Tool – vieläkö sedät jaksaa heilua?

  • 47 746
  • 358

Cube

Jäsen
secord kirjoitti:
Perskules Cube sun kanssas. Edelleenkään en jaksa uskoa, että lisämateriaalia olisi tulossa, mutta ehkä pää on hieman sekaisin tästä kaikesta. Seuraavassa ote Blairin syyskuun kirjeestä:

"Now where was I?.. Oh yeah, TOOL!.. I'm not going to reveal my source, Mister Patience, but do you want to know the kind of things that have been going on while this record was being recorded? Okay, first there was the decoy record just to confound all those would-be bootleggers out there. This took, oh, about a year, just because the band members wanted it to sound pretty close to the real thing (so as to be believable), along with equally believable art design."
:)

No enpä itsekään oikein tiedä mitä ajatella. Blair tosiaan on sen verran itseriittoinen ja sarkastinen kusipää, ettei mihinkään hänen sanomaansa kovin tosissaan viitsi suhtautua. Mutta, mutta.. Mielenkiintoistahan tuokin on. Mikä olisikaan parempi kusetus kuin sellainen, jossa totuus on ihan avoimesti kerrottu etukäteen.

Olin todella epäilevällä kannalla kaikkien näiden teorioiden suhteen vielä siinä vaiheessa, kun olin kuunnellut levyn läpi vasta kerran tai kahdesti ja vähän lukenut näistä "todisteista" muilta palstoilta. Nyt olen kuitenkin hiljalleen alkanut vakuuttumaan siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Tähän ajatukseen olen päätynyt kuuntelemalla levyä itse. Ehkä kyse on tosiaankin siitä, että minulla on mielessäni liian vahva kuva ja mielipide siitä mitä Toolin pitäisi muka olla, mutta omiin korviin on pakko luottaa. Jos tämä on tosiaan virallinen julkaisu, jota kuuntelemme, niin Tool on valitettavasti tainnut edetä liian kauan sellaisesta ilmaisusta joka minua puhuttelee.

Ihan hyvä levy tämäkin kyllä on, mutta olisin luullut, että Tool kykenee parempaan. Minulle useampikin hyvä biisi ei vielä tarkoita automaattisesti huippulevyä, koska kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. Tämän paketin kohdalla en kykene oikein minkäänlaista kokonaisuutta tuntemaan. En olisi myöskään koskaan uskonut, että Tool kierrättäisi ideoita yhtä läpinäkyvästi kuin se tällä levyllä tuntuu tehneen. Alkaakin siis vaikuttamaan siltä, että 10,000 Days on ainakin vuotaneen versionsa puolesta mukava läpileikkaus Toolin urasta - ei muuta.

Undertown tienoille.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Cube kirjoitti:
Alkaakin siis vaikuttamaan siltä, että 10,000 Days on ainakin vuotaneen versionsa puolesta mukava läpileikkaus Toolin urasta - ei muuta.

Undertown tienoille.

On kyllä jännää nähdä miten eri tavalla sitä voi levyn kokea. Minulle tämä taideteos meni ykköseksi. Ja wings for marie/10,000 days on paras kuulemani biisi. En näe sinänsä kauheasti yhtymäkohtia vanhoihin levyihin, joitain soitannollisia juttuja siellä täällä mutta levyn tunnelma on täysin erilainen.
 

Cube

Jäsen
http://img261.imageshack.us/my.php?image=pict00324no.jpg

Yksi lisäkuva levypakkauksesta, ellei kyseessä ole taas joku vähän taitavampi feikki. Mukava ainakin nähdä, että silmät ovat taas isossa roolissa.

EDIT: Ai niin, ja kuvan ylälaidassa näkyvä muovi/tarra tarkoittanee sitä, että tuo ruma punainen teksti ei ole ainakaan pysyvästi albumin kannessa. Ensi levylle voisi jonkun vähän hienomman logon taas väsätä, vaikka samapa tuo..
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Tuo kuvahan on antanut lisäpontta X-files sukupolvelle jauhaa siitä, kuinka luvassa olisi toinenkin levy. Kuvan oikeassa laidassa näkyy "selvästi" toinen levy, jep jep!

Uudessa Soundissa on hyvä juttu Toolista. Tuon jutun perusteella saa kuvan, että vuotanut materiaali on sitä, mitä 3. päivä toukokuuta on luvassa. Ellei sitten Silaskin ole mukana tässä "hoaxissa"....
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
secord kirjoitti:
Tuo kuvahan on antanut lisäpontta X-files sukupolvelle jauhaa siitä, kuinka luvassa olisi toinenkin levy. Kuvan oikeassa laidassa näkyy "selvästi" toinen levy, jep jep!

