Hercule Poirot urakka on nyt takanapäin, kun viikonloppuna tuli katsottua Agatha Christie's Poirotin viimeinen jakso ja Being Poirot -dokumentti siihen päälle. Sarja on todella laadukas, vaikka jossain vaiheessa vähän tuntui, että varsinkin jakson alussa henkilöhahmot hieman tökkivät. Monesti kuitenkin eteenpäin mentäessä jakso alkoi tuntua paremmalta. David Suchethan tässä versiossa pääroolissa tekee loistavan roolityön. Kenneth Branaghin kolme Poirot -elokuvaa on myös kaikki tullut nähtyä, mutta Suchet on näistä omaan makuun huomattavasti luontevampi Poirotin roolissa.
Moni jaksoista oli tullut nähtyä jo entuudestaan ja osa useampaankin kertaan, mutta hyvin jaksoi silti jaksot kahlata lävitse, vaikka juoni olikin tiedossa. Viimeisestä jaksosta on jotenkin kaksijakoiset fiilikset. En ollut sitä koskaan nähnyt, mutta tiesin pääpiirteittän mitä siinä tulee käymään. Jotenkin tuo kuitenkin tuntuu irralliselta muuhun sarjaan verrattuna, kun se on ainoa jakso missä Poirot näin huonossa kunnossa.
En ole koskaan yhtään Christien Poirotista kertovaa kirjaa lukenut, mutta ilmeisesti tämä sarja kuitenkin noudattaa juoneltaan aika hyvin noita kirjoja. Ei ole niin kauheasti aikaa kun tuli katsottua Branaghin versio Hallowe'en Partysta, joten piti tehdä tarkempaakin analyysiä näiden eroista nyt kun tuli katsottua tämä toinen versio. Vasta tätä Suchetin Poirotin jaksoa katsoessa selvisi kuitenkin että Branaghin versio on täysin erilainen verrattuna kirjaan ja tähän Suchetin Poirot-jaksoon. Täytyy jossain vaiheessa ihan huvikseen lukea joku Poirot-kirja lävitse, niin saa vähän lisätietoa miten Christien kirjoissa tarinat etenevät.
Niin ja viittauksia Suomeenkiin löytyy tietysti aina silloin tällöin sarjan loppupuolelta. Christie siis loi hahmon Ariadne Oliver. Oliver on kirjailija, jonka kirjoissa seikkailee suomalainen Sven Hjerson.
www.rottentomatoes.com