Eikös hän pelannut Hawksissakin oikealla puolella?
Kumpikaan ei ilmeisesti halua siltaa. Mitä en itse ymmärrä, olen kokoajan kuvitellut että tulee silta ja sitten ensi kaudella tai sitä seuraavalla Nylander eteenpäin. Vaikka osoittaahan se suoraselkäisyyttä seuralta jos sanotaan että halutaan sinut pitää, mutta tämän enempää ei voida maksaa. Saa sitten Willie päättää vaatiiko siirtoa.
Tästä on kirjoitettu jonkin verran lätäkön toisella puolella ja nähdäkseni on ihan loogista, että varsinkaan Leafs ei halua siltaa. Jos nyt tehtäisiin vaikkapa kolmen vuoden diili, niin sen jälkeen Dubas joutuisi latomaan tiskiin jo pitkälti yli kymppimillin, kun nyt saatetaan vielä selvitä kuudella tai seitsemällä. Nylanderin mahdollisuudet saada kasi Torontosta hupenevat sitä mukaa, kun Kapanen tekee tehoja ja tuhoja Matthewsin rinnalla.
Minun jutun pointti olikin että oltaisiin tehty silta ja kaupattu pois tulevana tai seuraavana kesänä.
Ja kasia Nylander ei todellakaan saa Maple Leafsissa. Saattaa vaikuttaa vähän intoon allekirjoittaa kun paras kaveri painaa Matthewsin vierellä tulosta.
Sarjataulukossa kärkipaikka, pistarissa neloisjohto, maalipörssissä kärjessä kaksi Leafs-pelaajaa, samoin syötöissä. Näin 26 vuoden Leafs-fanituksen tuoman vitutuksensietokyvyn suomana täytyy todeta, että aikamoista..
Hyökkäyspeli vaan on nyt loksahtanut paikoilleen aika täydellisesti. Tästä on hyvä jatkaa.
Huikeaa viihdettähän Leafsin pelit ovat olleet, mikä osittain johtuu siitä, ettei Toronto edelleenkään puolusta järin hyvin, vaan vastustaja saa lähes poikkeuksetta liikaa laadukkaita maalipaikkoja peliä kohden. Samat vanhat ongelmat ovat siis edelleen olemassa, mutta toistaiseksi hyökkäyksen ja tulikuuman yv:n voimin ne ovat jääneet otsikoiden ulkopuolelle. Ei esim. Matthewsin puolustuspeliin voi mitenkään olla täysin tyytyväinen alkukaudesta (voi katsoa esim. Jensenin maalia viime yöltä), mutta niin kauan kuin Auston itse latoo kaksi maalia joka pelissä, harva kiinnittää huomiota puolustuspään uinumisiin.
Tämän kauden joukkueessa on niin paljon hyökkäyspään talenttia, että sen osaston pitäisikin olla kunnossa. Eihän se tietysti noin yksinkertaista ole, ja liigan historia tuntee niitäkin tapauksia, joissa paperilla timanttiselta vaikuttanut kokoonpano ei olekaan jäällä toiminut (esimerkkinä vaikka kauden 2003/04 Avalanche). Vaikka eletäänkin palkkakattoaikaa, ei taida koko Leafsin historiasta löytyä yhtä nimekästä hyökkäyskalustoa kuin tällä kaudella. Tai ainakin saadaan mennä original six -aikakaudelle. Tuohon rosteriin kun vielä saataisiin se Nylander mukaan, niin kolmosketjustakin löytyisi sellaisia kavereita, jotka useammassa joukkueessa olisivat ykkösketjun pelaajia.
Huikeaa viihdettähän Leafsin pelit ovat olleet, mikä osittain johtuu siitä, ettei Toronto edelleenkään puolusta järin hyvin, vaan vastustaja saa lähes poikkeuksetta liikaa laadukkaita maalipaikkoja peliä kohden. Samat vanhat ongelmat ovat siis edelleen olemassa, mutta toistaiseksi hyökkäyksen ja tulikuuman yv:n voimin ne ovat jääneet otsikoiden ulkopuolelle. Ei esim. Matthewsin puolustuspeliin voi mitenkään olla täysin tyytyväinen alkukaudesta (voi katsoa esim. Jensenin maalia viime yöltä), mutta niin kauan kuin Auston itse latoo kaksi maalia joka pelissä, harva kiinnittää huomiota puolustuspään uinumisiin.
Toronton jengissä on paljon samaa kuin Penguinsissa. Puolustus on selkeästi heikoin osa-alue, hyökkäys ylivoimaisesti vahvin ja maalivahtiosastokin kunnossa. Pelityylit tarjoavat tilanteita molempiin päihin, mikä näyttäytyy huonoina iltoina surkeana puolustuspelaamisena mutta hyvinä iltoina tulostaululla lukee monta kertaa Matthews ja Tavares.
Penguinsin pelikirjallahan tässä joudutaan menemään paitsi jäällä myös capin puolella. Kannattaa miettiä, tarvitaanko Riellyä parempaa ykköspakkia enää.
Toinen esimerkki on yv, jota Pittsburghissa on jo pitkään vedetty "kaikki munat yhteen koriin"-mentaliteetilla. Kahtena edeltävänä kautena Leafs vielä kokosi kaksi suhteellisen tasavahvaa yv-koostumusta, mutta täksi kaudeksi Matthews, Tavares ja Marner iskettiin suosiolla ykkösylivoimaan.
Jos niitä super-tähtiä on, miksei anneta niiden tuikkia kirkkaina ja tehdä tuhoa yhdessä vastustajan ollessa jo miesmäärällisestikin alivoimainen? Seurauksena on alkukaudesta ollut satumaisen hyvin toimiva koostumus ja samalla ne ns. "helpot tehopisteet" kertyvät niille pelaajille, jotka muutenkin halutaan joukkueessa pitää. Ei varmaan sattumaa, että se on Rielly eikä Gardiner, joka ainoana pakkina pelaa ykkösylivoimassa; jos siellä olisi Gardiner keräämässä "helppoja tehopisteitä", ei Leafsillä olisi mitään saumaa pitää jenkistä kiinni tämän kauden jälkeen, koska pistesarake näyttäisi väkisinkin sellaisia tehoja, että cap-hit karkaisi taatusti Leafsin ulottumattomiin.
Muutama kausi takaperin tilanne oli päinvastainen, kun Riellyä ei selkeästi haluttu peluuttaa ykkösylivoimassa kerryttämässä pistesaldoaan, koska se olisi kostautunut tulevissa sopimusneuvotteluissa eikä Riellyä olisi ikinä saatu sidottua nykyiseen diiliinsä. Silloin se oli Gardiner, joka kantoi leijonanosan yv-vastuusta. Hyökkäystalentin puolesta en näe kauheasti eroa pelaajien välillä, mutta kyllähän sopimustilanne tällaiseen vaikuttaa. Asia olisi tietysti eri, jos toinen olisi "quarterbackinä" luokkaa EK65, mutta kun kyseessä on kaksi suht tasavahvaa pelaajaa, kikkailuun on varaa.
Jos haluaa etsiä puolestaan perusteita sille, miksi Matthewsin lento voisi kantaa koko kauden ja sellainen 60+40 loppusaldo olla realismia, kannattaa kiinnittää huomiota juuri yv-tehoihin. Viime kaudella Matthewsin ja Nylanderin ympärille rakennettu kakkos-yv ei toiminut, minkä vuoksi niitä ns. "helppoja tehopisteitä" ei tullut, vaan molempien tehot syntyivät 5vs5-pelissä. Nyt tilanne on ihan toinen: viime vuonna Matthews tarvitsi 60 peliä kolmen yv-maalin tekemiseen, tänä vuonna viisi (5!) peliä.
Tuossa ykkösylivoimassa on yksi aika iso ongelma, ketä laitetaan kentälle ylivoiman jälkeen? Kolmesta ensimmäisestä kentästä on siinä miehiä joten joutuu sekoittamaa pakkaa aikalailla ylivoimien jälkeen. Siinä mielessä on aika paljon helpompaa kun on kaksi tasaväkistä yv-viisikkoa.
Kun joukkue käy kaikilla sylintereillä neljäs käyttämättä jäänyt ketju voi aloittaa helposti seuraavan vaihdon, ja pelata sen simppelisti alta pois niin, että kärkijätkät on saanut happea seuraavaan vaihtoon. Tämähän on yksi isoista eroista jääkiekon arvokisoissa eurooppalaisten ja amerikkalaisten valmentajien välillä - toiset luottavat orjallisesti luotuihin ketjukoostumuksiin erikoistilanteissakin kun toiset miksaavat ketjuja parhaansa mukaan.
Matthews on ollut alkukaudesta ansaitustikin valokeilassa, mutta miten on pelannut John Tavares? Väitän, että hänenkin panoksensa väistämättä näkyy mm. Toronton ylivoimassa. Ainakin yksi näkemäni Matthewsin maalihan nimenomaan oli syöttöyritys Tavaresille joka oli (on?) parkkeerannut maalin edustalle, vähän Crosbyn tapaan. Minusta sellainen roolinvaihto edellisestä joukkueesta ja uuteen joukkueeseen sopeutuminen on sitä todellista johtajuutta jolla voitetaan otteluita ja lopulta kenties mestaruuksiakin.
Voi kai sitä normalisoitumiseksi kutsua, kun hallitseva mestari kaatuu 4-2. Torontossa kaikki hyvin.Viime yönä peli alkoi jo normalisoitua. Onpas ollut kyllä käsittämätön kauden alku.
Matthews, Marner ja Tavares ovat juuri niin kovia kuin odottaa pystyi. (toki tuo pistemäärä on ihan kestämätön ja heidän pisteet tuosta normalisoituu)
Nylanderia on ikävä vain kakkos yv:n osalta. Sinne Kadri ja Nylander, Kapanen ykköseen.
Mua vaan alkaa huolestuttaa toi Nylander, kun hän on ennenkin hieman kiukutelllut jos joutuu 3-4 kenttään, niin saadaanko parasta irti, jos ei pääse ykköskenttään. Veikkaan että Kapanen tekee tällä kaudella enemmän maaleja ykköskentässä, kuin Nylander viime kaudella.