Olen lueskellut toolnavya ja naureskellut näitä. Sehän ei tietenkään millään voi olla mikään muu, minkään muun bändin levy tms. No, siinähän ihmettelevät kun levy on kaupassa..

Varmasti Toolia hirveästi kiinnostaa julkaista 2 levyä kuukaudessa, mutta toisen vain palkitakseen warettajia
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Levyä lähes tauotta jauhaneena täytyy mainita, että tuo kakkosraita Jambi on noussut minun mielestäni levyn hienoimmaksi tekeleeksi. Alku on mukaansa tempaava, Maynardin ääni on paikoin todella kaunis, tässäkin, Adamin kitarointi ihastuttaa ja se raskas kohta kertsin jälkeen tuo mukavasti syvyyttä kappaleeseen, plus lopun huipennus..hieno kipale kertakaikkiaan!

Levyn kuunneltuaan jää fiilis, kuin olisi ollut kyydissä huikeimmassa vuoristoradassa ja jokaisen laskun jälkeen rata vain kasvaa. Jos tämä tuotos osoittautuu ns."houkutuslevyksi" ja varsinainen materiaali löisi tämänkin laudalta lupaan kuunnella Ruisrockissa bändiä alasti, jos vain annetaan.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
secord kirjoitti:
Levyä lähes tauotta jauhaneena täytyy mainita, että tuo kakkosraita Jambi on noussut minun mielestäni levyn hienommaksi tekeleeksi. Alku on mukaansa tempaava, Maynardin ääni on paikoin todella kaunis, tässäkin, Adamin kitarointi ihastuttaa ja se raskas kohta kertsin jälkeen tuo mukavasti syvyyttä kappaleeseen, plus lopun huipennus..hieno kipale kertakaikkiaan!

Levyn kuunneltuaan jää fiilis, kuin olisi ollut kyydissä huikeimmassa vuoristoradassa ja jokaisen laskun jälkeen rata vain kasvaa. Jos tämä tuotos osoittautuu ns."houkutuslevyksi" ja varsinainen materiaali löisi tämänkin laudalta lupaan kuunnella Ruisrockissa bändiä alasti, jos vain annetaan.

Jambia on itsekin tullut ehkä eniten kuunneltua, mutta joka ilta nukkumaan mennessä viimeinen biisi on kuitenkin bändin kaikkien aikojen paras biisi, eli tuo nimikkoraita 10,000, yhdistettynä introonsa Wings for Marie. Mutta se on juuri sellainen biisi mitä ei voi kuunnella esim. duunissa taustalla. Jambi taas toimii myös sellaisessa ympäristössä.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
psychodad kirjoitti:
Jambia on itsekin tullut ehkä eniten kuunneltua, mutta joka ilta nukkumaan mennessä viimeinen biisi on kuitenkin bändin kaikkien aikojen paras biisi, eli tuo nimikkoraita 10,000, yhdistettynä introonsa Wings for Marie. Mutta se on juuri sellainen biisi mitä ei voi kuunnella esim. duunissa taustalla. Jambi taas toimii myös sellaisessa ympäristössä.

Makuasioitahan nämä, mutta vaikka tuo 10,000 days onkin hieno kappale, sen tunnelma luo suoraa siltaa Pink Floydin materiaaliin. Enkä nyt puhu sanoituksista, jotka nostavat tämän 10,000 daysin omaan arvoonsa. Jotenkin vain haluaisin kuulla mieluummin Pink Floydilta tämän tapaista materiaalia ja Toolilta enemmän Disposition/Reflection/Triad -tapaista tykitystä. Tämä taitaa kuitenkin vain olla omaa rajoittuneisuuttani, josta täytyy yrittää päästä ulos.

Ja niin hieno veto kuin Lost Keys/Rosetta Stoned onkin, niin näin jälkeenpäin täytyy todeta, että Third Eye peittoaa tämän kaksikon. Eikä tämäkään tarkoita sitä, että Lost Keys/Rosetta Stoned olisi kehno. Päinvastoin.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Nyt on pyöritetty levyä niin monta kertaa, että on pakko istua oikein alas ja ruotia hieman lisää. Täytyy sanoa, että joku tässä levyssä minua vaivaa kovasti. Osittain minua vaivaa se, että äänenlaatu on ainakin meikäläisen versiossa todella surkea ja tämä osa-alue tulee paranemaan kunhan sen aidon ja alkuperäisen käsiini saan. Tämän lisäksi vaivaa muutama muukin asia ja toivoisin, että joku voisi auttaa ymmärtämään näitä asioita hieman toiselta kantilta – tunnelinäön kun omaan. Enkä muutenkaan ole fiksu mies.

