varstan mitalla karskimpaa ja totisempaa tavaraa. Eli israelilaista tuotantoa oleva
Fauda, joka kertoo erittäin uskottavasti Israelin ja Palestiinan välisestä ikuisesta sodasta vähän kaikilta kanteilta. Pääosaa vetää jonkinlainen Israelin supon erikoisjoukko ja kaikenlaista siinä sitten sattuu ja tapahtuu. Todella (inho)realistisesti on kaikki tapahtumat kuvattu ja kroppia tippuu kuin GOT:ssa konsanaan. Mitään glamouria ei tästä sarjasta löydy, vaan vittumaisia ihmiskohtaloita toinen toisensa perään. Ainakin omalla kohdalla pitkästa aikaa tv-sarja, joka pani taas miettimään tuon alueen ainaista kahakointia ja ihmisten uskomatonta typeryyttä - näin länkkärin näkövinkkelistä, helppohan se on täältä huudella. Mielestäni todella onnistunut sarja ja jättimäinen kiitos ja kumarrus Netflixille, että tällaisenkin ovat repertuaariinsa ottaneet. Nousee ihan sinne kärkipaikoille Narcosin kanssa. Vähintään kasipuoli, ehkä jopa ysi. Täytyy vähän pureksia vielä.
Jännä muuten että näissäkin sarjoissa käsitellään todella paljon tuollaisia poliittisesti arkoja aiheita ja järjestäen esiin nousee melkoinen jenkkivastaisuus tai ainakin kritiikki. Se on ihan tervetullutta vaihtelua.
