Sopranos jaksetaan mainita lähes aina kun etsitään parhaita tv-sarjoja. Itsekin tästä syystä sarjaa olen katsonut reilu vuoden sisään viimeisen tuotantokauden alkuun asti. Sarja on ihan mukiin menevä kuvaus gangsterielämästä, mutta en ymmärrä mikä tästä tekee yhden parhaista. Pari timanttista hahmoa ja that's it.
1) James Gandolfini Tony Sopranona on paras näyttelijä- ja hahmonrakennussuoritus koskaan. Hänen hahmonsa meni niin pahasti pääni sisään, että sarjan päättymisen jälkeen pari päivää meni miettiessä ja tutkiessa, oliko hän lintu vai kala.
2) Gangsterielämä on minusta vain viihdyttävä kulissi ja oikeasti sarjassa käsitellään elämän suuret kysymykset A:sta Ö:hön. Kuolema, rakkaus, perhe, mielenterveys, mies 2000-luvulla, ystävyys, raha, hyvä ja paha. En viitsi tarkemmin yksilöidä, mitkä olivat kovimpia juttuja, etten spoilaa niiltä, jotka eivät ole vielä katsoneet. Lyhyesti sanottuna sarja istui minulle aika nakutettuna kuvauksena siitä, mitä ihmisyys on.
3) Tunnelma. Synkät tuotantokaudet olivat synkkiä ja ahdistavat jaksot ahdistavia. Tähän vaikuttaa tietysti leikkaukset ja kaikki muu tekninen suorittaminen, jota en osaa edes arvostaa riittävästi, mutta minulle tämäkin kiteytyi pääosan esittäjän karismaan. Gandolfini sai myytyä minulle, miltä tuntuu ja imi kaikenlaisiin viemäreihin mukanaan. Toisella puolella sitten taas oli klassisen hyvyyden osoitukset ja ilo.
4) Juoni. Eteni hienosti teemasta toiseen. Jotkut teemat olivat tietysti kiinnostavampia kuin toiset, mutta hyvin rakennettu ja ehjä juoni.
5) Muut hahmot. Huonosti rakennettuja hahmoja ei ollutkaan, mutta Tonyn pojan hahmo oli täydellinen ja häneen voi peilata kaikenlaista. Aukeaa tosin vasta sarjan lopussa täyteen kukkaansa.
6) Lopetus. Tyylikäs. Tämäkin meni pään sisään muutamaksi päiväksi.
***
Yhteenvetona kapellimestari Gandolfini teki aivan järjettömän suorituksen ja muu orkesteri oli myös loistavassa vireessä.