Ensinnäkin, muutamaan kertaan tuon Soundin (4/06) jutun olen lukenut ja pari asiaa hieman askarruttaa. Silaksen mukaan Tool on lähtenyt samalle polulle, jolle ovat hipsineet Meshuggah ja The Mars Volta. Siis mitä? Mikä yhdistää tätä uusinta Toolia Meshuggahin ja The Mars Voltan uusimpiin tuotoksiin, valottakaa tyhmää??

Silaksen haastattelussa Keenan mainitsee tuottaja Joe Baresin ja kuinka hän on luonut rujomman soundin kuin edeltäjäalbumeihin Lateralus ja Aenima. Kuulemma vastaava soundimaailma on koettu viimeksi Undertow´lla. Siis mitä? Ehkä tuo huono äänenlaatu vaikuttaa siihen, että en tätäkään 10,000 Days levyltä löydä.

Ja tämäkin vaivaa. Kun Silaksen mielestä kaiken ryskeen ja rusennuksen (?!) seasta löytyy yhtyeen toistaiseksi herkin hetki: Lipan Conjuring! Niin tässäkö tosiaan herkin hetki levyltä? Ehkä nämä kaikki ovat vain kuulijan korvassa, eikä toisten havaintoihin kannata liikaa tuijottaa. Silas on ammattilainen, minä en.

Niin huikealta kuin levy aluksi kuulosti, täytyy tunnustaa, että ehkä hieman olen pettynyt tähän. Edelleenkin tuntuu oudolta, että alkuun levy putosi todella lujaa ja kovaa, mutta mitä enemmän sitä kuuntelee, se alkaa jopa kyllästyttämään – ainakin paikoin. Aenima ja Lateralus toimivat päinvastoin.

Jotenkin olisi toivonut, että todellisia biisejä olisi enemmän. Introihin ja muihin ”fillereihin” kuluu aikaa yli 10 minuuttia tällä levyllä ja jotenkin tuntuu, että innovatiivisin rockbändi on kuluttanut innovatiivisuuden lähteensä kuivahkoksi. Olkoonkin, että näiden jälkeen levy on yhä yli tunnin pituinen.

Levy vaatii keskittymistä todellakin, mutta sen voi ihan hyvin kuunnella fiiliksen mukaan biisin sieltä, biisin täältä. Esimerkiksi taustalle soimaan Vicarious, Jambi, The Pot ja Right in Two tai syventyen kuunnellen Wings for Marie/10,000Days ja Lost Keys/Rosetta Stoned –kappaleita.

Ehkä oma musiikkikorvani ja -sieluni eivät ole riittävän kehittyneet kyetäkseen kasvamaan tällaisen taiteen kanssa. Vaikka aiemmin mainitsin, että levy kasvaa kuunnellessa, niin se lähinnä kasvaa pirstaleiksi. Hyvähän tämä levy on, mutta hyvä on aika laimea määritelmä kun puhutaan Toolista.

Minun mielestäni kyseessä ei ole Toolin paras levy, vaikka alkuun lähes jopo pystyssä niin hehkutinkin. Kyllä Lateralus ja varsinkin Aenima menevät edelle. Jos nyt pitäisi vuoden levy valita, se olisi todennäköisesti Katatonian The Great Cold Distance eikä 10,000 Days.

Levykauppaan 3. päivä toukokuuta silti innolla marssiva!
 

pelikielto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
secord kirjoitti:
Ensinnäkin, muutamaan kertaan tuon Soundin (4/06) jutun olen lukenut ja pari asiaa hieman askarruttaa. Silaksen mukaan Tool on lähtenyt samalle polulle, jolle ovat hipsineet Meshuggah ja The Mars Volta. Siis mitä? Mikä yhdistää tätä uusinta Toolia Meshuggahin ja The Mars Voltan uusimpiin tuotoksiin, valottakaa tyhmää??
Kuulematta Mars Voltaa ja uusinta Toolia(toisin kuin eräät ..tun varkaat, vitsivitsi), voisin tuosta Meshuggahista sanasen sanoa. Nämä kaksi uusinta tuotosta Meshuggahilta ovat aikamoista "tunteiden maalailua", jos nyt matematiikkametallista puhuttaessa voi sellaista termiä käyttää. I- ep kesti vaivaiset 20 minuuttia(1 biisi siis kyseessä) ja Catch 33 taisi kestää nelisenkymmentä minuutta(periaatteessa kysessä on jälleen yksi biisi).

