Mainos

TV-sarjaketju

  • 2 355 109
  • 10 340

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Mun mielestä The Crownin taso tippui selvästi neljännen kauden jälkeen. Toki tarinakin on lopussa välillä melko masentava, mutta rehellisesti se Williamin ja Harryn elämä eikä Charlesinkaan myöhemmät käänteet. Ne ei vaan kiinnosta.

Vanhemman Dianan (ja sinänsä kyllä nuoremmankin) castaus oli loistava ja siitä pisteet. Mohammadin myös. Ja vanha kuningatarkin oli hyvä.

Mutta ei se noita kausia pelasta. Ei ne mitään katastrofeja olleet mutta loistavien alkukausien perään mua alkoi vain masentaa. Ja mielenkiinto alkoi hiipua. Tsaariperheen teloitus oli toki vaikuttava.

Ja rehellisesti sanottuna Dominic West Charlesina oli melko katastrofi.

Ylipäänsä kirjoituskin oli parempaa alkukausilla. Ja Clare Foy kuningattarena oli aivan helmi. Matt Smith myös nuorena Philippinä todella hyvä.

Vaikka toki sarja kauttaaltaan sisälsi valtavasti loistavaa näyttelijäntyötä. Veikkaan että alkukausiin palaan vastakin. Tässähän on se kiva puoli että koko sarjaahan ei ole pakko katsoa.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Williamin tyttöystävän Catherinen äiti oli esitetty aivan kammottavina kontrollifriikkeinä lastensa suhteen.
Ehkä. Mutta on historiallinen fakta, että Katen mutsi oli pistänyt tyttönsä niihin juttuihin mukaan minne myös William oli osallistumassa. Ihan tarkoituksellisesti.
 

Teresa

Jäsen
Ehkä. Mutta on historiallinen fakta, että Katen mutsi oli pistänyt tyttönsä niihin juttuihin mukaan minne myös William oli osallistumassa. Ihan tarkoituksellisesti.
Ok, kiitos tiedosta! Itselläni ei tuosta kuviosta ollut juurikaan taustatietoja, niin se vaikutti äkkiseltään sarjassa hieman oudolta, mutta toisinaan totuus onkin tarua ihmeellisempää.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Diana pilasi sarjan kuten oli odotettavissakin. Sitä ennen oikein hieno läpileikkaus kuningaskunnan ja maailman historian tapahtumista.
En ihan saa kiinni, miltä kantilta näet tämän pilaantumisen.

Mielestäni Diana on yksi harvoja tai oikeastaan ainoa oikeasti mielenkiintoinen hahmo koko sirkuksessa itse kuningattaren ja hänen siskonsa lisäksi.

Hänen kohtelunsa oli kyllä varsin karua ja kaikkihan toki lähti päämammasta, kun ei tuota empatiakykyä Ellulla tainnut juurikaan olla. Ja Charles nyt on lapsena laiminlyöty ja vähän aikuisenakin. Mutta mulkero sekin.

Dianalla oli toki omat typeryytensä mutta oli kyllä oikeastaan ainoa valonpilkahdus kahdessa viimeisessä kaudessa.

Se on toki totta, että sen älyttömän riitelyn ja lopulta onnettomuuden myötä tunnelma oli kuin ruumishuoneella nuo pari kautta, että sikäli hän pilasi touhua.

Ja kyllä, olisin itsekin mielelläni nähnyt vähän enemmän maailmanpoliittisia juttuja tuotavan esille kausilla 5-6. 9/11 vedettiin pienellä radiopätkällä ja Irakin sota ja Blairin epösuosio olisi ansainnut paljon enemmän.
 

L. Öysä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valioliiga
Itse en ihan ymmärrä puheita Crownin tason laskusta. Toki viides kausi oli hieman muita heikompi ja osittain tyhjäkäyntiä. Kyllä se silti omissa papereissa on vankka 7.5-8/10 kausi, muiden pyöriessä siellä 8.5-10 välillä.

Itselle Diana oli tässä vähiten kiinnostavinta osuutta, mutta eihän tätä olisi mitenkään voinut tehdä ilmankaan. Parasta antia itselleni oli henkilöiden väliset kemiat ja sitä sai ihastella joka kaudella upeiden näyttelijöiden toimesta.

