Ymmärrän täysin mitä Hazard ajoi takaa mutta ilmeisesti henkilökohtaiset angstit Halmetta ja hänen aatemaailmaansa kohtaan sai silmissä sumenemaan ja Hazard päätyi maustamaan mediakritiikkinsä henkilökohtaisuuksin menolla.
Tässä mun mielestä tiivistyy koko Halme-Hazard jupakan ydin. Tajuan myös Hazardin pointin siinä kolumnissa, mutta:
1) Housuihin paskominen ja selittely jälkeenpäin paljasti vielä vahvemmin sen, että
2) Hazardilla oli selvästi kaunaa Halmetta, tai ehkä ennemminkin Halmeen edustamaan punaniskasovinistirasisti-ihmistyyppiä vastaan, minkä
3) ymmärtää, mutta ei noilla sanoin avautumisena kaksi päivää kuoleman jälkeen sensaatiolehdessä, ja
4) vituttaa se, että tämä itseään älyllisesti kansan syvien rivien yläpuolelle nostava amatöörikolumnisti yrittää pienen lapsen tavoin selitellä itseään ulos tuosta alaluokan avautumisesta,
5) julkaisemalla vielä toisen kolumnin, jossa asettaa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja ottaa itseltään vastuuta pois ja kaiken lisäksi, ei tajua sitä, että
6) herätti samalla jo uinuvassa olleen punaniska-armeijan joka äänestää seuraavan Ludwig Borgan eduskuntaan ja vielä isommalla äänimäärällä, ja kaiken tämän "mediakritiikin" jälkeen,
7) hän saa vaivan palkaksi pelon vastineeksi tästä "rohkeasta" avautumisesta.
En arvostanut Halmetta, mutta tämä Hazardin kolumni herätti yhtä paljon häpeää kuin selittelyt jälkeenpäin myötähäpeää.