Pine Barrens on myös täydellinen tv-sarjan jakso. Omassa listassani on kourallinen täydellisiä jaksoja jotka luettelen aina silloin tällöin ja edellisestä ei ole paljon aikaa mutta laitetaan vielä huvin vuoksi:
Pine Barrens -Sopranos
Bastogne -Band of Brothers
Manna from Heaven -People vs OJ
Please Remain Calmn -Chernobyl
Westworldin neloskausi menossa. Tää alkaa olla ihan Lostia. Sen lopetin toiseen kauteen, nyt mietin jaksanko tätä loppuun. Sekavaa, hahmojen kohtalot eivät kiinnosta… Saa nähä.
Sandman piti hetkeksi keskeyttää kun kuvanlaatu alkoi olla ala-arvoista. Ilmeisesti maailmalla yleistä. Pädillä voisi katsoa kunnolla, AppleTvn kautta ei ilman jäätävää pakkausta. Muut kanavat ja jopa muut nf ohjelmat ok.
Sandman piti hetkeksi keskeyttää kun kuvanlaatu alkoi olla ala-arvoista. Ilmeisesti maailmalla yleistä. Pädillä voisi katsoa kunnolla, AppleTvn kautta ei ilman jäätävää pakkausta. Muut kanavat ja jopa muut nf ohjelmat ok.
Et ilmeisesti viittaa sarjassa oleviin tahallisiin kikkailuihin? En tiedä tarkalleen, mutta siinähän on jotain kuvasuhteita ainakin kikkailtu vittullaxeen tyylikeinona?
En, musta pikselöityy, kasvot voivat mennä suttuisiksi jne. Nf asetuksilla ei muutosta. Voi olla omasta nopeudesta kiinni, ei ole maailman nopein yhteys. Toisaalta muissa kanavissa ei vastaavaa. Enkä huomannut tuota alkukauden aikana.
Westworldin neloskausi menossa. Tää alkaa olla ihan Lostia. Sen lopetin toiseen kauteen, nyt mietin jaksanko tätä loppuun. Sekavaa, hahmojen kohtalot eivät kiinnosta… Saa nähä.
Vaikea uskoa, että tämä on samojen tekijöiden sarja kuin ensimmäinen kausi. Ehkä pienenpieni nousu verrattuna oikeasti surkeaan kolmanteen kauteen, mutta laatusarjasta aletaan olla jo aika kaukana, juonen kuljetus mitenkään orgaanisesti ei tunnu onnistuvan enää ollenkaan.
1. kausi on ehkä suosikkikauteni kaikista sarjoista viimeisen vuosikymmenen aikana. Harmi, että jo 2. kaudessa taso tippuu reilusti ja nyt ollaan jo sukellettu niin syvälle, että tarkoitus oli oikeastaan luovuttaa jo 3. kauden jälkeen. Mitä ihmettä sarjan dialogille esimerkiksi on tapahtunut? Miksi sisäisen logiikan rakentaminen on muodostunut todella vaikuttavasta tasosta perus-poliisi- tai actionsarjan tasolle? Ilmeisesti käsikirjoittajat ovat vaihtuneet vähän joka kaudessa. Ei olisi kannattanut vaihtaa.
Ja muille, jos et ole Westworldia katsonut, suosittelen lämpimästi. 1. kausi toimii ihan omana kokonaisuutenaan ilman, että muita kausia tarvitsee katsoa.
Katselin taannoin, jo kolmannen kerran sarjan White Collar. Mulle kyllä iskee tällainen setti. Nyt menossa myös kolmannen kerran Suits. Sitten lähtee toiseen kierrokseen Mad Men. Jotenkin pidän näitä sarjoja samankaltaisina, vaikka eivät ole. Oletteko tutustuneet?
Katselin taannoin, jo kolmannen kerran sarjan White Collar. Mulle kyllä iskee tällainen setti. Nyt menossa myös kolmannen kerran Suits. Sitten lähtee toiseen kierrokseen Mad Men. Jotenkin pidän näitä sarjoja samankaltaisina, vaikka eivät ole. Oletteko tutustuneet?
Katselin taannoin, jo kolmannen kerran sarjan White Collar. Mulle kyllä iskee tällainen setti. Nyt menossa myös kolmannen kerran Suits. Sitten lähtee toiseen kierrokseen Mad Men. Jotenkin pidän näitä sarjoja samankaltaisina, vaikka eivät ole. Oletteko tutustuneet?