No miten tämä liittyy uuteen Toolin? Ehkä siten, että tämä introihin yms. panostus pyrkii kokonaisuuden muodostamiseen. Ei ehkä yhtä massiiviseen kuin Catch 33, mutta esimerkiksi kolmeen erilliseen osioon jotka muodostavat levyn tms.

Tuo ei nyt ole kuin murto- osa siitä mitä yritän tässä ajaa takaa, mutta koska aivoni ja se, mitä näppikseltä suollan, eivät koskaan ole olleet synkroonissa, lopetan tähän.

Saa nähdä kuinka likelle osuin.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
pelikielto kirjoitti:
No miten tämä liittyy uuteen Toolin? Ehkä siten, että tämä introihin yms. panostus pyrkii kokonaisuuden muodostamiseen. Ei ehkä yhtä massiiviseen kuin Catch 33, mutta esimerkiksi kolmeen erilliseen osioon jotka muodostavat levyn tms.

Tämä halvatun varas ( :D ) toteaa, että kokonaisuutta tästä levystä on vaikea löytää. Ehkä en keskity tarpeeksi? Levyllä on hyvin paljon erilaisia kappaleita, niin tunnelmaltaan kuin rakenteeltaankin. Siksi tätä on hieman vaikeahko sisäistää kokonaisuudeksi. Maybe I haven´t been there yet?

Levyn viimeinen raita Viginti Tres on lähes viiden minuutin mittainen, mutta sisällöltään mitätön, vaikka meinasinkin paskoa housuuni ensimmäistä kertaa sen kuultuani. Eikä se oikein istu mihinkään kokonaisuuteen, tai sitten en vain ymmärrä juttua. Typical!
 

pelikielto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
secord kirjoitti:
Tämä halvatun varas ( :D ) toteaa, että kokonaisuutta tästä levystä on vaikea löytää. Ehkä en keskity tarpeeksi? Levyllä on hyvin paljon erilaisia kappaleita, niin tunnelmaltaan kuin rakenteeltaankin. Siksi tätä on hieman vaikeahko sisäistää kokonaisuudeksi. Maybe I haven´t been there yet?

Levyn viimeinen raita Viginti Tres on lähes viiden minuutin mittainen, mutta sisällöltään mitätön, vaikka meinasinkin paskoa housuuni ensimmäistä kertaa sen kuultuani. Eikä se oikein istu mihinkään kokonaisuuteen, tai sitten en vain ymmärrä juttua. Typical!
Muista nyt kuitenkin että tein viiltävän analyysini vain kahden Meshuggahin edellisen levyn perusteella. Eli olen täysin hakoteillä, tietenkin. Sinänsä hyvä juttu on kuitenkin ettei Tool lähtenyt Mehuggahin tyylistä musiikkia tekemään. Vaikka molemmat bändit ehkä voidaan luokitella jonkinlaiseksi progeksi tms, ovat ne loppupeleissä niin kaukana toisistaan kuin raskaan musiikin piirissä voi olla.

Nämä kuullut/luetut kommentit pistävät pikkuhiljaa harkintaan että kannattaako lättyä ostaa ollenkaan. Taidan ottaa suosiolla tuon death- metallin opiskeluun ja ostaa parit Nilen levyt.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
pelikielto kirjoitti:
Nämä kuullut/luetut kommentit pistävät pikkuhiljaa harkintaan että kannattaako lättyä ostaa ollenkaan. Taidan ottaa suosiolla tuon death- metallin opiskeluun ja ostaa parit Nilen levyt.

