Sain katsottua jakson vasta maanantai-iltana ja siinä vaiheessa tähän ketjuun oli tullut puolitoistasataa uutta viestiä, jotka päätin lukea läpi ennen kommentointiani. Eilisen mittaa viestejä putosin vielä kymmeniä lisää, joten päätin siirtää oman kommentointini tälle päivälle kaikki viestit luettuani. Kaikki oleellinen lienee jo perattu, mutta pari pientä juttua nostan vielä esille sekä jos jotakin nyt ajatukseni kiinnostaa, kerron oman fiilikseni jaksosta.
Lähdetään liikkeelle ensifiiliksestä, mikä päällimmäiseksi jäi, eli pettymys. Kyllä, petyin, koska yhtään keskushahmoista ei kuollut GoT:n tyyliin. Tästä on täällä tapeltu sen verran, että ymmärrän myös mahdollisen tarkoituksen näille säästämisille, jos sellainen on. Harmi vain, että kaksi viimeistä ja osin myös 6. kausi on menty sillä meiningillä, etten uskalla enää täysin sinisilmäisesti (no pun intented) luottaa tekijöihin tämän osalta, vaan minusta valitettavasti tuntuu, että hahmoja säästellään vain ison tuotannon luonteen vuoksi, ei erityisen merkittävän tarkoituksen. Tähän osittain kietoutuu edellä käyty plot armor-keskustelu: aiemmin säästämisillä oli merkityksensä ja niiden toteutuminen perusteltiin edes ohuesti, mikä fiktiossa ainakin mulle riittäisi, ja toisaalta tarpeettomille hahmoille rakennettiin näennäinen tarkoitus ennen heidän pudottamistaan. Näillä molemmilla sarjaan luotiin se suurille massoille ennenkokematon arvaamattomuuden ja jatkuvan vaaran tuntu, joka ainakin minut aikoinaan koukutti. Toki sen lisäksi sarjan dialogi ja mystinen vaara pohjoisesta olivat kantavia teemoja.
En ala jauhaa taistelun yksityiskohdista, niistä ovat täällä ottaneet useat nimimerkit jo minua häirinneet kohdat esille, kuten dothrakien lähettämisen päätä pahkaa pimeyteen sekä katapulttien käyttämättä jättämisen. Ja vielä se odottelu sisäpihalla ja sen jälkeen paniikissa muureille. No, nämä ovat lopulta pikkujuttuja tuon suoranaisen yllätyksellisyyden poistumisen rinnalla. Koin jakson aikana pari kertaa häivähdyksen sitä fiilistä, mitä noin viiteen ekaan ja osittain kuudenteenkin vielä sisältyi, nimittäin siinä aivan lyhyesti, kun zombit rullasivat Drogonin niskaan ja liki Danynkin. No, se häveni aika nopeasti, mutta olisi ollut sopiva käänne, jos Dany olisi pistetty kylmäksi ihan noin vain. Simppeliyydessään myös Lyannan pyyhkäiseminen seinään oli jättiläisen toimesta oli sopivan brutaali kohtaus, tosin se sankarimeininki pikkuisen vesitti hommaa. Paras kutina oli kuitenkin Tyrionin ja Sansan piileskellessä kryptassa hautakiven takana ja oliko se nyt Tyrion, joka nappasi tikarin esiin ja tuijotti sitä kohtalokkaasti - siinä mulle nousi hyvin vahvasti alkukausien wtf-fiilis, kun aloin kelailla, ettei ne voi, eiku vittu jes, on niillä munaa sittenk... plaah. Antikliimaksi oli sitten se, että lopulta sieltäkin taisi kaikki selvitä.
No, oli jaksossa hyvääkin. Alkuodotus oli kihelmöivä, dothrakien liekkien hiipuminen urposta taktiikasta huolimatta hieno tehokeino ja se loharit pilvien yllä -kohtaus todella upea. Lisäksi Jorahin ja Theonin kuolemissa oli hiukan ylimääräisestä hollywoodista huolimatta punottu langat yhteen hyvin. Arya sankarina paljastui mulle valitettavasti Youtube-ilmoituksen otsikosta, mutta aika selkeä viite siitä annettiin Melisandran silmien värien luettelussa, ja vaimonikin siinä vaiheessa tokaisi asian olevan piffi. Itse tappokohtaus oli omaan makuuni ihan ok, ja tosiaan Aryan kyvyt sen hiippailun mielestäni petasivat.
Tuosta tappokohtauksesta tulee mieleeni muuten se, että oliko se jossain Star Warsissa samanlainen tapaus, jossa kukalie tappoi pahiksen vastaavassa tilanteessa tikarikättä vaihtamalla? Lisäksi työkaverini, joka on suuri SW-fani, kertoi, että vastaavanlainen lainaus oli jossain muussakin kohtauksessa. No, en mene sanomaan, kun en ole niitä katsonut. Sen sijaan otan kiinni siihen, mitä muistaakseni
@Flou toivoi Hesarin Jussi Ahlrothilta HBO:n kuvanlaatuun liittyen. Suplan GoT-podcastissa hän nimittäin toivoi, että porukka laittaisi palautetta kuvanlaadusta CMorelle ja HBO:lle, jottei pimeää pikselimössöä tarvitsisi katsoa. Samalla tosin sanoi ymmärtävänsä pakkaamisen, jotta kaista riittää kaikille. Tuo podcast on muuten aika kaksijakoinen - Ahlrothilla on hirveästi tietoa sarjasta ja kirjoista, ja häntä vielä kuuntelisi fanipoikamaisuudestaan huolimatta ("seisoin liki koko jakson jännityksestä..."), mutta studion muu miehitys on enemmän tai vähemmän rasittavaa. Varmaan pelkkä nimi riittää monelle, mutta kun itse en tunne tapausta, niin googlasin, ja Kimmo Vehviläinen... vittu mitä uunoilua. Menee melkein niin pahasti huumorista myötähäpeän puolelle, että olen muutamaan kertaan meinannut lopettaa koko touhun. Mainitaan nyt esimerkkeinä, että kaverille tuli uutisena uusimmassa jaksossa, että Valyrian teräs tehoaa white walkereihin, ja tämä on nyt ties monesko vastaavan tason aito ihmettely. "Aijaa, no se selittääkin tämän ja tämän!" Tiedoksi nyt, että mikäli myötähäpeämittarisi on kapea-alainen, ei kannata edes aloittaa kuuntelemaan. Itse nyt lähinnä siksi olen jatkanut, että työmatkoilla on ihan kiva kerrata pointit ja saada taustoitusta tapahtumiin Ahlrothilta, vaikka varsinkin Vehviläisen sekoilu lähinnä ihmetyttää. Ne Paukit ja vastaavat nyt sietää vielä, kun osuvat silloin tällöin maalinsakin, olikohan hän tai Vähähyyppä, joka ihmetteli pitkitettyjä sankarikuolemia vrt. alkukausien pää irti -tyyli, mistä olen jopa samaa mieltä osittain.
Mutta hei, hienoa telkkaria tehdään silti, siitä kai todistavat nämä jokunen sata viestiä maanantain jälkeen tähän ketjuun. Seuraan mielenkiinnolla loppuun saakka, vaikka en enää odota sitä, mitä viidellä ensimmäisellä kaudella ja osittain kuudennella tarjoiltiin. Kova kokonaisuus tämä edelleen on.