Mad Men ja Suits kuuluvat omalle kaikkien aikojen suosikkilistalleni. Olen todella huono katsomaan uudestaan mitään sellaista minkä olen kerran nähnyt viimeisen 10 vuoden sisällä. Silloinkin, kun kyse on suosikeista. Sopranosin toista kierrosta olen nyt vähitellen tahkonnut, mutta ensimmäisestä kerrasta onkin lähes 10 vuotta aikaa.
Itse katselen parhaillaan Viaplaystä Third Watch (Hädän hetkellä) sarjaa uudestaan reilun kymmenen vuoden jälkeen. Ajan kulumisen huomaa kyllä monista asioista niin sarjan tapahtumista ja yksityiskohdista, kuin tuotannollisesta puolesta.
Tykkäsin sarjasta aikoinaan ja edelleen se tempaa mukaansa kaikesta huolimatta. Jos vielä yksi jakso…
Hommasin tässä vähän aikaa sitten HBO Nordicin muutenkin paisuneen suoratoistovalikoimani jatkoksi ja ensimmäiseksi päädyin katsomaan sieltä Stephen Kingin kirjaan perustuvan Outsider-minisarjan. Tämä lähinnä siksi, että pidän Kingin kirjoista ylipäätään ja onhan niissä potentiaalia toimia myös visuaalisessa muodossa, vaikka nuo filmatisoinnit ovat tupanneet hieman vaihtelevan tasoisia olemaankin. Itse Outsider-kirjastakin muistan nauttineeni – vaikka se lässähti loppua kohden niin kuin Kingin teoksilla on tapana –, joten siitäkin syystä minisarja veti puoleensa.
Tuon kirjan kaikkia yksityiskohtia en enää tarkkaan muista, mikä hankaloittaa sen ja tv-sovituksen vertailua, mutta muutama sana Kingin yleisen tyylin ja tämän tv-sarjan eroista. Kokonaisuutena sarja tuntui Kingin tuotantoon verrattuna hieman kuivakalta, koska huumoria ja lämpöä ei ollut niin runsaasti. Kingillähän nimittäin huumorinkukka kukoistaa etenkin hahmojen ajatusten kuvauksissa ja kerronnan sanavalinnoissa, kun taas sarjasta moiset luonnollisestikin jäävät pois. Lisäksi hänen kirjoissaan on kauhukohtausten vastapainoksi runsaasti myös ystävyys- ja perhesuhteiden valottamista sekä ylipäätään herkkää ja tunnepitoista sisältöä. Sarja ei ollut niin vahvasti tunteisiin vetoava, vaikka kyllähän esimerkiksi erään hahmon lapsen kuoleman muistelut koskettivat. Sekä huumorin että lämminhenkisyyden suhteen sarjassa oli kuitenkin onneksi havaittavissa noususuhdanteinen kehityskulku. Etenkin 8. jakson dialogeissa oli aika paljonkin hauskoja juttuja ja lämpöä, kun hahmot reissasivat erääseen paikkaan ja alkoivat automatkan aikana avautua toisilleen ja heittää kaikenlaista läppää. Siinä jaksossa aito Stephen Kingin henki oli mielestäni hienosti tavoitettu.
Sarjan hahmot tuntuivat myös hieman ontoilta Kingin kirjojen hahmoihin verrattuna. Ei itse Kingin henkilökuvauskaan tosin mitenkään täydellistä ole, sillä etenkin hänen päähenkilönsä tuppaavat olemaan luonteenpiirteiltään vähän tasapaksuja. Heidän ajatus- ja tunne-elämäänsä on kuitenkin onnistuttu pureutumaan niin uskottavasti, että he vaikuttavat tästä huolimatta aidoilta ja samastuttavilta ihmisiltä. Ainakin miespuolisten hahmojen kohdalla siis näin, sillä naisten asemaan eläytymisessä Kingillä taas on selvästi ongelmia ja usein hänen naishahmonsa lipsahtavatkin pahasti Mary Suen puolelle. Poikkeuksiakin sentään on, kuten Outsider-kirjassakin sivuosassa esiintyvä neuroosien riivaama Holly Gibner, joka on lukuisine komplekseineen varsin monitahoinen ja aidon makuinen henkilö.