Yksi kaikkien aikojen sarjoista, ehdottomasti. Ja minä en ole koskaan välittänyt kuninkaallisista tippaakaan.
 
En ihan saa kiinni, miltä kantilta näet tämän pilaantumisen.

Mielestäni Diana on yksi harvoja tai oikeastaan ainoa oikeasti mielenkiintoinen hahmo koko sirkuksessa itse kuningattaren ja hänen siskonsa lisäksi.

Minua ei taas kiinnostanut pätkääkään kenelle ja kuinka paljon Diana jakoi persettään ympäri kylää ja kuinka paljon Charles kävi painamassa Camillaa. Tätä sitten kuitenkin seurattiin loppuun saakka kunnes viimeisellä kaudella Diana muuttui pyhimykseksi, joka ajatteli vain lapsiaan ja käytti siveysvyötä Dodin kanssa. Juu ja enkeliksihän se sitten vielä muuttui lopuksi, ristus…
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Olen tykännyt The Crownista paljon vuosien varrella. Mutta huomaan kyllä miten oma näkemys kuningasperheestä ja tapahtumista on muokkautunut tämän sarjan perusteella. Koko ajan pitäisi muistuttaa itseä, että pääosin fiktiota tämä on ja paljon (kuten oikeastaan koko dialogi) on arvailtua ja draaman vuoksi varmasti myös liioiteltua.
 

mekabyte

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilmajoki HT, sympatiat Kärpille
Ylipäänsä kirjoituskin oli parempaa alkukausilla. Ja Clare Foy kuningattarena oli aivan helmi. Matt Smith myös nuorena Philippinä todella hyvä.
Tämä on niin timanttistä settiä että oksat pois. Harvoin suhtaudun sarjoihin ns tunteella mutta tätä piti fanittaa isosti, mutta miesoletettuna hiljaa sisäisesti ettei kukaan huomaa. Foyn ja Smithin näyttely vaan tuntui niin luontevalta ja resonoi allekirjoittaneelle isosti.
 

Palvin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Hercule Poirot urakka on nyt takanapäin, kun viikonloppuna tuli katsottua Agatha Christie's Poirotin viimeinen jakso ja Being Poirot -dokumentti siihen päälle. Sarja on todella laadukas, vaikka jossain vaiheessa vähän tuntui, että varsinkin jakson alussa henkilöhahmot hieman tökkivät. Monesti kuitenkin eteenpäin mentäessä jakso alkoi tuntua paremmalta. David Suchethan tässä versiossa pääroolissa tekee loistavan roolityön. Kenneth Branaghin kolme Poirot -elokuvaa on myös kaikki tullut nähtyä, mutta Suchet on näistä omaan makuun huomattavasti luontevampi Poirotin roolissa.

Moni jaksoista oli tullut nähtyä jo entuudestaan ja osa useampaankin kertaan, mutta hyvin jaksoi silti jaksot kahlata lävitse, vaikka juoni olikin tiedossa. Viimeisestä jaksosta on jotenkin kaksijakoiset fiilikset. En ollut sitä koskaan nähnyt, mutta tiesin pääpiirteittän mitä siinä tulee käymään. Jotenkin tuo kuitenkin tuntuu irralliselta muuhun sarjaan verrattuna, kun se on ainoa jakso missä Poirot näin huonossa kunnossa.

En ole koskaan yhtään Christien Poirotista kertovaa kirjaa lukenut, mutta ilmeisesti tämä sarja kuitenkin noudattaa juoneltaan aika hyvin noita kirjoja. Ei ole niin kauheasti aikaa kun tuli katsottua Branaghin versio Hallowe'en Partysta, joten piti tehdä tarkempaakin analyysiä näiden eroista nyt kun tuli katsottua tämä toinen versio. Vasta tätä Suchetin Poirotin jaksoa katsoessa selvisi kuitenkin että Branaghin versio on täysin erilainen verrattuna kirjaan ja tähän Suchetin Poirot-jaksoon. Täytyy jossain vaiheessa ihan huvikseen lukea joku Poirot-kirja lävitse, niin saa vähän lisätietoa miten Christien kirjoissa tarinat etenevät.

