Penguinsin pelikirjallahan tässä joudutaan menemään paitsi jäällä myös capin puolella. Kannattaa miettiä, tarvitaanko Riellyä parempaa ykköspakkia enää.
Toinen esimerkki on yv, jota Pittsburghissa on jo pitkään vedetty "kaikki munat yhteen koriin"-mentaliteetilla. Kahtena edeltävänä kautena Leafs vielä kokosi kaksi suhteellisen tasavahvaa yv-koostumusta, mutta täksi kaudeksi Matthews, Tavares ja Marner iskettiin suosiolla ykkösylivoimaan.
Jos niitä super-tähtiä on, miksei anneta niiden tuikkia kirkkaina ja tehdä tuhoa yhdessä vastustajan ollessa jo miesmäärällisestikin alivoimainen? Seurauksena on alkukaudesta ollut satumaisen hyvin toimiva koostumus ja samalla ne ns. "helpot tehopisteet" kertyvät niille pelaajille, jotka muutenkin halutaan joukkueessa pitää. Ei varmaan sattumaa, että se on Rielly eikä Gardiner, joka ainoana pakkina pelaa ykkösylivoimassa; jos siellä olisi Gardiner keräämässä "helppoja tehopisteitä", ei Leafsillä olisi mitään saumaa pitää jenkistä kiinni tämän kauden jälkeen, koska pistesarake näyttäisi väkisinkin sellaisia tehoja, että cap-hit karkaisi taatusti Leafsin ulottumattomiin.
Muutama kausi takaperin tilanne oli päinvastainen, kun Riellyä ei selkeästi haluttu peluuttaa ykkösylivoimassa kerryttämässä pistesaldoaan, koska se olisi kostautunut tulevissa sopimusneuvotteluissa eikä Riellyä olisi ikinä saatu sidottua nykyiseen diiliinsä. Silloin se oli Gardiner, joka kantoi leijonanosan yv-vastuusta. Hyökkäystalentin puolesta en näe kauheasti eroa pelaajien välillä, mutta kyllähän sopimustilanne tällaiseen vaikuttaa. Asia olisi tietysti eri, jos toinen olisi "quarterbackinä" luokkaa EK65, mutta kun kyseessä on kaksi suht tasavahvaa pelaajaa, kikkailuun on varaa.
Jos haluaa etsiä puolestaan perusteita sille, miksi Matthewsin lento voisi kantaa koko kauden ja sellainen 60+40 loppusaldo olla realismia, kannattaa kiinnittää huomiota juuri yv-tehoihin. Viime kaudella Matthewsin ja Nylanderin ympärille rakennettu kakkos-yv ei toiminut, minkä vuoksi niitä ns. "helppoja tehopisteitä" ei tullut, vaan molempien tehot syntyivät 5vs5-pelissä. Nyt tilanne on ihan toinen: viime vuonna Matthews tarvitsi 60 peliä kolmen yv-maalin tekemiseen, tänä vuonna viisi (5!) peliä.