Pappani palveli vuonna -55 Oulussa konekiväärikomppaniassa, ja on sanonut että oli kohtuu vittumainen laitos kantaa tuo "varsinainen" olkapäällä. Kun oikein sopivaa kantokulmaa ei tahtonut löytyä konekiväärin muotoilun vuoksi. Silloin oli siis vielä käytössä sotien aikainen konekivääri.
Mutta mitä tulee Määtän tapaukseen, noita on tullut vastaan aika monestikkin. Kaveri, joka hoitaa homman viimeiseen asti väsymättä. Ikäänkuin vastalauseena niille, ketkä koittavat hommasta välillä luistaa. Ja tosiaan sitten se perus rehellinen suomalainen jätkä, ei kaikista paras, eikä kaikista huonoinkaan jonkun ajan itsensä kanssa kamppailee, ja kun levottomuus alkaa saavuttaa huippunsa, tokaisee tämä, no, anna ny ku määkin välillä kannan.
Muistaakseni isäni kertoi varsinaisen ja jalustan juuri päinvastoin (oli muuten JR8 kk-komppanian miehiä..) eli että jalustan kantaminen oli surkeampi urakka sen epämääräisen muodon takia. Normi etenemisessä kookoot olivat hevoskyydissä, toki ne sitten tuliasemaan piti raahata. JR8n hyökkäysvaiheessa tekemä koukkaus jalkamarssina, hyvä jos pitkospuita oli, on ollut melkoinen suoritus: rykmentti rämpii jonossa 30 kilometriä soista maastoa pitkin syyspimeässä. Miehille valkoiset laput selkään, että erottaa edelläkulkijan, siinähän kookoomiehet kantavat. Ja radistitkin, nuo herrasmiehet. Tuo Syväriltä paluusuuntaan tehty rivakka eteneminen on mielenkiintoinen juttu kyllä. Silloin aseita todella heiteltiin lampiin, toki ovat saattaneet olla hyvinkin komppaniakohtaisia tilanteita nuo, mutta joka tapauksessa minua ihmetyttää, missä hevoset kärryjen kera olivat? Syväriltä irtauduttiin hallitusti, mutta pian tuli kuitenkin jumalaton hoppu, hätäiseksi juoksuksi meno muuttui.
Hieman sekavan oloinen opus, mutta sisältää myös tunnelmakuvausta, yksittäisiä episodeja: linkki vaikkapa tuohon antikvaarifirmaan:
Tuntemattoman sotilaan rykmentti : JR 8 Jalkaväkirykmentti 8:n historia - Jokipii Mauno ( toim.) - 80,00 EUR | Brahen Antikvariaatti
Yllättävän arvokas näyttää olevan, en perintökirjaa kuitenkaan myy.
Konekiväärikomppaniasta vielä yleisesti: kk-joukkueet oli jaettu jv-pataljooniin, kk-ryhmät vastaavasti alistettu jv-komppanioille. Niinpä kk-miehet olivat oikeastaan läheisempiä "oman" jv-porukkansa kanssa kuin kk-komppaniansa kanssa.
Ja eikun korjausta: Rykmentin kookoo-osasto muodostui kolmesta kk-komppaniasta, jotka olivat jv-pataljoonille alistettuja. Eli 1.KKK oli 1. Pataljoonan tukena jne. Kk-joukkue oli siten jv-komppanian tukena ja kk-ryhmä edelleen jv-joukkueen mukana. Käsittääkseni kk-ryhmässä oli kaksi konekivääriä eli ryhmän johtaja/toisen kiväärin johtaja tähystämässä, ampuja, syöttäjä ja lippaiden kantajia muutama.