Outsider-sarjassa taas kaikki henkilöt jäivät enemmän tai vähemmän etäisiksi – joskin kauden edetessä hahmojen syventämisen ja taustoituksen määrä kyllä ilahduttavasti lisääntyi –, mutta Holly oli aivan erityisen laimea kautta linjan. Ehkä tuo johtuu osaltaan ihan tv-formaatistakin, kun hahmon pään sisään ei näe, mutta mielestäni tästä versiosta puuttui muutenkin tarvittavaa herkkyyttä. Sellainen neuroottinen pajattava äänensävy tuolla sarja-Hollylla oli kyllä kohdillaan, mutta noin muuten hahmon eksentrisyyttä ja haavoittuvuutta ei ollut mielestäni onnistuttu tavoittamaan. Välillä dialogissa tosin tuotiin ilmi joitakin outouksia (esim. pakonomaista pilkunviilausta), mutta suht normaalina tuo sarja-Holly ainakin päälle päin näyttäytyi. Olisin halunnut päästä kurkistamaan pintaa syvemmälle. Etenkin alkukaudella Holly tosin puuhaili suuren osan ajasta vain yksinään jotakin, jolloin henkilökuvan rakentamiseen ei ole käytettävissä yhtä paljon työkaluja kuin muiden hahmojen kanssa vuorovaikuttaessa, mutta tuolloin vaikkapa yksinpuheluilla tai ilmeillä olisi voitu tuoda esiin hänen sisimpiä aatoksiaan. Nyt tätä ei hyödynnetty, vaan hän oli yksin ollessaan yhtä pidättyväinen kuin muutenkin ja pokerinaama säilyi (lähes) alati paikallaan. Kaiken kaikkiaan hän vaikutti enemmän robotilta kuin ihmiseltä. Eikä Holly muuten oikeasti ollut tummaihoinen, kuten näyttelijä sarjassa, vaikkei tuo nyt mikään merkittävä yksityiskohta olekaan.
Sarjan muita heikkouksia olivat rönsyilevyys ja laahaavuus ainakin alkukaudella. Toki vika saattaa olla tv-vastaanottimen tällä puolellakin, mutta en meinannut pysyä varsinkaan kolmosjakson lato- ja vankilajutuissa kärryillä. Juoni myös eteni aluksi todellista etananvauhtia – liikaa oli esimerkiksi kohtauksia, joissa joku hahmo vain hortoili yksinään jossakin eikä mitään varsinaisesti tapahtunut. Tasaisin väliajoin nähdyt strippirevitykset olivat erityisen turhaa höttöä ja vain katkaisivat muutenkin verkkaisen tarinankulun. Kutosjaksossa vauhti alkoi sitten onneksi kiihtyä, kauhuelementtejäkin hiipi kunnolla mukaan ja jakson lopussa oli mainio cliffhanger. Samaten juonilangat olivat kauden tuossa vaiheessa jo punoutuneet hyvin yhteen eikä kärryillä pysymisessä ollut enää hankaluuksia. Eli jos viiden ensimmäisen jakson aikana oli hiukan hankala motivoida itseään kiinnostumaan tapahtumista (kun tuntui ettei mitään edes tapahtunut), niin loppukauden aikana ei enää ollut probleemaa siinä suhteessa.
Jo Outsider-kirjaa lukiessa minua tosin häiritsi tapahtuminen liika epärealistisuus, mutta tuolla osa-alueella sarja toimii mielestäni edes hieman paremmin, koska uskomattomatkin jutut on helpompi uskoa nähdessään ne silmiensä edessä. Sarjassa on kyllä aika vähän mitään räikeitä visuaalisia yliluonnollisuuksia (tyyliin kymmenpäisiä olentoja tai supervoimien avulla esineitä lennättäviä ihmisiä), vaan maagiset elementit ilmenevät enemmän vain välillisesti hahmojen käytöksessä ja dialogissa. Tällöin ne voisi usein tulkita periaatteessa ihan vain henkilöiden mielikuvituksen tuotteeksi ja edes jonkinlainen uskottavuus säilyy, vaikkakin vain tiettyyn pisteeseen saakka. Toisaalta suoranaiset yliluonnolliset elementit hiipivät kuvaan mukaan vähän erin – alussa niiden suuntaan vain vihjataan, joskin varsin räikeällä tavalla – jolloin ne ovat helpommin omaksuttavissa verrattuna siihen, että ne paiskattaisiin heti kättelyssä katsojan silmille. Myös päähenkilön suhtautuminen noihin hiljalleen ilmeneviin yliluonnollisuuksiin on rakennettu uskottavasti.
Dekkarin ja yliluonnollisuuden yhdistäminen ei kuitenkaan mielestäni lähtökohtaisestikaan toimi. Onhan aina vähän antikliimaksi, jos lähdetään kehittämään lupaavalta vaikuttavaa rikostarinaa, mutta sitten paljastuukin, että kaiken takana on vain pienet vihreät miehet, avaruusolennot, voittamaton hirviö tai jotain muuta älytöntä. Sama pätee myös kauhun ja yliluonnollisuuden yhdistämiseen – kyllähän kauhutarinassa saa yliluonnollisia elementtejä olla, mutta mielellään mahdollisimman hienovaraisesti ja niin että luonnollinenkin selitysmalli olisi mahdollinen. Tämäkin tarina meni loppuvaiheessa aivan överiksi realistisuuden osalta.
Yliampuvat maagiset hirviöt eivät ole ainakaan minun mielestäni yhtään pelottavia, koska eihän niitä voisi oikeasti olla eikä sellaisia sisältävään kertomukseen voi siis edes puolitosissaan uskoa. Esimerkiksi puoli-inhimilliset vampyyrit ovat jossakin määrin helpommin sulatettavissa, koska jotenkin voin omassa päässäni järkeillä, että ne olisivat voineet eriytyä ihmisistä joillakin tietyillä kriittisillä mutaatioilla, joiden seurauksena niiden elimistö on alkanut käyttää ravintonaan verta. En siis toki oikeasti usko, että vampyyreja olisi olemassa, mutta voin kyllä kuvitella niiden olemassaolon. Tuollainen yli-inhimillinen El Coco -hahmonvaihtaja taas on niin paksua settiä, että mielikuvitukseni rajat tulevat ilmeisesti vastaan.
Varsin ennalta-arvattava tuo sarja kyllä oli. Itselleni kupletin juoni toki olikin alusta lähtien selvä kuin pläkki jo kirjan tuntemisen perusteella, mutta oli se muutenkin helposti arvattavissa. Jännitettä onnistuttiin silti rakentamaan pitämällä pahan kasvot hyvin pitkälti piilossa ennen loppuhuipennusta. Eli vaikka kaiken pahan alku ja juuri olikin sarjassa tiedossa jo suht varhaisesta vaiheesta alkaen, se esiintyi ruudulla lähinnä takapenkiltä kuuluvana äänenä, naamiopäisenä hahmona tai vain selkäpuolelta kuvattuna, mikä toi asetelmaan edes jonkinlaista hienovaraisuuden ja salaperäisyyden tuntua. Kirja taas lässähti mielestäni täysin silloin kun arvoitus ratkesi ja kosketus realiteetteihin menetettiin.
Mutta ihan hyvä sarjahan tuo oli. Arvostin erityisesti tunnelmallisia musiikkeja ja oivallisia näyttelijäsuorituksia. Etenkin pääroolia eli etsivä Ralph Andersonia esittänyt Ben Mendelsohn oli loistava. Äkkiseltään hän vaikutti hieman kivikasvoiselta, mutta tarkemmin katsottuna hänellä on alati hienovaraisia mikroilmeitä – varsin uskottavia sellaisia vieläpä – ja elehdintä on niin ikään todella luontevaa. Karismaa löytyy myös aivan älyttömästi. Tuosta Mendelsohnin roolisuorituksesta nautin siis alusta lähtien ja vähitellen aloin nauttia itse sarjastakin – paranihan se vanhetessaan niin huumorin, koskettavuuden, juonenkuljetuksen kuin henkilökuvauksenkin osalta. Harmi vain että se ylimitoitetun laahaava ja puiseva alkupuolisko (etenkin jaksot 3-5) pilasi paljon.
Handmaid's tale 3. Kauden puoliväli rouvan kanssa menossa ja ollaan ihan kahden vaiheilla jätetäänkö sarja kesken vai jatketaanko katsomista.
Ensimmäisestä kaudesta tykättiin kovasti mutta varsinkin tämä kolmoskausi tuntuu jo siltä että väkisin koitettu keksiä jatkoa ja enenevissä määrin epäloogisuuksia tuntuisi tulevan.
Sarjan nähneet auttakee, kannattaako vielä jatkaa vai oliko ensimmäinen kausi parasta antia ja loppukaudet vaan huononee?
Handmaid's tale 3. Kauden puoliväli rouvan kanssa menossa ja ollaan ihan kahden vaiheilla jätetäänkö sarja kesken vai jatketaanko katsomista.
Ensimmäisestä kaudesta tykättiin kovasti mutta varsinkin tämä kolmoskausi tuntuu jo siltä että väkisin koitettu keksiä jatkoa ja enenevissä määrin epäloogisuuksia tuntuisi tulevan.
Sarjan nähneet auttakee, kannattaako vielä jatkaa vai oliko ensimmäinen kausi parasta antia ja loppukaudet vaan huononee?
Itse odottelen kuumeisesti viitoskauden ilmestymistä, joten voin olla jäävi. Ykköskausi nyt oli luonnollisesti ykköskausi, kaikessa yllättävyydessä ja ahdistavuudessaan. Jatkoa on pakko kuitenkin tehdä, jos sarja on suosittu, vaikka alkuperäismateriaali olisi jo käytettykin.
Kolmos- ja neloskausien näkemisestä on jo jonkin verran aikaa, mutta muistikuvat on, että juoni tihenee ja jännitys kasvaa kolmoskauden loppua kohden. Neloskaudessa seurataankin jo tapahtumia pääosin muualla kuin Gileadissa, eli se poikkeaa enemmän muista kausista. On se sitten hyvä tai huono asia. Tuo neloskausi on saanut ylivoimaisesti huonoimmat arvostelut, mutta meillä katsottiin kyllä sekin kausi useampi jakso putkeen -periaatteella.
Kyllä tuo Maria Kallio- sarja on aika huono. Yksi kirja on tungettu yhteen (45 min) jaksoon. Lopussa on yleensä sellainen olo että häh... Mitä tapahtui, mikä oli motiivi? Kun kaikki vedetään yhtäkkiä viimeisten minuuttien aikana nippuun jollain ihme päätelmillä. Iisoppi ei tykkää...
Itse odottelen kuumeisesti viitoskauden ilmestymistä, joten voin olla jäävi. Ykköskausi nyt oli luonnollisesti ykköskausi, kaikessa yllättävyydessä ja ahdistavuudessaan. Jatkoa on pakko kuitenkin tehdä, jos sarja on suosittu, vaikka alkuperäismateriaali olisi jo käytettykin.
Kolmos- ja neloskausien näkemisestä on jo jonkin verran aikaa, mutta muistikuvat on, että juoni tihenee ja jännitys kasvaa kolmoskauden loppua kohden. Neloskaudessa seurataankin jo tapahtumia pääosin muualla kuin Gileadissa, eli se poikkeaa enemmän muista kausista. On se sitten hyvä tai huono asia. Tuo neloskausi on saanut ylivoimaisesti huonoimmat arvostelut, mutta meillä katsottiin kyllä sekin kausi useampi jakso putkeen -periaatteella.
Vitoskausi muuten HBO:ssa. Tuli tuossa itse viimeviikolla koko sarja aloitettua ja sain neljä ekaa kautta katsottua. Eka jakson aikana ihmettelin sarjan hehkutusta, mutta sitten se alkoikin kunnolla iskeä. 3-4 kausi tuntui melkoiselta pakkopullalta. Noh kun jonkun sarjan aloittanut niin kai se tuo 5 kausikin tulee katsottua.
Vasta yksi jakso takana, joten vielä on aikaisista arvioida kokonaisuutta. Mutta tämä ensimmäinen jakso oli erittäin hyvä. Olisiko tässä pitkästä aikaa oikeasti hyvä kotimainen sarja, toivon niin!
Vasta yksi jakso takana, joten vielä on aikaisista arvioida kokonaisuutta. Mutta tämä ensimmäinen jakso oli erittäin hyvä. Olisiko tässä pitkästä aikaa oikeasti hyvä kotimainen sarja, toivon niin!
Kahden tylsähkön vapaapäivän ratoksi tuli katsottua kokonaan Netflixin uusi kahdeksan jaksoinen "Devil in Ohio". Tykkäsin itse ainakin kovasti. Lähinnä itseäni aina ihmetyttänyt nämä uskonnolliset kultit muutenkin Yhdysvalloissa. Ehkä Jim Jones ja David Koresh olivatkin Jeesuksen profeettoja...
Kahden tylsähkön vapaapäivän ratoksi tuli katsottua kokonaan Netflixin uusi kahdeksan jaksoinen "Devil in Ohio". Tykkäsin itse ainakin kovasti. Lähinnä itseäni aina ihmetyttänyt nämä uskonnolliset kultit muutenkin Yhdysvalloissa. Ehkä Jim Jones ja David Koresh olivatkin Jeesuksen profeettoja...
Katsoin myös tuon sarjan tällä viikolla, ja oli kyllä hyvä! Ei ollut mitään erityisiä odotuksia kun sarjan alotin, mutta kyllähän sen mielellään katsoi loppuun.
Toivoisin uutta kautta, mutta tuskin tulee kun on minisarja kyseessä.
On loistava sarja, ja yksi harvoista, mikö oli oikeasti pakko katsoa nopeasti läpi, kun ei todellakaan malttanut uusia jaksoja odotella. Jos sarja kesken, niin spoileria ei todellakaan kannata avata:
Olihan tuolla tietysti jotain epäloogisuuksia juonessa lopulta, mm. poliisin toiminta oli kaappauksen aikana osin hyvin heikkoa(huoltoreittien valvonta ym) ja sitten taas Karon pakomatkan aikana epäuskottavan tehokasta, mm. Karo moottoripyörällään paikallistettiin lähes heti, oikeassa elämässä olisi joskus tulevina päivinä/ viikkoina joku valvontanauha löytynyt, josta olisi Karon reitti voitu päätellä.
Isompi juttu sitten se, että pääsuunnitelma ei tainnut koko kaappausta edes vaatia, kun ne siirron varmistajat olivat keskeisessä asemassa. Pitää varmaan katsoa uusiksi joskus, että tarvitsiko sitten Sanomatalon tietoverkkoja välttämättä, saattoi mennä joku juttu ohi. No, kysehän ei kuitenkaan ollut pelkästä ryöstöstä, vaan halusi myös huomiota asialle.
Olin muuten varma, että Kiiski on mukana juonessa, kun niin tomerasti vaati kriittisellä hetkellä ne yhteydet päälle, mutta ei se sitten ollut.
Kahden tylsähkön vapaapäivän ratoksi tuli katsottua kokonaan Netflixin uusi kahdeksan jaksoinen "Devil in Ohio". Tykkäsin itse ainakin kovasti. Lähinnä itseäni aina ihmetyttänyt nämä uskonnolliset kultit muutenkin Yhdysvalloissa. Ehkä Jim Jones ja David Koresh olivatkin Jeesuksen profeettoja...
Tässä oli se hyvää että pyrki olemaan jollain tasolla realistinen, ei sorruttu ylilyönteihin eikä mihinkään väkisin väännettyyn splatteriin/kauhukohtauksiin.
Koukussa oli kieltämättä juonen laadun ja perinteisen epäloogisuuden osalta laatua sekä viihdettä. Toki tuon olisi voinut kirjoittaa täysin realistisesti, mutta viihde nyt kuuluu asiaan.
Ainoa ongelma sarjassa oli makuuni Eronen ja Kuusniemi. Tommi Eronen on loistava sidekick mihin tahansa sarjaan, mutta karisma ei riitä kantamaan noin kahden vaiheilla olevaa hahmoa.
Matleena Kuusniemi on suunnilleen aina ollut yhden ilmeen kivikasvo ja hän olisi sopinut rooliin ellei vastanäyttelijä olisi vähän samaa linjaa.
Tommi kuin Tommi, mutta mietin miltä sarja olisi vaikuttanut Tommi Korpelan ottaessa miespääosan haltuun. Varmaan makuasioita, mutta minusta hän olisi myynyt tuon hyvän ja pahan välillä olemisen luontevasti.
Stanley Cup pitkävedossaNHL Prime Time pitkävedossa
Tulossa klo 20.10
Florida - Montreal
11.48
X5.20
25.40
1X2
23.10
Los Angeles - Edmonton
2.784.052.24
23.10
Vancouver - Seattle
2.184.052.90
23.10
Anaheim - Philadelphia
2.964.152.12
02.10
Toronto - Washington
2.464.052.50
02.10
Boston - Columbus
1.834.353.65
Pitkävetoon >
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy
