Olkoonkin, että Dexter on ärsyttävän holtiton ja huolimaton kolminumeroiseksi sarjamurhaajaksi. Ehkä vuosikymmenen tauko tappamisesta on saanut ruosteiseksi ja perhepanosten mukaantulo kuvioihin sumentaa ajattelua. Dex on hyvin suojelevainen ollut Harrisonista, mutta huumekauppiaiden kimppuun ryntääminen päivänvalossa - olkoonkin, että tarve pysyä poliisin edellä luo kiireen - on niin koodin vastaista, että pahaa teki.
Mutta kun ekassa jaksossa luotiin se teema, että uusi Dexter on hieman huolimaton ja jättää leivänmurenoita seurattavaksi, niin tarinankerronnallisesti tuo on loogista, vaikka se toiselta kantilta pettää hahmoa. Kuitenkin on hallinnut impulssejaan sen kymmenen vuotta menestyksekkäästi, vaikka tuijotteleekin kaihoisasti ykkösjaksossa jokaista puukkoa, niin sitten sekoaa kuin aloittelija. Sen sijaan se ärsyttävä rikas poika, jonka suurimpiin rikoksiin kuuluu vissiin työskentely Morgan Stanleylla, on ymmärrettävämpi hetken hallinnan pettäminen. Ehkä se sitten osaltaan avaa patoja.
Vähän oli itselläkin tuntemuksia, että Bishop ihan aavistuksen verran varasti kohti johtopäätöksiä ja löysi mukavasti kaikki leivänmuruset kuin näkymättömän käden ohjaamana. Itse odotin jossain vaiheessa, että hän alkaisi Dexterin yhdistämään enemmänkin karkulaisten sarjamurhaajaksi, mutta hän sitten ohjautui mukavien sattumien kautta vetämään viivoja Bay Harborin teurastajaan. Vaikka Dexter olisi voinut olla pelkkä kopiomurhaaja, tai murhan yrittäjä. Toisaalta tekihän Bishop niitä vääriäkin johtopäätöksiä ja ohjautui tuonne Bay Harbor -linjalle olettaessaan virheellisesti Molly Parkin tonkineen Dexteriä ja Dexterin piirittäneen Parkia. Dexter olisi ehkä päässyt kiemurtelemaan vielä jonnekin kuiville vesille, mutta hän kavahtaa sitä, että Angel Batista on matkalla tapaamaan häntä. Se pakottaa Dexin toimimaan. Toki taas tämä Batistan ja Bishopin sattumalta tapahtunut tapaaminen kyttäkonventiossa on yksi sarjan lukuisista ärsyttävistä sattumista.
Sarja päättyi kuitenkin niissä tunnelmissa, joissa sen alkuperäisenkin olisi pitänyt päättyä. Kurt Caldwellin trophyhuone oli todella näyttävä ja teot vaikuttavia, mutta iso paha susi on koko ajan ollut Dexter Morgan. Tämä ajettiin kotiin katsojalle ja Harrisonille Coach Loganin tappamisella, mutta myös näyttämällä kuinka paljon Dexter nautti ja sokaistui Kurt Caldwellin tappamisesta. Hän arvioi itse tappamista kavahtaneen Harrisonin luonteen väärin. Harrisonia kiehtoi idea vigilantismista, pahisten tappamisesta viattomien pelastamiseksi. Itse tappaminen ei tuonut hänelle nautintoa, vaan se sai hänet kavahtamaan. Dexterin toiminnassa ydin ei ollut vigilantismi, vaan itse tappaminen ja sen tuottama eroottisvivahteinen nautinto. Ja kuten viimeisen isä-poika konfrontaation kuvakavalkaadi viattomista kuolleista aiemmasta sarjasta osoittaa, Dexter on aina ollut valmis tappamaan päästäkseen pälkähästä. Vaikkeivat hänen tappamansa (tai hänen toimintansa vuoksi kuolleet) olisi ansainneet sitä.
Ja lopulta Dexter ehdottaa pojalle, että he lähtisivät yhdessä Los Angelesiin. Isoon kaupungiin, jossa on paljon pahoja ihmisiä tapettavaksi. Näin Dexter hylkää tappamisaddiktionsa vastustamisen ja poikansa suojelemisen. Hän vaikuttaa jopa hieman innostuneelta tästä tappamisen täyteisestä tulevaisuudesta. Hän ei voi odottaa seuraavaa tappoa ja on valmis karistamaan pikkukaupungin pölyt ja ihmissuhteet jaloistaan. Kun taas hieman vastentahtoinen Harrison murehtii pikkukaupungin taakse jäävää normaalia elämää; koulu, ystävät, paini, tyttöystävä.
Mutta lopussa Dexterin matka katkeaa siten kun sen aina piti loppua. Hän joutuu vastuuseen synneistään, eikä pääse enää pakenemaan. Väkivallan ja kuolemien kierteen pysäyttävät hänelle läheiset ihmiset, Angela Bishop ja Harrison. Sen kaltaiset ihmiset, jotka aiemmin kuolivat hänen ympäriltään hänen toimiensa seurauksena suoraan tai epäsuoraan. Dexter jopa harkitsi vakavasti Angelan tappamista pidätystilanteessa (tuijottaen puukkoa) ennen kuin Logan saapui takaovesta paikalle. Olisiko Dexter ollut valmis tappamaan Angelan, sitä emme saa satavarmasti tietää. Mutta jo se, että Dex harkitsi sitä, kertoo olennaisen.
Silti minulla on eräänlainen ongelma tuon lopun kanssa. Harrison elää koodin mukaan ja tappaa pahiksen pelastaen viattomia elämiä. Mutta samalla se ei ole minkäänlainen pelastus Harrisonille, vaan enemmänkin sinetti. Me olemme nähneet, miten sarjamurhaaja syntyy tämän sarjan sisällä Dexterin ja Kurt Caldwellin näkökulmista. Ja lopun ampuminen sinetöi Harrisonin olevan ehdottomasti seuraava. Siksi odotin, että ampu olisi ollut jotenkin paikalle ehtineen Bishopin suorittama, tai että Dexter olisi edes jotenkin pakottanut sen, jolloin kierre olisi mahdollisesti katkaistu. Nyt isän synnit ehdottomasti lukittautuivat seuraavalle sukupolvelle. Dexterin tarina loppui, mutta vaihtoehdot pidetään jälleen avoimena uutta lypsylehmää varten. Eikä itseä kiinnosta tipan vertaa Harrisonin touhut enää tämän jälkeen.
Voi voi, kun se Deborah ja muut hieno Miamin poliisin hahmot eivät Dexteriä saaneet pidätetyksi aikanaan. Tästä tulee mieleen se kakkoskaudenkin vissiin juuri Phillipsin ryssimä loppu, kun Dexteriä alettiin maalailla eräänlaiseksi monsteriksi katsojan silmissä. Ja sitten ei ollut ballseja laittaa Dexteriä suoraan tappamaan hänen jäljilleen päässyttä Doakesia, vaan sen teki se Dexterin sekopäinen tyttöystävä. Jos muistan oikein. Toki sitten Phillipsin sarjasta lähdön jälkeen Trinity-sesongin päätteeksi, Dexteristä yritettiin toden teolla leipoa sankaria, mikä on vain yksi niiden kausien synneistä.
Pitää ehdottomasti sarja katsoa kokonaisuudessaan sitten joskus uudelleen, jos löytyy aikaa ja halua. Nytkin huomasi, että kymmenen melkein täyttä tunnin jaksoa, niin kolmelle päivää ne jakaantuivat ja aika täynnä oli kunkin päivän annoksen jälkeen.