TV-sarjaketju

[benicio]

Tee kuten minä: lopeta tuohon paikkaan. Luin äskettäin muutamia eriäviäkin arvosteluita sarjasta ja ne avasivatkin sanallisesti oivallisesti mitkä kaikki asiat sarjassa (saatika sen hehkutuksessa) oikein ovat pielessä. Laitan lyhkäsesti spoilereihin...

Lähe ny menee. Pinkman on yksi tv-historian upeimmista hahmoista ihan miltä kantilta vain (casting, käsikirjoitus, näyttelijäsuoritus jne), ja henkilöhahmot muutenkin sarjassa täyttä timanttia. Mullakin jäi BB kesken muutaman kerran ensimmäisten jaksojen aikana, mutta kannattaa ehdottomasti antaa sarjalle aikaa.

 

[Ted Raikas]

Breaking Badissa nimenomaan on varsin eheä hahmogalleria ja yksikään henkilöhahmo ei ole mielestäni huono. Osa, tai oikeastaan kaikki, ovat ärsyttäviä, mutta niiden kuuluukin olla ja se tekee heistä ihmisiä. Kaikki hahmot eivät kehity yhtä lailla, mutta niiden lähtökohdat on aika erilaiset. On kuitenkin täyttä bullshittia väittää, että pelkästään Walter White on hahmo joka jotenkin sarjassa kehittyy ja muovautuu, koska edellämainittu Jesse Pinkman tekee sitä yhtä paljon ja ehkä jopa enemmän. Huikea kaksikko joka hakee kyllä vertaistaan tv-sarjojen historiassa.

Ihan kaiken hehkutuksen arvoinen sarja. Jos joku ei hienoutta tajua, niin omapahan on menetyksensä.

 

[heavy]

Breaking Badissa nimenomaan on varsin eheä hahmogalleria ja yksikään henkilöhahmo ei ole mielestäni huono. Osa, tai oikeastaan kaikki, ovat ärsyttäviä..

Tämä henkilöhahmojen ärsyttävyys tuotti itsellenikin välillä vaikeuksia, kun on tottunut siihen että sarjat käsikirjoitetaan siten että aina henkilöistä löytyy samaistumisen kohteita. Breaking Badissä ei kerrassaan ollut ketään, ilmeisen tarkoituksellisesti. Hieno sarja joka palkitsee kyllä loppuun asti katsomisen. Tietysti jos pitää enemmän Pako, 24 yms. tyylisistä sarjoista niin tämä lienee täysin vääräntyyppinen.

 

[Ted Raikas]

Olen itse ärsyttävä ihminen, joten löydän samaistumispintaa ihmisistä jotka on esim. pakkomielteisiä, jääräpäisiä ja äkkipikaisia. Tuota kaartia Breaking Badista löytyy.

Edit. Ja varmana kokkailisin myös huumeita, jos vaan kyvyt riittäisi.

 

[olkikuukkeli]

Minusta ennemminkin vaikuttaa siltä että ehkä nykyfiktio ei perusta totuudesta, vaan on eräänlaista postmodernia leikkiä. Tämä muuten selittää hyvin X-Filesista alkaneen jatkumon "hämärämpiin" sarjoihin vailla selkeitä loppuratkaisuja, epäloogisine käänteineen niin silmiinpistävästi (esim. Lost tai Dexter), jolloin jo suuri yleisökin alkaa kääntyä pois.

Olen edelleen sitä mieltä, että nostalgiatrippailet. Ei tällaista mielipidettä selitä mikään muu, sillä minusta kukaan ei voi niputtaa nykyistä valtavaa TV-tarjontaa yhden määritelmän sisään. Minulla esim. on kesken tällä hetkellä sarjat Daredevil, Mad Men, The Affair, 30 Rock, Orphan Black, Parks and Recreation ja Game of Thrones. Minusta nämä ovat tarinankerronnallisesti, käsikirjoitukseltaan ja ihan visuaaliselta ilmeeltäänkin keskenään erilaisia sarjoja.

Lost ja Dexter yksinkertaisesti lässähtivät lopussa ylipituuteensa ja laiskaan käsikirjoitukseen, eivät ne ole oire nykymeiningistä. Osa sarjoista pureutuu ihan perustavanlaatuisiin kysymyksiin "totuudesta", osa pysyttelee enemmän pinnalla. Niin oli ennenkin.

Tuli otettua HBO Nordic nyt pariksi kuukaudeksi Game of Thronesin takia. Mitäs muita hyviä sarjoja siellä on?

Kai The Sopranos on nähty? Ja Band of Brothers, Battlestar Galactica, The Pacific, Oz, Rome ja Twin Peaks? Uudemmista pidin myös Boschista ja The Leftoversista, joskin jälkimmäinen on saanut yleensä ottaen ristiriitaista palautetta...

 

[Tadu]

Kai The Sopranos on nähty? Ja Band of Brothers, Battlestar Galactica, The Pacific, Oz, Rome ja Twin Peaks? Uudemmista pidin myös Boschista ja The Leftoversista, joskin jälkimmäinen on saanut yleensä ottaen ristiriitaista palautetta...

Sopranos ja Rome ei toimi minulle. Kaikki muut olenkin nähnyt ja tykännyt. Noista uudemmista en ole kuullutkaan, täytyypä katsastaa. Kiitos. Vikingsia katsoin ensimmäisen jakson ja sehän vaikutti erinomaisen hyvältä.

 

[MustatKortit]

... Rome ...

Ärsyttää pirusti, että Rooma ei saanut jatkoa. Olisi ollut helposti jatkettavissa vaikka aikahypyllä sinne Augustuksen kuolemaan ja sitten uutta draamaa sisään perverssin Tiberiuksen muodossa Caprin huvilallaan, sekopäisen Caligulan ja todellisuudesta erkaantuneen Neron muodossa.

Okei heh ehkä tuo "helposti" oli kärjistys, olihan tuon sarjan teko todella kallista, Caesarin triufi-jakso taisi olla siihen menessä tv-historian kalleimpia koskaan tehtyjä episodeja, mutta ah, se pieteetti, millä oli käytetty asiantuntijoita jne apuna.

Ikävä tuota sarjaa.

 

[Ted Raikas]

Ikävä tuota sarjaa.

Sama. Yksi parhaista tv-sarjoista mitä on tehty. Loistavat puitteet, näyttelijät, juonenkuljetus ja kaikin puolin tuotantoarvot kunnossa.

Lisäkaudet olisi todellakin olleet maukkaita, vaikka juuri pienillä aikahypyillä. Ai että.

 

[Klose16]

Breaking Badissa nimenomaan on varsin eheä hahmogalleria ja yksikään henkilöhahmo ei ole mielestäni huono. Osa, tai oikeastaan kaikki, ovat ärsyttäviä, mutta niiden kuuluukin olla ja se tekee heistä ihmisiä.

Nyt avautui miksi sarja ei ollut minulle tarkoitettu. En todellakaan ala katsomaan kausitolkulla ärsyttäviä ihmisiä. Tv:stä.
Jaa että jatkuva ärsyttävyys tekee hahmosta hyvän. Minusta se tekee kirjoittajasta kehnon tai sadistisen.

Kaikki hahmot eivät kehity yhtä lailla, mutta niiden lähtökohdat on aika erilaiset.

Tämä on kirjoittajan lähtökohta, ei hahmon!

Huikea kaksikko joka hakee kyllä vertaistaan tv-sarjojen historiassa.

Jaapa. Voin luetella välittömästi muutaman. J.R. - Bobby. Schillinger - Beecher. MacGyver - Murdoc. Mulder - Scully.

Ihan kaiken hehkutuksen arvoinen sarja. Jos joku ei hienoutta tajua, niin omapahan on menetyksensä.

...paitsi jos sarja ei olekaan niin loistelias. Mikäs siinä menettäessä kun saman ajan voi käyttää tähdellisempään.