Nämä kommentit kumpuavat tasan omista fiiliksistäni. Tool on aina ollut ja tulee olemaan SE yhtye minulle. Maynard, Adam, Justin ja Danny ovat nostaneet riman niin korkealle aikaisemmilla levyillä, että odotukset tälle uudelle levylle olivat ehkä jopa epäreilut. Tool on onnistunut tekemään jälleen kerran erilaisen levyn, sellaisen jota ei osannut odottaa. Se ei ehkä täysin vastannut epärealistisia odotuksiani, mutta missään nimessä en mene sanomaan, että kyseessä olisi huono levy. 10,000 Days on todellakin HYVÄ levy, mutta se ei alun huuman jälkeen yllä Aeniman tai Lateraluksen tasolle, minun mielestäni. Ilman muuta levy, joka on hankittava.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
secord kirjoitti:
Jotenkin olisi toivonut, että todellisia biisejä olisi enemmän. Introihin ja muihin ”fillereihin” kuluu aikaa yli 10 minuuttia tällä levyllä ja jotenkin tuntuu, että innovatiivisin rockbändi on kuluttanut innovatiivisuuden lähteensä kuivahkoksi. Olkoonkin, että näiden jälkeen levy on yhä yli tunnin pituinen.

Filleriä siinä on Lipan conjuring ja viginti tres, loppu on ihan puhtaasti biisejä. Ehkä se on sitten jotenkin vaikea hahmottaa kun on kuullut sen mp3:sina, levyllä wings/10 000, lost keys/rosetta ja intension/right in two tulevat varmasti jatkumaan suorana putkena joten ei tule niin irrallista kokonaisuutta.

Turussa joku levykauppa jo myykin levyä, helsingissä keltaisesta jäänsärkijästä saisi perjantaina.

Tässä muuten Kerrang lehden arvostelu, levy sai saman arvosanan KKKKK kuin Lateralus.


"Prog-metal legends return with their most stunning masterpiece yet"
"A TOOL release is always a seismic occurrence, and rightly so. In the 14 years since their debut EP "Opiate", they have long become more than just a band, transcending every trend that's come and gone over the '90s and the '00s. That they've done this with music often both bafflingly complex and wilfully off-kilter is all the more tersament to just how necessary they are, and in today's scene, seemingly populated by the shallowest of boy-band posturing, fourth full-length album '10,000 days' couldn't have dropped at a more propitious time. In short, their intelligence, passion, insight and sheer jaw dropping muscianship have all been sorely missed in their five year absence.
That tool haven't abandoned their penchant for mind-boggling polyrhytms or seven-plus minute prog-a-thons isn't much of a surprise, and from this point of view, '10,000 days' is the logical sequel to 2001's Lateralus; what is surprising, however, is the extent to which they've upped the heaviness ante here, taking on a whole new generation of heavy - the juddering grind of Meshuggah is tastefully nodded to, then alchemically made their own - in order to paint so brutally effectively these haunting canvases of a violence-riddled planet. The different, though, still being that tool are fronted by the finest singer - not vocalist but singer - of his generation, MJK, a man who is still pushing boundaries and stretching his voice around the most startling of ideas and soul-rending of solutions; just check 'The Pot', which sounds like folk singer Joni Mitchell fronting Led Zeppelin, or 'Rosetta Stoned''s heaving journey through the mind of an amnesiac, on which Keenan growls and jobbers like he's trading spit with Mike Patton.
But all these comparisons are useless in a way, because '10,000 days' is tool through-and-through; as epic, grandiose, dark, mysterious and engaging as you'd expect, but also a vision which markedly exchanges 'Lateralus'' transcendental cosmic bent for an earth-bound cynicism that bucks and kicks with sorrow, confusion and rage, from the war-as-entertainment exposé of 'Vicarious' to the Satan-in-the-engine wind down of 'Viginti Tres'. A record which will take weeks, months and even years to make its mark truly felt and an album as substantial and challenging as only the greatest works of art can aspire to be, one which takes on your mind, body and soul in ways rock bands these days seem to simple have forgotten how."
 
Viimeksi muokattu:

pelikielto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
secord kirjoitti:
10,000 Days on todellakin HYVÄ levy, mutta se ei alun huuman jälkeen yllä Aeniman tai Lateraluksen tasolle, minun mielestäni. Ilman muuta levy, joka on hankittava.
Hyvä, ostan sen sitten Nilen lättyjen lisäksi. Koska Tool ei ole koskaan noussut aivan henk. koht. kärkeen bändeistä, saattaa tuo uusin olla minulle yhtä hieno levy kuin Lateralus. Tai sitten ei, mistä näitä tietää?
 

Cube

Jäsen
secord kirjoitti:
Nyt on pyöritetty levyä niin monta kertaa, että on pakko istua oikein alas ja ruotia hieman lisää. Täytyy sanoa, että joku tässä levyssä minua vaivaa kovasti.
Olen Secord kyllä aika samoilla linjoilla edelleen, valitettavasti. Itse asiassa, osasit tekstissäsi pukea sanoiksi monta sellaista asiaa, jota en itse vielä edes ymmärtänyt.

Tietenkään tämä ei minunkaan kohdallani tarkoita, että 10,000 Days olisi huono levy - koska sitä se ei suinkaan ole. Olisin kuitenkin todellakin uskonut, että Tool pystyisi parempaan. Moni muu bändi ainakin pystyy.

secord kirjoitti:
Ensinnäkin, muutamaan kertaan tuon Soundin (4/06) jutun olen lukenut ja pari asiaa hieman askarruttaa. Silaksen mukaan Tool on lähtenyt samalle polulle, jolle ovat hipsineet Meshuggah ja The Mars Volta. Siis mitä? Mikä yhdistää tätä uusinta Toolia Meshuggahin ja The Mars Voltan uusimpiin tuotoksiin, valottakaa tyhmää??
Joku voisi kertoa minulle saman asian. Meshuggah'ia ei oikein tahdo löytää hyvällä tahdollakaan. The Mars Voltan nimeämisen ymmärrän ehkä tietyssä mielessä, mutta mene ja tiedä siitäkin pidemmän päälle.

Tuntuu vähän siltä, että Silas on halunnut verrata Toolin kehitystä lähinnä trendikkäisiin bändeihin, vaikka Toolin vaikutteet ovatkin todellisuudessa varmasti yllättävämpiä. Ihme ettei System of a Downia lyönyt vielä listaan..

secord kirjoitti:
Ja tämäkin vaivaa. Kun Silaksen mielestä kaiken ryskeen ja rusennuksen (?!) seasta löytyy yhtyeen toistaiseksi herkin hetki: Lipan Conjuring! Niin tässäkö tosiaan herkin hetki levyltä? Ehkä nämä kaikki ovat vain kuulijan korvassa, eikä toisten havaintoihin kannata liikaa tuijottaa. Silas on ammattilainen, minä en.
Lipan Conjuring on mielestäni todellista paskaa, jos suoraan sanotaan. Taiteellisuuden ja tekotaiteellisuuden raja on erittäin häilyvä, mutta tämän teoksen kohdalla rysäytetään mielestäni jo reippaasti jälkimmäisen puolelle. Kuunnelkaa nyt sitä! Tällaisen raidan olemassaolon pohjalta on erittäin helppo ymmärtää, miksi monet uskoivat 10,000 Daysin olevan feikki. Itsekin melkein näen sieluni silmin Toolin kaverit studiossa pelleilemässä. Melkein.

secord kirjoitti:
Ehkä oma musiikkikorvani ja -sieluni eivät ole riittävän kehittyneet kyetäkseen kasvamaan tällaisen taiteen kanssa. Vaikka aiemmin mainitsin, että levy kasvaa kuunnellessa, niin se lähinnä kasvaa pirstaleiksi. Hyvähän tämä levy on, mutta hyvä on aika laimea määritelmä kun puhutaan Toolista.
Älä vitussa ala pyytelemään anteeksi omaa makuasi ja mielipidettäsi. Tähän sopii varmaan enemmän kuin hyvin hyvin Bill Hicksin aihetta lievästi sivuava sitaatti: " You're right! You're right! Not those fuckers who want to tell you how to think! You're fucking right!"

:)

Hyvin sanottu muuten tuo, että mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän se pirstaloituu. Tuo asia minua eniten tässä levyssä taitaakin häiritä. Kenties käy tosiaan niin, että albumiversiossa biisit sulautuvat toisiinsa hienommin ja koko upeus aukenee.. Tai sitten ei. On vaikea uskoa, että tämä levy, jossa ei mielestäni ole minkäänlaista yhtenäistä äänimaailmaa tai musiikillista teemaa muuttuisi minkään ihmeen kautta yhdessä yössä uudeksi suosikiksi.

Olisin aika yllättynyt, jos 10,000 Days menisi minulla edes viiden kärkeen siinä vaiheessa, kun on taas aika listata vuoden parhaita levyjä. Onneksi Lateralus on kuitenkin edelleen kaikkien aikojen levylistalla tukeva ykkönen. Siitä suuri kiitos Toolille! Uuden levyn kohdalla en uskalla tässä vaiheessa kiittää edes yrityksestä..
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Cube kirjoitti:
Lipan Conjuring on mielestäni todellista paskaa, jos suoraan sanotaan. Taiteellisuuden ja tekotaiteellisuuden raja on erittäin häilyvä, mutta tämän teoksen kohdalla rysäytetään mielestäni jo reippaasti jälkimmäisen puolelle. Kuunnelkaa nyt sitä! Tällaisen raidan olemassaolon pohjalta on erittäin helppo ymmärtää, miksi monet uskoivat 10,000 Daysin olevan feikki. Itsekin melkein näen sieluni silmin Toolin kaverit studiossa pelleilemässä. Melkein.

Tuo on Dannyn tekemä raita, jonkun kaverinsa kanssa on tuollaisen kehitellyt. Minusta tuo toimii ihan samalla tavalla hengähdystaukona kuin aeniman useat vastaavat, en sitten tiedä mitä niin ihmeellistä niissä oli, ettei tämä ole samalla viivalla? Itse en kyllä mittaa Toolia näiden fillerien mukaan, vaan itse biisien. Sen voisin ehkä käsittää, että Lateraluksen aikoihin Toolin löytäneet voisivat jollain tavalla oudoksua tuollaista ylimääräistä väliraitaa jonka ei ole edes tarkoitus olla mitään sen ihmeempää.

Sitä kyllä itsekin ihmettelin miksi Silas nimesi tuon yhtyeen "herkimmäksi hetkeksi". Levyllä toki on yhtyeen herkin hetki, ja se on 17+ minuutin wings for marie/10,000 days yhdistelmä. Lipan conjuringissa ei ole mitään herkkää. Siinä saa vaan hetken vetää henkeä ja koota ajatuksiaan, koska ensimmäinen 4 biisin setti on todella raskas vuoristorata. Ja sen jälkeen on vuorossa loppualbumi. Mielestäni Lateraluskin rikkoutuu tällä tavalla kahteen osaan, mutta siinä käytetään vaan tyyliltään erilaista biisiä (ticks & leeches), ei tuollaista väliraitaa jakamaan kahta osiota.

Tampereelta löytyy jo kaupasta:

Platta Records

www.platta.net

Ai niin, tuolla vielä uutta arvostelua...

http://www.ultimate-guitar.com/reviews/compact_discs/tool/10000_days/index.html

Ja jos kiinnostaa Maynardin ja Dannyn haastattelu australialaisessa radiossa

http://uploadfile.putfile.com/videos/11603533255.mp3
 
Viimeksi muokattu:

Cube

Jäsen
psychodad kirjoitti:
Tuo on Dannyn tekemä raita, jonkun kaverinsa kanssa on tuollaisen kehitellyt. Minusta tuo toimii ihan samalla tavalla hengähdystaukona kuin aeniman useat vastaavat, en sitten tiedä mitä niin ihmeellistä niissä oli, ettei tämä ole samalla viivalla? Itse en kyllä mittaa Toolia näiden fillerien mukaan, vaan itse biisien. Sen voisin ehkä käsittää, että Lateraluksen aikoihin Toolin löytäneet voisivat jollain tavalla oudoksua tuollaista ylimääräistä väliraitaa jonka ei ole edes tarkoitus olla mitään sen ihmeempää.
Ollaanpa sitä elitistiä.. ;)

Ei asialla ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa, että Tool löytyi vasta Lateralusin aikoihin. Onhan silläkin levyllä väliraitoja. Lipan Conjuring on huono kahdesta syystä: 1. Se ennemminkin rikkoo kokonaisuutta, 2. Se on aika palikka raita. Jos vertaa aikasempiin Toolin väliraitoihin, niin eihän tuo ole millään lailla samalla viivalla niiden kanssa.

Siinä on mielestäni taiteellinen kunnianhimo kaukana, jos levylle vaan heitellään jotain ylimäärästä tavaraa, jonka "ei ole edes tarkoitus olla mitään ihmeellistä". Jos Lipan Conjuring on tosiaan sama Dannyn biisi, josta Blair jossain välissä puhui, niin täytyy kyllä ihmetellä, että mikä sen tekemisessä oli niin aikaavievää ja vaivalloista.

Tietysti koko suhtautuminen raitaan saattaa muuttua täysin, jos joskus saan selville, että mitä siinä lauletaan, mutta noin korvakarkkimielessä se ei vakuuta alkuunkaan.

Enkä minäkään mittaa Toolia väliraitojen perusteella, vaan kokonaisuuden - joka on ainakin toistaiseksi repaleinen. Tällä kertaa ei ihan osunut kohdalleen, mutta onneksi maailmassa on myös muita bändejä.

Silti odotan Ruisrockia enemmän kuin mitään.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Cube kirjoitti:
Ollaanpa sitä elitistiä.. ;)

No mun mielestä Lateraluksella ei ole kuin mantra, joka vaan toimii katkaisuna siellä välissä. Toisena katkaisuna toimii sitten oikea biisi (T&L)
Aenimalla sitten:

useful idiot
intermission (toki jatkuu suoraan biisiin)
ions
die eier von satan
Cesaro summability

Kaikki ajavat saman asian, ja ovat kyllä ihan samaa tasoa kuin lipan conjuring. Aenimalla niiden rooliin levyllä totuin, joten ei tuo yksi väliraita tuolla uusimmalla tunnu missään.
 

Cube

Jäsen
Kyllä mun mielestä myös Eon Blue Apocalypse ja jopa Disposition voidaan laskea samaan kastiin Lateralusilta. Eli yhteensä levyllä on katsantokannan mukaan 2-4 hengähdystaukoa ja kaikki toimivat mielestäni loistavasti.

EDIT: Tietysti Faaip de Oiadin voisi laskea samaan kastiin, vaikka se onkin lopetusraita.
 
Viimeksi muokattu:

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Cube kirjoitti:
Kyllä mun mielestä myös Eon Blue Apocalypse ja jopa Disposition voidaan laskea samaan kastiin Lateralusilta. Eli yhteensä levyllä on katsantokannan mukaan 2-4 hengähdystaukoa ja kaikki toimivat mielestäni loistavasti.

EDIT: Tietysti Faaip de Oiadin voisi laskea samaan kastiin, vaikka se onkin lopetusraita.

Joo apocalypsen voi, mutta disposition kyllä kuuluu tuohon yhteen biisiin (disposition,reflection,triad) mielestäni aika selkeästi. Molemmilla levyillä on lopetusraita joten ajattelin vähän niin että ne kumoavat toisensa joten todellisten väliraitojen määrä on huomattavasti pienempi kuin aenimalla.
 

Cube

Jäsen
Totta tuon Disposition suhteen, mutta näkisin myös sen pääasialliseksi rooliksi rauhoittaa tilanne nimikkoraidan ja Reflectionin välillä, joten sikäli laskin sen mukaan esimerkkinä siitä, miten tuon asian voi tehdä mahdollisimman tyylikkäästi. Erittäin hyvä biisikin tuo Disposition kyllä on.
 

Jääkuutio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins + ex-Kiekko-Espoo
Latasin tuon Toolin levyn viimeinkin tuossa pari päivää sitten, kun kärsivällisyys yksinkertaisesti loppui. Täytyy sanoa, että fiilikset ovat täällä(kin) päin melko hämmentyneet. Levyllä on mielestäni muutamia todella loistavia kappaleita, mutta toisaalta taas muutama kappale, jotka lähinnä ärsyttävät allekirjoittanutta. Parhaiksi hetkiksi nostettakoon molemmat Wingsit ja Right In Two.

Tosin olen tarkoituksellisesti pantanut tämän levyn kuuntelua jotta suurin into säilyisi siihen hetkeen, kun levyn saan käteeni. Siksi en todellakaan sano vielä lopullista tuomiotani levystä. Ehkä hieman enemmän olisin odottanut. Toolin ongelma onkin osittain se, että levyiltä tulee välillä odotettua aivan liikaa. Tätäkin levyä voisin monen muun bändin tekeleenä kutsua mahtavaksi.

No, jätettäköön tosiaan lopulliset arviot myöhempään ajankohtaan. Itse henkilökohtaisesti saan lähestulkoon poikkeuksetta levyistä enemmän irti varsinaisen levyn kuin mp3-tiedostohelvetin muodossa. Jotenkin levyt kadottavat sielunsa, kun ei ole sitä oikeaa painosta -ja jotain konkreettista- käsissä.

Ilmeisesti levyä oli tänään jo hetken saanut kaupoista. Päätellen siitä, että mitään tietoa tämän vuotaneen version ja kaupasta saadun version eroista ei ole tullut, voidaan varmaankin todeta tämän soitossani olevan version olevan se oikea. :)

P.S. Ruisrockin liput pitäisi pikkuhiljaa saada hankittua, mutta rahatilanne on tällä hetkellä lähes sietämätön.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
secord kirjoitti:
Levykauppaan 3. päivä toukokuuta silti innolla marssiva!

No eipä tarvi marssia. Huomenna kolahtaa postista levy ja vaikka musiikillinen materiaali onkin "koluttu", innolla odotan tätä digipak-sydeemiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös