Niin, ei sitä pidäkään tietenkään katsoa. Siksi sanoinkin, että "omapa on menetys", jos ei juttu avaudu ja kiinnosta tarpeeksi ja siten missaa yhden upeimman draamakaaren mitä tv-sarjojen historia tietää. Itseäni ainakin harmittaisi jos noin mahtava juttu jäisi esim. asennevamman tai joidenkin omituisten vaatimusten takia välistä tai muuten on vaan jämähtänyt mieltymyksissään jonnekin 90-luvun puolivälin paikkeille.
Heh, jännä miten te fanittajat joudutte keskittymään ad hominemeihin tässäkin oikeiden perustelujen sijaan, vieläpä toistaen virheellistä argumenttia kun juuri itse totesin että mikäs menetys se on jos en edes pidä. Eikö nämä muuten ole makuasioita?
Todistaa vaan hypestä ettei edes saa sanoa eriävää mielipidettä. Ja kuten totesin, mua ei edes kiinnosta mikään draamanriemukaari jos se edellyttää ensin pari kautta tappavan tylsästi junnaavaa juonenkehitystä, kehnoa tekoa on sitten. Sama kuin väittäisi että kriketti on hieno laji sitä vaan pitää katsoa ensin muutama kausi jottei vaan missaa huippukaaria. Urheilun puolella tuo analogia käsitetään mutta jostain syystä tv-sarjojen puolella ei... -> aikasidonnaista ylihehkutusta.
"Omituiset vaatimukset" on sekin ihan sinun näkemyksesi (et edes avaa mikä niissä on niin omituista, tämä olisi keskustelun kannalta mielenkiintoista) ja jämähtäminen kanssa... itse koen jämähtäväni enemmän (nykyaikaan!) jos pitäisin nykyisestä kyynisestä viihdemössöstä sen sijaan että katsoisin jo aikoinaan hyvin tehtyjä tuotantoja. On muutenkin aivan lapsellinen näkemys että kaikki kehitys on edistystä mutta tämähän on toki ikävän yleinen harhaluulo. Noh minun ikäväkseni olen tässä marginaalissa ja te valtavirrassa, eipä siinä tulihan tuota tv:tä jo kyllä katseltuakin.
P.S. Mitä olen BB:n draamankaaresta lukenut ei siinä mitään niin erikoista ole. Perusactionia vähän 24:n tyyliin average hahmoilla ja taustakuvioilla. Ihan alussa itsekin kiinnostuin mikä tässä on se juju mutta aika nopeasti selvisi ettei sen enempää jujua taida ollakaan, vaan sarja yrittää olla niin paljon enemmän kuin mitä se on. Peruspremissi paljastettiin aivan liian äkkiä ja toisaalta juonenkehittely oli laiskaa, jopa saippuaoopperamaista.
Pinkmanista, on vaan harvinaisen rasittava tyyppi jo ulkoisesti enkä pysty näkemäni perusteella hahmottamaan mikä niiden kahden suhteessa on niin loistavaa, kaksi wannabe oman elämänsä rikollista sähläämässä keskenään. Miksi muuten heidän moraalisten ja amoraalisten kanssakulkunsa pitäisi edes kiinnostaa kerran valitsivat niin selvästi rikollisen tien? Johan se on Sananlaskuissa todettu miten tuossa käy. No kaikkea ei voi käsittää (kuten muut).