 

[Knox]

Mun puolesta jokainen saa olla tykkäämättä BB:stä, mutta jos tulee kertomaan ettei hahmot kehity niin terve. Yleensä puhutaan pelkästään Walterista tai Pinkmanista, mutta kyllä Anna Gunnin vetämä Skylerin rooli on upea. Mahtavasti kirjoitettu hahmo.

 

[godspeed]

Jokainen saa myös olla puolestaan tykkäämättä ihan mistä tahansa, mutta mikäli samaistuminen on ensisijaista, niin sellaisen henkilön ei pitäisi katsoa mitään fiktiota - ainakaan kovinkaan laaja-alaisesti. Todennäköisesti ei katsokaan. Tai jos katsoo, niin sitten soisi olla intuitiivista hyvin henkilökohtaista ymmärrystä mistä samaistumista voi löytyä, koska muutoin on turha katsoa yhtään mitään. BB ei todellakaan yritä saada ketään samaistumaan, jolloin menee väistämättä ohi kaikki mitä sillä sarjalla on tarjottavanaan.

 

[Ted Raikas]

...paitsi jos sarja ei olekaan niin loistelias. Mikäs siinä menettäessä kun saman ajan voi käyttää tähdellisempään.

Niin, ei sitä pidäkään tietenkään katsoa. Siksi sanoinkin, että "omapa on menetys", jos ei juttu avaudu ja kiinnosta tarpeeksi ja siten missaa yhden upeimman draamakaaren mitä tv-sarjojen historia tietää. Itseäni ainakin harmittaisi jos noin mahtava juttu jäisi esim. asennevamman tai joidenkin omituisten vaatimusten takia välistä tai muuten on vaan jämähtänyt mieltymyksissään jonnekin 90-luvun puolivälin paikkeille.

 

[vilpertti]

Mun mielestä just hyvä, että Klose16 ei katso BB:tä. Vaikuttaa kokonaisuutena just sellaselta kaverilta kenelle en liiemmin mitään hyviä sarjoja suosittelisikaan.

 

[-pasi-]

Mun puolesta jokainen saa olla tykkäämättä BB:stä, mutta jos tulee kertomaan ettei hahmot kehity niin terve. Yleensä puhutaan pelkästään Walterista tai Pinkmanista, mutta kyllä Anna Gunnin vetämä Skylerin rooli on upea. Mahtavasti kirjoitettu hahmo.

Mun mielesssä sarjassa oli niin hyviä hahmoja ja näyttelijöitä että melkein kenestä tahansa saisi oman sarjan tehtyä kuten Saul Goodmanista. Joko aikaan ennen BB:tä tai sen jälkeen. Jotenkin veikkaankin että ei jää ainoaksi sarjaksi tuo Better Call Saul. Sen verran kovaa tasoa tuo sarja ollut että ensimmäisen kauden perusteella voisi sanoa että on parempi kun alkuperäinen sarja. Toki vaikea sanoa kuinka monta kautta taso pysyisi kovana jos tuota pitempään tehdään.

 

[olkikuukkeli]

Jokainen saa myös olla puolestaan tykkäämättä ihan mistä tahansa, mutta mikäli samaistuminen on ensisijaista, niin sellaisen henkilön ei pitäisi katsoa mitään fiktiota - ainakaan kovinkaan laaja-alaisesti.

Toisaalta samaistuminenhan on ihmiselle varsin luonnollinen reaktio, siinäpä yksi asia jonka (melkein) mikä tahansa TV-sarja voi odottaa. On outo fiilis seurata Tony Sopranon kamppailua lain kouran kanssa ja alitajuisesti toivoa, että mafiapomo selviää siitä voittajana.

 

[Klose16]

Niin, ei sitä pidäkään tietenkään katsoa. Siksi sanoinkin, että "omapa on menetys", jos ei juttu avaudu ja kiinnosta tarpeeksi ja siten missaa yhden upeimman draamakaaren mitä tv-sarjojen historia tietää. Itseäni ainakin harmittaisi jos noin mahtava juttu jäisi esim. asennevamman tai joidenkin omituisten vaatimusten takia välistä tai muuten on vaan jämähtänyt mieltymyksissään jonnekin 90-luvun puolivälin paikkeille.

Heh, jännä miten te fanittajat joudutte keskittymään ad hominemeihin tässäkin oikeiden perustelujen sijaan, vieläpä toistaen virheellistä argumenttia kun juuri itse totesin että mikäs menetys se on jos en edes pidä. Eikö nämä muuten ole makuasioita?

Todistaa vaan hypestä ettei edes saa sanoa eriävää mielipidettä. Ja kuten totesin, mua ei edes kiinnosta mikään draamanriemukaari jos se edellyttää ensin pari kautta tappavan tylsästi junnaavaa juonenkehitystä, kehnoa tekoa on sitten. Sama kuin väittäisi että kriketti on hieno laji sitä vaan pitää katsoa ensin muutama kausi jottei vaan missaa huippukaaria. Urheilun puolella tuo analogia käsitetään mutta jostain syystä tv-sarjojen puolella ei... -> aikasidonnaista ylihehkutusta.

"Omituiset vaatimukset" on sekin ihan sinun näkemyksesi (et edes avaa mikä niissä on niin omituista, tämä olisi keskustelun kannalta mielenkiintoista) ja jämähtäminen kanssa... itse koen jämähtäväni enemmän (nykyaikaan!) jos pitäisin nykyisestä kyynisestä viihdemössöstä sen sijaan että katsoisin jo aikoinaan hyvin tehtyjä tuotantoja. On muutenkin aivan lapsellinen näkemys että kaikki kehitys on edistystä mutta tämähän on toki ikävän yleinen harhaluulo. Noh minun ikäväkseni olen tässä marginaalissa ja te valtavirrassa, eipä siinä tulihan tuota tv:tä jo kyllä katseltuakin.

P.S. Mitä olen BB:n draamankaaresta lukenut ei siinä mitään niin erikoista ole. Perusactionia vähän 24:n tyyliin average hahmoilla ja taustakuvioilla. Ihan alussa itsekin kiinnostuin mikä tässä on se juju mutta aika nopeasti selvisi ettei sen enempää jujua taida ollakaan, vaan sarja yrittää olla niin paljon enemmän kuin mitä se on. Peruspremissi paljastettiin aivan liian äkkiä ja toisaalta juonenkehittely oli laiskaa, jopa saippuaoopperamaista.

Pinkmanista, on vaan harvinaisen rasittava tyyppi jo ulkoisesti enkä pysty näkemäni perusteella hahmottamaan mikä niiden kahden suhteessa on niin loistavaa, kaksi wannabe oman elämänsä rikollista sähläämässä keskenään. Miksi muuten heidän moraalisten ja amoraalisten kanssakulkunsa pitäisi edes kiinnostaa kerran valitsivat niin selvästi rikollisen tien? Johan se on Sananlaskuissa todettu miten tuossa käy. No kaikkea ei voi käsittää (kuten muut).

 

[Klose16]

Toisaalta samaistuminenhan on ihmiselle varsin luonnollinen reaktio, siinäpä yksi asia jonka (melkein) mikä tahansa TV-sarja voi odottaa. On outo fiilis seurata Tony Sopranon kamppailua lain kouran kanssa ja alitajuisesti toivoa, että mafiapomo selviää siitä voittajana.

Juuri näin! Kyllä samaistuminen on välttämätöntä ainakin noin viihtymisen ja draaman kokemisen kannalta. Kuka tahansa viihdetaidetta ammatikseen tekevä voinee tämän vahvistaa.

Kertookohan sekin jotain, että porukat katsoo sarjoja eivätkä edes tajua samaistuvansa niiden (hyvin kyseenalaisiin) hahmoihin. Tulee sellainen vaikutelma että niitä tuijotetaan koska viihdytään kontekstissa, ja sitten kriittisiä haukutaan siitä että ovat yksinkertaisia eivätkä vaan tajua. Ironia.

 

[pernaveikko]

Sama kuin väittäisi että kriketti on hieno laji sitä vaan pitää katsoa ensin muutama kausi jottei vaan missaa huippukaaria. Urheilun puolella tuo analogia käsitetään mutta jostain syystä tv-sarjojen puolella ei... -> aikasidonnaista ylihehkutusta.

Seuraan krikettiä tarkemmin kuin useampia lajeja, mutta en ole avannut aiheesta ketjua, koska yksinpuheluksi se kuitenkin menisi. Hankala laji päästä sisään, mutta sitten kun sen oikein oivaltaa, niin tajuaa miksi se on niin hieno laji.

Tykkäsin kovasti BB:stä, mutta en rupea sitäkään ylianalysoimaan. Se oli mitä se oli ja hyviä juttuja ja hyvä sarja. Ei kyllä silti tule heti mieleen, että uudestaan jaksaisi katsoa toisin kuin esimerkiksi 24.

Ozin neloskauden loppupuolta mennään (en ole siis koskaan ennen nähnyt) ja vähän alkaa iskeä vankilaväsymys, mutta onhan meno silti hyvää. Ei spoilereita, mutta tuota vanhentumispilleriä en käsittänyt yhtään. Toisaalta ei yllättäisi, jos tyhmät jenkit olisivat oikeasti tuollaista joskus kehitelleet. Olihan perustelut sen tarpeelle kuitenkin varsin hyvät.

 

[Klose16]

Seuraan krikettiä tarkemmin kuin useampia lajeja, mutta en ole avannut aiheesta ketjua, koska yksinpuheluksi se kuitenkin menisi. Hankala laji päästä sisään, mutta sitten kun sen oikein oivaltaa, niin tajuaa miksi se on niin hieno laji.

Voi se ollakin hieno laji, kuten mikä tahansa, mutta aika turhaa väittää että pitäisi vaan katsella tarpeeksi jotta alkaa toimia, koska jotkut nyt vaan katselee mieluummin ihan muuta preferoiden sitä.

Ozin neloskauden loppupuolta mennään (en ole siis koskaan ennen nähnyt) ja vähän alkaa iskeä vankilaväsymys, mutta onhan meno silti hyvää. Ei spoilereita, mutta tuota vanhentumispilleriä en käsittänyt yhtään. Toisaalta ei yllättäisi, jos tyhmät jenkit olisivat oikeasti tuollaista joskus kehitelleet. Olihan perustelut sen tarpeelle kuitenkin varsin hyvät.

Niin ja olihan siinä se (pienimuotoisesti toteutettu) musikaalijaksokin. Kai noilla haetaan juuri vaihtelua normaaliin vankila-arkeen. ;-) Itse katselin jakso/viikko tahdissa, en tuota montaa jaksoa päivässä tyyliin olisi jaksanutkaan.

 

[MustatKortit]

Mad Menin vikasta kaudesta sen verran, että sarjan tuottajien lanseeraama nostalgia seasonin teemaksi on ollut paikkansa pitävä monin tavoin.

Sarja on ja tulee aina olemaan yksi kaikkien aikojen suosikkejani, mutta noin yleisesti ottaen ja ilman sen kummempaa spoilausta olen sitä mieltä, että jo usean kauden ajan itse mainostyötä on ollut imo liian vähän. Mielestäni se Donin älyttömän karismaattinen tapa tehdä itse sitä työtä oli todella kiehtovaa.

Sarjaa katsoneet muistanevat ensimmäisen kauden presentaation, kun Don esitteli sen uuden pyörivän "Carousel"-diaprojektorin, huh yhä menee kylmät väreet.

 

[Ted Raikas]

Heh, jännä miten te fanittajat joudutte keskittymään ad hominemeihin tässäkin oikeiden perustelujen sijaan, vieläpä toistaen virheellistä argumenttia kun juuri itse totesin että mikäs menetys se on jos en edes pidä. Eikö nämä muuten ole makuasioita?

Ovat ja siksi niistä voikin vääntää peistä, koska ne ei ole mitään tieteellisiä faktoja. Minun mielestäni sinun mielipiteesi on väärä ja perustuu liian hatariin käsityksiin, mutta se sallittakoot.

Kyllä minä Breaking Badissa samaistumispintaa löysin monestakin henkilöhahmosta, vaikka sinänsä omat elämäntilanteeni ei nyt ole samoissa uomissa koskaan (onneksi) ollutkaan. En esim. ole sairastunut syöpään ja en ole ollut huumekoukussa, noin muutama esimerkki mainitakseni. Ei se silti estä samaistumasta hahmoihin jos ne on hyvin kirjoitettu ja näytelty, kuten tässä sarjassa mielestäni on. Monessa muussakin sarjassa on hyvin kirjoitettuja hahmoja (olet niitä toki aiemmin tässä ketjussa listannutkin ja sikäli samaa mieltä) ja ei nekään hahmot nyt omaa elämääni ja kokemuksia useinkaan peilaa ja tuskin kovin monen muunkaan. En oikein ymmärrä mikä edellytys se edes olisi, että pitäisi olla jotain yhdenmukaista samaistuspintaa? Minulle riittää, että tarina ja sen hahmot on kässäröity uskottavasti ja näyttelijät tuovat ne henkilöiden tunneskaalat pintaan. Puhun nyt siis ihan yleisesti, en pelkästään Breaking Badista.

No jos tämä tästä aiheesta tältä erää.

 

[calvin]

En ymmärrä miten joku voi lytätä sarjan nähtyään muutaman jakson ja luettuaan arvosteluja netistä, jotka ovat varmasti vähemmistössä. BB oli kyllä erinomainen sarja, ja Better Call Saul vaikuttaa ehkäpä jopa paremmalta ekan kauden perusteella.

En tiedä johtuuko siitä että olen tullut vanhaksi, mutta omassa kuplassani sarjat, joissa panostetaan henkilöihin ja draama rakentuu hitaasti, toimivat paremmin kuin sarjat joissa koko ajan tapahtuu ja jaksot loppuvat cliffhangereihin. Viimeaikoina nähdyistä sarjoista erityismaininta Netflixin Bloodline-sarjalle, jossa Dannyn hahmon unohtaa helposti olevan vain fiktiivinen ja henkilöiden välistä jännitettä rakennetaan hienosti kohti kauden loppua.

 

[Leelian Lepotuoli]

En ymmärrä miten joku voi lytätä sarjan nähtyään muutaman jakson..

Mä katsoin BB:tä jonkun 8 jaksoa ja lopetin. Tylsää minun mielestä, päähenkilö oli helvetin ärsyttävä, nyhjääminen jossain kämäsessä autopesulassa mulkun pomon kanssa oli sietämätöntä. En jatka seuraamista jos jakson jälkeen ei tule fiilistä ettei malta odottaa seuraavaa.

Välillä tuntuu et jonkun TV-sarjan negatiivinen arvostelu on kuin henkilökohtainen loukkaus sarjaa seuraavalle. Vähän niinkuin se jos et käy Lidlissä.

 

[Tinke-80]

Breaking Bad on omasta mielestäni uskomattoman hyvä tv-sarja. Toisella katselukerralla huomasin paljon asioita päähenkilön kasvutarinasta jota tämä sarja käytännössä seuraa. Erinomainen draamasarja jossa on sopivasti toimintaa. Menee Roman Sheriffin, Villin Pohjolan, Babylon 5:n ja Game of Thronesin kanssa tv-sarjojen top 5:en ihan heittämällä.

-Tinke

 

[Ted Raikas]

Mä katsoin BB:tä jonkun 8 jaksoa ja lopetin. Tylsää minun mielestä, päähenkilö oli helvetin ärsyttävä, nyhjääminen jossain kämäsessä autopesulassa mulkun pomon kanssa oli sietämätöntä. En jatka seuraamista jos jakson jälkeen ei tule fiilistä ettei malta odottaa seuraavaa.

Breaking Badin ensimmäinen kausi ei ole suinkaan sarjan paras, vaan siinä vasta pohjustetaan asioita ja homma lähtee kunnolla pyörimään myöhemmin ja juttu muuttuu melko synkeäksikin loppua kohden.

Pidin toki itse ensimmäisestä kaudestakin.