Niin ja viittauksia Suomeenkiin löytyy tietysti aina silloin tällöin sarjan loppupuolelta. Christie siis loi hahmon Ariadne Oliver. Oliver on kirjailija, jonka kirjoissa seikkailee suomalainen Sven Hjerson.
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Moni jaksoista oli tullut nähtyä jo entuudestaan
Itsekin olin nähnyt ensimmäiset jaksot joskus lapsena. Vasta kun ryhdyin katsomaan koko saagaa alusta asti, tajusin että hitto nämähän on 80-luvun puolella tehty!

Suchet tekee kyllä massiivisen työn. Ja on kyllä aina ja ikuisesti se aito Poirot.

Jännä oli myös nähdä miten sarja kehittyi vuosien myötä alle tunnin mittaisista tv-jaksoista liki elokuvan mittaisiin. Ja tietysti parempaan suuntaan. Ehkä budjetitkin kasvoivat.

Ja oli hienoa nähdä miten monia ihan tunnettuja kasvoja jaksoissa vilahteli.

Yksi juttu mikä itselleni pisti esiin alun jaksoista oli hahmon kehitys. Alussa Poirot jopa veti haalarin ylleen ja murtautui taloon. Asia jota ylihienostunut pakonomaisesti järjestykseen ja siisteyteen suhtautuva Poirot ei ikinä tekisi.

Olisi kiva tietää, onko kirjoissakin näin vai onko kyse vain tuottajien kädenjäljestä.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Sainpahan itsekkin True Detectiven neljännen katsottua..

tämähän oli paras kausi näistä..

.. kyllä, parempi kuin ensimmäinen hehkutettu. Ensimmäinen lepäsi kahteen loistavaan näyttelijäsuoritukseen, jotka oli toki poikkeuksellista tv sarjalle, mutta tarinanhan se ei ollut kummoinen, vähän väksin väännetty moneen kertaan nähty stoori (tai ainakin luettu) vaikka kerronna sipulinkuorinta tyyli olikin onnistunut.. Pääasiassa siinä puhuttiin pöydänääressä (joka oli parasta antia) ja sitten ihan ihmeellisesti rytmitettyä äksöniä väliin… No enivei


Tässä Night Countryssä oli kolmannen kauden tapaan oikea mysteeri. Parhaaksi tämän teki tapahtumapaikka ja aika, kaamoksen Alaska ja alkuperäiskansan mystiikka ja heimotunne ja niistä syntyvät ristiriidat ”valkosen miehen yhteiskunnan” kanssa.

Tunnelma ja Kyl-mä oli jenkkitoteutuksesi hyvin saatu ilmaistua (toki olihan siä hölmöjä ratkasuja, nuotio isoimpaan halliin jne. Tai ilman hattua ja vetskari auki, mutta näyttelijän kasvot pitää näkyä) ja jää oli kerrankin jäätä. Mutta siis tarinankerronnan rakenne oli hyvin solidi. Lopputulemalle merkityksettömiä asioita ei selitetty puhki (DNA tutkimuksen mullistavuus, kaivosyhtiön intressi tuottaa enemmän jätettä ku tarttis jne.), vaan mysteeri ja murhat olivat keskiössä hienosti toteutetun ihmissuhdekriisiytymisten keskellä.


Ei ihme että Issa López valittiin myös tulevan viidennen kauden toteuttajaksi, sen verran vaakuttavaa jälkeä oli tämä.
 
Viimeksi muokattu:

Jancky

Jäsen
Disney plussassa eilen alkanut Shogun ollut alkuvuoden hypetetyimpiä tv-tapauksia ja pari jaksoa katsoneena voin yhtyä hypeen. Todella mielenkiintoista valtataistelua ja juonittelua feodaaliajan Japanissa. Perustuu siis samannimiseen James Clavellin romaaniin 80-luvulta.

 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Sopranosia alettiin näyttämään ekan kerran 25 vuotta sitten. Ei uskois kyllä. On nopeasti aika vierähtänyt.

Alottelin katselemaan sitä nyt ehkä kolmatta tai neljättä kertaa ja on se huikea sarja edelleen.
Sarja kestää ajan hammasta (poislukien Livian green screen esiintyminen näyttelijän kuoltua) koska sarja ei oikaissut missään ja ei käyttänyt mitään cliffhangereita tai muita halpoja kikkoja. Pelkkää rautaista tarinankerrontaa David Chasen ohjastamana ja meidän kaikkien onneksi näyttelysuoritukset järjestään kaikki ihan sieltä kirkkaimmalta huipulta.

Ja se musiikki tottakai.... tämä kohtaus on oma suosikkini koska se kertoo pienessä ajassa täydellisesti millainen mies Tony on. Janicen terapia toimii ja hänestä on tulossa onnellinen ihminen joten...



 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Disney plussassa eilen alkanut Shogun ollut alkuvuoden hypetetyimpiä tv-tapauksia ja pari jaksoa katsoneena voin yhtyä hypeen. Todella mielenkiintoista valtataistelua ja juonittelua feodaaliajan Japanissa. Perustuu siis samannimiseen James Clavellin romaaniin 80-luvulta.

Eka jakso takana. Ihan helvetin hyvältä vaikuttaa! Vahva suositus kaikille.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Sarja kestää ajan hammasta (poislukien Livian green screen esiintyminen näyttelijän kuoltua) koska sarja ei oikaissut missään ja ei käyttänyt mitään cliffhangereita tai muita halpoja kikkoja. Pelkkää rautaista tarinankerrontaa David Chasen ohjastamana ja meidän kaikkien onneksi näyttelysuoritukset järjestään kaikki ihan sieltä kirkkaimmalta huipulta.

Ja se musiikki tottakai.... tämä kohtaus on oma suosikkini koska se kertoo pienessä ajassa täydellisesti millainen mies Tony on. Janicen terapia toimii ja hänestä on tulossa onnellinen ihminen joten...



Tony oli kyllä pirun, pirun ahdistava hahmo, kun heittäytyi narsistiseksi ja kateelliseksi. Mieletöntä näyttelijäntyötä se kyräily, tuhina ja hiljalleen kiihtyminen.

Bobby ❤️
 

Rike.K

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kissapedot
Disney plussassa eilen alkanut Shogun ollut alkuvuoden hypetetyimpiä tv-tapauksia ja pari jaksoa katsoneena voin yhtyä hypeen. Todella mielenkiintoista valtataistelua ja juonittelua feodaaliajan Japanissa. Perustuu siis samannimiseen James Clavellin romaaniin 80-luvulta.

Mä luin tämän kirjan kymmeniä vuosia sitten, ja koin ihan saman kokemuksen kuin mitä Taru sormusten herrasta-leffojen kanssa. Sarja vastaa kirjan kanssa luomaa mielikuvaa melkein ihan täysin! Helvetin kova, ootan kuin pikkupoika seuraavia jaksoja. Game of Thrones-sarjan jälkeen, ehkä parasta tai koukuttavinta mitä olen nähnyt.
 

Götze

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Oli kyllä hemmetin hyvä aloitus tuolla Shogunilla ja tempaisi välittömästi mukaansa. Tosi autenttinen tunnelma aina japanilaisten sipsuttavasta kävelytyylistä lähtien.

Vähän nyt tietysti alussa piti hakea että pitäisikö tämän kielen olla englantia vai portugalia, mutta kyllä siitä nopeasti pääsi yli. Olisihan se nyt jenkeille kauheaa jos kaikki pitäisi olla tekstitettynä.
 

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Oli kyllä hemmetin hyvä aloitus tuolla Shogunilla ja tempaisi välittömästi mukaansa. Tosi autenttinen tunnelma aina japanilaisten sipsuttavasta kävelytyylistä lähtien.

Vähän nyt tietysti alussa piti hakea että pitäisikö tämän kielen olla englantia vai portugalia, mutta kyllä siitä nopeasti pääsi yli. Olisihan se nyt jenkeille kauheaa jos kaikki pitäisi olla tekstitettynä.
Juu, hetki meni ymmärtää, että englanti on portugalia, mutta tämä imi kyllä mukaansa vaikka yleensä en näitä politikointijuttuja jaksa, GoTkin jäi kesken. Ehdottomasti suositus!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös