Tuntematon sotilas (vuoden 2017 versio)

  • 250 063
  • 1 088

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Makuasioita tottakai, mutta mun on vaikea nähdä, miten tämän aikakauden versio eroaa Mollen versiosta. Mikä on se niin olennainen viesti, joka on jäänyt Mollelta pois, mutta jonka Louhimies ryhmineen on löytänyt ja jonka he haluavat nyt kertoa?


Tässä onkin se oleellisin. Vai vedetäänkö nyt suvaitsevaisuuden nimissä homma oikein kunnolla uusiksi, esimerkiksi kun velikullat kiljuhuuruissaan alkavatkin näyttää syvällisempiä miehisen rakkauden piirteitä? "Ku siu pää sattuu tuon närreen kohdalle Hietanen, ni mie sahhaan sinnuu persvakkoon" "Persvakkoon, kihihihihi".
 

TF-79

Jäsen
Suosikkijoukkue
TUTO. Pekka Virran nakkipiirakat.
Tässä onkin se oleellisin. Vai vedetäänkö nyt suvaitsevaisuuden nimissä homma oikein kunnolla uusiksi, esimerkiksi kun velikullat kiljuhuuruissaan alkavatkin näyttää syvällisempiä miehisen rakkauden piirteitä? "Ku siu pää sattuu tuon närreen kohdalle Hietanen, ni mie sahhaan sinnuu persvakkoon" "Persvakkoon, kihihihihi".
Tuo kyllä vaikuttaisi Louhimieheltä hyvin vahvasti.
Johonkin varmaan myös sijoitetaan kohtaus, jossa Eero Aho ja Mikko Kouki hyökkäävät sylki roiskuen munasillaan ryssien kimppuun.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
JJos taas on joku ajatus juhlistaa itsenäisyyden sataa vuotta ja Linnaa pitäisi olla, niin täällä pohjan tähden alla olisi ollut tuhannesti sopivampi, eikä siitä vielä kukaan ole tehnyt "nykyihmisen" versiota asiaa kokemattoman näkövinkkelistä. Edellisen aikaan oli vielä vahva kytky aikaan ja aikalaisiin, kun monella oli vielä perheissä ajan kokeneet kertomassa kokemiansa.

No eikös siitä just muutama vuosi sitten tullut uudet leffat? Oisko se pekkoaikamiespoika ohjannut ne?
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Jos castingia ajattelee, mielestäni tässä on pari hyvää matchia noiden vanhempien upseereiden rooliin:

Sarastie: Risto Tuorila(1985 Koskela)
Karjula: Kari Väänänen(1985 Lammio)
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt kun tässä yön tunteina pyörittelin aikaisemmin ilmoille heittämääni ideaa Laineen Tuntemattoman viimeisen selviytyjän Pentti Siimeksen cameoroolista, niin mitenkäs olisi, jos Siimes palaisi Määtän roolin sotaveteraanina, joka jollain tapaa alustaisi elokuvan ja lausuisi loppusanat tai jotain? Määttä kun sopivasti on hengissä selviäviä hahmoja. Voisi toimia.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Koskahan nuijasodasta tehtäisiin mitat täyttyävä elokuva tai vaikkapa TV-sarja?

- Hienoja henkilöhahmoja kuten Jaakko Ilkka, Kaarle-herttua ja Klaus Fleming
- Köyhät suomalaiset talonpojat vastaan rikkaat ruotsalaiset sortajat, toimii aina.
- Ensimmäinen ns. itsenäisyyspyrkimys Suomen niemellä.
- Braveheart-tyyppinen traaginen lopetus Jaakko Ilkan teloituksen muodossa

Toki vittumarkot eivät tietäisi mistä on kyse.

Itse asiassa tuosta on tehty sarja Ylellä. Sellainen puolittain dramatisoitu dokkari. Kyseinen sarja oli historiallisesti ihan ok.

Katselin tuossa fantastista Wolf Hallia koneelta, pitänee antaa mahdollinen sarja Nuijasodasta sekin brittien tehtäväksi. He osaavat kyllä historiallisen pukudraaman.
 

Animal

Jäsen
Makuasioita tottakai, mutta mun on vaikea nähdä, miten tämän aikakauden versio eroaa Mollen versiosta. Mikä on se niin olennainen viesti, joka on jäänyt Mollelta pois, mutta jonka Louhimies ryhmineen on löytänyt ja jonka he haluavat nyt kertoa?

Mollberg ohjasi elokuvansa vakaumuksellisena kommunistina ja sodanvastustajana Neuvostoliiton ollessa vielä Suomen naapuri. Nyt ei ole Neukkulaa ja käsittääkseni Louhimies on kerronnassaan poliittisesti varsin neutraali. Mollbergin versiossa henkilön oma vakaumus näkee esim. siinä, että Lehto on kuvattu varttihulluna natsina joka nauttii venäläisten ampumisesta kasaan vaikka kirjan mukaan oli vähän lähinnä sellainen karalahtimainen Stadin katujen kasvatti ja kovanaama. Samaten Mollberg on muuttanut kirjan vähempimerkityksellisten tapahtumien kronologista järjestystä. Mollbergin versiossa Lammio on kuvattu lähinnä vittumaisena kusipäänä vaikka kirjan mukaan käy hyvin selväksi, että oli näiden negatiivisten ominaisuuksien lisäksi myös rohkea ja suoraselkäinen. Mollbergin elokuvahan päättyy siihen kun ruumisvaunussa makaa rinnakkain suomalainen ja venäläinen sotilas. Lause aika velikultia on siitä kuvasta aika kaukana.

Mulla ei sinänsä ole mitenkään tätä leffaa vastaan ja tota seitsemän miljoonan budjettia tuskin olisi saatu kasaan toista sotaleffaa varten. Turha siis sinänsä huudella, että nuo rahat olisi voinut käyttää johonkin järkevämpäänkin. Mutta jos vaikka olisi saatu 3-4 miljoonaa kasaan jonkin uuden merkittävän tarinan kertomista varten niin olisin itse käyttänyt varmaankin rahat siihen. Kuten täällä on tuotu esiin. esim. Antti Tuurilta varmasti löytyisi hyviä tarinoita filmatisoitavaksi.

Antti Tuurista 100% samaa mieltä.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Nyt kun tässä yön tunteina pyörittelin aikaisemmin ilmoille heittämääni ideaa Laineen Tuntemattoman viimeisen selviytyjän Pentti Siimeksen cameoroolista, niin mitenkäs olisi, jos Siimes palaisi Määtän roolin sotaveteraanina, joka jollain tapaa alustaisi elokuvan ja lausuisi loppusanat tai jotain? Määttä kun sopivasti on hengissä selviäviä hahmoja. Voisi toimia.
Jotenkin osuvaa myös siltä kantilta, että Määttä oli kirjassa Linnan oma alter ego.
 
Suosikkijoukkue
Ukrainan armeija, Pelsut, Kiekko-Espoo
Mollbergin versiossa henkilön oma vakaumus näkee esim. siinä, että Lehto on kuvattu varttihulluna natsina joka nauttii venäläisten ampumisesta kasaan vaikka kirjan mukaan oli vähän lähinnä sellainen karalahtimainen Stadin katujen kasvatti ja kovanaama.

Tampereen katujen kasvatti mutta anyway. Minusta taas Mollbergin Tuntemattoman Lehto on tavoittanut hyvin Linnan kirjan Lehdon. Tunnekylmä sadistihan Lehto oli, mitä kuvaavat esim. venäläisen vangin ampuminen sekä avuttoman Riitaojan piekseminen jotka on otettu Mollbergin leffaan. Natsina häntä ei missään nimessä kuvattu, vaan ennemminkin henkilönä joka halveksi kaikkea poliittista. Uskoisin Lehdon pitäneen kansallissosialismiakin "typeränä tunteiluna".
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Toki vittumarkot eivät tietäisi mistä on kyse.
No, lähinnä viittasin siihen, että Suomen kokoisessa maassa on ihan järkevää funtsia taloudelliset realiteetit erityisen tarkkaan. Kyllä mä mielelläni näkisin vaikka mitä teemoja käsiteltävän Suomen mielenkiintoisesta historiasta, mutta on ymmärrettävää, että näistä lukuisista teemoista parhaiten myyvät kelpaavat pidemmälle ideoitaviksi, ja niistä talvi- ja jatkosota ovat teemoiltaan ehkä parhaiten myyvä. Kelpaa toimintana ja verimättönä pelkästään sitä kaipaaville, vanhempi sukupolvi katselee muistelona ja osa taas on kiinnostunut elokuvan toteutuksesta yleisemmin, joku puolestaan historian tulkintana. Näinhän tämä menee.
 

Animal

Jäsen
Tampereen katujen kasvatti mutta anyway.

Muistin tosiaan vääriin, tamperelainen katujätkähän tuo oli.

Minusta taas Mollbergin Tuntemattoman Lehto on tavoittanut hyvin Linnan kirjan Lehdon. Tunnekylmä sadistihan Lehto oli, mitä kuvaavat esim. venäläisen vangin ampuminen sekä avuttoman Riitaojan piekseminen jotka on otettu Mollbergin leffaan. Natsina häntä ei missään nimessä kuvattu, vaan ennemminkin henkilönä joka halveksi kaikkea poliittista. Uskoisin Lehdon pitäneen kansallissosialismiakin "typeränä tunteiluna".

Kai tämä on niitä makuasioita, mutta mielestäni kirjassa Lehto on huomattavasti monisyisempi hahmo kuin Mollbergin leffassa, jossa oma mielikuva on lähinnä vastenmielinen. Esim. tässä venäläisten kasaanampumisessa pystyy mielikuvan hyvin vetämään vasemmistopropagandan fasistilahtarin arkkityyppiin vaikka Lehto ei millään tavalla poliittinen ollutkaan.

Vaikka Mollbergia tuossa yleisesti arvostelenkin, niin missään tapauksessa elokuva ei ole huono ja ohjaajan oma vakaumus näkyy positiivisestikin: Sota ei ole mitään rillumareita ja synkimmillään todella synkkää ja sairasta.
 
Suosikkijoukkue
Ukrainan armeija, Pelsut, Kiekko-Espoo
. Esim. tässä venäläisten kasaanampumisessa pystyy mielikuvan hyvin vetämään vasemmistopropagandan fasistilahtarin arkkityyppiin vaikka Lehto ei millään tavalla poliittinen ollutkaan.
Mutta tuo elokuvan kohtaushan on lähes yksi yhteen kirjan vastaavan kanssa. Lehto ampuu vangin koska hänelle ampuminen ei ollut mikään omantunnon kysymys, varmaan hän yksinkertaisesti ajatteli että vähemmällä vaivalla pääsee kun ampuu siihen eikä kuljettele paikasta toiseen. Ei hän ampunut siksi että yleensä vihaisi bolsevikkeja - sen enempää tai vähempää kuin muitakaan ihmisiä. Kyseessä oli kylmäverinen teloitus mutta ilman ideologiaa, Lehtoa vain huvitti tehdä niin.
 

TomiP

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Suomi
Muistin tosiaan vääriin, tamperelainen katujätkähän tuo oli.



Kai tämä on niitä makuasioita, mutta mielestäni kirjassa Lehto on huomattavasti monisyisempi hahmo kuin Mollbergin leffassa, jossa oma mielikuva on lähinnä vastenmielinen. Esim. tässä venäläisten kasaanampumisessa pystyy mielikuvan hyvin vetämään vasemmistopropagandan fasistilahtarin arkkityyppiin vaikka Lehto ei millään tavalla poliittinen ollutkaan.

Vaikka Mollbergia tuossa yleisesti arvostelenkin, niin missään tapauksessa elokuva ei ole huono ja ohjaajan oma vakaumus näkyy positiivisestikin: Sota ei ole mitään rillumareita ja synkimmillään todella synkkää ja sairasta.

Mollbegin versio pyrki olemaan ääri- ja jopa inhorealistinen. Kaikesta huolimatta se oli paljon uskollisempi kirjalle kuin Laineen versio. Laine isänmaallisena pyyhki suuren osan ongelmakohdista maton alle. Viirilän murhan Laine jätti pois, kun ei ottanut koko hahmoa elokuvaansa. Laine oli hyvin isänmaallinen, joten elokuvansa heijastelee sitä. Hänen elokuvansa on kadottanut lähes kaiken sodan ja Suomen upseerikunnan kritiikin, mitä kirja sisältää. Tässä mielessä Mollbergin versio on onnistuneempi, vaikka ei olekaan mielittyvimpiä katseltavia.
 

Animal

Jäsen
Mutta tuo elokuvan kohtaushan on lähes yksi yhteen kirjan vastaavan kanssa. Lehto ampuu vangin koska hänelle ampuminen ei ollut mikään omantunnon kysymys, varmaan hän yksinkertaisesti ajatteli että vähemmällä vaivalla pääsee kun ampuu siihen eikä kuljettele paikasta toiseen. Ei hän ampunut siksi että yleensä vihaisi bolsevikkeja - sen enempää tai vähempää kuin muitakaan ihmisiä. Kyseessä oli kylmäverinen teloitus mutta ilman ideologiaa, Lehtoa vain huvitti tehdä niin.

En usko että puhumme samasta kohtauksesta. En muista tarkkaan, mutta itse tarkoitan yhtä alkuvaiheen taistelukohtausta jossa Lehto vetää Suomi KP:lla kirjaimellisesti silmät kiiluen ja räkä roiskuen vihollisia kasaan toisen sotilaan seuratessa järkyttyneenä vieressä. Ja en sekoita nyt Rokan suorittamaan venäläisten osaston tuhoamiseen.
 
Suosikkijoukkue
Ukrainan armeija, Pelsut, Kiekko-Espoo
En usko että puhumme samasta kohtauksesta. En muista tarkkaan, mutta itse tarkoitan yhtä alkuvaiheen taistelukohtausta jossa Lehto vetää Suomi KP:lla kirjaimellisesti silmät kiiluen ja räkä roiskuen vihollisia kasaan toisen sotilaan seuratessa järkyttyneenä vieressä. Ja en sekoita nyt Rokan suorittamaan venäläisten osaston tuhoamiseen.

No emme näköjään puhu. Tarkoittanet kohtausta, jossa Koskela etenee kasapanoksen kanssa kohti vihollisen bunkkeria ja kookoo-ryhmä antaa tulitukea. Kun Lehto huomaa ampumansa suihkun osuvan viholliseen hän irvistää ja tokaisee "osasin perkele!". Tuo kohta on kirjassa ja muistaakseni molemmissa leffoissa. Mutta ihan tuollaista mistä kirjoitit en kyllä muista.
 

Hereworth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Joni Puurula, Flyers
No, lähinnä viittasin siihen, että Suomen kokoisessa maassa on ihan järkevää funtsia taloudelliset realiteetit erityisen tarkkaan. Kyllä mä mielelläni näkisin vaikka mitä teemoja käsiteltävän Suomen mielenkiintoisesta historiasta, mutta on ymmärrettävää, että näistä lukuisista teemoista parhaiten myyvät kelpaavat pidemmälle ideoitaviksi, ja niistä talvi- ja jatkosota ovat teemoiltaan ehkä parhaiten myyvä. Kelpaa toimintana ja verimättönä pelkästään sitä kaipaaville, vanhempi sukupolvi katselee muistelona ja osa taas on kiinnostunut elokuvan toteutuksesta yleisemmin, joku puolestaan historian tulkintana. Näinhän tämä menee.

Tottakai tämä on minulla tiedossa, lähinnä tuolla sarkastisella loppukaneetilla viittasin juuri siihen ettei niinkin mielenkiintoinen aihe kuin nuijasota onkin, toimisi ollenkaan elokuvana suurelle yleisölle kotimaan kamarallakaan. Tappiollehan siinä mentäisiin, kun ensi-illassa paikalla olisivat allekirjoittanut, sampio ja MustatKortit ja tuon jälkeen paikalla kävisi korkeintaan joku pakotettu alakoululuokka.
 

Fordél

Jäsen
Laine oli hyvin isänmaallinen, joten elokuvansa heijastelee sitä. Hänen elokuvansa on kadottanut lähes kaiken sodan ja Suomen upseerikunnan kritiikin, mitä kirja sisältää. Tässä mielessä Mollbergin versio on onnistuneempi, vaikka ei olekaan mielittyvimpiä katseltavia.

Olen kyllä ihan eri mieltä siitä, että Laineen versiossa olisi kadotettu lähes kaikki sodan ja upseerikunnan kritiikki. Molemmat asiat tulevat kyllä oikein hyvin esiin eri roolihahmojen kautta. Toki Laineen elokuvissa roolihahmojen ilmaisu ei ole yhtä vahvaa ja agressiivista kuin Mollen versiossa, mutta elokuvat onkin tehty täysin eri ajanjaksona. Laineen Tuntemattomassa on sille ajalle tyypillistä ilmaisua.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Koskahan nuijasodasta tehtäisiin mitat täyttyävä elokuva tai vaikkapa TV-sarja?

- Hienoja henkilöhahmoja kuten Jaakko Ilkka, Kaarle-herttua ja Klaus Fleming
- Köyhät suomalaiset talonpojat vastaan rikkaat ruotsalaiset sortajat, toimii aina.
- Ensimmäinen ns. itsenäisyyspyrkimys Suomen niemellä.
- Braveheart-tyyppinen traaginen lopetus Jaakko Ilkan teloituksen muodossa

Toki vittumarkot eivät tietäisi mistä on kyse.

Myös Davidin kapina vuosina 1438-1439 oli aika laajalle levinnyt talonpoikaiskapina, olisi jännä nähdä siitäkin jonkinlainen filmasisointi, vaikka huonosti dokumentoitu taitaa ollakin.

Jos nyt sotaelokuva on pakko kerran pykätä sadan vuoden kunniaksi, niin Leväslaihon "kaikki luodit eivät vihellä" olisi ollut pikkuisen realistisempi ja todempi sodan kuvaus.

Jos taas on joku ajatus juhlistaa itsenäisyyden sataa vuotta ja Linnaa pitäisi olla, niin täällä pohjan tähden alla olisi ollut tuhannesti sopivampi, eikä siitä vielä kukaan ole tehnyt "nykyihmisen" versiota asiaa kokemattoman näkövinkkelistä. Edellisen aikaan oli vielä vahva kytky aikaan ja aikalaisiin, kun monella oli vielä perheissä ajan kokeneet kertomassa kokemiansa.

Kuten nimimerkki @Juhaht huomautti, et ole sattunut törmäämään viime vuosikymmenen vaihteessa ilmestyneisiin Timo Koivusalon ohjaamiin Täällä Pohjantähden alla-leffoihin?

Itse en taas ole törmännyt tuohon kaikki luodit eivät vihellä-kirjaan, pitääkin pistää korvan taakse ja lukea jos joskus sattuu kohdalle.

Jos castingia ajattelee, mielestäni tässä on pari hyvää matchia noiden vanhempien upseereiden rooliin:

Sarastie: Risto Tuorila(1985 Koskela)
Karjula: Kari Väänänen(1985 Lammio)

Katsoin eilen pätkiä tuosta Smedsin tuntematon sotilas esityksestä, niin mielestäni Antti Luusuaniemi, joka siinä esitti Lammiota, voisi olla hyvä valinta Lammion rooliin myös tässä. Ikää hänellä toki on jo 35. Lammio kai on kirjassa joku n. 25- vuotias kun on nuorempi kuin Rokka.

Nyt kun tässä yön tunteina pyörittelin aikaisemmin ilmoille heittämääni ideaa Laineen Tuntemattoman viimeisen selviytyjän Pentti Siimeksen cameoroolista, niin mitenkäs olisi, jos Siimes palaisi Määtän roolin sotaveteraanina, joka jollain tapaa alustaisi elokuvan ja lausuisi loppusanat tai jotain? Määttä kun sopivasti on hengissä selviäviä hahmoja. Voisi toimia.
Jotenkin osuvaa myös siltä kantilta, että Määttä oli kirjassa Linnan oma alter ego.

Tälle idealle ehdottomasti peukkua.

Mutta niin, mielestäni kolmas filmasisointi on paikallaan, sillä sekä Laineen, että Mollbergin versioissa on puutteensa. Laineen versiota itsekin pidän parempana, mutta siitä kun on jätetty valitettavasti kohtauksia pois(aika moni kaivattu kohtaus lienee ollut niissä palaneissa rullissa), varsinkin elokuvan loppu menee turhan nopeasti ja esim lopun vastahyökkäys on todella lyhyt kohtaus elokuvassa. Näyttelijäkaarti tosiaan oli vanhempaa mitä kirjan hahmot, tosin oli ihan perusteltua käyttää henkilöitä jotka itse olivat olleet sodassa. Mollbergin versiossa taas, esimerkiksi bunkkerilinjakohtaus on tunnelmaltaan loistava. Lopun tapahtumien sekoittamista taas en pitänyt yhtään ja rauha tulee elokuvassa jotenkin töksähtäen. Elokuva on myös Petroskoin vaiheeltaan jotenkin uuvuttava. Lisäksi upseeriston ja miehistön ikäeroa on liioiteltu ja esimerkiks Rokan, Kaarnan ja Mielosen näyttelijät ovat turhan vanhoja rooleihinsa. Nyt voi tehdä myös version, jossa ei ole enää poliittista painolastia Neuvostoliiton taholta.

Talvisodalle ja Tuntemattomalle Sotilaalle yhteistä on se, että molemmissa keskeisistä henkilöistä sisällisodan kokenut kaatuu ensimmäisenä. Olisi ollut mielenkiintoista että edes jommassa kummassa olisi tälläinen henkilö säilynyt pidempään.

Vaikka pidänkin kolmannen version olevan ihan paikallaan, olisi toki mielenkiintoista ollut joku toinenkin tarina. Johonkin jo olemassa kirjaan perustuva tai joku uusi käsikirjoitus. Esimerkiksi joku tarina SS-vapaaehtoisesta, joka joutuu vielä taistelemaan saksalaisia vastaan Lapin Sodassa olisi ollut kyllä mielenkiintoinen elokuvan aihe. Vaikka tarina semmoisesta joka olisi mennyt 200 miehen täydennysporukan mukana vapaaehtoiseksi, niin olis saatu vielä Suomen hyökkäysvaihekkin elokuvaan mukaan.

EDIT: Linkki Wikipediaan.
 
Viimeksi muokattu:

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...Vaikka pidänkin kolmannen version olevan ihan paikallaan, olisi toki mielenkiintoista ollut joku toinenkin tarina. Johonkin jo olemassa kirjaan perustuva tai joku uusi käsikirjoitus. Esimerkiksi joku tarina SS-vapaaehtoisesta, joka joutuu vielä taistelemaan saksalaisia vastaan Lapin Sodassa olisi ollut kyllä mielenkiintoinen elokuvan aihe. Vaikka tarina semmoisesta joka olisi mennyt 200 miehen täydennysporukan mukana vapaaehtoiseksi, niin olis saatu vielä Suomen hyökkäysvaihekkin elokuvaan mukaan.

Kyllähän tuo projekti Simo Häyhästä on todella mielenkiintoinen ja siinä olisi aineksia myös vähän kansainvälisempäänkin levitykseen, jos on kunnolla tehty.

Ikävä kyllä tämä yksi pillerinpyörittäjä (ja Selinin poppoo?) on tuota tekemässä ja vaikka Rukajärven tie olikin aikanaan oiva pätkä, niin epäilen lopputulosta näin 15 vuoden ja tuhansien reseptilääkkeiden jälkeen.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Kyllähän tuo projekti Simo Häyhästä on todella mielenkiintoinen ja siinä olisi aineksia myös vähän kansainvälisempäänkin levitykseen, jos on kunnolla tehty.

Ikävä kyllä tämä yksi pillerinpyörittäjä (ja Selinin poppoo?) on tuota tekemässä ja vaikka Rukajärven tie olikin aikanaan oiva pätkä, niin epäilen lopputulosta näin 15 vuoden ja tuhansien reseptilääkkeiden jälkeen.

Joo kieltämättä. The silence man from the Karelia and his bride. Toivotaan et tulee ees kohtuullista jälkeä.
 
Suosikkijoukkue
Ukrainan armeija, Pelsut, Kiekko-Espoo
Olen kyllä ihan eri mieltä siitä, että Laineen versiossa olisi kadotettu lähes kaikki sodan ja upseerikunnan kritiikki. Molemmat asiat tulevat kyllä oikein hyvin esiin eri roolihahmojen kautta. Toki Laineen elokuvissa roolihahmojen ilmaisu ei ole yhtä vahvaa ja agressiivista kuin Mollen versiossa, mutta elokuvat onkin tehty täysin eri ajanjaksona. Laineen Tuntemattomassa on sille ajalle tyypillistä ilmaisua.

Historiallisetkin elokuvat heijastavat myös sitä aikaa jolloin ne on tehty. Laineen Tuntematon saattaa tänä päivänä tuntua sotilasmarssi -musiikkeineen konservatiiviselta tai rillumarei -leffalta mutta omana aikanaan se oli uskalias, suorastaan radikaali. Senpä takia onkin ihan ok että tietyistä kansalliseen kollektiivitajuntaan iskostuneista teoksista tehdään eri aikoina uusia versioita.

Mollbergin elokuvan poliittisesti uskaliain kohtaus oli minusta se, missä neuvostojoukot tuhoavat sairasauton ja teloittavat siellä olleet haavoittuneet. Tuolloin, vuonna 1985 elettiin kuitenkin vielä Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikaa. Kymmenisen vuotta sodan päättymisen jälkeen tehdyssä Laineen versiossa sairasauto oli jo tien sivussa palamassa kun kohtaus alkoi ja Hietanenkin kuolee ylhäältä lentokoneesta tulevaan konekiväärisuihkuun.

Mitähän tuossa uusimmassa voisi olla mitä Laineen ja Mollbergin leffoissa ei ollut? Esim. Honkajoen kuulustelu voisi olla sellainen. Väinö Linna sanoi jossakin haastattelussa halunneensa että sellainen tulee Laineen leffaan ja niin tehtiinkin mutta elokuvatarkastamo poisti kohtauksen ennen julkaisua. Olisi tavallaan kunnianosoitus kirjailijalle jos se saatettaisiin tähän uusimaan leffaan.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Kyllähän tuo projekti Simo Häyhästä on todella mielenkiintoinen ja siinä olisi aineksia myös vähän kansainvälisempäänkin levitykseen, jos on kunnolla tehty.

Samoin kaukopartio-tarinat. Sieltä löytyisi mahdollisuuksia syviin henkilökuviin, raakoihin sotavankitappoihin, jänniin kyttäyskeikkoihin ja muuhun muttei niinkään hollywood-räiskintää. Tai ehkä joku Petrovksi-Jamin tuhoaminen voisi mennä action-osastolle.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mollbergin elokuvan poliittisesti uskaliain kohtaus oli minusta se, missä neuvostojoukot tuhoavat sairasauton ja teloittavat siellä olleet haavoittuneet. Tuolloin, vuonna 1985 elettiin kuitenkin vielä Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikaa.
Ja sitten vielä väitetään, että elokuva on tehty jotenkin kommarivärilasien läpi. Ei minusta. Muutenkin elokuvassa on mielestäni hyvin neutraali asenne ja sotaa, eikä sen osapuolia ihannoida. Luonnollisesti tarinaa seurataan suomalaisten sotilaiden läpi ja heidän luonteensa pimeät puolet tulee esille paremmin kuin venäläisten sotilaiden. Kuten esimerkisi kertoo, myös venäläisten julmuuksia kuvataan.

Kyseessä on kyllä kaikessa karuudessaan hienosti tehty kohta ja yksi elokuvan vaikuttavimpia. Muutenkin kyllä Mollbergin Tuntematon Sotilas on yksi upeimpia suomalaisia elokuva mitä olen nähnyt ja toistaiseksi paras sotakuvaus (pidän siitä enemmän kuin Talvisodasta, vaikka sekin on hieno.) Molemmat Tuntemattomat ja Talvisodan olen katsellut tässä viimevuosina, joten ne on sikäli tuoreessa muistissa ja pystyn vertailemaan. Mollen teos näistä kolmesta on vaikuttavin.

Jo kertaalleen tässä ketjussa mainitsemani Mikko Niskasen Sissit on myös erittäin upea ja ajankohtaansa nähden karu kuvaus sodasta. Sikäli vähän ihmettelen sitä perustelua, että Laineen Tuntematon Sotilas olisi ajalleen tyypillistä ilmaisua ja olosuhteiden pakosta varovainen teos joka väistelee vaikeita aiheita. Noiden kahden elokuvan välissä ei ole kovinkaan paljon vuosia (Tuntematon Sotilas 1955 ja Sissit 1963) ja silti Niskasen elokuva kertoo sodasta paljon raadollisemmin ilman rillumareita.

Luulen, että kyse on enempi ohjaajan kyvyistä ja henkilökohtaisesta rohkeudesta.
 
Suosikkijoukkue
Colorado, Toronto, sympatiat Krakenille
Samoin kaukopartio-tarinat. Sieltä löytyisi mahdollisuuksia syviin henkilökuviin, raakoihin sotavankitappoihin, jänniin kyttäyskeikkoihin ja muuhun muttei niinkään hollywood-räiskintää. Tai ehkä joku Petrovksi-Jamin tuhoaminen voisi mennä action-osastolle.
Jos suomalaisten vaiheista toisen maailmansodan pyörteissä tehtäisiin Inglourious Basterds -tyylinen elokuva, voisi tulos olla kyllä joko jäätävän hyvää shittiä tai myötähäpeän uusi huipentuma. Mielenkiintoa kyllä tällaista rainaa kohtaan olisi, ihan vain eksotiikan puolesta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Rönsyillään ohi ketjun aiheesta, mutta onko tässä ketjussa mainittu päämaja elokuvaa? Minusta tämä oli myös oikein mainio elokuva, vaikkei varsinainen sotaelokuva olekaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös