Jussi77 kirjoitti:
Toki. Pidän vain ihmisluonnon vastaisena toimintana, että hyvään asemaan pääsevät ihmiset alkaisivatkin yhtäkkiä kantaa huolta myös toisista; ei, kyllä hyvässä asemassa oleva alkaakin yhtäkkiä suositella toiselle ihmiselle että perusta yritys, osta osakkeita, mene kouluun tai jotain muuta mikä ei ehkä tämän toisen kannalta sitten olekaan mahdollista. Usein juuri hyvätuloisten kuulee perustelevan oman asemansa pönkittämisellä sitä että lopulta tämä hyödyttää myös huono-osaisia, mutta pääasiahan tässä taitaa kuitenkin olla se että omista saavutetuista eduista ei haluta päästä tinkimään, vaan pikemminkin halutaan lisää osuuksia yhteisestä kakusta.
Olet varmasti jossain mielessä "oikeassa" ihmisluontoa koskevassa pohdinnassasi, vaikka myös toisenlaisia käsityksiä ovat historian saatossa teoreetikot esittäneet, jopa varsin altruistisia tulkintoja*.
Yllättävää sinulle ja monille varmasti on, että itse asiassa "monella tasolla" ihmisten toiminta keskenään kaikkia hyödyttävällä tavalla onnistuu
"äärimmäisen hyvin", vrt. esimerkiksi liikenne ja liikennesääntöjen noudattaminen, vaikka toisinaan "road rage" saattakin johtaa onnettomuuteen.
Miten sitten estää yhteiskunnallisen "road ragen" aiheuttamat ongelmat?
Järjestelmällä itsellään, edustuksellinen demokratia ja siihen liitännäinen maltillisesti ohjattu markkinatalous on itseään korjaava teoreettinen ja käytännöllinen systeemi. Voisin elaboroidakin mitä tarkoitan, mutta se menisi ohi pointin ja liian tekniseksi (toisin kuin vaaliketjussa kirjoitin, esimerkiksi Marxin "näkemän" markkinatalouden "auttamattoman" monopolistumisen ja vallan keskittymisen esteenä on kuitenkin ensisijaisesti järjestelmän sisältä lähtevät "voimat", kuten oligopolimarkkinoilla tapahtuva markkinoilletulijan erikoistuminen aluksi "niche"-markkinoihin, po. pienemmän yksikön suurempi ketteryys ja luovuus vastata markkina- ja muiden preferenssien muutoksiin jne.)
Kuitenkin kaikesta huolimatta tai juuri kaikista syistä; ihmiset ovat usein rationaalisia! (näin on
mjr, vaikka kuten "viisasta" onkin, otamme usein keskustelun kohteeksi juuri näitä harvinaisempia epärationaalisuuksia)
Rationaalisuuden on oltava VÄLTTÄMÄTTÄ yleisempää kuin ei-rationaalisuuden, muutoin biologisen- ja kulttuurievoluution saatossa olisimme yksilötason ei-rationaalisuuksillamme aikaansaaneet jo koko lajimme sukupuuton.
Ja
jos ja vain jos emme rationaalisista tahi järjestelmälähtöisistä syistä osaa valita mahdollisimman tehokasta ja samalla oikeudenmukaista mallia siitä, että miten täällä elämme ("pareto-optimi" ei muuten ole välttämättä optimaalinen tilanne kakun koon ja jaon osalta, siis puhtaasti taloustieteen teoreettisesta näkökulmasta), on kehitystä aina silloin tällöin "tönäistäva" hieman ulkopuolelta eli käytettävä yhteiskunnallista insinööritaitoa (juridiikkaa). Siltä osin mikäli tämä kuullostaa "vallankumouksen etujoukoilta", niin sitä se ei ole. Kaikki ratkaisut, myös lait, perustuvat enemmistön tahtoon demokratiassa, kuitenkin niin, ettei enemmistö saa sortaa vähemmistöä miten tahtoo (tämän estävät jo perustuslait ja välillisesti oikeusjärjestelmä)...
Palaten konkretiaan ja Suomeen: Suomessa "köyhällistö" pärjää huonoiten Pohjoismaista! Ostovoimaltaan ja varallisuudeltaan Suomen keskiluokka on "köyhin" kaikista TEOLLISUUSMAISTA (luokkaa Tsekki ja Meksiko). Julkisia palveluja on tarjolla, mutta niiden saatavuus on usein vähän niin tai näin. Olisiko aika kokeilla jotakin muuta? Luulisi, että jaettavaa kakkua olisi kiva kasvattaa, vaikka se saattaisikin johtaa tuloerojen kasvuun...
Eivät tietysti mitkään asiat ole mitään automaatioita ja tie helvettiin on usein kivetty hyvillä aikomuksilla. Mutta on outoa, että vieläkin yhteiskunnallista ja muutakin keskustelua ohjaa varsin ihmeellinen oletus siitä, että kaikkien ihmisten tulisi olla mahdollisimman samanlaisia, vaikka toiset meistä tykkääkin tyttäristä ja toiset äideistä. Elämme jo 2000-lukua, for Spaghetti Monster's sake! Tsaari on kuollut ja Lipponen jää hetikohta eläkkeelle... Miten olisi ajatteleminen omilla aivoilla... (mielellään ilman kemiallisia stimulantteja)
* Olisi muuten mielenkiintoinen kysymys itsessään, että miten tosiaan nämä filosofit yms. ovat voineet pohtia ihmisluontoa ilman mitään neurobiologista tietämystä (hyväksytäänpä sitten "täysi" reduktionismi tai ei, ks. erityisesti evoluutiobiologiaa koskeva debatti) ja varsinkin, että miksi heidän käsityksensä koetaan yhä relevanteiksi ja jopa ohjeiksi politiikan teolle pragmaattisella tasolla?
Esimerkiksi virheelliseksi osoitettu "tabula rasa" käsitys ihmisen kehityksestä lienee hyvä vertailukohta, vaikka tämä kappale onkin sivupolku alkuperäiselle viestini pointille... tosin herättänee se sellaisen ajatuksen, että eikö "kulttuurissamme" kiinnitetä melko paljon huomiota asioihin, ideoihin ja ideologioihin, joiden "parasta ennen" päiväys on ollut jo aikoja sitten, vrt. esimerkiksi fundamentalistiset tulkinnat uskonnoista? Ja joukkoviestimissä päivitellään lähinnä sitä, että miten "hektiseksi" maailmanmeno on jälleen mennyt, unohtaen sen faktan, että jokainen sukupolvi on ollut
"hybriksessään" tätä mieltä, alkaen jo antiikin Kreikasta! :) Po. "käsitykset" osoittanevat hyvin osaltaan mitä vaaroja liittyy kaikkiin sellaisiiin asioihin ja ideoihin, jotka sisältävät "joukko"-sanan (lue: "joukoissa" haetaan alhaisinta yhteistä nimittäjää ja toimitaan sen mukaan), asiallista kvartaalikapitalismiin kohdistuvaa kritiikkiä sivuuttamatta.