Jonkin asteinen viha-rakkaussuhde tätä 10,000 Days-levyä kohtaan on parin viikon aikana kehittynyt. Alun hehkuttamisen jälkeen tuli ”tässäkö se nyt oli” –fiilis ja sitä seurasi ajatus, että olisivat nyt parempaankin pystyneet. Helppo sanoa. Varsinkin mieheltä, joka ei itse osaa edes soittaa!
Edelleen kuitenkin oudoksun kovasti näitä paria filleriä, jotka repivät jo ennestään repaleista kokonaisuutta tällä albumilla. Niille kun ei tahdo löytyä paikkaansa. Kuten mainittua Aenimalta näitä fillereitä tai mitä lie ovatkaan löytyy, mutta sinne ne jotenkin vain sulautuvat ja kuuluvat. Näin minä ainakin ne ymmärrän. Lateraluksesta puhumattakaan. 10,000 Days’in päätösraita Viginti Tres aiheuttaa eniten ihottumaa etenkin pituuden ja hieman myös sijoittamisen takia. Toisaalta mieluummin levyn keskellä minuutin inkkarihörhöilyä kuin viiden minuutin sisällötön efektipelleily. Myöskään Intension ei ole auennut allekirjoittaneelle. Se kun tuntuu olevan kovin yksin ja hukassa Rosetta Stoned ja Right in Two kappaleiden välissä. Se voisi sopia hienosti Disposition/Reflection/Triad –kombinaation jatkeeksi.
Mutta, mutta. Onhan tällä levyllä todella loistavia yksittäisiä kappaleita ja kappalekokonaisuuksia. Siinä missä Vicarious, Jambi ja Right in Two saivat heti kättelyssä hiljaisen hyväksynnän, on varsinkin The Pot kasvanut korkoa komeasti parin viikon ja öbaut 65 kuuntelukerran jälkeen. 10,000 Days (Wings part 2) introineen ja The Pot nostattavat ihon kananlihalle, hieman eri syistä tosin.Voin vain kuvitella kuinka The Pot potkii 9.7. Ruisrockissa! Rosetta Stoned Lost Keys –intronsa kera kuulosti alkuun ihan hyvältä, mutta lähinnä Tool –potpurilta. Nyt jos täytyisi levyltä yksi helmi nostaa esiin, olisi se juuri Rosetta Stoned – hullun hyvä kappale!
Eihän tämä levy kokonaisuudessaan kapua Aeniman tai Lateraluksen korkeuksiin, mutta ei se älyttömän kauaksikaan jää. Samanlainen ote tälläkin levyllä on kuin aiemmilla. Soittimissa ei juuri ole ollut muille levyille tilaa viimeisen kahden viikon aikana ja lähiaikoina muutosta tuskin on havaittavissa. Olemassa olollaan tämä levy nostaa entisestään noiden edellisten mestariteosten arvoa. Ja siitä suuri kiitos mielestäni maailman parhaalle yhtyeelle: Toolille!