Minusta se on ollut paras näistä viimeaikojen suomalaisista rikossarjoista (Koskista ja Hautalehtoa en ole nähnyt). Ei ole jäänyt mieleen mitenkään synkkänä taikka poikkeuksellisen raakana.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
TV-sarjaketju
- Viestiketjun aloittaja Paitselo
- Alkaa
- 2 331 071
- 10 252
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetTattis sulle! Ehdotan sitä emännälle kun Areenan Tie Eedeniin on juuri tulossa päätökseen. :DMinusta se on ollut paras näistä viimeaikojen suomalaisista rikossarjoista (Koskista ja Hautalehtoa en ole nähnyt). Ei ole jäänyt mieleen mitenkään synkkänä taikka poikkeuksellisen raakana.
Heh, mainio hahmo. Oma suosikkini on kuitenkin ehdottomasti Ruth "fucking" Langmore, tyttö jolle ei ryppyillä. Täydellinen roolisuoritus.Oih, Darlene! Hullumummoa onkin ollut jo ikävä.
Tuli katsottua Koskista pari ekaa jaksoa, eli Raadonsyöjä. Ihan hyvältä vaikutti ja iso plussa, ettei väännetty mitään Tampereen murretta, mutta on tässäkin omat hölmöytensä. Poliisi ei aluksi tajunnut tutkia ollenkaan puhelimia, ja tällainen perusasia muistui sitten ihan yllättäen kotona mieleen, kun ensin oli kuulusteltu porukkaa useampaan kertaan ja ihmetelty epäiltyjen liikkumisia jne. Toki murhauhrin vaimo oli vielä erikseen kertonut öisestä puhelusta jonka mies meni puhumaan kylpyhuoneeseen ja lähti sen jälkeen työpaikalleen, mutta tämä ei vielä aiheuttanut mitään toimenpiteitä.
Katsoin muutamassa päivässä koko ensimmäisen kauden, juuri sain viimeisen katsottua.Tuli katsottua Koskista pari ekaa jaksoa, eli Raadonsyöjä. Ihan hyvältä vaikutti ja iso plussa, ettei väännetty mitään Tampereen murretta, mutta on tässäkin omat hölmöytensä. Poliisi ei aluksi tajunnut tutkia ollenkaan puhelimia, ja tällainen perusasia muistui sitten ihan yllättäen kotona mieleen, kun ensin oli kuulusteltu porukkaa useampaan kertaan ja ihmetelty epäiltyjen liikkumisia jne. Toki murhauhrin vaimo oli vielä erikseen kertonut öisestä puhelusta jonka mies meni puhumaan kylpyhuoneeseen ja lähti sen jälkeen työpaikalleen, mutta tämä ei vielä aiheuttanut mitään toimenpiteitä.
Eero Aho on erittäin hyvä roolissaan.
Todella otteessaan pitävää dekkaria. Pakko tästä on kirjastoon lähteä romaaneja lainaamaan.
LikainenLegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KeuPa HT
Itsekin pidin Koskisesta, kun vertailukohtana on mm. Karppi, Ivalo ja Sorjonen. Viimeiset kaksi jaksoa on vielä säästeltynä tähän iltaan.
Tähän mennessä nähdyistä tuo ensimmäinen keissi eli Raadonsyöjä mielestäni paras, mutta eivät nämä muutkaan liian kauaksi ole jääneet, vaikkakin vähän turhan ennalta-arvattavia ovat olleet. Isoin plussa siitä, ettei näissä ole ollut tarvetta lähteä väsäämään jotain keinotekoista Lappeenrannan ison maailman kunnallispolitiikkaa.
Koskista ei myöskään ole tehty miksikään Sorjosen tai Karpin kaltaiseksi maailman yleisneroksi. Sen sijaan suomalaisiin poliisisarjoihin taitaa erottamattomasti kuulua päähenkilöpoliisin perheongelmat, auktoriteettiongelma sekä tollo ja itsepintainen pomo, joka haraa vastaan siihen saakka, että päähenkilö saa tahtonsa läpi, joten näistä lienee turha nillittää.
Pitänee kai tämä Hautalehto ottaa seuraavana katseluun jonkin uuden HBO-sarjan ohella nyt kun tänään saan Barryn katseltua loppuun.
Barrylle täytyy myös antaa plussa, juuri sellainen sarja mistä itse pidän. Mustaa huumoria rennolla otteella, tuo mieleen omista kaikkien aikojen suosikkisarjoistani Justified tai Better Call Saul.
Tähän mennessä nähdyistä tuo ensimmäinen keissi eli Raadonsyöjä mielestäni paras, mutta eivät nämä muutkaan liian kauaksi ole jääneet, vaikkakin vähän turhan ennalta-arvattavia ovat olleet. Isoin plussa siitä, ettei näissä ole ollut tarvetta lähteä väsäämään jotain keinotekoista Lappeenrannan ison maailman kunnallispolitiikkaa.
Koskista ei myöskään ole tehty miksikään Sorjosen tai Karpin kaltaiseksi maailman yleisneroksi. Sen sijaan suomalaisiin poliisisarjoihin taitaa erottamattomasti kuulua päähenkilöpoliisin perheongelmat, auktoriteettiongelma sekä tollo ja itsepintainen pomo, joka haraa vastaan siihen saakka, että päähenkilö saa tahtonsa läpi, joten näistä lienee turha nillittää.
Pitänee kai tämä Hautalehto ottaa seuraavana katseluun jonkin uuden HBO-sarjan ohella nyt kun tänään saan Barryn katseltua loppuun.
Barrylle täytyy myös antaa plussa, juuri sellainen sarja mistä itse pidän. Mustaa huumoria rennolla otteella, tuo mieleen omista kaikkien aikojen suosikkisarjoistani Justified tai Better Call Saul.
Nämä kaikki löytyvät toki myös Hautalehdosta. Siihen alkaa olla niin tottunut, että ei tuo enää edes haittaa. Toisaalta, niin se taitaa mennä ihan kaikissa poliisisarjoissa, että vaikka se lähimies vielä olisikin mukava heppu, niin kyllä vähintään komentoketjusta ylempää löytyy joku mulkku josta saadaan draamaa aikaiseksi. Se sitten vaihtelee, että onko se kiho pelkästään idiootti vai myös mätä. Tai onko joku poliisisarja, jossa ei olisi päähenkilöllä mitään erimielisyyttä esimiesten kanssa?Sen sijaan suomalaisiin poliisisarjoihin taitaa erottamattomasti kuulua päähenkilöpoliisin perheongelmat, auktoriteettiongelma sekä tollo ja itsepintainen pomo, joka haraa vastaan siihen saakka, että päähenkilö saa tahtonsa läpi, joten näistä lienee turha nillittää.
Pitänee kai tämä Hautalehto ottaa seuraavana katseluun ...
Itsekin pidin Koskisesta, kun vertailukohtana on mm. Karppi, Ivalo ja Sorjonen. Viimeiset kaksi jaksoa on vielä säästeltynä tähän iltaan.
Aika samat tästä, itse Koskisesta pidän melkein juuri kun on lopulta melko tavallinen sarja, ei liikaa kikkaile minkään kanssa ja juuri semmoista normaalia suomalaista sarjaa. Tosin juuri nuo kaksi viimeisintä jaksosta sen verran että tuntuu että tuossa vasta kunnolla päästään vauhtiin sarjan osalta :)
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Snowpiercer kolmannen kauden eka jakso tänään Netflix:iin
Snowpiercer kolmannen kauden eka jakso tänään Netflix:iin
Mitenköhän tuossa toinen kausi eteni, jotenkin se eka kausi oli paikoitellen melko puuduttavaa ja huonoja näyttelijäsuorituksia. Mietin vaan alkaako siinä kunnolla tapahtumaan että jaksaisi katsoa loppuun asti :)
Disney+:lta löytyy Hulun minisarja Dopesick. Sarja kertoo osittain fiktiivistä tarinaa Jenkkilän opioidikriisistä. Etenkin Michael Keaton vetää todella upean roolisuorituksen, eikä muukaan porukka ole missään nimessä huonoa. Sarja on täynnä laatunäyttelijöitä ja aiheesta on mielestäni kerrottu melko koskettavasti, vaikka samalla taustalla/rinnalla pyörii koko ajan rikostutkinta/oikeussalidraama Purdue Pharmaa kohtaan.
8 osainen sarja ei tosiaan vie loppuelämää ja aiheena aina yhtä ajankohtainen, jopa täällä meillä.
8 osainen sarja ei tosiaan vie loppuelämää ja aiheena aina yhtä ajankohtainen, jopa täällä meillä.
Dexter New Blood katsottu. Ensimmäisenä tietysti järisyttävä pettymys, ettei alkuperäisen sarjan ikonista introa ollut käytössä (edes musiikkia). Minisarjan julkaisuilmoituksesta saakka olen fantasioinut niitä mahtavia väristyksiä, joita tuo intro ja uusi sarja tuottaisi. Sen sijaan meni hetkisen verran tuon uuden sarjan hyväksymisessä ja tunnistamisessa Dexter-jatkumoksi näin kymmenen vuoden tauon jälkeen, sekä sarjan aloittaessa käytännössä tyhjästä uusin puittein ja ainakin ensisilmäyksellä uudestisyntyneellä Dexterillä.
Tykästyin alunperin paitsi sarjan murhaavaan ideaan ja tiettyyn "kieli poskessa" -käsittelyyn, niin myös erityisesti alkuperäiseen erakko-Dexteriin, joka ei ole kuin muut. Jonka oli vaikeuksia näyttää (ja kokea) aitoja ihmisten tunteita, ja jonka oma kokemus ihmisyydestä sekä ihmisten välisistä kanssakäymisistä oli hyvin työläs ja kiusallinen. Introvertti tyyppi, joka halusi olla rauhassa, hoitaa päivähommansa ja sitten päästä vapaalle tekemään juttujaan. Tyyppi, joka tiesi olevansa erilainen ja ei välittänyt, jos muut pitivät häntä hieman erikoisena - kunhan he näkivät Dexterin ihmisenä.
Viimeisen neljän kauden kohdalla kaikki meni niin vakavaksi ja alettiin keskittyä enemmän ja enemmän Dexterin sisäiseen kamppailuun, ja vakavasti pyöritellä, onko hänen mahdollista elää normaalia elämää ja kasvattaa poikaa. Kävi samoin kuin True Bloodin kanssa, että yhtäkkiä silmäniskut katsojalle katosivat jonnekin ja sarja alkoi ottaa itsensä entistä vakavammin, vaikka se muuttui entistä hölmömmäksi.
On vaikea päästä yli siitä, että olisi ollut tv-historian parhaita loppuja, mikäli Dexter olisi saatu lopetettua Trinity-kauteen ja täyteen "syntynyt veressä" -ympyrään.
Mitä tulee tähän uuteen tulemiseen, niin olihan se ihan tyydyttävä ja jatkoi samoja teemoja onnistuneeksi. Se oli pätevästi kerrottu perustasolla ja onnistuttu tyhjästä luomaan ihan pätevä ympäristö uusine hahmoineen, mutta kokonaisuutena se oli silti hieman tylppä.
Jatketaan loput spoilereissa.
Tykästyin alunperin paitsi sarjan murhaavaan ideaan ja tiettyyn "kieli poskessa" -käsittelyyn, niin myös erityisesti alkuperäiseen erakko-Dexteriin, joka ei ole kuin muut. Jonka oli vaikeuksia näyttää (ja kokea) aitoja ihmisten tunteita, ja jonka oma kokemus ihmisyydestä sekä ihmisten välisistä kanssakäymisistä oli hyvin työläs ja kiusallinen. Introvertti tyyppi, joka halusi olla rauhassa, hoitaa päivähommansa ja sitten päästä vapaalle tekemään juttujaan. Tyyppi, joka tiesi olevansa erilainen ja ei välittänyt, jos muut pitivät häntä hieman erikoisena - kunhan he näkivät Dexterin ihmisenä.
Viimeisen neljän kauden kohdalla kaikki meni niin vakavaksi ja alettiin keskittyä enemmän ja enemmän Dexterin sisäiseen kamppailuun, ja vakavasti pyöritellä, onko hänen mahdollista elää normaalia elämää ja kasvattaa poikaa. Kävi samoin kuin True Bloodin kanssa, että yhtäkkiä silmäniskut katsojalle katosivat jonnekin ja sarja alkoi ottaa itsensä entistä vakavammin, vaikka se muuttui entistä hölmömmäksi.
On vaikea päästä yli siitä, että olisi ollut tv-historian parhaita loppuja, mikäli Dexter olisi saatu lopetettua Trinity-kauteen ja täyteen "syntynyt veressä" -ympyrään.
Mitä tulee tähän uuteen tulemiseen, niin olihan se ihan tyydyttävä ja jatkoi samoja teemoja onnistuneeksi. Se oli pätevästi kerrottu perustasolla ja onnistuttu tyhjästä luomaan ihan pätevä ympäristö uusine hahmoineen, mutta kokonaisuutena se oli silti hieman tylppä.
Jatketaan loput spoilereissa.
Olkoonkin, että Dexter on ärsyttävän holtiton ja huolimaton kolminumeroiseksi sarjamurhaajaksi. Ehkä vuosikymmenen tauko tappamisesta on saanut ruosteiseksi ja perhepanosten mukaantulo kuvioihin sumentaa ajattelua. Dex on hyvin suojelevainen ollut Harrisonista, mutta huumekauppiaiden kimppuun ryntääminen päivänvalossa - olkoonkin, että tarve pysyä poliisin edellä luo kiireen - on niin koodin vastaista, että pahaa teki.
Mutta kun ekassa jaksossa luotiin se teema, että uusi Dexter on hieman huolimaton ja jättää leivänmurenoita seurattavaksi, niin tarinankerronnallisesti tuo on loogista, vaikka se toiselta kantilta pettää hahmoa. Kuitenkin on hallinnut impulssejaan sen kymmenen vuotta menestyksekkäästi, vaikka tuijotteleekin kaihoisasti ykkösjaksossa jokaista puukkoa, niin sitten sekoaa kuin aloittelija. Sen sijaan se ärsyttävä rikas poika, jonka suurimpiin rikoksiin kuuluu vissiin työskentely Morgan Stanleylla, on ymmärrettävämpi hetken hallinnan pettäminen. Ehkä se sitten osaltaan avaa patoja.
Vähän oli itselläkin tuntemuksia, että Bishop ihan aavistuksen verran varasti kohti johtopäätöksiä ja löysi mukavasti kaikki leivänmuruset kuin näkymättömän käden ohjaamana. Itse odotin jossain vaiheessa, että hän alkaisi Dexterin yhdistämään enemmänkin karkulaisten sarjamurhaajaksi, mutta hän sitten ohjautui mukavien sattumien kautta vetämään viivoja Bay Harborin teurastajaan. Vaikka Dexter olisi voinut olla pelkkä kopiomurhaaja, tai murhan yrittäjä. Toisaalta tekihän Bishop niitä vääriäkin johtopäätöksiä ja ohjautui tuonne Bay Harbor -linjalle olettaessaan virheellisesti Molly Parkin tonkineen Dexteriä ja Dexterin piirittäneen Parkia. Dexter olisi ehkä päässyt kiemurtelemaan vielä jonnekin kuiville vesille, mutta hän kavahtaa sitä, että Angel Batista on matkalla tapaamaan häntä. Se pakottaa Dexin toimimaan. Toki taas tämä Batistan ja Bishopin sattumalta tapahtunut tapaaminen kyttäkonventiossa on yksi sarjan lukuisista ärsyttävistä sattumista.
Sarja päättyi kuitenkin niissä tunnelmissa, joissa sen alkuperäisenkin olisi pitänyt päättyä. Kurt Caldwellin trophyhuone oli todella näyttävä ja teot vaikuttavia, mutta iso paha susi on koko ajan ollut Dexter Morgan. Tämä ajettiin kotiin katsojalle ja Harrisonille Coach Loganin tappamisella, mutta myös näyttämällä kuinka paljon Dexter nautti ja sokaistui Kurt Caldwellin tappamisesta. Hän arvioi itse tappamista kavahtaneen Harrisonin luonteen väärin. Harrisonia kiehtoi idea vigilantismista, pahisten tappamisesta viattomien pelastamiseksi. Itse tappaminen ei tuonut hänelle nautintoa, vaan se sai hänet kavahtamaan. Dexterin toiminnassa ydin ei ollut vigilantismi, vaan itse tappaminen ja sen tuottama eroottisvivahteinen nautinto. Ja kuten viimeisen isä-poika konfrontaation kuvakavalkaadi viattomista kuolleista aiemmasta sarjasta osoittaa, Dexter on aina ollut valmis tappamaan päästäkseen pälkähästä. Vaikkeivat hänen tappamansa (tai hänen toimintansa vuoksi kuolleet) olisi ansainneet sitä.
Ja lopulta Dexter ehdottaa pojalle, että he lähtisivät yhdessä Los Angelesiin. Isoon kaupungiin, jossa on paljon pahoja ihmisiä tapettavaksi. Näin Dexter hylkää tappamisaddiktionsa vastustamisen ja poikansa suojelemisen. Hän vaikuttaa jopa hieman innostuneelta tästä tappamisen täyteisestä tulevaisuudesta. Hän ei voi odottaa seuraavaa tappoa ja on valmis karistamaan pikkukaupungin pölyt ja ihmissuhteet jaloistaan. Kun taas hieman vastentahtoinen Harrison murehtii pikkukaupungin taakse jäävää normaalia elämää; koulu, ystävät, paini, tyttöystävä.
Mutta lopussa Dexterin matka katkeaa siten kun sen aina piti loppua. Hän joutuu vastuuseen synneistään, eikä pääse enää pakenemaan. Väkivallan ja kuolemien kierteen pysäyttävät hänelle läheiset ihmiset, Angela Bishop ja Harrison. Sen kaltaiset ihmiset, jotka aiemmin kuolivat hänen ympäriltään hänen toimiensa seurauksena suoraan tai epäsuoraan. Dexter jopa harkitsi vakavasti Angelan tappamista pidätystilanteessa (tuijottaen puukkoa) ennen kuin Logan saapui takaovesta paikalle. Olisiko Dexter ollut valmis tappamaan Angelan, sitä emme saa satavarmasti tietää. Mutta jo se, että Dex harkitsi sitä, kertoo olennaisen.
Silti minulla on eräänlainen ongelma tuon lopun kanssa. Harrison elää koodin mukaan ja tappaa pahiksen pelastaen viattomia elämiä. Mutta samalla se ei ole minkäänlainen pelastus Harrisonille, vaan enemmänkin sinetti. Me olemme nähneet, miten sarjamurhaaja syntyy tämän sarjan sisällä Dexterin ja Kurt Caldwellin näkökulmista. Ja lopun ampuminen sinetöi Harrisonin olevan ehdottomasti seuraava. Siksi odotin, että ampu olisi ollut jotenkin paikalle ehtineen Bishopin suorittama, tai että Dexter olisi edes jotenkin pakottanut sen, jolloin kierre olisi mahdollisesti katkaistu. Nyt isän synnit ehdottomasti lukittautuivat seuraavalle sukupolvelle. Dexterin tarina loppui, mutta vaihtoehdot pidetään jälleen avoimena uutta lypsylehmää varten. Eikä itseä kiinnosta tipan vertaa Harrisonin touhut enää tämän jälkeen.
Voi voi, kun se Deborah ja muut hieno Miamin poliisin hahmot eivät Dexteriä saaneet pidätetyksi aikanaan. Tästä tulee mieleen se kakkoskaudenkin vissiin juuri Phillipsin ryssimä loppu, kun Dexteriä alettiin maalailla eräänlaiseksi monsteriksi katsojan silmissä. Ja sitten ei ollut ballseja laittaa Dexteriä suoraan tappamaan hänen jäljilleen päässyttä Doakesia, vaan sen teki se Dexterin sekopäinen tyttöystävä. Jos muistan oikein. Toki sitten Phillipsin sarjasta lähdön jälkeen Trinity-sesongin päätteeksi, Dexteristä yritettiin toden teolla leipoa sankaria, mikä on vain yksi niiden kausien synneistä.
Pitää ehdottomasti sarja katsoa kokonaisuudessaan sitten joskus uudelleen, jos löytyy aikaa ja halua. Nytkin huomasi, että kymmenen melkein täyttä tunnin jaksoa, niin kolmelle päivää ne jakaantuivat ja aika täynnä oli kunkin päivän annoksen jälkeen.
Mutta kun ekassa jaksossa luotiin se teema, että uusi Dexter on hieman huolimaton ja jättää leivänmurenoita seurattavaksi, niin tarinankerronnallisesti tuo on loogista, vaikka se toiselta kantilta pettää hahmoa. Kuitenkin on hallinnut impulssejaan sen kymmenen vuotta menestyksekkäästi, vaikka tuijotteleekin kaihoisasti ykkösjaksossa jokaista puukkoa, niin sitten sekoaa kuin aloittelija. Sen sijaan se ärsyttävä rikas poika, jonka suurimpiin rikoksiin kuuluu vissiin työskentely Morgan Stanleylla, on ymmärrettävämpi hetken hallinnan pettäminen. Ehkä se sitten osaltaan avaa patoja.
Vähän oli itselläkin tuntemuksia, että Bishop ihan aavistuksen verran varasti kohti johtopäätöksiä ja löysi mukavasti kaikki leivänmuruset kuin näkymättömän käden ohjaamana. Itse odotin jossain vaiheessa, että hän alkaisi Dexterin yhdistämään enemmänkin karkulaisten sarjamurhaajaksi, mutta hän sitten ohjautui mukavien sattumien kautta vetämään viivoja Bay Harborin teurastajaan. Vaikka Dexter olisi voinut olla pelkkä kopiomurhaaja, tai murhan yrittäjä. Toisaalta tekihän Bishop niitä vääriäkin johtopäätöksiä ja ohjautui tuonne Bay Harbor -linjalle olettaessaan virheellisesti Molly Parkin tonkineen Dexteriä ja Dexterin piirittäneen Parkia. Dexter olisi ehkä päässyt kiemurtelemaan vielä jonnekin kuiville vesille, mutta hän kavahtaa sitä, että Angel Batista on matkalla tapaamaan häntä. Se pakottaa Dexin toimimaan. Toki taas tämä Batistan ja Bishopin sattumalta tapahtunut tapaaminen kyttäkonventiossa on yksi sarjan lukuisista ärsyttävistä sattumista.
Sarja päättyi kuitenkin niissä tunnelmissa, joissa sen alkuperäisenkin olisi pitänyt päättyä. Kurt Caldwellin trophyhuone oli todella näyttävä ja teot vaikuttavia, mutta iso paha susi on koko ajan ollut Dexter Morgan. Tämä ajettiin kotiin katsojalle ja Harrisonille Coach Loganin tappamisella, mutta myös näyttämällä kuinka paljon Dexter nautti ja sokaistui Kurt Caldwellin tappamisesta. Hän arvioi itse tappamista kavahtaneen Harrisonin luonteen väärin. Harrisonia kiehtoi idea vigilantismista, pahisten tappamisesta viattomien pelastamiseksi. Itse tappaminen ei tuonut hänelle nautintoa, vaan se sai hänet kavahtamaan. Dexterin toiminnassa ydin ei ollut vigilantismi, vaan itse tappaminen ja sen tuottama eroottisvivahteinen nautinto. Ja kuten viimeisen isä-poika konfrontaation kuvakavalkaadi viattomista kuolleista aiemmasta sarjasta osoittaa, Dexter on aina ollut valmis tappamaan päästäkseen pälkähästä. Vaikkeivat hänen tappamansa (tai hänen toimintansa vuoksi kuolleet) olisi ansainneet sitä.
Ja lopulta Dexter ehdottaa pojalle, että he lähtisivät yhdessä Los Angelesiin. Isoon kaupungiin, jossa on paljon pahoja ihmisiä tapettavaksi. Näin Dexter hylkää tappamisaddiktionsa vastustamisen ja poikansa suojelemisen. Hän vaikuttaa jopa hieman innostuneelta tästä tappamisen täyteisestä tulevaisuudesta. Hän ei voi odottaa seuraavaa tappoa ja on valmis karistamaan pikkukaupungin pölyt ja ihmissuhteet jaloistaan. Kun taas hieman vastentahtoinen Harrison murehtii pikkukaupungin taakse jäävää normaalia elämää; koulu, ystävät, paini, tyttöystävä.
Mutta lopussa Dexterin matka katkeaa siten kun sen aina piti loppua. Hän joutuu vastuuseen synneistään, eikä pääse enää pakenemaan. Väkivallan ja kuolemien kierteen pysäyttävät hänelle läheiset ihmiset, Angela Bishop ja Harrison. Sen kaltaiset ihmiset, jotka aiemmin kuolivat hänen ympäriltään hänen toimiensa seurauksena suoraan tai epäsuoraan. Dexter jopa harkitsi vakavasti Angelan tappamista pidätystilanteessa (tuijottaen puukkoa) ennen kuin Logan saapui takaovesta paikalle. Olisiko Dexter ollut valmis tappamaan Angelan, sitä emme saa satavarmasti tietää. Mutta jo se, että Dex harkitsi sitä, kertoo olennaisen.
Silti minulla on eräänlainen ongelma tuon lopun kanssa. Harrison elää koodin mukaan ja tappaa pahiksen pelastaen viattomia elämiä. Mutta samalla se ei ole minkäänlainen pelastus Harrisonille, vaan enemmänkin sinetti. Me olemme nähneet, miten sarjamurhaaja syntyy tämän sarjan sisällä Dexterin ja Kurt Caldwellin näkökulmista. Ja lopun ampuminen sinetöi Harrisonin olevan ehdottomasti seuraava. Siksi odotin, että ampu olisi ollut jotenkin paikalle ehtineen Bishopin suorittama, tai että Dexter olisi edes jotenkin pakottanut sen, jolloin kierre olisi mahdollisesti katkaistu. Nyt isän synnit ehdottomasti lukittautuivat seuraavalle sukupolvelle. Dexterin tarina loppui, mutta vaihtoehdot pidetään jälleen avoimena uutta lypsylehmää varten. Eikä itseä kiinnosta tipan vertaa Harrisonin touhut enää tämän jälkeen.
Voi voi, kun se Deborah ja muut hieno Miamin poliisin hahmot eivät Dexteriä saaneet pidätetyksi aikanaan. Tästä tulee mieleen se kakkoskaudenkin vissiin juuri Phillipsin ryssimä loppu, kun Dexteriä alettiin maalailla eräänlaiseksi monsteriksi katsojan silmissä. Ja sitten ei ollut ballseja laittaa Dexteriä suoraan tappamaan hänen jäljilleen päässyttä Doakesia, vaan sen teki se Dexterin sekopäinen tyttöystävä. Jos muistan oikein. Toki sitten Phillipsin sarjasta lähdön jälkeen Trinity-sesongin päätteeksi, Dexteristä yritettiin toden teolla leipoa sankaria, mikä on vain yksi niiden kausien synneistä.
Pitää ehdottomasti sarja katsoa kokonaisuudessaan sitten joskus uudelleen, jos löytyy aikaa ja halua. Nytkin huomasi, että kymmenen melkein täyttä tunnin jaksoa, niin kolmelle päivää ne jakaantuivat ja aika täynnä oli kunkin päivän annoksen jälkeen.
Lost lähti ensimmäistä kertaa uusintakatseluun Viaplaysta viimein. En muista missä kohtaa sarja alkoi laukkaamaan pahasti yli, mutta nyt on kahden kauden verran ollut kyllä hauska katsoa tätä uudelleen. Pari keskeistä hahmoa oli kokonaan jopa pyyhkiytynyt mielestä.
Jaksoja on jumalaton määrä ja hahmoihin sen myötä panostetaan oikein kunnolla. Vastaavasti sarjan mysteerit etenevät aika hitaasti.
Aikoinaan teininä kausien finaalijaksot tuntuivat niin ihmeellisiltä, että ne piti katsoa pariin kertaan uudelleen. Onhan ne näemmä kovaa tykitystä vieläkin.
Toistaiseksi ollut hieno nostalgiapläjäys ja kelpo viihdettä.
Jaksoja on jumalaton määrä ja hahmoihin sen myötä panostetaan oikein kunnolla. Vastaavasti sarjan mysteerit etenevät aika hitaasti.
Aikoinaan teininä kausien finaalijaksot tuntuivat niin ihmeellisiltä, että ne piti katsoa pariin kertaan uudelleen. Onhan ne näemmä kovaa tykitystä vieläkin.
Toistaiseksi ollut hieno nostalgiapläjäys ja kelpo viihdettä.
Oma muistikuvani on, että juurikin kaksi ekaa kautta oli huippuja ja sitten taisi alkoi taso laskemaan. Ainakin oma mielenkiintoni alkoi hiipumaan kakkos kauden jälkeen, vaikka kaikki jaksot katsoinkin.En muista missä kohtaa sarja alkoi laukkaamaan pahasti yli, mutta nyt on kahden kauden verran ollut kyllä hauska katsoa tätä uudelleen.
Rautapohkeet
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit
Eikös tuota Lostia jatkettu väkisin tuohon kuuden kauden mittaan. Muistelen, että sarja olisi alunperin pitänyt tapetoida kolmessa tai neljässä kaudessa. Omien muistikuvien mukaan mukaa 3 ensimmäistä kautta olivat hyviä tekeleitä, mutta sitten ruvettiin lähtemään laukalle, pahastikkin.
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Eikös tuota Lostia jatkettu väkisin tuohon kuuden kauden mittaan. Muistelen, että sarja olisi alunperin pitänyt tapetoida kolmessa tai neljässä kaudessa. Omien muistikuvien mukaan mukaa 3 ensimmäistä kautta olivat hyviä tekeleitä, mutta sitten ruvettiin lähtemään laukalle, pahastikkin.
Jep,3 kautta ensin, sit neljä mutta suosion kasvaessa tuitantoyhtiö haluskin lisää...
Mutta toisaalta, en tiä olisiko se auttanut mitään, jos kolmeen oltas lopetettu, sillä oikeastihan mitään suurta tarinasuunnitelmaa ei ollut. Kyse oli J.J. Abrams kehittämästä "mystery box" ideasta, jossa on täysin merkityksetöntä, mitä laatikon sisällä on. Koko juttu perustuu laatikon ympärillä pyörimiseen ja mysteerin kehittelemiseen sen ympärillä. J.J.n esitelmä aiheesta löytyy youtubesta. Lost oli tän lähestymistavan malliesimerkki. Ja malliahan J.J. on käyttänyt useasti. Ongelmia miehelle tulee aina, kun pitäisi tarina saada nippuun. Hyvänä esimerkkinä Force Awakens, joka luo mysteereitä jotka jää auki.. ja jotka Ruin Johnson veti sit vessasta alas ja paniikissa takas kutsuttu J.J. ei osannu tarinan päätöstä, taaskaa, tehdä.
Jep,3 kautta ensin, sit neljä mutta suosion kasvaessa tuitantoyhtiö haluskin lisää...
Mutta toisaalta, en tiä olisiko se auttanut mitään, jos kolmeen oltas lopetettu, sillä oikeastihan mitään suurta tarinasuunnitelmaa ei ollut. Kyse oli J.J. Abrams kehittämästä "mystery box" ideasta, jossa on täysin merkityksetöntä, mitä laatikon sisällä on. Koko juttu perustuu laatikon ympärillä pyörimiseen ja mysteerin kehittelemiseen sen ympärillä. J.J.n esitelmä aiheesta löytyy youtubesta. Lost oli tän lähestymistavan malliesimerkki. Ja malliahan J.J. on käyttänyt useasti. Ongelmia miehelle tulee aina, kun pitäisi tarina saada nippuun. Hyvänä esimerkkinä Force Awakens, joka luo mysteereitä jotka jää auki.. ja jotka Ruin Johnson veti sit vessasta alas ja paniikissa takas kutsuttu J.J. ei osannu tarinan päätöstä, taaskaa, tehdä.
Tätä aihetta käsiteltiin Community-sarjan joulujaksossa nerokkaasti.
Siinä Abed etsii joulun merkitystä ja lopussa se paljastuu:
Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Raised by Wolves 2. kausi kahdella ekalla jaksolla alkoi HBO Max:lla
Nyt tuli katsottua ehkä paras sarja pitkään aikaan. Trust me veljet ja siskot. Amazonilla on nyt koko eka kausi nimeltä REACHER. Tämä siis kertoo Jack Reacherista ja nyt on äijän rooli mukautettu kirjoihin. Ei mikään Tom Cruise. Aivan helvetin kova eka kausi.
Tää ei niinkään spoilaa sarjaa, vaan on enneminkin yksi monista kohtauksista.
Reacher yöpyy motellissa ja neljä nilkkiä odottaa häntä iltamyöhänä, hakatakseen hänet. Keskustelu meni jotenkin näin:
Nilkki 1: Haluaisimme hieman keskustella kanssasi.
Reacher: Autonne ympärillä olevat tyhjät kaljatökit viestittävät, että olette odottaneet minua.
Nilkki: Pysähdy, haluamme jutella kanssasl.
Tässä vaiheessa neljä nilkkiä lähestyvät uhkaavasti Reacheria, johon hän sanoo:
"Kolmelta teistä murtuu käsi".
Nilkki: "Mutta meitä on neljä".
Reacher: "Yhden teistä pitää pystyä ajamaan sairaalaan".
No, näinhän siinä sitten kävi ja selvinnyt nilkki, joka nosti loukkaantuneita frendejään maasta sanoi: "Tiedän, missä sairaala sijaitsee".
Repesin.
Tää ei niinkään spoilaa sarjaa, vaan on enneminkin yksi monista kohtauksista.
Reacher yöpyy motellissa ja neljä nilkkiä odottaa häntä iltamyöhänä, hakatakseen hänet. Keskustelu meni jotenkin näin:
Nilkki 1: Haluaisimme hieman keskustella kanssasi.
Reacher: Autonne ympärillä olevat tyhjät kaljatökit viestittävät, että olette odottaneet minua.
Nilkki: Pysähdy, haluamme jutella kanssasl.
Tässä vaiheessa neljä nilkkiä lähestyvät uhkaavasti Reacheria, johon hän sanoo:
"Kolmelta teistä murtuu käsi".
Nilkki: "Mutta meitä on neljä".
Reacher: "Yhden teistä pitää pystyä ajamaan sairaalaan".
No, näinhän siinä sitten kävi ja selvinnyt nilkki, joka nosti loukkaantuneita frendejään maasta sanoi: "Tiedän, missä sairaala sijaitsee".
Repesin.
Nyt tuli katsottua ehkä paras sarja pitkään aikaan. Trust me veljet ja siskot. Amazonilla on nyt koko eka kausi nimeltä REACHER. Tämä siis kertoo Jack Reacherista ja nyt on äijän rooli mukautettu kirjoihin. Ei mikään Tom Cruise. Aivan helvetin kova eka kausi.
Tää ei niinkään spoilaa sarjaa, vaan on enneminkin yksi monista kohtauksista.
Reacher yöpyy motellissa ja neljä nilkkiä odottaa häntä iltamyöhänä, hakatakseen hänet. Keskustelu meni jotenkin näin:
Nilkki 1: Haluaisimme hieman keskustella kanssasi.
Reacher: Autonne ympärillä olevat tyhjät kaljatökit viestittävät, että olette odottaneet minua.
Nilkki: Pysähdy, haluamme jutella kanssasl.
Tässä vaiheessa neljä nilkkiä lähestyvät uhkaavasti Reacheria, johon hän sanoo:
"Kolmelta teistä murtuu käsi".
Nilkki: "Mutta meitä on neljä".
Reacher: "Yhden teistä pitää pystyä ajamaan sairaalaan".
No, näinhän siinä sitten kävi ja selvinnyt nilkki, joka nosti loukkaantuneita frendejään maasta sanoi: "Tiedän, missä sairaala sijaitsee".
Repesin.
Lähestulkoon kaikki Reacher kirjat lukeneena tämä on ehdottomasti katsottava jossain vaiheessa. Kiitos maininnasta, koska olisi varmaan muuten mennyt ohi, koska Amazonia ei ole tullut hetkeen tilattua.
Ja tässä Reacher on 195 cm pitkä, helvetin skoredassa kunnossa, ei puhu turhia. Ehkäpä kirjojen mukainen hahmo. Alla vielä traileri tuosta sarjasta.Lähestulkoon kaikki Reacher kirjat lukeneena tämä on ehdottomasti katsottava jossain vaiheessa. Kiitos maininnasta, koska olisi varmaan muuten mennyt ohi, koska Amazonia ei ole tullut hetkeen tilattua.
Kuopionkukko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Ja tässä Reacher on 195 cm pitkä, helvetin skoredassa kunnossa, ei puhu turhia. Ehkäpä kirjojen mukainen hahmo. Alla vielä traileri tuosta sarjasta.
Nyt sitten. Hiljaa. Tom Cruise ja skientologiset aivojoukot tulee ja tuhoaa teidät kaikki kun tämmösiä vihjailuja viljellään.
Tuossa tilanteessa sanoisin Tompalle: "Lasken kolmeen ja sen jälkeen et hyökkäisi, jos tietäisit, mitä seuraavan minuutin kuluttua tulee käymään".Nyt sitten. Hiljaa. Tom Cruise ja skientologiset aivojoukot tulee ja tuhoaa teidät kaikki kun tämmösiä vihjailuja viljellään.
Uskon, että vetäisin tässä kunnossakin Tomppaa pataan.
Nyt tuli katsottua ehkä paras sarja pitkään aikaan. Trust me veljet ja siskot. Amazonilla on nyt koko eka kausi nimeltä REACHER. Tämä siis kertoo Jack Reacherista ja nyt on äijän rooli mukautettu kirjoihin. Ei mikään Tom Cruise. Aivan helvetin kova eka kausi.
Tää ei niinkään spoilaa sarjaa, vaan on enneminkin yksi monista kohtauksista.
Reacher yöpyy motellissa ja neljä nilkkiä odottaa häntä iltamyöhänä, hakatakseen hänet. Keskustelu meni jotenkin näin:
Nilkki 1: Haluaisimme hieman keskustella kanssasi.
Reacher: Autonne ympärillä olevat tyhjät kaljatökit viestittävät, että olette odottaneet minua.
Nilkki: Pysähdy, haluamme jutella kanssasl.
Tässä vaiheessa neljä nilkkiä lähestyvät uhkaavasti Reacheria, johon hän sanoo:
"Kolmelta teistä murtuu käsi".
Nilkki: "Mutta meitä on neljä".
Reacher: "Yhden teistä pitää pystyä ajamaan sairaalaan".
No, näinhän siinä sitten kävi ja selvinnyt nilkki, joka nosti loukkaantuneita frendejään maasta sanoi: "Tiedän, missä sairaala sijaitsee".
Repesin.
Täysin totta. Vielä on eka kausi kesken, mutta helvetti miten hyvin imaisi tokan jakson kohdalla matkaan tämä sarja.
Kirjat eivät ole tuttuja, mutta muistan, että kirjat lukeneet nauroivat Cruiselle Jack Reacherin roolissa. Nyt ymmärrän täysin miksi. Alan Ritchson on kyllä skarpannut myös paljon näyttelytyötään sitten Blue Mountain Staten. Toki jo Titanssissa oli siedettävä.
Jokusen kerran on kaveri kyllä punttisalilla käynyt katsomassa muitakin kuin naisten perseitä tuon ulkomuodon perusteella. Ihan hivenen verran paljon uskottavampi roolissaan jo tuon fyysisyyden puolesta kuin Tom Cruise.
Amazon on kyllä onnistunut näissä kirja-adaptioissa. Bosch oli jo hemmetin hyvä kyttäsarjaksi, Jack Ryan on toiminut myös ja nyt Reacher tuntuu iskevän myös makuhermoon sopivalla tavalla.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »